KeittiöKohellusta

Ei se aina mene 'putkeen'...

Olin ostanut loppukesästä kaksi pakettia lankkupihvejä (en täyteen hintaan..) ja nyt otin niistä toisen pakkasesta jääkaappiin sulamaan.

Aloitin kuitenkin porkkanoista, jotka olin ostanut jalostaakseni jouluna kaupan porkkanalaatikkoa, jota en sitten ostanutkaan. 🥕

Keitin kuoritut ja pilkotut porkkanat rakuunalla (ja suolalla) maustetussa vedessä. Näistä tykkään!

Mutta se liha?! En taida todellakaan olla mikään pihvinpaistajatar (saati syöjä?)? Perusopit löytyy, mutta 'mutu' puuttuu - ja kokemus. Ja se pihvienpaistaja? 😆

Kuivasin lihan pintaa talouspaperilla (jota ei ole) ja hieroin mausteita päälle.

Kaksi ihan kivan kokoista pihviä, mutta sitten..? Paistoin yksitellen voi-öljy-seoksessa. Pinnat kiinni, niin sanotusti.

Oikeaoppisesti folioon lepäämään.

Samaan aikaan tein maitokastikkeen, johon sulatin sinihomejuustoa.

Eivät nämä huonolta näytä? Ylhäällä vasemmalla Litukan muusijauheesta tekemääni perunamuusia. (Sillekin pitäisi keksiä käyttöä..)

Avasin foliopaketin ja vilautin veistä...

Eiih!? EI näin raakaa! Lohkoin voideltuun uunivuokaan puolet isosta sipulista ja laitoin piffit päälle.

Lihoista tuli (liian?) "kypsäoletettuja". 😅

Saanko veikata, että "kengänpohjia"? En vaan osaa? Liemi ja sipulit huutavat palaamaan keittiöön jatkamaan...

Sen tein. Kehitin tuosta liemestä sekä sipulista kastikkeen liottamani soijarouheen ja ruokakerman kera.

Samalla leikkasin keittiösaksilla toisen pihvin palasiksi. Jep, tiedän, etten tehnyt sitä poikkisyin.

Pussitin ja pistin takaisin pakastimeen. Ehkä noista saa joskus tehtyä jotain? Vaikka jauhamalla? Kastikkeen tai pataa?

Vielä olisi toinen pihvi... (Hitsi, annoin periksi ja hävitin. Nyt harmittaa!)

Saas nähdä, tuleeko tästä 👇 syötävää? Soija-rouhe-home-juusto-maito-kastike-lasagne-levyt. 😄 Menee uuniin nyt, ja minä sillä aikaa suihkuun...

Olin muka varannut vajaan tunnin uuniaikaa, mutta tuoksu vaati ottamaan aiemmin pois. Näyttää tältä:

Käsi pystyyn, joka arvaa, etten ole vielä maistanut? ✋ Hep.

*     *     *

On lauantaiaamu ja luin tämän tekstin uudestaan, jotta osaisin päättää julkaisenko tämän. No, Stansta on Stansta eli julkaisee. Söin illalla tuota vuokaa ja ihan hyvää se on. Pinta on kuivahtanut, mutta alaosa riittää tämän päivän ruokailuun. Porkkanat herkuttelin jo.

Leppoisaa lauantaita!

Viimeisestä päivästä ensimmäiseen

Tervetuloa uusi vuosi 2025! 🌟

On vielä vuoden 2024 viimeinen päivä. Ulkona on pari astetta pakkasta ja aurinko paistaa. Valvoin varhaiseen aamuun, näin ihan kamalia unia ja nousin vasta yhdentoista aikaan keittämään kahvia.

Onpa jännää, että alkavan vuoden ajatteluun liittyy ensimmäisenä blogiasiat? 😆 Niiden suunnittelemieni tammikuun haasteiden lisäksi voisi listata kaikkea uutta? No, tyydyn näin alkuun lisäämään tunnisteisiin possun, naudan, jauhelihan sekä kalan (broileri on jo), koska on mahdotonta löytää jotain tiettyä valmistamaani ruokaa pelkän 'kokkailua' -tunnisteen alta. Hih, yliviivatut siellä jo olikin. En muistanut. 🙈

'LankaJuttuja 2025' toivon kertyvän aiempaa enemmän. 👍

Laivalla kävin "vain" kaksitoista kertaa, kun kahtena aiempana vuotena reissuja kertyi yli kaksikymmentä per vuosi. Etukortteja on käytettävissä kaksi. Kurkkasin jo, että saisin hytin kympillä... 😏

Hyvää vuoden ensimmäistä päivää! 

Mites se vuoden vaihtuminen teillä sujui? Oikein naurattaa, että vielä vuoden viimeisillä hetkillä Stansta kipitteli pitkin katuja "muiden asioilla". Olin toki menossa itse ostamaan itselle viiniä illaksi (suurin osa vielä juomatta), mutta kuskasin sitä lähiostarilta samalla HM:lle kotiinsa saakka.

Siellä ollessa soitti Mamma, että "voisitko?" ja minähän voin. Poikkesin kotona vaihtamassa repun, kävelin Mamman luo hakemaan rahaa, sieltä Alkoon ja Mamman luo takaisin. Siinä hötäkässä olin napannut vahingossa litran valkoviinin sijaan rosé'ta, jonka nautimme yhdessä. Ihan hyvää sekin oli. Ja seura. 💕

Kerrottakoon, että sammutimme valot ja olimme soittavinamme äidilleni uudenvuodentoivotukset kynttilöiden loisteessa. 💗 Meillä oli usein tapana soittaa yhdessä Mamman kanssa ja monesti naiset juttelivat kaksinkin keskenään. Eivät tavanneet koskaan. 

Kävelin kotiin ennen yhdeksää, nukahdin hetkeksi ja lähdin sitten (seinänaapurin varsin äänekkäitä bileitä karkuun!?) LähiBaariin juuri ennen vuoden vaihtumista.

Porukassa se oli jotenkin mukavampaa, kuin yksin. Mentiin h-hetkellä ulos, sain sädetikun käteeni ja kaikki halasivat toisiaan. Tuttua porukkaa. 😍

Rakettien pauke kuului, mutta niitä näkyi vähemmän, kuin koskaan ennen!? Ei yhtään huono asia, mutta myönnettäköön, että yllätyin. Lähipuisto oli täynnä porukkaa, eikä sieltä ammuttu ainuttakaan rakettia!? Olisivat keränneet keskenään kolehdin ja valinneet yhden, joka olisi ampunut muutaman raketin? No, pärjättiin ilmankin.

Aamuyön aikana on satanut melkoisen reippaasti lunta, ja sitä sataa edelleen. Tasavallan presidentin uudenvuodenpuhe alkoi juuri. Kuuntelen kantaa ottamatta "toisella korvalla". Naapurissa kai siivotaan eilisten kekkereiden jälkiä, kun tyhjät pullot kilisee...

Koska itseäni alkoi tämä naurattaa, niin kirjoitan tähän: "meinaan suunnata keittiöön kokkaamaan vähän parempaa atriaa", mutta mitä - siitä pääsette lukemaan huomenna. 😄

Ja koska huomasin juuri lumisateen muuttuneen vesitihkuksi, niin lähden pienelle happihyppelylle ennen tulevaa loskaa. Kokata ehtii sen jälkeen.

Kiitos, kun olette! 💜 Ihanaa päivää!