DiekkariReissu ja puistot perään

Totuus koskettaa.

Saatoin lähteä liikkeelle vähän "väärällä" mielialalla.

Mieli oli kuin länsipuolen pilvet, kun fiksumpaa olisi ollut koittaa olla aurinkoinen kuin itäpuolen taivas.

Samalla sillalla, ja mieli valmiiksi sekaisin. Taisin pelätä tapaavani vankilatuttuja tai huumekavereita - en tavannut ainuttakaan.

Kiersin alueen ympäri. Oli isompi, kuin olin luullut.

Olin ihmisten keskellä yksin. Haahuilin.

Yksinäinen kai.

Näin erilaisia ihmisiä. Oli vammaisia, entisiä nistejä, erilaisia. Ahdistuin.

Oli paljon ihmisiä, joilta oli amputoitu jalkoja. Tuli liian (?) vahvasti mieleen, että mitä jos en olisi vetänyt viimeisiä amfetamiinivetoja 30.10.2006. Missä tai/vai missään nyt olisin, jos olisin jatkanut?! 

Jätin 'puumerkkini' sellaisille tarkoitettuun seinään:

Noin koin. Kai.

Lähdin pois ja kiitin portilla henkilökuntaa. Kävin lähikaupassa ostamassa tölkin olutta ja menin juomaan sen puistoon.

Miten osuikin, että juuri sen penkin edessä oli ruiskun 'kuoret'.

Minä en koskaan käyttänyt huumeita julkisilla paikoilla.

Soitin äidille ja 'itkin' sitä, kuinka tyytyväinen olen, kun tein edes kerran oikean päätöksen. 💚

Mitäs sitten...

...tien toisella puolella oli (on) puisto, jossa vietettiin aikanaan paljon aikaa Tupon kanssa.

Ei muuta, kun sinne masentelemaan lisää.

Puisto oli muuten tyhjä, mutta näin pitkästä aikaa erään tutun.

Mies kävi vittuilemaan. 😒

Lähdin pois.

Paikasta tuli kyllä mieleen paljon kivoja muistoja. Koivu ei ollut enää omanlaisensa.

Pitäähän sitä kai olla paskojakin päiviä, jotta osaisi taas arvostaa niitä parempia?

Tänään olisi siellä Espoossa tuparit, missä olin jo yökylässä. En jaksa, vaikka kutsuttiin. Millä minä täältä sinne? Ratikalla keskustaan ja bussilla perukoille? En jaksa.

Vietän paskailtaa itsekseni. 😪

Teille kivempaa alkavaa viikonloppua!

Että semmoinen konserttitapahtuma

Tulipa sitten käytyä.

La 19.08. Koska en meinaa käynnistyä millään, niin koitan motivoida 🙈 itseäni kirjoittamalla asiasta nyt tähän. "Oman" kirkon pihalla alkaa tuota pikaa ilmaiskonsertti, jossa omat juomat on sallittu. Sehän tarkoittanee loistavaa tölkkiapajaa, eikö? Samalla tulisi tavattua lukuisia ystäviä sekä kavereita, mutta juuri nyt en ole varma, että haluanko. 

(Kuva face'sta)

Pääsee sieltä nopsaa kotiin, jos siltä tuntuu. Eikä sinne ole pakko mennä sillä kellonlyömällä, kun tapahtuma alkaa. Joskus, kuten nyt, sosiaaliset tilanteet jännittää ja ahdistaa. Oletus on, että tapaan siellä kuitenkin kivoja tuttuja, ja elävän musiikin kuuntelu on miellyttävää. Mutta tämä lähteminen!? Suoraan baarista parin tuopin jälkeen "omalla porukalla" olisi helpompaa.

On aika selvää, että luvassa on sadetta (vain muutama pisara), mutta siihen pätee sama, kuin aiemminkin: vettähän se vaan on. 💧 Jos kastuu pahasti ja alkaa palelemaan, niin koti on lähellä. Voi käydä vaihtamassa vaatteet ja kengät, ja mennä takaisin, jos siltä tuntuu. Voihan se olla, että siellä saattaa olla kivaakin. Hymy 😃 kasvoille, mieli avoinna, kolme muovipussia laukussa ja menoksi...

Su 20.08. Jep jep. Kävin. Ei näkynyt montaa tuttua, eikä porukkaa ollut muutenkaan niin paljon, kuin kuvittelin. Joku kiva koju oli, mutta en käynyt katsomassa tarjontaa.

Kiertelin siinä ympäristössä, kun en halunnut porukan keskelle.

Järjestysmies pysäytti minut ja kysyi keräänkö tölkkejä. Sanoi, että voin ottaa laatikosta siihen jätetyt tölkit, kun "eihän niitä ole täältä ostettu". Kiitin, hymyilin nätisti(?) ja poimin vajaat kymmenen tölkkiä. Jatkaessani matkaa tuli toinen järjestysmies sanomaan, etten saa kerätä tölkkejä kirkon pihalta. Että ne menevät seurakunnan hyväksi. Tuohduin ja sanoin, että olen kuulunut ko. seurakuntaan yli kolmekymmentä vuotta ja maksanut kirkollisveroa saman aikaa. Että seurakunnan hyväksi keräämäni tölkitkin menee. Perhana.

Poistuin paikalta ja menin hetkeksi lähipuistoon, jossa törmäsin tuttuihin. Sitten paleli jo niin paljon, että lähdin viemään (seurakunnan?) tölkit kauppaan.

Samalla ostin kaksi euron pussia korttelitarjoussämpylöitä.

Pussitin ne kotona heti ja laitoin pakkaseen.

Menin kuumaan suihkuun.

MP viestitteli ja ajoi Savosta palatessaan luokseni. Käytiin kimpassa kuuntelemassa Tumppi Varosta, joka aloitti vasta puoli yhdeksältä. Mies, MP ei Tumppi, jäi luokseni yöksi. Taitaa näemmä jäädä toiseksikin. Sama se. Meninkin itse prätkän kyydissä Vantaalle, josta kotiuduin samalla kyydillä nyt aamulla ennen seitsemää.

Ai niin, ruokatestiin alkaen 05.08. lisätään kaksi euroa: 59,73 + 2,00 = 61,73 euroa.

Sunnuntaita.

Sitä, tätä ja vähän tuotakin

SunnuntaiAamuHuomenta!

On sateista ja märkää. Facebook'in kautta näin, että Rovaniemellä on herätty tähän aamuun maa valkoisena. Samoin Seinäjoella.

Kävimme perjantaina Tupon kanssa katsomassa, kun Kuumaa-yhtye oli tekemässä maailmanennätystä soittamalla samaa kappalettaan kuusi tuntia 'putkeen'.

Paikkana oli Mutteriksi nimetty lasikoppi Setlementtitalon nurkalla. Itse en ollut kuullutkaan yhtyeestä, mutta solistin, Johannes Brotherus, tunnistin nähneeni monessa elokuvassa. Hieman homma näytti hänelle haastavalta, sillä hän ei mahtunut seisomaan kopissa suorana. Kappale oli varsin tarttuva ja varsinkin kertosäe jäi rallattamaan päähän.

Hain pakkaamani (lankoja) pinkin lentolaukun Tupon luota ja lähdin kävelemään Omaan Kotiin. Matkalla selkäni takana rysähti. Pyörähdin tietysti uteliaana ympäri ja tajusin mitä oli juuri tapahtunut. Vastaani ajanut pyöräilijä oli törmännyt yhteen kääntyvän auton kanssa. Seurasin sen aikaa, että näin autoa ajaneen nuoren naisen ajavan tiensivuun ja pyörää ajanut mies pääsi ylös omin voimin. Hyvä niin, mutta sillä miehellä EI OLLUT KYPÄRÄÄ!?!

Yhden sukan tekeminen ei meinannut millään ottaa luonnistuakseen. Tai siis sen aloittaminen. Ensimmäinen oli valmiina jo jonkin aikaa ja eilen päätin tehdä sille parin. Sukat ovat menossa jollekin pojalle, joka tykkää eräästä lätkäjoukkueesta. Arvaatko mistä? 😆

Muistin Pojanpojan synttäritapaamisella ostamani tennarit. Taidan säästää nuo kolmen euron kengät ensi kesään...

Himputti sentään - tänään ei innostaisi liikkua mihinkään. Tekisi mieli vain olla kotona ja aloittaa joku uusi lankajuttu, mutta pitää tavata eräs nainen ja mennä sitten taas katsomaan tulisiko bingoon tällä kertaa sen verran porukkaa, että pelit voisi pitää. Viimeksi ei tullut. On sinne bingon alkuun vielä monta tuntia, mutta pitää käydä suihkussa ja hoitaa kynnet. Ja tavata se nainen.

EDIT. Suihkunraikkaana voin ilmoittaa, että tuuraaja menee hoitamaan mahdollisen bingon, JIPPII!!! Mahtavaa!

Miten minusta tuntuu, että teen itse itselleni aikatauluja, joista ahdistun? Sovin menoja ja tapaamisia, joihin en haluaisi mennä. Jos en kävisi töissä, niin todennäköisesti jäisin täysin neljän seinän sisään saamatta kuitenkaan aikaiseksi juuri mitään. Pösilö.

Eilen vietettiin Asunnottomien yötä. Sen motivoimana sain sentään tiskattua, koska minulla on Oma Koti ja omat astiat. Kaikilla ei ole ja se on surullista. NYT sinne omaan suihkuun, mars.

Sujuvaa sunnuntaita!

Ke 26.02.2020

Olin ennen äitiä hereillä.

Keittelin kahvit, jotka joimme yhdessä. Tai siis äiti joi vain pikkuisen samalla, kun söi joka aamuiseen tapaansa puuroa marjojen kera. Ihana tapa, jonka johdosta voin olla varma, että äiti saa syötyä päivittäin.

Kudoin hetken sukkaa, ja koska oli niin upea sää, niin päätin lähteä kävelemään. Lämpökerrasto ja toppahousut olivat loppujen lopuksi hieman liikaa.

Äiti kertoi, että läheltä löytyisi lumiveistoksia ja suunnistin niitä kohti.

Enhän minä ymmärtänyt etukäteen, että ne olivat omakotitalon portin pielessä, mutta kun olin luvannut ottaa kuvia, niin tein niin. Olihan ne upeita!

Jatkoin matkaa katsomaan tarhaa, jossa olin vuoden ennen kouluun menoa. Nytpä muistuikin mieleen, että voitin siellä hiihdossa ensimmäisen palkinnon, joka on täällä Tupon luona. Tässä:

Poikkesin polulle, jonka tiesin vievän pallokentälle.

Että nautin! Aurinko ja puhdasta lunta!

Pallokenttä on tietysti vuosien aikana muuttunut. Nyt sitä kiertää hiihtolatu, jossa hiihtäjiä ei näkynyt.

"VAARA! Pesäpallon osuma voi olla hengenvaarallinen!". Vähän kuin jäässä olevassa lammessa varoitus "sukeltaminen kielletty!". 

Voi nostalgian määrää! Oikealla oli pieni jännä paikka, jota kutsuimme Kiuruksi. En tiedä miksi.

Nautin lumesta täysin rinnoin!!! Tuijottelin ja nuuhkuttelin.

Jatkoin matkaa tuttua polkua pitkin.

Kävin ostamassa kaupasta lohipullia. Äitihän ei syö punaista lihaa reuman ja nivelrikon vuoksi.

Keitin seuraksi nuudeleita, joista äiti totesi, että pitää tavallisesta makaronista enemmän. Hyvä tietää. 😉

Tein myös kananmunakastikkeen, jota veikkaan, ettei äiti tee yksin itselleen. Vaikka on itse opettanut sen minulle.

Söimme yhdessä.

Olin nähnyt tapahtumailmoituksen paikallislehdessä.

Pienteollisuustalo

Että musiikkikirjastossa esiintyisi Keke Lammassaari. En ollut tietoinen artistista, mutta isäntänä toimi Jaakko Laitinen, johon olin tutustunut musiikkivideota tehdessä.

Lappiatalo

Menenkö yksin vai enkö mene? Maksuton tapahtuma.

Kirjasto

Menin ja se todellakin kannatti. Tykkäsin.

Paikalla oli pakotettuna lukiolaisia ja se vähän häiritsi, mutta ei paljon. 

Entinen rovaniemeläinen kertoi musiikillisistä taustoistaan mm. sen, että on ollut Emma-ehdokkaana ja voittanut katusoittajan SM-tittelin. Runonlausujana aivan MAHTAVA!!!

KIITOS!!!

Olin tuijottanut koko tapahtuman ajan t-paitaa, jonka logon aristi oli itse tehnyt. Ostin sen. Mies on ko. bändin solisti.

Tapahtuman jälkeen poikkesin oluelle ja tapasin paikassa yllättäen saman miehen, kuin joulukuussa sekä luokkakaverin, jonka tapasin myös tulevana lauantaina. Naapuritar tuli noutamaan autolla. Onneksi sillä pakkanen oli kiristynyt.

Äiti heräsi kuuntelemaan illan tapahtumat samalla kun söimme iltapalaa.

Ihana päivä!