Jotenkin.
Ei alkanut uusi vuosi iloisissa merkeissä. Ystävätär, johon tutustuin ensikodissa vuonna 1988 ja jonka kanssa muutimme samaan uuteen taloon Itä-Helsinkiin lapsinemme samana vuonna, kertoi eilen aamupäivällä FB:ssa, että 'heillä on yhdeksän henkilöä, joista kaksi ovat lääkäreitä'. Seuraava päivitys tuli, että pitkäaikaisen miesystävänsä (aika tasan vuoden itseäni nuorempi) sydän oli pysähtynyt ja mies oli menehtynyt. R.I.P. 😢
Myöhemmin sain viestin Tupolta, että "vaikka asia ei varsinaisesti sinulle enää kuulu", niin äitinsä veli oli kuollut eilen iltapäivällä. R.I.P. Siihen vielä päälle tieto uutisista, että uuden vuoden yönä täällä Helsingissä kadonnut 20-vuotias nuorimies oli löytynyt kuolleena. R.I.P. 😢
Että tammikuu ja uusi vuosi alkoi tähän malliin...
Näin viime yönä todella selkeää unta, joka jatkui heräämisen ja uudelleen nukahtamisen jälkeen. Kirjoitin sitä maitotilalle sijoittuvaa unta mielessäni samalla tänne blogiin, heh heh. Että kunhan teen tarpeeksi töitä, niin olen kylällä ensimmäinen, joka on itse tienannut mönkijänsä. 😆
Oikeasti menin nukkumaan vasta varhain aamulla, mikä lienee syy erikoiseen uneen. Herättyäni olin tarmoa täynnä. Hyvin poikkeuksellisesti keitin kaurapuuroa kahvia odotellessa. Keitin sen verran enemmän, että huomenna sitä riittää mikrossa lämmitettäväksi.
Samalla aloin koluamaan kuiva-ainekaappia. Ei sieltä varsinaisia löytöjä putkahtanut, mutta onpahan edes paremmassa järjestyksessä. Kuva on otettu juuri aloittamisen jälkeen ja sitten piti siirtyä syömään sitä puuroa...
Kahvia juodessa pykähdin tavoilleni uskollisena läppärin ääreen. Pitänee tehdä itsellekin ns. ruutuaika? Pääsin onneksi irti (kiitos Tiiijja!) ja sain aloitettua Pojan vaimon toista sukkaa. Sitten tuli nälkä. Näitä joululaatikoita taitaa riittää pitkään?
Lämmitin uunissa hetken kaikkia kolmea.
Olin säästänyt piiiitkään pakkasessa pippuripihvejä "jotain special-hetkeä varten", hah. Nyt oli niiden aika.
Oli puolikas punasipuli, jonka siipaloin...
...pannulle.
En koe olevani lainkaan mestari pihvien paistamisessa, mutta...
...mahtaisiko esimerkiksi Kape Aihinen kehua, että paisto onnistui täydellisesti??? En omista 'sormisuolaa'. 😁
Sipuleista tein kermakastikkeen, jonka maustoin mustapippurilla, savustetulla paprikalla, Santa Cruz-mausteella, chili-jauheella sekä sinapilla.
Joululaatikot eivät edelleenkään töki, kun mukaan laittaa itse säilöttyjä punajuuria. 😋
Minäkin, kun muutkin - halusin käyttää (ainakin) yhden porkkanalaatikon sämpylöihin. Haittaako se, että tekemässäni on mukana riisiä? En tiedä vielä...
- Rasia (400 g) porkkanalaatikkoa
- 2 dl vettä
- 1 pss kuivahiivaa
- (laitoin yrttiseosta myös)
- n. 6 dl jauhoja
- 50 g sulatettua voita tai öljyä
+ 225 astetta ja n. 15 min.
Käytin kahta eri jauhoa, koska tajusin kaappia siivotessa omistavani myös sämpyläjauhoja.
Laitoin sämpyläjauhoja 3-4 desiä ja vehnäjauhoja pari. Kuivahiiva sekaan, tietysti. 😏
Vaivasin, lisäsin rasvan ja kohotin leivinliinan alla altaassa, jonka pohjalla oli lämmintä vettä. Tällaisen taikinan sain kulhosta pöydälle:
Vaivailin ja pyörittelin sämpylät. Kohotin niitä vielä pellillä leivinliinan (oi äiti, joka on kirjoittanut liinan kulmaan tekstiilitussilla "iloisia leipomishetkiä" 💗
) alla ja aloittelin samalla tiskaamisen.Tiskit tuli tiskattua ja sämpylät paistettua.
Pieni hetki - käyn maistamassa... Muuten ihan hyvää, mutta seuraavalla kerralla enemmän suolaa/mausteita ja hieman pidempi paistoaika.
Vuoden toinen päivä ja jo on puuroa keitetty, sukkaa kudottu, ruoat tehty, sämpylät paistettu sekä tiskit tiskattu! Eilen tuli virallisesti Omassa Kotona asumista 32 vuotta täyteen ja siitä ilosta maksoin tänään vuoden ensimmäisen vuokran. 💙
Huomenna on tämän vuoden ensimmäinen siivousreissu. Onpa kiva mennä kuuntelemaan, miten Tätien (yksin vietetyt, kuten itsellänikin) juhlapyhät ovat sujuneet. Matkalle paljon vaatetta päälle! Juuri nyt täällä on kaksikymmentä astetta pakkasta plus merituuli.
Miten sinun uusi vuotesi on lähtenyt käyntiin?