Kymmenen vuotta!

Tänään on tasan kymmenen vuotta viimeisistä vedoista.

Tasan kymmenen vuotta sitten käytin viimeisen kerran amfetamiinia, ja samana päivänä ex-vuokralainen sekä kuski veivät minut Hämeenlinnan vankilaan toista/viimeistä tuomiota (30.10.2006 - 06.08.2008) suorittamaan.

Eilen olisi ex-vuokralainen täyttänyt 74 vuotta ja sitä muistaaksemme kävimme Tupon kanssa baarissa, jossa useiten tapasimme sankarin kanssa. *IKÄVÄ*

Ostin monena vuonna miehelle syntymäpäivälahjaksi Stroh'ia, josta hän piti. Siksi mekin nautimme yhdet sellaiset miehen muistolle.

Ex-vuokralaisen sukulaismies laittoi kuvan ja kertoi vieneensä haudalle kynttilän. Hienoa! *halaus*

Minä lähden "juhlimaan" kymppiä TheBaarin bingoon...

Muistittehan siirtää kellot?

The Risteys, ja Post It-lappunen!

Olen selkeästi jossain risteyksessä enkä ole täysin varma miten jatkaisin..? Vai jatkanko? Jatkanhan minä kun en lopettaakaan halua.

Enkä taida oikein tietää miten ja mitä nytkään kirjoittaisin. Alan olla kyllästynyt siihen, että tämä blogi ei enää vedä lukijoita puoleensa. Myönsin eilen Tupolle, että MINÄ OLEN HUOMIONHAKUINEN. Jep, niin olen. Ja siksi turhaudun ellei teksteilläni ole lukijoita. Myönnän. Katsokaas nyt oikeassa reunassa olevaa sivupalkkia, josta löytyy bloginlukijat -teitä on siellä VAIN viisi. Luulin, että teitä olisi enemmän. Pah. ( *klik-klik* )


Puhuin eilen siitä, kuinka vankila-aihe on jo käsitelty vanhoissa blogeissani. Minussa ei ole enää mitään erikoista ja kiinnostavaa? Tai voisi olla ellen tavallaan kaunistelisi tiettyjä asioita. Rakennanko uuden, erilaisen, irrallisen blogin, jossa unohtaisin minä-muodon ja kirjottaisin jälleen asioista niiden omilla nimillä? Vai jatkanko täällä valitsemallani tyylillä? En minä tiedä.
Auttakaa te???

Mutta mutta, sain Kummitukselta (sentään) tunnustuksen. Kiitos Kummitus siitä!!!

1. Kiitä linkin kera bloggaajaa, joka antoi tunnustuksen. (done)
2. Anna tunnustus eteenpäin 5:lle lempiblogillesi ja kerro siitä heille kommentilla. (I will..)
3.  Kopioi Post it-lappu ja liitä se blogiisi. (done)
4. Ole iloinen saamastasi tunnustuksesta, vaikka se on kerrottu vain Post It –lapulla ja toivo, että lempibloggaajasi jakavat sen eteenpäin. (I am and I'm going to do)

On vuoroni valita "uhrit". Haluaisin toki antaa saman lappusen takaisin antajalleen, mutta yritän siitä huolimatta keksiä viisi muuta. (Kyllä sinä, Kummitus, ansaitsisit kaksikin lappua, eipä sillä!)

Hanni, vaikka elämäntilanteesi ymmärtäen et nyt juurikaan kirjoita, niin ODOTAN, että Viivi tuo sinut syksyn tullen takaisin koneen äärelle ja kertomaan kaikesta Sinulle ihanan omatyyliseen tapaasi! (Rakas!)

Liskonainen, hiljaista on sielläkin suunnalla nyt ollut, mutta luotan siihen, että et osaa olla kirjoittamatta. Sitä odotellessa..! <3 (Rakas!)

Eki ja Kauko, Samaan aikaan toisaalla-blogi, te vaan olette. Saatte hymyn kanssa toisinaan aikaan kurkun kuristusta, mutta pääasiassa nautinnollisia lukuhetkiä. Kiitos!  Osaisinpa kirjoittaa kuin te!

"MINÄ" eli "Ain't life a bitch"-blogin kirjoittaja. Vaikka kommentoin siellä erittäin harvoin, niin en ole unohtanut tapaamaani hienoa naista! Kaikkea parasta Sinulle!

Muistatteko, te mukana kauan kulkeneet, Epsoon? Hän alkoi vihdoinkin kirjoittaa blogia ja aiheesta, joka sattuneesta syystä on minullekin aikaslailla tuttua. Ymmärrätte varmaan? Tunnustuksen siitä ansaitsee hänkin. Hienoa Epsoo! Hyvä sinä!

Siinäpä viisi "uhria". Minä kipitän noihin blogeihin ilmoittamaan valinnoistani ja toivon, että tunnustus ilahduttaa sen verran kuin Stanstakin tuosta ilahtui lapun saatuaan.

(Erilainen perspektiivi Linnanmäkeen?)


MUTTA auttakaa minua? Miten jatkan tästä eteenpäin? Kerronko enemmän "oikeasta elämästäni" vai jatkanko sydämien piirtelyä? Hei, Tupon kanssa niitä sydämiä kyllä riittää, mutta ei kaikkien muiden kanssa. Tavallaan elämä on ihan ookoo, mutta näin kirjoitettuna aika tylsän oloista. Pitäisikö "keksiä" jotain muuta? Elämä on laiffia ja siihen mahtuu muutakin kuin mitä tänne olen viime aikoina kirjoittanut. Alanko (Ismo ON jumala!) "rehellisemmäksi"?

Ensimmäinen askel: huomenna on aika Duuriin eli työkkäriin. En ole ollut oikeutettu työmarkkinatukeen 23.3. alkaen enkä tule tukea saamaan ennen kun teen vähintään 18 tuntia töitä per viikko (5kk) tai menen (diibadaaba-)kouluun viideksi kuukaudeksi. Ei kiinnosta. Tai siis työt kyllä, mutta. Nelkytviisvuotias kouluttamaton nainen, jolla on pitkä rikosrekisteri, daa-a. (?!)

Duurin jälkeen menen Kallion puistokirppikselle myymään 11 talvitakkia ja kolme liiviä sekä RAKKAAN Heidi-vainaan vaatteita. Saisinpa muutaman euron ja pääsisinpä turhista kuteista eroon! 

Perjantaina ja lauantaina laulatan jälleen kansaa. Okei, kerrottakoon, että jään sinne yksin tämän viikon jälkeen ja se tarkoittaa sitä, että laulatan to, pe ja la sekä vedän bingon ja karaoken sunnuntaisin. RAHAA! 

Ennen sitä eli tänään pitää viedä kasa papereita sosiaalitoimistoon. 

Helsinkiläisille tiedoksi, että tänään on puistokirppis Käpylän lippakioskilla (klo.14.-19.00). En vielä tiedä mennäänkö kiertelemään sinne. Myymään en sinne mene kun raahaan tavarat huomenna Dallapén puistoon. 

Ja NYT lopetan tämän marmattamisen, jooko? Kaivaudun hetkeksi murisemaan Tupon kainaloon...

Iineksen ja Inarin päivää!

PS. Muistatteko, että suoritan arvonnan lauantaina?