Jos vihdoinkin...
On aika kasata joulumuistot viikon takaa, kun ne vielä muistaa. Olen sortunut viime päivinä avaamaan telkkarin läppärin sijaan ja siinähän olen sitten nököttänyt saamatta aikaan mitään. Kolme viimeisintä bingoakin peruttiin (keskimmäistä ei peruttu, vaan sen veti toinen), joten en ole tällä viikolla liikkunut vielä kauppaa kauemmas ja sielläkin kävin vasta eilen.
Kummitäti ehti kuulemma soittaa äidille pitkän lämpöisen puhelun ennen menehtymistään. R.I.P. 😢
Pe 23.12.
Vedin illalla bingon ja muistin viedä sen kiharatukkaisen tontun mennessäni. Saaja ilahtui kovasti ja löysin myöhemmin hänestä sekä tontusta otetun kiitosvideon STB-baarin fb-seinältä. Olipa kiva. 😍
MP tuli sinne ja pelien jälkeen kävelimme luokseni noutamaan ruoat. Kaksi isoa kestokassia käsissämme matkasimme bussilla Vantaalle. Illalla nautimme hieman glogiä.
Tajusin muuten, että ainoa mukaan ottamani joulukoriste on jo ainakin kolmekymmentä vuotta vanha.
Aattoaamu valkeni aurinkoisena ja aina se vaan jaksaa hämmästyttää Stanstaa, joka on viettänyt joulunsa kaamoksessa. Ei pilvenhattaraakaan taivaalla ja oli muutama aste pakkasta.
Aamupalan jälkeen MP laittoi kinkun uuniin ja pakkasi tekemäänsä graavilohta rasiaan tyttärelleen vietäväksi.
Sitten eräs ystävämies tuli noutamaan meidät autolla ja ajoimme Itä-Helsinkiin hänen luokseen. Kuumien juomien jälkeen MP jatkoi julkisilla tyttärensä luokse ja me autoilimme ystävän kanssa toiselle puolelle Helsinkiä.
Kävimme karaokeystävän luona (ystävällä ja karaokeystävällä on yhteinen aikuinen tytär). Siellä oli karaokeystän sukuaan paikalla tuttua äitiä myöten ja sain nauttia juustokakkukahvit, kiitos! Sitten mies heitti meidät karaokeystävän kanssa TheBaariin, jonne MP:kin saapui aikanaan. Muistelin, että olen ollut yli kymmenenä aattona ko. paikassa.
Matkustimme MP:n kanssa tällä kertaa bussilla ja junalla Vantaalle. Koska mies tykkää häärätä omassa keittiössään, niin pysyin poissa jaloista sohvalla punaviiniä nauttien ja telkkaria katsoen, kunnes sain kutsun syömään.
Joulupöydän kunkkuhan on kinkku.
Laatikot oli laitettu niin nätisti tarjolle.
Nuo noudettiin hellan päältä ja muut oli katettu ruokapöydälle.
Oli kahta eri lohta, rosollia, mätiä, punasipulia, smetanaa...
Miehen tekemää sienisalaattia sekä minun tekemää feta-vihersalaattia. Oli kystä kyllä.
Haiskoon vaikka itsekehu, mutta minun kinkkupalat kruunasi tekemäni juustoinen pippurikermakastike. 😋
Tässä MP:n joululautanen:
Jälkiruoaksi popsittiin suklaakonvehteja. Ihan oikeasti minä söin kolme ja MP kerralla loput.
Sain mieheltä joulusukat, kiitos!
Juotiin täysine vatsoinemme viiniä ja tasoiteltiin vatsojamme Jallu-snapseilla. Sitten se "alamäki" alkoi eikä se niistä juomista johtunut. Se johtui siitä, että miehellä oli kännykkä liimautunut käteen. Yritin jutella jotain ja mies vaan näpytteli puhelintaan. Tuntui, kuin olisin viettänyt koko illan yksin. 😢
Yritin minä nätisti mainita asiasta, mutta mies vain ärähteli, että "kyllä minä vastaan minulle laitettuihin viesteihin". Koko illan? Soittelin siinä muutaman joulupuhelun ja menin nukkumaan.
Su 25.12.
Aamulla luuri löysi taas miehen käteen hänen herättyään sohvalta. Ehti hän kuitenkin keittämään kahvit ja tekemään itselleen melkoisen leivän...
Ja sen jälkeen taas luuri käteen. Minä hörpin aikani viiniä ja sitten alkoi mittani olla täynnä. Totesin lähteväni TheBaariin joulubingoon ja -karaokeen. Mies lähti mukaan ja luuri pysyi taskussa kävelymatkan. Junassa mies jatkoi selailua sekä näpyttelyä. Ja bussissa. Ja perillä. 😣
Olipa kiva, kun sain kerrankin itse pelata!
Voitinkin pari juomalappua. 😃
Pelien jälkeen lauloin minäkin yhden joulukappaleen (Tulkoon joulu). Tupakalla käydessä mainitsin MP:lle, että olisi kiva, jos voisit edes vähän olla minullekin seurana ja mitä siitä seurasi. Mies ensimmäistä kertaa ikinä huusi minulle. Kiva, hyvää joulua sinullekin!? Hetken päästä mies katosi baarista.
Join juomalappujen oluet lauluja kuunnellen ja kävelin Omaan Kotiin. Perille päästyäni kello oli joulupäivän iltana kuusi ja toivottelin vähän pala kurkussa itselleni hyvää joulua. Yöllisen viestin perusteella (kuin mitään ei olisi tapahtunut) mies oli jatkanut jameihin Espooseen ja kotiutunut sieltä puolen yön aikaan. Kiitos seurasta!
Ma 26.12.
Vähän oli ankea mieli Tapaninpäivään herätessä. Jääkaappi oli tyhjä, kun ruoat olivat tietysti Vantaalla. Tuskin MP:llä oli joulumieltä saatika huonoa omatuntoa, mutta loppujen lopuksi hän toi oma-alotteisesti kestokassillisen ruokaa alaovelleni, kiitos! Ei tullut edes sisällä käymään vaan jatkoi samantien matkaa. Ehkä hyvä niin.
Sain loput tekemästäni kastikkeesta, jäljelle jääneet rosollit sekä kokonaisen joululimpun.
Jäljelle jääneen glögini lisäksi mukana oli useita siivuja kinkkua, kiitos!
Kassin sisältö lämmitti vähän mieltä, mutta enemmän se täytti jääkaappia sekä vatsaa.
Se siitä joulusta.
Tänään 30.12.
Tulipa vähän höhlä olo tänä aamuna, kun vilkaisin kalenteriin. Olin jostain syystä kuvitellut tänään olevan vuoden viimeinen päivä, mutta se onkin huomenna. Jee, on sitten ihan tavallinen perjantai ja bingo. Pengoin äsken vähän papereita ja lähetin sähköisesti pari liitettä Kelaan.
Vielä aion kirjoittaa seinänaapuriasunnon omistajalle sähköpostia. Koen velvollisuudekseni ilmoittaa asunnossa keskiviikko-iltana pidetyistä bileistä, joista ei ollut ennakkoilmoitusta rapun seinässä ja jotka kestivät yhteen yöllä (hiljaisuus alkaa klo.23). Suurin meluhaitta syntyi siitä, kun ramppasivat äänekkäästi rapussa porukalla tupakalla käydessään ja jatkoivat meteliä sisäpihalla. Stumppeja oli läjäpäin viemärin kannen ympärillä.
Oli siellä eiliseen asti pari tölkkiäkin, mutta joku oli ne tänään kerännyt pois.
Olisinhan voinut soittaa ovikelloa tai pudottaa lapun postiluukusta, mutta kun en ole tutustunut asukkaisiin enkä halua kismaa välillemme. Asiastahan olisin huomauttanut, mutta koen helpommaksi laittaa omistajalle viestiä. Olemmehan ennemminkin toimineet keskenämme myös sähköpostin välityksellä, vaikkakin myös suusanallisesti.
On kolme tuntia aikaa bingoon lähtöön, joten menen suihkuun.
