VäriHaasteen The End

Itsepä itselleni kuopan kaivoin.

Luettuani Repolaisen blogista, että on viimeisen värihaasteen aika ja että värin saa valita itse, niin ei ollut hetkeäkään epäselvää, minkä valitsen. Mutta tässäpä on se kuoppa: TURKOOSI on erittäin haastava väri kuvata! Niin helposti se näyttää siniseltä.

Aloituskuvan paikan ansaitsee kaulassani jatkuvasti riippuva koru. Sain sen sekä samaan settiin korvakorut 50 -vuotislahjaksi, ja lahjareissulla Kööpenhaminassa kadotin korviksista toisen. Se harmittaa vietävästi!

Tämä puolestaan nauratti, kun läppärin näytöllä on vaihtuva taustakuva, niin viime lauantainen sopi tähän postaukseen...

Lienee sanomattakin selvää, että minulla on turkoosia lankaa.

Turkooseja koruja löytyisi niin hopeisina, kuin rihkamanakin, mutta en ala kaivelemaan niitä nyt. Keittiön ilmoitustaululla roikkuu rihkamaristi - sen kuvasin.

Näkyvillä oli myös 'täppäilykynä' puhelimen kosketusnäyttöä varten, heijastimen ketju sekä pakko-saada-tämä, jota en ole vielä koskaan käyttänyt. Siihen saa kiinni puolen litran juomapullon ja sitten sen voi kiinnittää vaikka laukkuun tai reppuun.

Keittiöstä löytyy TURKOOSI siivousliina sekä rulla roskapusseja.

Huppari-ihmisellä on kaksi turkoosia hupparia. Harmittaa, kun etummaisen hupussa on pieniä reikiä ja taaemman helmaresori repsottaa. En heitä kuitenkaan pois! 💙

On pipoja (kiitos, Vanha rouva, tuosta pinkistä!), kaulahuiveja, hansikkaat ja säärystimet.

Ja vielä yksi pipo.

Kyllähän minulta löytyisi vielä vaikka mitä turkoosia. Kesämekkoja, bikinit, varvastossut, kietaisuhame jne., mutta ne jätän kuvaamatta. 😅 Jumbopaikan saa Mammalta saatu pussukka, jossa kulkee (soo soo!) sätkävehkeet nätimmin.

ISO KIITOS Repolaiselle näistä värihaasteista! Näitä oli kiva tehdä! 😍
🤍💛🧡💜💚💙💓🤎💗

*     *     *

Minä eilen mitään kotona ollut, enkä telkkaria katsonut. Asianajaja/lakinainen soitti ja 'vaati' kirjoittamaan käsin valtakirjan yhteen juttuun, koska minulla ei ole tulostinta, jolla tulostaa valmista. Että pitäisi lähettää kuva valmiista ennen neljää. Minähän kopioin 'käskystä' käsin valmiista valtakirjasta tekstin ja kipitin HM:n luo, jotta sain kaksi henkilöä todistamaan. Siis allekirjoitukseni oikeaksi. Otin kuvan, jonka lähetin niin lakinaiselle, kuin Naapurittaren miehellekin. Pitänee lähteä postittamaan alkuperäinen paperi Naapurittarelle...

*     *     *

Otin tämän kuvan lähtiessäni HM:n luota. Tuossa, missä kuvasin ja autokaistan välissä pitäISI olla jalkakäytävä..? 😠

Tajusin juuri, että olen sukuni viimeinen omalla sukunimelläni kulkeva. Poikani oli kymmenen vuotta samalla, mutta vaihtoi sitten edesmenneen isänsä sukunimen. Hänen pojallaan on puolestaan äitinsä sukunimi. Tuntuu vähän 'yksinäiseltä'...

Millainen kävelykeli teillä on?

Kuin viimeistä päivää...

Onneksi vain vuoden 2024 viimeistä!

Moni on kirjoitellut yhteenvetoja kuluneesta vuodesta ja niitä on kiva lukea. Itse en tee niin, koska te tiedätte jo muutenkin melkein kaiken. 😅 Että olin töissä tammikuun loppupuolelta joulukuun alkuun, kesän keräsin tölkkejä ja syksyllä äiti 💗 nukkui pois. Siinäpä ne tärkeimmät.

Koska olen osallistunut jokaiseen Repolaisen värihaasteen väriin (kiitos niistä!), niin en voi jättää tätä vuoden viimeistäkään väliin. Tällä kertaa oli ideana nähdä joulun värejä. Koska koristelin hyvin minimalistisesti, niin värejäkin on niukasti. Vielä hetken löytyy perinteistä puna-valkoista:

Koska olen kirjannut koko vuoden käyttämäni lankojen painot, niin laskin ne nyt yhteen: 2874 grammaa. Uusia ja jämälankoja kului toivettani vähemmän pitkän kesätauon vuoksi. En aio tehdä uudenvuodenlupauksia (paitsi ruutuajan vähentäminen!), mutta pari haastetta tammikuulle on paikallaan. Sen lisäksi, että koitan tyhjentää jääkaappia ja pakastinta, tulisi tehdä kunnon lankainventaario ja poistaa sen yhteydessä pitkään lojuneet langat, joita ei vaan tule käytettyä.

Vuonna 2017 kiellettiin perinteiset tinat ja siksi hämmästyin nähdessäni niitä nyt kaupoissa. Tutkin asiaa ja löysin tiedon, että uusista tinoista on poistettu lyijy ja raskasmetallit (hyvä!), ja nyt niiden tinapitoisuus on peräti 95 prosenttia. Löysin yhden myynti-ilmoituksen, jossa kuusi kappaletta ekologisia kenkiä maksaa viisitoista euroa (kalliita olivat Tokmannillakin). Noissa lukee, että "seos elintarvikelaatua, joten sopii vaikka kakunkoristeeksi". Häh?

Ennen aikaan tinoista ennustettiin ja isävainaa oli siinä(kin) hommassa ihan omaa luokkaansa. Oli tarkkaa puuhaa asettaa valaistus oikein, jotta voi käännellä ja tutkia varjosta muodostuneen tinamöykyn merkitystä. Entäs tämä tinanvalatar sitten..? 😉

Tulipa nostalginen olo! Tuo sama pieni tyttö, joka jännitti kovasti suhauttaa sulaneen tinan saaviin, istuu tässä. Nuo samat kädetkin ovat tässä ja näpyttelevät läppärin näppäimiä. Kuvasta on yli viisikymmentä vuotta.

SYDÄMELLINEN KIITOS teille jokaiselle StanstaLandiassa mukanani kulkeneelle blogiystävälle! 😍 Kiitos ihan jokaisesta kirjoittamastanne kommentista - niistä olen saanut iloa ja voimaa! Teistä olen saanut uskomattoman määrän henkistä apua ja tukea tänä hankalana vuotena. Vaikka emme välttämättä "oikeasti" tunne, niin tunnen teidät silti. 💖 Kiitos! (Jatketaan, joohan?)

TOIVOTAN TEILLE JOKAISELLE rauhallista, iloista, herkullista, sydämellistä, lämmintä, mukavaa, toiveet täyttävää ja sopivan energistä UUTTA VUOTTA 2025! Terveyttä, ikimuistoisia hetkiä sekä ihania kohtaamisia! Te olette 💝.

Ystävyydellä, Stansta. 🧡

Vielä lisää mustavalkoista, ja pikkujouluja

Pyhäpäivää.

Repolaisen värihaaste, kuten "eräs toinenkin" haaste jatkavat päässäni matkaa loputtomiin. Minulla mitään muuta elämää ole, kuin istua läppärin äärellä kaikki se aika, jota on ja on? 😲 Lumi tuli, oli ja sitten vesisateen myötä meni. Ehdin ottaa tämän mustavalkoisen kuvan ihan Repolaista ajatellen:

Oli siitä ärsyttävästä nuottimukista puhetta. Oli pakko ottaa siitä molemmin puolin kuvat. Tässä toinen:

Ja tässä toinen puoli:

Mukilla on kaverikin. Säilytän siinä mm. sukkapuikkoja, virkkuukoukkuja, kyniä, sakset...

Satunnaisesti juon joskus kahvini pilkullisesta mukista.

Kävin juuri ottamassa kuvat Arabian mittakannuista. Kylläpä desin mitat ovatkin erilaiset keskenään!? Vasen on lapsuudenkodista peräisin.

Puolen litran kannu.

Hah, nostin tiskaamatta takaisin kaappiin.

*     *     *

Pikkujoulujen taso laskee mitä useammin käy? Tavallaan hätäilin itse LähiBaarin bileissä, kun en malttanut odottaa. Ravintolapäällikkö, joka ei olekaan päällikkö, hääräsi siellä yksin. Ehdin pelata bingon ja kuten aina, jäin yhden numeron päähän voitosta, plaah.

Olin vienyt sinne aiemmin pussillisen äidin huoneesta ottamiani servettejä.

En ehtinyt nähdä niitä käytössä.

Olin kirjoittanut joulukortin kotona valmiiksi ja otin siihen HM:n sekä ystävätär L:n nimmarit.

Olin pukeutunut punaiseen huppariin ja jaloissani oli tekemäni puna-harmaat säärystimet. Näitä äidin joulumyyjäisistä ostamia korviksia en löytänyt viime jouluksi. Nyt tiesin, missä ne olivat ja laitoin ne korviini.

Minua vaivasi malttamattomuuden lisäksi tieto, että karaokeystävätär oli juuri ollut hampaanpoistossa ja oli vetämässä kinkkubingoa TheBaarissa. Päätin mennä katsomaan, että pärjääkö hän. Ehdin pelata yhden kierroksen ja kuinka ollakaan - lähelle pääsin taas. Voitin kyllä tällä kertaa pari rivipalkintoa.

Vedin kinkkukierroksen, jotta ystävätär pääsi itse pelaamaan. Palasin sen jälkeen takaisin LähiBaariin, jossa ruokailut oli jo ruokailtu. Se siitä.

Kävin eilen eräässä toisessa baarissa muka pikkujouluissa, kun omistaja kutsui henkilökohtaisesti. Onneksi HM ja L olivat siellä, sillä muuten paikalla oli vain kourallinen porukkaa. Jokainen sai ilmaisen tuopin. Tarjolla oli riisiä ja intialaista kanakastiketta. Ihan hyvää, kiitos, mutta ottamaani kuvaa en laita. Melkein voitti värittömyydellään omatekemät sapuskani. Hyvää se oli.

*     *     *

Ei nämä kalenteriluukkujen tekstit parane...

Ulkona on ytimiin sukeltava jäätävä tuuli. Keittiössä riittäisi hommaa useammallekin, mutta itse on tehtävä, kun sain taas kierrätettyjä hävikkiruokatarvikkeita. Noh, omaan tahtiin.

Kolmatta adventtisunnuntaita! 🕯🕯🕯

Värillistä ruokaa ja mustavalkoista muuta

Täällä paistaa aurinko.

Aah, nukuin peräti yhdeksän tuntia, enkä muista heränneeni välissä kertaakaan. Mahtavaa! 😊

Rita A. kirjoitti blogissaan joulumusiikista ja siitä innostuneena menin YouTubeen, jossa käyn harvoin. Hetken siellä seikkailtuani törmäsin tähän, jonka laitan taustalle soimaan. Laita sinäkin? ♫.

Puolestaan pitkään Repolaisen blogia lukeneena ammensin sieltä saatuja oppeja eilen illalla tekemääni ruokaan, kiitos! Aiheena oli saamani sydänsalaatit ja niiden hyödyntäminen. Tein lehdistä ensin 'pedin' voideltuun uunivuokaan. Oliiviöljyä ja mustapippuria päälle.

Pilkoin osan broilerin paloista pienemmiksi ja laitoin ne paistinpannulle sipulin kera.

Lisäsin sekaan kolme ruokalusikallista tuorejuustoa.

Laitoin säilykepurkista vähän maissia.

Koska ruoka näytti niin värittömältä, niin otin pakkasesta punaista paprikaa ja laitoin ne jäisinä sekaan.

Kippasin paistetun seoksen lehtien päälle.

Ja tietysti loput juustoraasteet.

Uunista otettuna ruoka ei vastannut mielikuvaani.

Olin pilkkonut lautasen reunalle sisimmät osat salaattia maissin kera sekä yhden keitetyn kananmunan.

Urheasti päätin maistaa.

Annos oli muuten hyvää, mutta uunissa käyneet salaatinlehdet jäivät lautasen reunalle. En tiedä miksi.

*     *     *

Koska mainitsin jo Repolaisen, niin osallistun tässä samalla muutamalla kuvalla hänen laittamaansa värihaasteeseen 'mustavalkoinen'. Aloituskuvassa ovat sängyn päädyssä roikkuva mustavalkoinen pehmoleluavaimenperä sekä käsityövalo mustaa verhoa vasten.

Hih, kun tapasimme sunnuntaina Vanhan rouvan kanssa, oli hänelläkin värihaaste mielessä. Siihen viitaten hän istui tyhjälle pöydälle tätä kuvaa varten:

Ja tapaamisesta palatessa löytyi matkanvarrelta musta puistotuoli lumen keskeltä.

Lunta oli jalkakäytävällä ja vieressä musta märkä katu.

Kotona on astiakaapissa käyttämättömänä nuottimuki, jonka väärään suuntaan olevat nuotit häiritsevät.

Kotoani löytyisi vaikka mitä mustavalkoista, mutta päätän haasteen tähän vanhaan Arabian desimittaan. Näitä minulla on kaksi erilaista sekä puolen litran mitta. Pitäisi kaupata ne pois.

Kiitos haasteesta! 😀

*     *     *

Loppuun vielä, toki, päivän kalenteriluukku.

Onko toivo sitten mustavalkoinen? 😁

*     *     *

Ai niin, sain aloitettua eilen sukan, jota ajattelen tekeväni Pojalle. Eri asia, valmistuvatko ne jouluksi... 🐾 Tarvii niitä sukkia tammikuussakin.

Lähikirkossa olisi illalla musiikkia tarjolla ja vapaa pääsy. Saatan mennä, vaikka alkaa tuntua, että käyn nykyään kirkossa alvariinsa. 😅

Käytkö sinä koskaan? 🌟

NeOn, vai onko?

Olinko nopea? 😅

Onko 'neon' väri? Vaikka itse neon on aineena väritön? Se ja sama, koitin kuvata joitan juttuja, jotka itse lasken neonvärisiksi. Osallistun siis Repolaisen värihaasteeseen ja koitan tehdä sen nopeammin, kuin harmaan kanssa. 😁

Ihan ensimmäiseksi kiinnitin työmatkalla huomioni silmälasiliikkeen ikkunaan. Siellähän sitä väriä...

Mielestäni kivat taulut.

Seuraavaksi kävelin puiston poikki ja huomasin töhryjen seassa neonväristä maalia.

Työpaikalla pukukaappini avaimenperä on neonpinkki.

Kynäkin loistaa, vaikka kuvassa näyttää 'ihan vain oranssilta'.

Neonvärejä on haastavaa kuvata.

Tämä loistaa.

Samoin tämä.

Hohtaa hissin kerrosmerkkivalokin.

Olisi minulla kolme tai neljä kerää eri neonvärisiä lankoja, mutta en jaksa kaivaa niitä nyt esille. Lisään joskus, jos teen niin.

*     *     *

Etsin sittenkin vanhoista kuvista joitain lankoja. Näitä pinkkejä olen käyttänyt jo ainakin kaksiin Pojan vaimolle tekemiini sukkiin, koska hänellä on saman väriset hiukset.

Nämä lapaset tein Kreetalta ostamastani langasta. Väri on neonkoralli ja lankaa on edelleen täysi kerä.

Tämän vanhan kuvan etsin ihan muista syistä, mutta onhan tässäkin keskellä kaksi kerää neonlankaa. Nekin ovat edelleen tallessa.

Tässä olivat minun neon -kuvani tällä erää. Toinen lempiväreistäni ei vaan tule vuoroon, vaikka kuinka odotan... 🙈

Jatkan odottelua.