Ruokaa Falirakissa

Näitä ruokakuvia minulla riittää aina.

Hotellissamme Lymberiassa oli varmaan parhaat 'all inclusive'-ruoat mihin me olemme törmänneet. Ei ne kahdessa edellisessä paikassakaan huonoja olleet, mutta täällä valikoima silti voitti.

Usein on riittänyt se, että pakettiin kuuluu aamupala.

Paitsi Sisiliassa, jossa surkeasta aamupalasta ja vähästä kahvimäärästä piti maksaa erikseen. Muuten Sisilia oli yksi parhaista ja ihanimmista paikoista, jossa olemme olleet.

Ha ha, oma vatsa alkaa kurnimaan kuvia katsellessa. 😋

Nopeasti sitä viikon aikana tottuu siihen, että ollaan koko ajan menossa syömään.

Aina meillä on tarkoitus mennä edes kerran hotellin ulkopuolelle syömään vaikka on 'all inclusive'. Tällä kertaa kävimme vastustelustani huolimatta vain McDonald'silla "koska kolme muuta halusivat sinne".

Minun santsilautanen joltain päivältä. Loistavan mureaa lihaa, makeaa sipulia, tietysti lisää fetaa ja lopuksi namia vesimelonia. Nam.

Vähänkös Tuppoa varmaan jo kyllästyttää minun jatkuva ruokien kuvaaminen.

Seuraavalla reissulla ruokakuvia tuskin tulee otettua näin paljoa sillä reissuun ei kuulu edes aamiaista saati muita ruokia.

Ainakin näin tulevaa reissua odotellessa (ajankohta on vasta myöhään syksyllä) tuntuu mukavalta vaihtelulta syödä joka päivä eri paikassa.

Kohteen ruokapaikat vähän jännittää sillä kylä on pieni ja kaukana muista kylistä. Tai no, isompaan paikkaan on seitsemän kilometriä. Tottahan sielläkin bussit kulkee.

Varmaan ihan kiva käydä ostamassa paikallisesta minimarketista aamupalatarvikkeita. Pitääkin tarkistaa löytyykö huoneista vedenkeitintä, keittolevyjä tai jääkaappia...

Kappas, sieltä löytyy:
- keittonurkkaus
- keittolevyt
- yksinkertainen keittovarustus
- jääkaappi pakastelokerolla
- mikro
- vedenkeitin
- kahvinkeitin

Kyllä noilla pärjää! 😊

Reissuun on vielä monta kuukautta aikaa. Ihanaa odottaa!

Vielä on yksi juttu tulossa menneestä reissusta ja sitten lopetan siitä 'puhumisen'. On vaan niin kiva muistella kaikkea kuvien kera. Myöhemminkin.

Kiitos kärsivällisyydestänne!

Reissu Kreikassa jatkuu...

Kyllä näitä kuvia vielä riittää 'muutamaan' juttuun.

Kävimme Falirakin pienehkössä keskustassa ehkä kolme kertaa. Ensimmäisellä kerralla lähdimme suunnistamaan toisen pariskunnan kanssa peltojen läpi ja huomattavasti pidempää reittiä. Neljä mieltä ja neljä eri suuntaa.

 Matkalla näimme aasien lisäksi pari hevosta. Komeita olivat vaikka kuvasta sitä ei näy.

Päädyimme rantaan reissun ainoan kerran. Toisen pariskunnan rouva kävi kastelemassa varpaansa, minä en sillä minulla oli remmisandaalit jalassa. Jälkeen päin se vähän harmittaa.

Hotellimme luona oli kartta, jonka löysimme vasta palatessamme. Taisimme menomatkalla kävellä kartan punaista reittiä ja palatessa suoraan lyhyttä reittiä keskeltä.

Ei ollut mitenkään itsestään selvää kävellä ensin tien toisella puolella olevien talojen pihan poikki ja kuvan portista ulos. Se osoittautui lyhimmäksi reitiksi.

Palasimme hotellille lounaalle. Vitsiksi muodostui "vain vähän salaattia" ja taisin olla meistä neljästä ainoa, joka onnistui siinä.

Näitä ruokakuvia riittää.

Näistä ei kukaan enää osaa kertoa millä kertaa mikäkin ruoka 'eksyi' lautasille.

Laitan siis näitä tänne joihinkin väleihin, jotta tulisi nälkä... 😁

Jollakin kertaa lähdimme päivällä kävelemään keskustaan. Tylsää hommasta teki tavallaan se, ettei meillä kenelläkään ollut aikomusta ostaa mitään. Kunhan haahuilimme katuja pitkin.

Paitsi, että minä kävin apteekissa. Tupolle "an-ti-his-ta-miiiin" koko reissun vaivanneeseen flunssaan ja minulle selkäsärkyyn "ii-bu-pro-fe-iiiin". Löytyi.

Käppäiltiin katua ja koska naisille tuli tarve vessaan, niin etsittiin paikka.

Bedrock vaikutti mukavalta.

Aloimme kutsua paikka nimellä "jaba-daba-doo" kuvan auton vuoksi. Siellä oli siistit vessat.

Samassa paikassa toimi 'escape room', johon en menisi koskaan.

En Suomessa saati sitten ulkomailla, en.

Palasimme jälleen hotellille syömään.

Minä rakastan vesimelonia!

Muut maistelivat noita vaahtoja ja hyytelöitä enemmän kuin minä.

Yhtenä iltana lähdimme liikkeelle selkeänä suuntana sport-baari, jonka olimme havainneet aiemmin.

Mike's mainosti olevansa sellainen. Kyseessä oli Mestareiden liiga ja Real Madrid vs. Liverpool.

Kuin tilauksesta oli paikan lähin pöytä telkkareihin nähden vapaana ja meidät ohjattiin siihen.

Kaikkien muiden eteen. Tarjoilu pelasi.

Myönnettäköön, että tuossa paikassa toteutui yksi painajaisistani: en meinannut millään löytää vessaan. Tuppo lähti avuksi.

Matsin jälkeen pelattiin hotellilla bingoa. Tai siis minä pelasin muiden hotellivieraiden kanssa. En voittanut. Mainittakoon tässä, että yhtenä iltana lauloimme karaokea ja minä osallistuin kahdella kappaleella.

Selkä kiukutteli pitkin viikkoa ja jouduin käymään apteekissa toistamiseen.

EDIT. Tämä Falirakissa sijaitseva patsas meinasi muuttaa Rodoksen kaupunkiin:

Ei siirretä sen sijaintia, ei edes täällä blogissa. 😉

Lähettämämme kortit ovat saapuneet Suomeen!

Reissu jatkuu vielä...

Armollisuus

En aina oikein osaa olla itselleni armollinen.

Olen auttavainen ihminen, kuten olette ehkä huomanneet. Silti turhan usein koen olevani riittämätön. Ei tästä kauaa ole kun soitimme Tupon kanssa ambulanssin ystävättärelle, joka sai anafylaktisen sokin. Luojan kiitos olimme paikalla ja se, että tiesin naisen olevan oliiveille superallerginen. Tällä kertaa reaktion aiheutti kioskilta ostettu juoma, jossa oli ainakin appelsiinia, chiliä ja inkivääriä. Likka vietiin ambulanssilla saamaan lisähoitoa ja hän viestitti kiitellen kotiin päästyään.

Keskiviikkona olin auttamassa Rouvaa ja vähän myös Mammaa. Jostain syystä osaan olla luonnollisesti apuna liikunta-, näkö- ja kuulorajoitteisille. Tästä tulee mieleen Liskonainen, joka aikoinaan kehui tyyliäni. 💓

Tänään oltiin TheBaarin terassilla, kun huomasin kadulla makaavan miehen. Komensin Tupon tarkastamaan tilannetta. Ambulanssi tuli ja vei miehen. Miehen mukana ollut nainen oli hetki sitten laittanut kiitosviestin facebook'iin TheBaarin postilaatikkoon. Kiitin kiitoksista ja kysyin miehen vointia.

Tunti sitten soitti erään ystävättären äiti ja kyseli tyttärestään. Äiti asuu kaukana pohjoisessa ja tytär oli soittanut sekavassa mielentilassa. Soitin tyttärelle ja sitten takaisin äidilleen. Soitan kohta ja varmistan, että tyttö on päässyt kotiin ja kaikki on ookoo. (Ei enää vastannut, hitto soikoon!) EDIT. Viestitti aamulla, että on kotona ja kaikki hyvin.

Äiti on jossain hoitokokeilussa. Soitti tänään ja oli mielestäni yltiöpäisen tekopirteä. HITTO. Se yksi naapuritar, joka on minun mielestäni mennyt liikaa äidin "iholle", on puhunut kotihoidolle omiaan ja nyt äiti oli joutunut muistisairaiden suljetulle osostolle. Olen lähtökuopissa, että jos pitää lähteä apuun.

Eilen yksi nainen, jota en ole nähnyt aikoihin, haukkui karaokevetäjän ja TheBaarin uuden omistajan, mutta samalla kehui minua. Ja tänään yksi bingoasiakas tarjosi tuopin ja kehui minua. Miksi noita positiivisia kommentteja on niin vaikea ottaa tosissaan ja hyväksyä ne tosiksi?

Armollisuus... Tiedän olevani muut huomioonottava ja joskus jopa mukava, mutta silti tuntuu, että näen itsessäni vain laiskuuden, aikaansaamattomuuden ja riittämättömyyden. Pidän lupaukseni muille, mutta en vissiin itselleni. Se harmittaa.

Jos ja kun minulta pyydetään apua ja autan aina kun vaan voin, niin miksi en koe sitä riittäväksi?

Tuossapa pulma.

PS. Jo nyt alan olla niiiiin täynnä jalkapallon MM-kisoja!!! 😒

AamuPalaa

Mainitsinhan, että näitä juttuja Falirakista riittää...

Jokainen aamu alkoi aamupalalla käyden uima-allasalueen vieressä. Saliin mahtui ehkä sata ihmistä ja uloskin pääsi syömään.

Leipätarjonta oli monipuolinen.

Ja leivänpaahdin 'hieman' erilainen kuin kotioloissa.

Tarjolla oli muroja ja myslejä.

Hunajaa, hilloja sekä 'nutellaa'.

Tämä oli meidän kolmas all inclusive-reissu ja Tupon mielestä nyt oli parhaat ruoat.

Harmittaa aina, etten oikein osaa syödä heti herättyäni, mutta kyllä minä yritän!

Kananmunan syön aina, mutta nakit sun muut jätän muille.

Tupolle nuo munapaistokset, nakit ja muut maistuvat kyllä.

Salissa oli ruoka-ajasta riippumatta aina hyvin tilaa.

Kyllä minä syödä yritin, mutta kahvia join vähintään kolme kupillista joka aamu.

Siistiä oli. Olemme ottaneet aikojen saatossa tavaksi napata joku jälkiruokakippo pöytään roskikseksi munankuorille sun muille.

Näitä ruokakuvia riittää ihan mielettömästi, kuten arvata saattaa.

Yritän karsia niistä osan pois.

Päätin jokaisen aamupalan hedelmäsalaattiin tai vesimeloniin.

*   *   *

Kävin eilen Rouvan apuna siellä ruokajaossa. Onneksi menin sillä hän ei olisi millään selviytynyt kassien kanssa. Ei vaikka taksilla kulkikin. Sain "palkaksi" ihan mukavasti ruokaa meillekin, kun hän antoi tuplista puolet.

Joku nainen juoksutti vielä perästä tilataksiin kaksi puskaa ruusuja, joista sain valita toisen. Yllätys, että jätin Rouvalle keltaiset?

Kun olimme raahanneet ruoat Rouvan kotiin ja mahduttaneet ne jääkaappiin, niin lähdimme yhdessä käymään TheBaarissa. Oli muuten ensimmäinen kerta, että nainen käytti nähteni saamaansa rollaattoria keppien sijaan. Ja morkkasi itseään, ettei ole ennen kehdannut käyttää apuvälinettä - niin helpolta kun se nyt tuntui.

Paikkaan saapui myös pitkästä aikaa Mamma oman rollaattorinsa, siskovainaan pojan vaimon ja heidän tyttärensä kanssa. Varmistin sitten, että Rouva pääsi omin voimin lähellä olevaan kotiinsa ja Mamman avustin hakemaan tulleeseen taksiin. Kävin ostamassa kesän ensimmäiset (nam nam!) mansikat ja tulin kotiin.

Tänään olen menossa siivoamaan sen poitsun kampaamoa, joka teki minulle kampauksen häihin. Lupasin niin. Ennen sitä pyykit pois telineeltä ja suihkuun...

Vierivä kivi ei sammaloidu?