KotiutumisRuokaOstokset

Good morning!

Jahas, taas minä heräsin 20 yli viisi. Vesisade napsahtee ikkunapeltiin ja korostaa kotona olemisen ihanuutta. Meinaan tänään pistää maskin naamalle (koska hammasproteesi ei ole suussa) ja käydä läheisessä K -marketissa. Siellä on viimeistä päivää tarjouksessa kilo Oltermannia 4,99 euroa ja Aurajuustoa saa kaksi pakettia viidellä eurolla (jätin ne kauppaan, koska muistin pakastimessa olevat!). Kympin viiden euron täsmäisku. 😅

Kuinka monta juttua voi kirjoittaa neljän päivän sairaalassa olon ympärille? Monta. Mitäpä tässä muutakaan aamukahvia nauttiessa? 😏

Jatkoin torstaina sairaalasta kotiuduttuani matkaa Lidl'iin. Tuli tämä kuva vastaan jostain vanhojen kuvien joukosta:

Olin päättänyt ostaa vain sellaisia ruoka-asioita, joita kuvittelin saavani syötyä. Ensimmäisenä listalla oli mehukeitto. Se oli ehkä hieman huono valinta, sillä se tekee polttavan närästyksen. Annan täyden litran HM:lle.

Yksi riisipiirakka uppoaa kerrallaan, kun käyttää sen sulatejuuston kera mikrossa. 😇

Mämmiä. 🐥

Turha tässä on alkaa kokkailemaan, kun lämmin ruoka ei maistu. Ostin varuiksi pinaattikeiton.

Otin riskin ja ostin kaksi jogurttia, vaikka ne eivät ole laktoosittomia. 🙊 Söin eilen illalla toisen ja voin sanoa, että "perästä kuuluu". Ei sen väliä, kun olen yksin kotona.

Noista riittää, kun ovat vähän tavallisia purkkeja isompia.

Olin ajatellut käyväni paluumatkalla S-marketissa ostamassa tarjouksessa olevaa Juhla Mokkaa, mutta ilahduin Litukan tarjouksesta - Kulta Katriina á 4,99 euroa. Sainpahan nuo samasta kaupasta.

Ostin maitojuoman mm. mämmiä varten.

Kuohukermaa samaan tarkoitukseen ja kermaviilin ehkä kastikkeeksi tai piirakkaan.

Pari purkkia mehua. Ostan hyvin harvoin mehuja, mutta nyt pitää muistaa juoda.

Muistin kaupassa Tri. Hannin määräyksen ostaa jotain herkkuja. Olihan ohjetta noudatettava! 😅

( ...olen maistanut molempia värejä. Keltainen on parempi, mutta ei tuo punertavakaan huono ole. Muistuttaa koostumukselta Soleroa eli kuin olisi jotain jogurttijäätelöä. Sopiva koko. Paketti maksoi 3,99 euroa ja sisältää 12 kappaletta. Aika ok, jatkoon!)

Samasta syystä sekä siksi, että on pääsiäinen, ostin testiin Fazerina -munia. 🐣 Kaksi olen syönyt, kaksi syömättä. Nämä ei mene jatkoon. Sisuksen koostumus on kummallinen.

Lisään tähän summaan nyt samalla ne ostamani Juhla Mokat 2 x 4,95 euroa = 9,90 euroa.

Ruokatestiin alkaen 01.04. lisätään 32,55 + 33,30 + 9,90 = 75,75 euroa.

*     *     *

Sain eilen illalla kudottua pitkät säärystimet valmiiksi! Niissä on taas kymmeniä pääteltäviä lankoja. Esittelen ne vasta valmiina, mutta idea uusiin villasukkiin on jo mielessä... Illalla jäi The Summit Suomen finaali kesken, kun silmät eivät pysyneet enää auki. Katson sen nyt.

Sateista 2. pääsiäispäivää! 🐇

PääsiäisNoita ja noidan Poika

Vähän ystävyyden merkityksestä.

Aamuni näemmä vaan aikaistuvat. Katsoin kelloa sammuttaessani valon (23:02) ja herättyäni (04:52). En minä oikeasti aina noin tarkkaan katso. Nukuinhan kuutisen tuntia, joten miksi jäädä sänkyyn makaamaan, kun mieli on jo hereillä? ☕🐥

Pakko myöntää, että hieman huvitti, kun mämmi varasti lähes koko huomionne edellisessä postauksessa. Ei se haittaa. Siihen kirjoitusvirheeseen liittyen: mainitsin sen huomattuani asiasta huoneeseen tulleelle hoitajalle, joka ilahtui, että 'joku muukin' oli huomannut sen. Kertoi, että jossain opastetaulussa on toinen.

Toki sänkyäkin kommentoitiin. Oli muuten ärsyttävää, kun lakana valui koko ajan. Naapuripetiä pedatessa laitoshuoltaja(?) kertoi heille tulleen juuri uusia aluslakanoita. Sellaisia muotoonommeltuja, jollaisesta olin itse vain pari päivää aiemmin haaveillut. Patjoissahan on muovipinta, joten lakana luisti sen päältä pois.

*     *     *

Arkeilija oli laittanut blogiinsa kuvan itsestään pääsiäisnoitana ja siitä innostuneena etsin omani.

Sitä en muista ollenkaan, että kävimmekö lapsuudenystävän kanssa virpomassa kenenkään ovella.

*     *     *

Tuli mietittyä sairaalassa aihetta "ystävyys". Olin laittanut maanantaina sen kanyylikuvan facebook'iin ja merkinnyt sijainniksi Haartmanin sairaala. Miten minä tämän muotoilisin? Kukaan, paitsi Poikani, ei kysynyt, että tarvitsenko jotain. En kaivannut tapaajia, vaan että edes joku kysyisi. Te tunnette minut - itse olisin ainakin soittanut ja kysynyt. Jos vaikka minulla ei olisi ollut rahaa ostaa ja viedä jotain, niin olisin soittanut/viestittänyt kumminkin.

Tämä oli ihan täysin oma vika: mietin tiistaihin saakka, ennen kun laitoin Pojalleni viestiä. En kai halunnut huolestuttaa...

Minä pösilö! Huolestui kumminkin, mutta hänellä on siihen oikeus! Kai minä ajattelin, että kun hän on menettänyt isänsä muutama vuosi sitten, niin en halua säikäyttää. Etsin tietoa siitä bakteerista ja koitin rauhoittaa Poikaa laittamalla siitä tämän etsimäni tiedon.

Pitkiä työvuoroja hän tekee baarissa!

Tajusin olleeni äitiä murehtiessani itsekäs (pyysin sitä anteeksi!). Siinä, kun itse menetin äitini, menetti Poika rakkaan mumminsa.

Olipa ihana tapaaminen! 💖 Poika viipyi yli tunnin!

Juteltiin ihan Oikeista Asioista. Oli paljon sellaista, josta minulla ei ollut hajuakaan, kun tapaamme niin harvoin. Aivan liian harvoin! Halasimme monta kertaa, ja totesin, että "meitä ei ole, kuin me", joten meidän tulee pitää yhtä. 💕 Poika oli samaa mieltä.

Oli niin lämmin tapaaminen, että leijuin koko illan. Laitoin vielä viestin perään...

Mutta siitä ystävyydestä. HM soitteli muutaman kerran. Ei tarjoutunut vierailemaan eikä kysynyt, tarvitsisinko jotain (samalla ratikalla hänkin olisi päässyt perille). Eräs nainen olisi tullut loppuviikosta käymään omien syöpähoitojen lomassa, mutta se olisi (mielestäni) ollut liikaa. Soitin perjantaina karaokeystävätär H:lle (palauttamattomien sätkätoppien vuoksi) ja hän sanoi huomanneensa vasta sen FB:n päivityksen.

En itse keksinyt ketään, kenelle soittaa. Ehkä hieman surullista, mutta enhän minä tarvinnut mitään. Onneksi minulla on teidät (ja Naapuritar, joka soitteli kyllä), joten en kokenut olevani täysin yksin, kiitos! 💝 Kyllä te 'vaan' olette niin tärkeitä ystäviä minulle.

*     *     *

Sataa sataa ropisee - ihanaa, kun ei tarvitse liikkua mihinkään! Kudoin illalla pitkään valmiille säärystimelle paria. Tuntuu, ettei se valmistu koskaan!? Tein iltapalaa ja totesin, että toinen litra vadelmamehukeittoa on jätettävä juomatta. Se aiheuttaa ikävän närästyksen.

Jätin sairaalassa avaamatta Pojan tuoman viinirypälepaketin, koska se olisi ollut vaikeaa kantaa avattuna repussa kotiin. Illalla pesin ja irroittelin räpäleitä kulhoon, josta popsin ne kutoessani.

Nyt, ennen kun aamuenergia hiipuu, raivaan yhden pienen kohdan olohuoneessani. Oli meinaan puhetta Pojan kanssa ns. kuolinsiivouksesta. Etten haluaisi hänelle jäävän missään vaiheessa tilannetta, jossa hän joutuisi käymään läpi henkilökohtaisia tavaroitani. Ainakaan kaikkea, mitä täällä nyt on. Luulisi sen antavan motivaatiota touhuun. 😇

Kansainvälistä veteraanipäivää! "Liputuksella muistetaan Suomen sodissa evakuoituja. 20.4.1940 on Karjalan liiton perustamispäivä ja Karjalan liitto on tehnyt aloitteen evakkojen muistamiselle liputtamalla. Toisen maailmansodan aikana Suomi menetti laajoja alueita, joista pysyvästi evakuoitiin noin 440 000 ja väliaikaisesti lähes 200 000 ihmistä." (Wikipedia) Äitini koki evakon kahteen kertaan.

EDIT. Kiitos, kun mainitsitte 'sukkasunnuntain'! Sen seurauksena kävin sukkakasani läpi ja tajusin, ettei minun varmaan tarvitse ostaa enää koskaan uusia. 😆 Niitä uusiakin kun löytyi 12 paria plus yhdet miesten sukat.

Raivasin samalla vähän muutakin, joten nyt voin napata kipollisen mämmiä ja perään nokoset...

Rentoa pääsiäispäivää! 🐤

SairaalaReissu

Haartman 13.-17.04.2025.

Omakanta selattu läpi ja luettu kaikki sairaalareissuun liittyvä. Otettu tiliotteet pankista, tehty toimeentulotukihakemus Kelaan ja toimitettu tarvittavat liitteet. Soitettu ensin Täti A:lle ja sitten Täti B:lle. Kerrottu tilanne ja toivotettu pääsiäiset. 🐤 

Otan rauhallisesti istuen läppärin ääressä 😂. Naputtelen tämän valmiiksi huomiselle ja sitten kipaisen lukemaan teidän tekstejänne.

*     *     *

Olisin siis halunnut mennä päivystykseen jo perjantaina, mutta en kyennyt. Lauantainakaan en mennyt, koska kuume nousi vasta illalla kymmeneltä. Jo silloin illalla päätin, että sunnuntaina menen oli kuumetta tai ei. Suihkun jälkeen pakkasin repun. Enköhän minä aavistanut, että reissusta tulee pidempi ja siksi pakkasin 'kunnolla'.

Pakkasin mitä? Jämälankapatalappuvirkkuun (en virkannut), kirjan (en lukenut), harjan, dödön, silmälasit, villasukat ja laturin (ja riittävästi tupakkaa, jota kului vain vähän). Joku pastilliaski olisi ollut kiva, mutta pärjäsin ilman.

Tallustin ratikkapysäkille ja nautin siitä, että sillä pääsi melkein ovelta ovelle. En muistanut, että päivystyspoli oli siirretty jo aikaa sitten, mutta mikäs siinä oli käytäviä kävellessä, kun ei ollut kuumetta. Ilmoittauduin.

Eipä ollut ensimmäinen kerta, kun tunnuin olevan "suosiossa". En ehtinyt istua kauaa, kun ensimmäinen kutsu kävi. Odotustilassa oli toki muitakin, joten melkein hävetti, kun nimeni kajautettiin perä perää koko ajan. 🙈 Ensin lääkärille (Alimy Aziz), jonka puheesta en meinannut saada sanaakaan selvää.

Sitten verikokeeseen, hoitajalle, virtsatestiin, hoitajalle, taas lääkärille ja taas verikokeeseen. Ja jälleen hoitajalle, joka laittoi (ei pistä, vaan POLTTAA!) tippakanyylin. (Kannattaa pistää kohta muistiin, sillä se oli paras tähän astisista ikinä!)

Sain siinä aulassa ensimmäisen annoksen antibioottia ja odotin kyytiä osastolle. Komea "noutaja" saapui ja kärräsi minut (vain? 😁) pyörätuolilla osastolle kuusi (sisätaudit). Huone 13 ja paikka yksi. Tuon suojajutun otin pois.

Huoneen kahdesta vuoteesta sain tietämättäni itselleni sopivamman, koska siitä oli suora näkyvyys telkkariin. 📺 👌

Ehdin haaveilla, että saisin olla huoneessa yksin, mutta viereiseen sänkyyn saapui kuorsaaja (oli 3 vrk). Ei mikä tahansa sellainen, vaan nainen, joka kuorsasi tauotta illasta aamuun. Ei ollut korvatulpista apua. Villasukista sentään oli! 💙

Heti maanantaiaamuna antibioottikerrat nostettiin kolmesta neljään. Joka aamu otettiin verikoe, sokeriarvot, mitattiin verenpaine ja happisaturaatio. Huoneessa laukkasi hoitajaa, siistijää, harjoittelijoita, lääkäriä sekä ruokien tuojia ja astioiden kerääjiä. 

Tässä ensimmäisen aamun aamupala:

Lupailivat, että jonain aamuna olisi puuroa. Ei ollut kertaakaan. Ei myöskään ainuttakaan hedelmää. Älkää käsittäkö väärin - en minä valita. Ei minulle mikään muutenkaan maistunut, mutta jogurtit, rahkat ja vanukkaat sain syötyä. Juoda piti tolkuttomasti.

Kuten tiedätte, niin pääsin torstaina pois ja samalla eroon kanyylista. (Nappasin lapun just äsken pois ja ihokarvat hurrasivat..!)

Reppua pakatessa nappasin pöydältä hammasharjan ja -tahnan, kamman, huulirasvan, korvatulpat sekä avaamattoman paketin kosteita pesupyyhkeitä, koska muuten ne olisi heitetty roskiin. 😇

 Vielä 'hei hei' hississä olevalle kirjoitusvirheelle. 😁

Tiesin, että alueella on apteekki, joten suunnistin sinne ensimmäiseksi. Kaksi pakettia antibiootteja. Kuuri kestää 14 vuorokautta.

Sadan kappaleen purkki Buranaa, verenpainelääkkeet sekä kalkkitabletit, joihin muistin itse pyytää lääkäriltä reseptin.

Lampsin täyden repun kanssa pysäkille. Heippa HUS! ✋

Nousin ratikkaan ja nappasin kuvan... Kuvassa on harmaa Tukholmankatu.

Kotiin päästyä oli matkalipussa vielä melkein tunti aikaa jäljellä. Vaihdoin repun ja ratikkaa, ja matkasin lähiostarille ruokaostoksille, mutta niistä toisella kertaa...

*     *     *

Varhaisaamun hyväntuulista huomenta! 🐓

Vain neljä yötä sairaalassa ja vuorokausirytmi muuttui. Heräsin tänään 5:20 ja koska ei enää väsyttänyt, nousin keittämään kahvia. Sitä odotellessa raapustin itselleni taulukon muistin tueksi.

Kudoin illalla kolmisen tuntia. Söin yhden suklaamunan ja mämmiä, nam. 😋

Itse nautin pääsiäisherkkua lapsuudessa opittuun tapaan maidon, kuohukerman sekä sokerin kera. Pidätkö sinä mämmistä? Jos, niin minkä kanssa sinä sitä syöt?

LankaLauantaita! 🐑

Ihanaa olla kotona!

Huomenta pitkäperjantaihin!

Ensimmäinen aamu kotona sairaalareissun jälkeen. Hyvin nukuin, kiitos kysymästä! 😊 Mikä ettei, kun hoitajat eivät rampanneet huoneessa. 

Heräsin puoli seitsemältä ja olin hetken ihmeissäni. Nopeasti kuitenkin tajusin, että samaan aikaan heräsin sairaalassa, joten ei muuta, kuin ylös ja napsauttamaan illalla ladattu kahvinkeitin päälle. Kävin, aah, suihkussa. Toinen 'aah', ei verikoetta!

Kaksi mukillista kahvia katosi suht nopeaa - olihan se "pikkuisen" parempaa, kuin sairaalan vastaava. Olen siirrellyt kuvia ja koittanut keksiä, missä järjestyksessä niitä julkaisisin. Aloitan tällä osaston pienen aulan pöydällä olleella pääsiäisasetelmalla.

Ihan VALTAVAN ISO KIITOS teille kaikille laittamistanne kommenteista!!! Ihania paranemistoivotuksia, myötäelämistä ja tsemppaamista! Ilman niitä olisin ollut melkoisen yksinäinen (palaan aiheeseen vielä myöhemmin..). Pahoittelut, jos johonkin kommenttiin jäi vastaamatta! Luin ne kaikki! 💝

Ihan mieletön määrä kommentteja:

Olen varma, että tuo määrä on ylittynyt vain kerran ja se oli viime syksynä "äidin aikaan". 💗

Olette te niin ihania ja tärkeitä, kiitos! 🌺

Jotta pari asiaa eivät jäisi hoitamatta (omakanta ja Kela), niin tyssään tämän tähän ja kiitollisena toivotan teille...

IHANIA, HERKULLISIA ja PARHAITA PÄÄSIÄISEN PYHIÄ! 🐰🐣🐔

Miten te vietätte nämä pyhät? Onko teillä perinteitä vai nautitteko "vain" vapaapäivistä? Itse tietenkin nautin eniten siitä, että olen kotona. 😍 Mars ottamaan antibiootti!

EDIT. Isän kuolemasta on yhdeksän vuotta. 😔

Nauttikaa! 🐥

Pääsiäinen 2023

Ajokausi avattu. Ja syöty hyvin.

En ymmärrä, kuinka voi väsyttää näin paljon?!! Pidän itseni hereillä, jotta lähden bussimatkalle kohti bingoa vajaan tunnin päästä. ZZZzzzz....

MP haki lauantaina pyöränsä talviteloilta ja nouti sitten minut kyytiin. Tuntui, että ajovarusteet kypärä mukaan lukien painoivat sen sata kiloa. Koska sivulaukut olivat vielä Vantaalla, niin minun oli otettava kevyempi reppu selkään.

Pysähdyttiin matkalla kauppakeskukseen, josta kävin ostamassa hiusvärin.

Eihän siitä väristä koskaan tule paketin kuvan mukaista, mutta eipä se paljoa maksanutkaan. Hiukset ovat nyt vähän taas keltaiset.

Hain samalla apteekista antihistamiinia sekä kalkkia D-vitamiinilla.

Mies oli tehnyt jo alkuvalmistelut: uunivihanneksia sekä paistanut nautapalasta pinnat kiinni. Oli hankkinut savustuspöntön ja viimeisteli lihan siinä.

Ihan syötävää.

Sunnuntaina hiusten värjäyksen ohessa saivat viemäni possut (5 kpl) kyytiä.

Itse olisin ottanut marinadin talteen ja tehnyt siitä kastiketta, mutta esimerkiksi kerma puuttui.

MP laittoi viemäni perunalaatikon päälle loput uunijuurekset ja ai että, söin itseni ähkyyn. 😋

Miehellä oli taas vuoroin kännykkä kädessä tai läppäri auki. Minä sain kudottua siellä olevat sukat valmiiksi.

Koska siellä ei ollutkaan parsinneulaa (eikä grammavaakaa), niin toin sukat omaan kotiin. Lasten sukat, ehkä kokoa 33-34 painavat 67 grammaa.

Olin vienyt tällä reissulla vajaan kerän valkoista lankaa ja aloitin niistä uudet sukat jäljelle jääneen kirjavan langan kanssa. Toki jaoin ne kirjavat langat samanlaisiin pikkukeriin.

Sain kyydin omaan kotiin eilen iltapäivällä... 

...ja vaikka olen mielestäni nukkunut ihan riittävästi, niin silti kroppa painaa ja väsyttää. Onneksi aurinko paistaa, joten vaihdan verkkarit farkkuihin ja lähden hikoilemaan bussiin.

Mites teidän pyhät sujuivat?