Paluumatka Rodokselta...

...ei sujunut ihan niinkuin piti.

Luovutimme kyllä huoneen oikeaan aikaan (31.5.) ja nousimme noutamaan tulleeseen bussiin.

Matkasimme lentokentälle, jossa teimme lähtöselvityksen ja saatoimme matkalaukut eteenpäin. Koska meillä oli vielä aikaa, niin menimme kentän viereiseen kahvilaan. Aikanaan menimme turvatarkastuksen läpi ja sitten se show alkoi...

Kuulutuksista ei saanut mitään selvää. "Puskaradio" kertoi, että lentomme (Small Planet) on myöhässä ja korvaukseksi saisimme sämpylät sekä juomat. Eikun niitä metsästämään. Miesmyyjä naurahti Tupolle ja minulle kun pähkäilimme tiskillä. Mies oli puoliksi suomalainen, joten ymmärsi mitä me puhuimme.

Yhtäkkiä kaikki suomalaiset alkoivat liikkua. Ei koneeseen vaan noutamaan laukkuja ja ulos kentältä. Siellä meidät ohjattiin laukkuinemme busseihin, jotka lähtivät jonnekin...

Päädyimme valtavan rantahotellin eteen ja meidät opastettiin kirjautumaan sisälle. Vähänkö olimme ihmeissämme!!! Käykäähän katsomassa hotellin kuvat täältä. Huikea paikka!

Alueella oli mm. korkea rakennus, jossa oli kaksikymmentä kerrosta.

Lisäksi oli lukuisia kolme kerroksisia rakennuksia, joissa oli sviittejä.

Me saimme Tupon kanssa keskikerroksesta sellaisen!

Yli kuudenkymmenen neliön kaksiossa oli jättimäinen parisänky, jonka jalkopäässä oli televisio. Oli iso kylpyhuone poreammeella ja kaikilla herkuilla. Olohuoneessa oli ruokapöytä, varasänky, sohva ja televisio. Ja...

...keittiö saarekkeella. Oli mikroa ja kahvikonetta, mutta kaikki tarvikkeet olivat maksullisia samoin jääkaapin tarjonnat. Joku "kuittailikin" siitä, että pitääkö hänen maksaa siitä jos itse keittää kahvinsa. Kyllä olisi pitänyt.

Parvekettamme vastapäätä oli minimarket, josta haimme huomattavasti halvempaa mehua ja olutta.

Majoitukseen sisältyi ruoat. Loppujen lopuksi söimme siellä kaksi illallista, aamiaisen sekä lounaan.

Menimme ystäväpariskunnan (saivat samanlaisen sviitin viereisestä rakennuksesta) kanssa illalliselle valtavaan ruokasaliin, jossa oli hurja määrä tarjoilijoita. Aamulla heitä oli vielä kolme kertaa enemmän.

Ruokavaihtoehtoja oli valtavasti! (Kuvassa minun ruoat, jotka sain melkein kaikki syötyä.)

Muut söivät hyvällä ruokahalulla, mutta itseäni tuo tilanne ja paikan loisteliaisuus hämmensi.

Saimme ruoan kanssa lasilliset viiniä ja nekin veloituksetta.

Syötyämme olimme jo täysin varmoja, että meitä ei tulla hakemaan ennen aamua.

Lähdimme käymään rannalla, joka oli tien toisella puolella. Olimme jo googlanneet niin, että tiesimme olevamme Ixia'ssa. Jännää.

Palasimme hotellialueelle ja kiertelimme siellä. Löysimme valtavan katetun uima-allasalueen.

Alue oli muutenkin valtava. Pienempien rakennusten alimpien kerrosten sviiteissä oli omat uima-altaat.

Aluella kulki rakennettu "puro", joka oli hienosti valaistu kuten koko alue muutenkin.

Myöhään illalla näin vielä omalta parvekkeelta meren päällä ilotulituksen.

Meidän parveke on toisessa kerroksessa toinen oikealta.

Nukuimme upeasta sängystä ja viidestä tyynystä huolimatta aika huonosti sillä kyttäsimme koko ajan puhelinta jos siihen tulisi jotain informaatiota. Ei tullut. Mainittakoon tässä kohtaa, että olihan tuo paikka kokemus. Loistosta huolimatta, tai juuri siksi, pidin enemmän siitä hotellista, jossa olimme juuri viettäneet viikon.

Aamupalalla voin huonosti ja join vain kupin kahvia. Koko ruokasali kymmenine pingviini-asuisine tarjoilijoineen ahdisti. Onneksi Tupolle maittoi tarjonta!

Aamupalan jälkeen löysimme uima-allasalueen, jossa oli mm. syvin (2.90 m) allas mitä minä olen nähnyt. Mutta...

...koska emme saaneet mitään informaatiota, emme uskaltaneet ottaa rennosti. Matkatoimisto (Detur) oli luvannut tekstiviesti-infoja, mutta ei niitä tullut. Kerran kävimme vähän kävelemässä hotellialueen ulkopuolella, mutta kauas emme uskaltautuneet.

"Puskaradio" sen sijaan antoi jotain tietoa. Esimerkiksi sen, että eräältä vanhemmalta rouvalta loppui lääkkeet. Joo, aina pitäisi ottaa vähän enemmän mukaan, mutta silti. Kaksi tyttöä hankki omatoimisesti muuta kautta paluulennot sillä heidän piti olla seuraavana päivänä OMISSA lakkiaisissaan. Sadanseitsemänkymmenen matkustajan joukossa oli paljon lapsiperheitä, mutta he kaikki ottivat matkan venymisen yllättävän rennosti. Meillähän ei Tupon kanssa ollut mikään kiire mihinkään. 😇

Mikäs siellä olisi ollut ollessa JOS olisimme saaneet jostain jotain tietoa aikatauluista. Emme saaneet. Pähkäilimme Tupon kanssa, että pitääkö huoneisto luovuttaa kahdeltatoista normikäytännön mukaan. Sitten joku kanssamatkustaja kertoi, että ei tarvitse.  Joku toinen tiesi kertoa, että meille kuuluu lounas ja kävimme syömässä.

Loppujen lopuksi ainoa viesti, joka tuli Tupon puhelimeen, kertoi, että Finnair tulee noutamaan meidät ja lento lähtee tiettyyn aikaan. Kesti aikansa ennen kun saimme tiedot, että huoneet tuli luovuttaa klo. 18. mennessä ja että meille oli katettu aikaistettu illallinen ja että bussit tulevat noutamaan sen jälkeen. Näin tapahtui.

Matkasimme TAAS lentokentälle, teimme lähtöselvityksen, kävimme samassa viereisessä kahvilassa ja menimme turvatarkastuksen kautta terminaaliin. Lentomme oli VIELÄ TUNNIN MYÖHÄSSÄ. Emme saaneet lisää sämpylöitä. 😁

Pääsimme koneeseen ja saimme Tupon kanssa vierekkäiset paikat. Ensimmäistä kertaa koskaan otin tyynyn ja peiton. Onneksi, sillä palelin koko paluulennon ajan. Olimme kotona neljän aikaan aamulla 2.6. eli kaksi päivää aiottua myöhemmin.

En voi olla ajattelematta muita matkustajia. Auto parkissa lentokenttäparkissa? Jatkolennot? Lemmikit hoitopaikassa? Loma loppu ja töihin meno? Reissurahat kulutettu loppuun eikä luottokorttia? Olemme tehneet valituksen lentoyhtiöön, kuten varmaan kaikki muutkin. Olemme kuulleet, että tulemme saamaan rahallisen korvauksen ja sehän kelpaa. Katsellaan... Siellä voi olla nyt ruuhkaa...

EDIT. Tulleisiin kahteen kommenttiin viitaten pyydän anteeksi, jos kirjoitin "ruikuttavaan" äänensävyyn! Ei ollut todellakaan tarkoitus! Kerroin vain omasta näkökulmasta miten paluumatka muuttui. Tupolla ja minulla ei ollut mitään syytä olla pahoillaan loman venymisestä - vain se epätietoisuus oli keljua. Pahoittelen.

Nyt on tämä reissu tallennettu.

Rodoksen vanhakaupunki

Pakkohan siellä oli käydä!

Oltiin katsottu bussipysäkki valmiiksi ja varattu tasarahat taskuun. Lähdimme sen toisen pariskunnan kanssa lounaan jälkeen. Bussi tuli ja matkasimme sillä kymmenisen kilometriä saaren pääkaupunkiin, jolla on "yllättäen" sama nimi kuin koko saarella. Paikoilla sinänsä on lukuisia eri nimiä, mutta turistien keskuudessa vakiintuneet versiot.

Ihan ensimmäisenä oli pakko laittaa tämä kuva, jossa näkyy Mandrakin sataman pylväät; uros ja naaras kauriit. Muistan nuo jo siltä reissulta, jonka teimme äitini kanssa minun ollessa seitsemän vuotias.

Kiertelimme hetken sataman tuntumassa.

Nuo kolme tuulimyllyä esiintyvät lukuisissa matkaoppaissa sekä postikorteissa.

Vähän näin jälkikäteen harmittaa, että emme hyödyntäneet kaikkia mahdollisuuksia saarella. Sieltä kun olisi voinut tehdä veneretkiä pienemmille saarille, esimerkiksi.

Ehkä se tarkoittaa sitä, että on hyviä syitä palata sinne joskus?

Osa tämän postauksen kuvista, kaksi edellistä ja pari seuraavaa, ovat Tupon ottamia.

Mies ei paljoa kuvia napsi reissuissa, mutta mm. ränsistyneet rakennukset saavat hänet nappaamaan kännykän käteensä.

Tällaisia kujia minäkin yleensä kuvailen, mutta en näemmä tällä kertaa.

Paikallisia "alepa-fillareita" olen kuvaillut ainakin Kreetalla ja Sisiliassa ennen näitä.

Olimme kierrelleet jo jonkin aikaa suht polttavassa helteessä ja päätimme mennä nauttimaan oluet. Faino's mainosti edullista juomaa ja paikka näytti mukavalta. Sinne siis.

Kerrasta opimme, että iso tuoppi tarkoittaa ISOa. Siinä taisi olla litran verran ja yläreuna oli silmien korkeudella. Samalla sain muistutuksen, että vastaavissa turistipaikoissa kannattaa muistaa oman maan kansalaisten läsnäolo. En tällä kertaa ollut itse syypää vaan selän takana joku suomalainen nainen selosti niin, että raikui.

Ilta alkoi hämärtyä samaan tahtiin kuin kaupustelijoiden Suomi-kommentit alkoivat ahdistamaan.

Poikkesimme maistiaisten perässä alkoholikauppaan, jossa myyjän pään yllä luki "halpa-hinta". Ihan suomeksi siis. Sorruin tarjoukseen ja ostin kahvilla maustettua Ouzoa. Hyvää se olikin!

Aina puhutaan, että vastaavissa paikoissa on ravintoloita vieri vieressä. Eipä ollut siinä kohtaa kun toisella meistä naisista iski vessahätä. Oli vain puisto toisella puolella ja toisella puolella muuria piiiitkästi. Luultiin, että siinä olisi jalkapallokenttä, mutta eipä ollutkaan.

Löysimme ravintolan, joimme oluet ja pääsimme siistiin vessaan. Palasimme Falirakiin taksilla, jonka hinta kimppakyydistä ei juurikaan noussut bussimaksuja korkeammaksi. Ihan mukava päivä vaikka olisi siellä voinut kierrellä pidempäänkin.

Seuraavalla kerralla sitten.

Ratikassa, junassa, lentokoneessa ja bussissa

Torstaina 24.5. illalla lähdettiin.

Olin käynyt kynsihuollossa, kaupassa, suihkussa ja pakannut. Viiden kieppeillä lähdettiin ja mentiin juomaan lähtömaljat TheBaariin. Sitten hypättiin ratikkaan, jolla matkattiin Pasilaan. Hissillä ylös ja toisella alas.

Aurinko paistoi mukavasti ja mieli oli korkealla.

Varottiin lunta ja jäätä 😂 ja hypättiin P-junaan.

On nuo suoraan lentokentälle menevät junat ihan loistojuttu! Ovat tilavampia kuin muut paikallisjunat, joten mahtuu hyviin raahaamaan matkalaukkuja tönimättä muita.

Tällä kertaa lähtöselvitystä ei voinut tehdä automaatilla vaan piti jonottaa luukulle. Siinä jonossa huomasi, että koneeseen oli tulossa todella paljon pieniä lapsia. Ja onneksi juuri siinä kohtaa äiti soitti, että oli päässyt pois sairaalasta ja voi hyvin. Se helpotti.

Ensimmäistä kertaa ikinä jouduimme Tupon kanssa täysin eri puolille konetta; miehen keskipaikka oli rivillä kymmenen ja minun ikkunapaikka rivillä kolmekymmentä. Itse sain mukavan vanhemman pariskunnan viereeni, mutta Tupon vieressä oli ollut todella vilkas pikkutyttö nuoren äitinsä kanssa (tulivat samaan hotelliin meidän kanssa).

Minä en kuullut ollenkaan, mutta Tuppo kertoi, että hänen lähellään oli ollut sairaskohtaus. Oli kuulutettu elokuvamaisesti "löytyykö koneesta lääkäriä?" ja sellainen löytyi. Perillä oli ambulanssi vastassa.

Matka kului jouhevasti sukkaa kutoessa. Perillä saimme näppärästi laukut ja löysimme oikeaan bussiin, joka vei meidät Falirakiin.

Hotellimme oli Lymberia ja reissu all inclusive. Paikasta kerron lisää erikseen.

Lentoyhtiö oli Small Planet, josta emme olleet ennen kuulleetkaan. En saanut mitään selvää kuulutuksista. Maksuvälineenä ei käynyt käteinen ollenkaan, vain luottokortit (en omista sellaista). Lentoemännät puhuivat huonosti ymmärrettävää englantia. Paluumatkan peruuntumisesta kerron erikseen...

Samoin hotellista. Olimme perillä!

*    *    *

Eiliset Tupon tyttären lakkiaiset sujuivat hienosti väsymyksestä huolimatta. Ne pidettiin heidän kotitalon kerhohuoneessa (8.krs), jossa oli loistavat tilat. Tarjolla oli vain vegaanista ruokaa, mutta sitä oli monipuolisesti ja PALJON.

Käveltiin sieltä takaisin.

Oletin, että olisin ollut tänään menossa vetämään bingon, mutta kun kysyin asiasta, niin kuulin, että ystäväni S. vetää sen. Hieman harmitti, ettei omistajat ilmeisesti aikoneet kertoa asiasta ilman, että itse kysyin. Mutta sopii se minulle - menen itse pitkästä aikaa pelaamaan...

Helteistä sunnuntaita!