Sadeaamun huomenta!
Enpä tajunnut villatakkia aloittaessani millaisen urakan itselleni otin!? En viitsi edes ajatella, kuinka monta tuntia väkersin eilen hihoja, mutta yöllä puoli yhdeltä ne olivat valmiit. Pussittavat rumasti kainaloista, mutta koitan korjata jotenkin, jos ehdin. Aika monta epätoivoista ja turhautunutta hetkeä on jo ollut, ja varmasti niitä vielä riittää ennen kun takki on valmis. Helmaresori ja yhdistetty nappilista + kaulus puuttuvat. Jälkimmäiseen pitäisi etsiä, ja varsinkin löytää, sopiva pehmeämpi lanka. Kummankohan noista tekisin ensin..?
Vatsa kurisi koko päivän, mutta vasta illalla sain pakotettua itseni keittiöön. Hetken tuijottelin jääkaappiin ja koitin keksiä mitä tekisin. Pitää jo miettiä mitä käyttää pois, ettei jää reissun ajaksi kaappiin. Aloitin bataatista, neljästä porkkanasta ja muutamasta perunasta.
Kuorin, pilkoin ja keitin. Säästin keitinlientä, koska maitoa ei ollut. Voita laitoin tavallista enemmän ja niin nestettäkin, koska muusista tuli löysää.
Jauhelihasta tein kastikkeen.
Pienen osan laitoin rasiaan.
Loput sekoitin muusin sekaan. Koska oli nälkä, niin lusikoin kipollisen sellaisenaan kuin sosekeiton. Olin unohtanut laittaa punaista soosia, joten lisäsin sitä suoraan päälle. Nälkä lähti.
Oli jäähdyteltävä sose kunnolla ennen kun lisäsin sekaan pari kananmunaa sekä punaista soosia.
Kippasin soseen voideltuun uunivuokaan. Kuten monet teistä tietävät, niin minulla riittää itse tekemääni korppujauhoa. Ripottelin sitä vähän pinnalle.
Puolisen tuntia 225 asteisessa uunissa ja nyt on kulhollinen valmista ruokaa. Mausta en ole vielä varma, mutta hankala tuosta on kai pahaa saada. 😏
Kunhan olen juonut kahvit loppuun, niin paitaurakka jatkuu. Pitänee etsiä netistä vinkkejä kummasta kannattaa aloittaa - resorista vai listasta...
Jaa, että mitä minulle muuten kuuluu? Paljon mielialamuutoksia, jotka jo pelkästään syksy saa aikaiseksi. Masentaa paljon ja olo on kuin säällä ulkona - yhtä harmaa. Ikävä muuttaa (liian?) hitaasti muotoaan ja saa joskus (varsinkin) öisin miettimään, mikä meni vikaan ja mitä olisin voinut tehdä toisin. Kyllä minä tiedän, ettei se pähkäily auta eikä muuta mitään, mutta minkäs teet.Olen huomannut pelkääväni parina yönä sillä hetkellä, kun sammutan valot ja koitan alkaa nukkumaan. Kyllä minä tiedän, että ovi on lukossa eikä sieltä kukaan ole tulossa. Onneksi saan itseni uskomaan sen ja olen välttynyt pahimmilta painajaisilta.
Raha-asioista lienee turha mainita muuta, kuin että vuokra sekä muut laskut on maksettu. Olen huomannut eläväni rahapäivästä seuraavaan niin, että tuntuu kuin unohtaisin elää ne päivät siinä välissä. Onneksi on se reissu edessä, mutta ainahan sekin etukäteen ahdistaa. Vali-vali-vali.
Juuri tupakalla käydessä ajattelin, että jos alkaisin Rovaniemellä tekemään päivittäisiä kävelylenkkejä, niin niitä voisi jatkaa palattuaan. Huomaan huonon kunnon rapistuneen entisestään, mikä on ihan loogista, kun liikkuminen on ollut paitsiossa helmikuulta saakka. Nyt kävelyä ei estä muu, kuin liikkeelle lähtemisen vaikeus.
Entinen työkaveri, jonka kyydeillä kävin lopun ajan töissä, soitti eilen ja kyseli kuulumisia. Kertoi samalla, että siellä töissä on yksi nainen, joka ei suostu ottamaan rokotuksia, koska "siitä lähtee kuulo"?!! Oma miesystävänsä on samassa paikassa töissä ja ottanut kaksi rokotetta menettämättä kyseistä aistiaan. Minun mielestä tuollainen henkilö pitäisi pistää pois töistä ihan muiden siellä olevien vuoksi. (Ja ottaa minut tilalle..)
Nyt on kahvit nautittu, joten voin lopettaa jupisemisen. Tänään teen paitaa täydellä teholla, huomenna on aika labraan verikokeisiin.
Torstaita.
