Shoppailua, folio ja Muumi-kirjat

Taas pärjää.

Lähdinhän minä eilen sinne ostarille. Oli arvoa jäljellä saamassani Tokmannin lahjakortissa (ja vielä jäikin). Ostin shampoon ja hoitoaineen yhteensä kolme euroa.

Hernekeittoa sai kolme purkkia neljällä eurolla.

Ostin lisää tonnikalaa kolme purkkia viitosella.

Tästä tarjouksesta tykkäsin erityisesti: kaksi pakettia kananmunia kolmella eurolla! 👌

Ostin rullan mukavamman värisiä roskapusseja kesän tulevia tölkkikierroksia varten. 😀

Menin kassalle ja maksoin ostokset lahjakortilla, kiitos! Kysyin sitten siitä unohtuneesta alumiinifoliopaketista. Toinen kassahenkilö kaivoi vihkon esiin ja tarkasti siitä: "kyllä, voit käydä noutamassa uuden". Arvatkaapa vaan, sijaitsiko se myymälän perimmäisessä nurkassa? Kyllä.

Koitin tarjota mukanani ollutta kuittia, mutta sitä ei kaivattu.

Olin maininnut HM:lle, että Prismoissa on Juhla Mokka -tarjous. Hän sanoi, että "sittenhän se tulee ainakin myös S -marketiin" ja kappas, siellähän se jo oli. 4,95 euroa paketti, kun normihinta siellä on (olisi) 9,45 euroa!? Huh, ostin kaksi. Tuli taas sopivaan 'saumaan', koska kotona oli enää yksi täysi paketti! 👍 (En lisää tätä ruokatestiin - kerron syyn myöhemmin..)

Poikkesin paluumatkalla HM:n luona. Hän oli paistanut possunfileen uunissa ja marmatti, että siitä oli tullut nyhtöpossua (nam!). Sain maistaa sitä, mutta nainen aikoi antaa lihan siskonpojalleen. Illemmalla hän kuitenkin soitti, että "tuu hakee", ja minähän menin, kiitos!

Tässä kohtaa tuli lunta ihan vaakatasossa. Odotin hetken, mutta vedin sitten hupun päähäni ja hilpaisin kotiin. Täällä kippasin lihan lautaselle ja riivin sen kahdella haarukalla.

Aika paljon meni lautaselta suoraan suuhun, mutta jäi sitä vielä rasiaan laitettavaksikin. 😉

Pikku A. - arvaas, kuinka kävi? Jep, chilit homehtuivat. Harmi!

Toinen harmi oli se, että tökkäsin etusormeni johonkin.

Sain illalla ihanan viestin Naapurittarelta! Kyselin kerran häneltä äidin aarteen, Muumi -kirjasarjan, perään. Nainen väitti minun tuoneen sen jo Helsinkiin. Eilen laatikko oli kuitenkin tullut vastaan heidän kellarikomerosta!  💗

Tuo 'setti' oli äidin huoneessa erillään muista kirjoista, ja aina näkyvillä omalla hyllyllään. 💗

Himputti, olen jo tovin hämmästellyt sisäpihan puoleisen oven lukitusta. Välillä ovi on keskellä yötä auki ja keskellä päivää lukossa. Minusta se voisi olla lukittuna vaikka ympäri vuorokauden, mutta se kai haittaisi heitä, jotka tekevät ruokatilauksia kotiinkannettuna. Tänään rappukäytävässä oli huumeneulan suojapaketti, filtteri ja roskia. En tykkää! En sitten yhtään!!! 😡

Mitenköhän reagoisin, jos sattuisin käytävään yhtäaikaa piikittäjän kanssa? 👀 Täällä asuu lapsiakin...

Sain eilen tiskattua TAAS ison tiskin... 

...ja pestyä koneellisen pyykkiä. Selkä särkee, joten en tee tänään "mitään". Lepäilen, jotta jaksan mennä huomenna siivousreissulle. Aurinko paistaa, mutta on tosi viileää. Lämpenisi jo!

Torstaita!

Auto, kirjat ja ruokaa

Muuta, kuin lihapiirakkaa.

Aurinko paistaa ja eilinen tuuli on tyyntynyt, mutta minä se vain olla nökötän sisällä kotona. 

Lupasin Kristiina K:lle, että etsin erään kuvan (näitä löytyikin kaksi). Mennään aina hieman vaarallisille vesille, kun alan selaamaan vanhoja Rovaniemi -kuvia, sillä -tottakai- äiti vilahtelee niissä. Pitäisi kyllä käydä jossain vaiheessa ne kansiot läpi ja poistaa niistä turhat (ruoka- ym.) kuvat. Kerätä vaikka kaikki äidin kuvat yhteen omaan kuvakansioon... 💗

Mutta mutta, tässä on ne lupaamani kuvat:

Kristiina oli täyttänyt Repolaisen maaliskuun bingoruudukon ja kollaasin viimeisen kuvan auto muistutti tästä. Palvelutalo/asumisyksikkö Näsmänkieppi sijaitsee Saarenkylässä Rovaniemellä. En enää muista, kuinka pitkään äiti oli siellä. Paikkaan olisi ollut hankala päästä julkisilla. Onneksi Naapuritar kuskasi minut sinne päivittäin! 💖

Tämä söpö auto oli siellä parkkipaikalla.

Vein taas viime käynnillä Täti A:lle kaksi kirjaa. Hän lukee paljon. 

Nainen totesi, että nyt hänellä on paljon kirjoja.

Lupasin olla viemättä lisää pitkään aikaan. 😁

Lukemistaan kirjoista hän pääsee eroon antamalla ne tyttärelleen.

Koitan taas tyhjentää pakastinta. Otin sieltä rasiallisen tekemääni (naudan) lihakastiketta ja lämmitin sitä pannulla.

Kaveriksi keitin (liikaa) riisiä.

Nyt ei ollut oikein oman suun myötäistä, mutta syötävä oli silti.

Sekoitin lopun kastikkeen riisiin, mutta kun sitä oli enää ihan vähän, niin otin pakkasesta (aika iäkkäitä?) makkaroita. Ei kai nuo miksikään ole menneet...

Chilin toki tiedän, mutta mitä on Manchero? Kävin lunttaamassa: se on lampaanmaidosta valmistettua juustoa, kertoo Wikipedia (linkki nimen kohdalla).

Pistän nämä tänään uuniin grillivastukselle. "Parasta vaativalle väelle"? Toivottavasti ovat hyviä..

EDIT. Huh huh huh! Nyt en pysty! Yhden söin: kieltä ja nielua polttaa, nenä ja silmät vuotaa. Ihan törkeän tulisia!!! 💥 Tuli hiki! 

Loppuun yksi kuva. Lahopää 🙈 ei muista enää edes eiliseltä, että minkä ohjelman laitoin paussille kuvan ottamisen ajaksi? Paikka on kuitenkin sama Konepaja, josta oli ottamani kuva erikoisesta rakennuksesta. Taitaa olla sama talo, mutta hieman eri suunnasta kuvattuna.

Sen muistan 😆, että katsoin kutoessani The Voice of Finland'in viime viikonloppuiset kaksitaistelut sekä kotimaisen elokuvan Punttikomedia, vaikka olin nähnyt sen ennenkin.

Puikkojen ja virkkuukoukkujen inventaario on aloitettu, mutta etenee heikosti. Ovat kaikki levällään ympäri ruokapöytää... 😅

Saitko sinä ulkoiltua tänään?

Kolme kohdetta kerralla

Kaikki ovat onneksi Stadissa. ♫♪.

Palaan vielä helmikuun puolelle, eiliseen. Vaikka olin nukkunut yön tunnin pätkissä ja väsytti, niin liikkuminen harmitti yllättävän vähän. Sää, no, tasaisen harmaa, mutta lämmin. Luulin lähteneeni vähän myöhässä, mutta olin perillä ihan ajoissa. 

Ai niin, olipa jännää törmätä lähijunassa (ja jäädä pois samalla asemalla) entisen rovaniemeläisen kaverini kanssa, jonka kanssa olimme samalla 10. luokalla ja jonka lokakuussa menehtynyt äiti oli omani työkaveri. Törmäyksiä monella tapaa. 

Perillä pimputtelin Täti A:n ovikelloa moneen kertaan ja sitten oli pakko soittaa puhelimella. Nainen oli syönyt puuronsa jo seitsemältä, mutta mennyt sitten takaisin nukkumaan. Anteeksi, että herätin. 😅 Niinpä pyykit eivät olleet vielä koneessa. Ei hätää.

Melkein satavuotias nainen on ihana! 💜 Aloitin imuroinnin makuuhuoneen sijaan olohuoneesta, jotta hänellä oli rauha pukea muuta yöpaidan tilalle. Täti köpötteli tukka pystyssä ja minä komensin hänet hymy huulillani keittämään meille aamukahvit. Ne tarjottiin paahtoleivän kera, kiitos!

Annoin paljon lukevalle naiselle kirjan ja kerroin, ettei minulla ollut mitään tietoa siitä kirjasta. Että ilmainen teos, jonka saa laittaa eteenpäin.

Täti harmitteli hajonnutta lukuvaloaan. Se on sellainen klipsillä sängynpäädyssä kiinni oleva kohdevalaisin, johon on tulossa uusi lamppu VASTA maanantaina.

"Tämä voi olla ihan hyvä", totesi kirjasta nainen, joka lupasi moneen kertaan, ettei olisi ensi kerralla mennessäni nukkumassa. 😁

*     *     *

Tässä kohtaa Anonyymille tiedoksi: olin viime metreillä pesemässä keittiön lattiaa, kun ajattelin, että "hei, hämähäkkivapaa reissu" ja alle kymmenen sekunnin päästä havaitsin yhden keskellä lattiaa. Edelliskerralla niitä oli kaksi. 🕷 Helmikuussa?

*     *     *

Koska pyykkikone pyöri vielä, niin otin avaimen, vein matkalla roskat ja siirryin Täti B:n luo. Tämä kyltti siinä matkalla naurattaa aina - ollaanko me Oulussa? 😄

Täti B:n luona soitin ovikelloa peräti neljä tai viisi kertaa ennen puhelua. Himputin mummelit säikyttelevät minua, kun antavat aihetta mielikuvituksen laukata! 😂 Nainen oli varsin hyvällä tuulella ja kertoi, että kotihoito, jota ei aiemmin ole ollut, oli käynyt hoitamassa HYVIN suihkuhommat jo kaksi kertaa. Hyvä hyvä! 

Siivousten jälkeen keitin meille kahvit, koska olin edellisen kerran jälkeen päättänyt tehdä tästä edespäin niin aina. Ettei minulla voi olla niin kiire, etten ehtisi vähän juttelemaankin. Imurin laulaessa ja minun viipottaessa ympäri asuntoa se ei oikein onnistu huonosti kuulevan naisen kanssa. Eilen huomasin, että se hetki kahvimukien ääressä on hänelle tärkeä. 💜

Koska minulla oli se Täti A:n avain ja hänellä pyykit koneessa, palasin laittamaan ne kuivumaan. Enköhän saanut siinä kohtaa Mammalta viestin, että "voisitko?". Laskin hetken matkalipun voimassaoloaikaa ja lupauduin. Kävelin juna-asemalle, hyppäsin junaan ja jäin pois Pasilassa. Kävin Mamman asioilla, jatkoin ratikalla hänen luo, istuin siellä hetken ja vein roskat lähtiessäni. Tulin toisella ratikalla kotiin. Minuuttipeliksi meni, mutta matkalipun aika riitti.

*     *     *

Mitäpä veikkaatte: olisiko minulla jotain kotihommia tehtävänä, joiden tekemistä voi lykätä jaarittelemalla StanstaLandiassa? Jep. 😆 Jatkuu...

*     *     *

En minä mitään olisi kaupasta tarvinnut, mutta jotain teki mieli. Hevihävikkilaatikko ammotti tyhjyyttään. Tuntuu, kuin minulla ei muka olisi ollut pitkään aikaan paprikoita? Suippopaprikamix maksoi 2,29 euroa.

Hetken mielijohteesta ostin maissia (0,99 €), josta tykkään kovasti.

Tällä pakastepussilla (1,19 €) yllätin itseni.

Koska oltiin vielä helmikuun puolella, niin ruokatestiin alkaen 01.02. lisätään 54,07 + 4,47 = 58,54 euroa. Käytin siis ruokatarvikkeisiin vajaat kuusikymmentä euroa kuukauden aikana. 👌

*     *     *

Kotona oli vielä alettava kokkailemaan, koska olin ottanut tämän paketin pakastimesta:

Kuorin sekä kelta- että punasipulin ja...

...pilkoin ne.

Tein tyhmästi, kun laitoin ensin fileet paistokasariin?

Ja vasta sitten sipulit.

Otin pienimmän pois ensimmäisenä ja laitoin sen folioon (joka loppui). Tarkoitus oli kai pakastaa se, mutta nälkäisenä popsin sen sellaisenaan Aura -juuston kera samalla, kun katsoin Voice'a. Siinä muuten pudotettiin, mielestäni syyttä, loistava laulaja.

Kaksi isompaa filettä jäi näin ja ne olisi tarkoitus jatkojalostaa tänään, mutta en vielä tiedä, että miten. Uunissa tavallisen tai kookoskerman kanssa varmaan.

Nyt olisi valinnanvaraa, mitä laittaa sekaan. Vähän ällöttää marinadissa oleva valkosipulin määrä. Auttaisiko huuhtelu enää tässä vaiheessa?

*     *     *

Illalla soi puhelin ja karaokeystävätär H. oikein vaati, että minun oli mentävä hänen luokseen kylään (kiitos!). Siellä oli myös juuri Afrikasta reissusta palannut tuttu nainen, ja niin me kolme laulaa kailotimme kimpassa H:n hankkiman karaokekoneen kera. ♪♫♪♪. Olipa kivaa! Jatkoimme vielä TheBaariin karaokeen laulamaan lisää.

Oli piiiitkä ja kiva päivä, mutta nyt jätän teidät rauhaan ja menen kiusaamaan niitä ohutleikkeitä... 😅 Alkoi juuri satamaan lunta ja se lisää fiilistä, että onpa eilisen jälkeen ihanaa olla ansaitusti kotona! 😍

Ps. Sekä Kristiina K. että Repolainen ovat julkaisseet uudet maaliskuun haasteet, kiitos!

Nauttikaa tekin tästä päivästä!

StanstaLandiassa kirjoja?!

Saanko koittaa yllättää?

Voiko nainen, joka ei lue kirjoja, koska tekee MUKA käsitöitä (huono tekosyy, koska kutominen/virkkaaminen ovat pitkällä tauolla..) kirjoittaa postauksen kir-jois-ta? 😮 Testaan...

Palaamme siis viime sunnuntaihin, Lahden messureissuun. Vallitseva mieli 'oli mikä oli', ja seurasin kirjarivejä tutkivaa Liskonaista. Sain kuulla, että Syyttäjä olisi ollut tässä tilanteessa oiva apu tuntiessaan Liskiksen kirjahyllyjen sisällöt, mutku. Minä en ole niitä hyllyjä vuosikausiin nähnyt saati tutkinut muulloinkaan. Kehuttakoon sen verran, että sain olla syypää tietyn lavan luo menosta, sillä siltä lavalta löytyi neljä 'Jeevestä' naiselle. 😎 Ja vierestä Stansta, joka poimi kirjat matalalta lavalta ja survoi ne Liskonaisen kestokassiin.

Mitä muuta tekee Stansta? Löytää joka puolelta John Grisham'in kirjoja, joita joskus kauan sitten luin ja keräsin. Jossain ne ovat itsellä edelleen, enkä haalinut enempää. Koska en lue. 😏

Olin ajatellut kokeilla kirjoittaa edes yhden postauksen mainitsematta äitiä, mutta eihän se (vielä?) onnistu. Kuvasin kaikki napsimani kirjat ja etuoikeutetusti ensimmäinen kirja on Astrid Lindgren'in kirjoittama Veljeni Leijonamieli. Muistan, että äiti luki kirjan minulle, kun olin pieni, mutta juonta en muista lainkaan. Äiti osasi lukea niin, että "näin" kirjojen maisemat. Minulle luettiin paljon! Pitäisiköhän...

Mitä veikkaatte - miksi tämä kirja lähti mukaani?

Olen huomannut, että liki jokainen, jolle olen maininnut äidin kuolemasta, sanoo ensin "otan osaa" ja sitten "minunkin äitini/isäni/serkkuni/kumminkaima kuoli vähän aikaa sitten". Mitä sitten? Olen päättänyt koittaa olla tekemättä niin. Ei se läheisen menettämisen "vertailu" kenenkään omaa surua vähennä.

Vertailee siis arkkipiispakin? En tietenkään ole avannut ohutta kirjasta vielä.

Seuraava mukaan nappaamani kirja lähti melkein vain kannen hevosen vuoksi. 🐎

Minullahan ei ollut lukulaseja (tietenkään?) mukana, mutta koitin tihrustaa takakansien tekstejä. Tästä poimin sanat "kasvattilapsi" ja "hevonen". 😁 Riitti syyksi.

Mikäs sitten? Tommi Melender 'Onnellisuudesta'. Kukapa siitä ei nyt haluaisi lukea? JOS lukisi.

"Tämän kirjan lukeminen voi tehdä sinut vähän onnellisemmaksi". Uskokoon, ken tahtoo. Ja Ken tahtoo Barbien, eh-he-he... 😆 Huono.

Minun seinänaapurissa asuva nuori nainen on todella kiva. Törmäämme sisäpihalla sopivin väliajoin ja käymämme keskustelut tuovat mielihyvää. Äskenkin. 💙

Minulla on myös ystävätär, joka on "vähän hukassa" kaiken suhteen. Soitti ja pyysi kylään (kun toivoi saavansa piirakkaa, jonka heitän roskiin). Kun vastasin, etten mene, hän laittoi tekstiviestin, että on pettynyt minuun. Vastasin olevani sitä itsekin, mutta että annan itselleni nyt aikaa ja anteeksi. Ihan sama, ymmärtääkö vai ei. Hänenkin isänsä nukkui pois hetki sitten. Vertaillaanko?

Seuraava kirja? Elämänpuun lehtiä.

Ikäihmisten runoja, ajatuksia ja rukouksia. Kelpaa tähän hetkeen, sillä itseään vanhemmilta voi oppia jotain hyödyllistä.

Vaikkapa, että...

Ihan totta - seuraavan kirjan otin vain siksi, että se oli uusien kirjojen lavalla.

Tutkin äsken kirjaa vähän tarkemmin, kun etsin julkaisuvuoden (2022). Voisin antaa kirjan jollekin lukevalle lahjaksi, mutta en aio antaa kenellekään joululahjoja. Tuli vastaan yllätys:

Ossi Nyman on syntyjään rovaniemeläinen! 👍 Kirja voisi olla ihan luettavissa, JOS lukisi?

Vielä messutarjonnan viimeinen kirja: Eurooppalaiset unet. Unet kiehtoo, ehkä.

Jaa-ah.

Tähän itselleni poikkeukselliseen postaukseen oli helppo keksiä loppukevennys. Sain ensimmäisen kirjan äidiltä (tietenkin..) joskus paluumatkalukemiseksi. Olen oikeasti kantanut kirjan mukanani kaksi kertaa Rovaniemelle ja takaisin, ja lukenutkin peräti noin neljäkymmentä sivua. Kahteen kertaan.

Toissakerralla (äidin nukkuessa pois), äidin paras ystävätär ojensi kirjan äidin huoneessa minulle ja kertoi, että 'tämä' on ihan kiva kirja. Nyt minulla on niitä kaksi. Meinasin, mutta en kehdannut, palauttaa toisen hänelle siunaustilasuudessa. Olisiko aika lukea kirja kannesta kanteen?

Ison kirjahallin kierrokselta sai "palkkioksi" valita yhdeltä pöydältä ilmaisen tuotteen. "Älä rohmua - jätä muillekin", siinä opastettiin ja valitsin paketin, jossa on kuusi lahjapussukkaa. 

JOS saan tänään pääteltyä tekemäni villasukat, niin ensimmäinen pussukka pääsee huomenna illalla käyttöön. 😉

Onnistuinko yllättämään? Onko ensimmäistä kirjaa lukuunottamatta mikään muista tuttu?

Alkavaa viikonloppua!