Oli taas keittiöpäivä.
Ja taas tulee pitkä ruokapostaus. Kirjoitin tämän jo eilen, mutta julkaisu viivästyi, kun katsoin äsken MasterChef Australian finaalin. Samalla tajusin, että taisin katsoa kaikki kauden viisikymmentä jaksoa, huh.
* * *
On maanantai ja kello vähän yli yksi päivällä. Olen istunut tässä läppärin ääressä tuntikausia. "Ihan kohta" siirryn muka keittiöön ja itseäni motivoidakseni koitan taas tätä 'vaihe vaiheelta' -päivittämistä.
Aloitin kirjoittamalla StanstaLandian "hae tästä blogista" -kohtaan 'kanapata'. Aiempi versio löytyi, mutta myös samalla kommentti yli vuoden takaa. En ollut huomannut sitä aiemmin, pahoittelut! 😆 (Enkä lisää hämähäkkejäkään, onneksi!)
Menen laittamaan uunin päälle ja voitelemaan uunivuoan. Näyttäisi, että näissä kolmessa koivessa olisi lihaakin luiden ympärillä.
Ensin lähden kuorimaan ja pilkkomaan lantun sekä porkkanoita.
* * *
Aloitin porkkanoista. Pesin, kuorin ja pilkoin kaikki loput, mitä jääkaapissa oli.
Seuraavaksi jääkaapin viimeinen 'ämpärilanttu'.
Pesty, kuorittu ja pilkottu.
Hinkkasin kesäkurpitsan juuresharjalla. Tein puolikkaasta kiekkoja, mutta mihin tarkoitukseen? Ehdota jotain? Ei noita varmasti pakastaa kannata? Pistin pussissa jääkaappiin...
Toisen puolen kuutioin.
Nyt menen painimaan sipulien kanssa... 🐾
* * *
Tai siis oletin meneväni. Kaivelin jääkaappia ja päätin pelastaa jämäpaprikat.
Pilkoin terveet osat talteen.
Samalla päätin pussittaa osan porkkanoista ja lantusta kimppapussiin pakkaseen. Ihan varmasti päätyvät joku päivä johonkin soppaan.
Kuorin ja pilkoin pienen omenan.
Kuorin ja lohkoin ison sipulin.
Nytkö saa torkahtaa puoli tuntia sillä aikaa, kun koipireidet jäähtyy? Kiitos. 😴
* * *
Minä mitään nukkumaan mennyt. Pistin pään tyynyyn vain ponkaistakseni heti ylös. Että mitä niistä kesäkurpitsakiekoista? Nooh, koivet olivat jo jäähtyneet sen verran, että näpit kesti. Ihan oikein olin katsonut, että niistä tuli tällä kertaa syötävääkin.
Laitoin kattilaan öljyä ja ensin sipulia sekä paprikat.
Sitten lantut, porkkanat, omenakuutiot sekä kesäkurpitsat. Ihanan värikästä, vaikka paprikat eivät erotu kuvasta, vai mitä Repolainen? 😄
Kun on kerran hyödyntänyt roippeet, niin eihän niitä sellaisenaan voi roskiin heittää. Maustoin paistoliemen suolalla, mustapippurilla, kahdella laakerinlehdellä, mangocurrylla sekä kurkumalla. Ja sipulilohkoilla, jotka kaikki pitääkin mennä nyt heti siivilöimään, jotta saan liemen talteen.
Voitteko uskoa, että juhannuskaverin tytär viestitti juuri, että iskänsä vanha asunto on tyhjennetty ja siivottu loppuun? Kiva. Koittaa houkutella äitinsä (se karaokeystävätär) laittamaan tavaroita uuteen asuntoon paikalle huomenna (eli tänään. En tiedä, menikö..) ja SISUSTAMAAN... Kysyin, että ollaankohan minulle vihaisia, kun häivyin ja vastauksena tuli, että "kutsu saunaan perjantaina"... Just.
Pitäisikö jaksaa kuoria vielä perunoita ja tehdä liemeen kanakeitto? Vai pataa noilla kasviksilla?
Taidan pakastaa liemen, koska laitoin sinne jo ne porkkanat ja lantut.
* * *
Kahvitauko ja soitto äidille. Piti lopettaa puhelu, etten jäänyt jumiin tuijottamaan MasterChef Australian semifinaalia, vaan palaan keittiöön...
* * *
Ja palasinkin. Päätin olla laittamatta kanaa pataan, mikä on outoa, kun se oli alkuperäinen ajatus?
Sulatin pakkasesta puolikkaan Mozzarellan vuoan päälle ennen kermaa.
Vuoka on vielä uunissa. Siinä samalla päätin tehdä kanakastiketta. Paljon sipulia, vähän oliiveja ja loppu sinihomejuusto. Alkaa jääkaapissa olla tilaa...
Paistelin pannulla ja lisäilin mausteita sitä mukaa, kun tuli mieleen.
Ja tietysti RUOKAkermaa.
Mitä, jos ja kun en jaksaisi enää tänään tiskata? Haittaakse? 🙈 Tiskaan astiat ja itseni huomenna. Nyt ei voimat enää riitä. Johan kello on puoli kahdeksan ja voin katsoa Salkkarit.
Viimeinen ruoka uunista ulos...
Olipahan päivä!
