SadePäivää

Ihanaa, kun sataa!

Olin jo aikeissa murista taas muovinkeräysastiasta, mutta kävelin äsken kurkistamaan ja aah, se oli tyhjennetty. Pääsen viemään omani tänään sateettomalla hetkellä. Tai satakoon, en minä sokerista ole. Hiukseni kihartuvat sateessa.

On aika uskomatonta, että saan omista sekä vastapäisestä puistosta keräämistäni tölkeistä kassin täyteen kahdessa päivässä?! 

En aikonut eilen tehdä tölkkikierrosta, mutta huomasin tallustavani kaupasta muuhun suuntaan kuin kotiin. Kävelin myös muutenkin eri suuntaan, kuin kertaakaan aiemmin. Yhden puiston penkillä istui neljä nuorta naista, jotka olivat juuri lähdössä. Yksi heistä huikkasi, että "jos olet tyhjiä keräämässä, niin täältä löytyy!". Olikohan niitä kahdeksan vai kymmenen tölkkiä nätisti vierekkäin? Kiitin iloisesti! 😃

Tölkkihaasteeseen alkaen 21.03. lisätään 76,85 + 5,10 = 81,95 euroa.

Kerroin jo ostamistani kreikkalaisista jogurteista. Laitan tähän saman kuvan vertailun vuoksi. Ensimmäiset maut olivat: mango, persikka, sitruuna sekä kausimaku päärynä-kinuski.

Kävin eilen ostamassa toiset neljä ja valitsin jäljelle jääneet maut: uuniomena, kirsikka, raparperi sekä mustikka-vanilja. Mansikka jäi vielä ostamatta. 😉

Ruokatestiin alkaen 01.06. lisätään 16,42 + 4,00 = 20,42 euroa.

Etsin eilen yhtä tiettyä kuvaa ja siinä samalla törmäsin tähän. Hanni on kutonut mielettömän määrän siilisukkia, ja niihin liittyen julkaisen tämän. Kyseessä on lapaset ja tein nämä Tupon nuorimmalle tyttärelle syntymäpäivälahjaksi. 🦔

Vaikka hylkäsin jo ajatuksen jalkahoitoon menosta, niin laitan ottamani kuvat.

Katsokaa tuota puhelinnumeroa!!! 😲

Juteltiin eilen illalla pitkään Naapurittaren kanssa. Ei siitä sen enempää, mutta samalla hän laittoi ottamansa kuvan, koska auton perässä oli kaksi pupua, jotka käyvät pihassa joka ilta samaan aikaan. Itselleni tuli tuosta kuvasta haikea olo. Menenköhän tuonne enää koskaan..?

Tämäkin kuva löytyi, ja laitoin tuon juuri myös yhtyeelle KUUMAA Facebook'iin. Bändi teki viisi vuotta sitten jonkun ennätyksen soittamalla yhtä ja samaa kappaletta en-muista-kuinka-kauan. ♪♫

Ai että, tuli myös vastaan kuva, jossa... 😅 Ihan sitä katsoo tuota lunta turistin silmin, eikö?

Tämän kuvan otin tänään. (Tuo rätti on pyörinyt tuossa muutaman päivän..)

Pitikö minun tehdä jotain? Menen aloittamaan lääkekaapin raivauksesta... 💊

Kutoa piti, mutta sitä voi tehdä myöhemminkin...

Sataako teillä tänään?

JouluKalenteri 2021, luukku 9.

JouluTee.

Näin on käynyt ennenkin. Jotenkin ajan hahmottaminen hämärtyy ennen joulua, vaikka en koe stressaavani mistään. Tai no, tällä hetkellä ehkä aavistukseni sukista, joita koitan saada tehtyä mahdollisimman monet ja laitettua kerralla facebook'in kirppisryhmään. Joudun vähän väliä vilkaisemaan seinäkalenteriin, vaikka tiedän missä mennään. Varsinkin nyt, kun joulu vielä osuu viikonloppuun. Hassusti unohtuu, että jouluviikon on alussa neljä ihan tavallista arkipäivää.

Jostain syystä Tupon luota kulkeutui muiden tavaroiden mukana teepaketti, jonka saimme hänen tyttäriltään toissa jouluna? Paketti oli avaamaton ja päiväys tuotteesta mennyt heinäkuun lopussa. Ei haittaa minua.

Ensimmäiseksi jouduin googlaamaan sanan 'ayurvedic'. Sanskritiksi se tarkoittaa elämisen taitoa. "Ayurvedan päämääränä on täydellisin mahdollinen terveys. Ayurveda sisältää tiedon kehon ja mielen välisestä tasapainosta. Tätä tasapainoa pidetään ayurvedassa ihmisen kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin edellytyksenä, ja siksi ayurvedalla pyritään mahdollisimman hyvin ennalta ehkäisemään vaivoja." Infoa (Wikipedia) löytyy täältä.

Tuotteen aineosien lista on pitkä: Rooibos, kaneli, lakritsanjuuri, korianteri, honeybush, appelsiininkuori, mausteneilikka, mustapippuri, anis, kuivattu sitruunamehu, tähtianis, kardemumma, paahdettu sikuri, limetti, appelsiiniöljy sekä kaneliöljy.

Paketin kyljessä lukee: "Monille joulu on vuoden ihaninta aikaa, jona tärkeimpiä menneitä tapahtumia voi muistella kiitollisena. Kiitollisuuden osoituksena YOGI TEA sponsoroi LiBeraturpreis-kirjallisuuspalkintoa, joka luovutetaan vuosittain Frankfurtin kirjamessujen yhteydessä kehitysmaista ja kehittyvistä maista tuleville kirjailijoille. Osalla palkintosummasta rahoitetaan kulloisenkin voittajan kotimaassa tyttöjen ja nuorten naisten kirjoitusprojektia heidän tulevaisuudennäkymiensä parantamiseksi." Loistavaa!

Tuo vastuullisuus ja oman panostuksensa antaminen johonkin noin merkitykselliseen on varsinkin Tupon vanhimmalle tyttärelle erittäin tärkeää. 💚

Olen nauttinut teetä kahtena iltana ja pidän sen mausta. Kun jättää käytetyn teepussin yöksi pöydälle lautasen päälle, niin aamulla koko keittiö tuoksuu joululle. 😊

Muita jouluun liittyviä kuumia juomia ovat tietysti glögi sekä jouluinen kahvi. Mitään varsinaista joulukahvia en osta, mutta saatan ripauttaa suodatinpussiin vähän kardemummaa. Glögeistä tykkään! Vaalea versio on uudempi tuttavuus, mutta voi olla, että tulevana jouluna en sellaista hanki. Todennäköisesti ostan ihan tavallista 'purkkiglögiä', jota terästän, jos siltä tuntuu. Mantelit ja rusinat syön, jos sellaisia seasta löytyy.

Mitä muita lämpimiä juomia jouluun "kuuluu"?

Joulumieli alkaa nostaa päätään...

Hieman kepeämpi askel.

Päätin eilen, että nyt en jää enää rypemään näihin kolhuihin. Niitä näemmä tulee ja menee. Aloitin pesemällä koneellisen pyykkiä; mm. veriset farkut ja huivin. Tuppo oli siirtänyt ja siirtänyt tiskaamista niin, että kerääntynyt vuori oli iso. Aloitin ja sain pestyä kaikki lasit, kupit sekä mukit plus ruokailuvälineet, mutta sitten tikkikohta alkoi kyselemään, ollaanko jossain höyrySAUNAssa? Uiminen ja saunominen ovat kiellettyjen listalla, joten Tuppo jatkoi homman loppuun. 👍

Siinä 'hemmetin repussa' painaneet kanan koipi-reisipalat oli laitettava uuniin. Olihan ne olleet vähän turhan pitkään lämpimässä, piti pelastaa ne. (Vähänkö härössä asennossa tuossa kuvassa..?) 👀

Pelaisin 'varman päälle' ja pidin noita uunissa melkein kaksi tuntia. Liha irtosi luista vilkaisemalla eikä kuivuudesta ollut tietoakaan. Hyvää oli ja kaikki kolme tuli syötyä. Ei menneet hukkaan!

Koska satoi tauotta, niin päätimme lähteä liikkeelle vasta aamulla. Etsittiin 'yksiä juttuja' ja se poiki sen, että Tuppo kävi yhden telineen läpi. Paljon lähti turhia papereita roskiin. Tulipa sekin teline siivottua - mutta sänkyyn mennessä kello oli jo NELJÄ aamulla!?

Olin laittanut kellon soimaan yhdeksältä, mutta heräsin viittä vaille ja keitin kahvit. Siihen heräsi myös Tuppo. Kahvit juotuamme pakkasin taas samoja ruokia 'hemmetin reppuun', joita siellä oli kompuroidessanikin ollut, ja vähän muuta. Kävelimme tänne minun Omaan Kotiin. Mies lähti tekemäni pienen listan kanssa kauppaan ja minä paketoin tyttärien paketit sillä aikaa.

Tuppo palasi kaupasta ja purki ostokset pöydälle, jotta voisin tarkastaa, oliko siinä kaikki oikein. Voi pus, ihana mies! Ja vielä jostain toi suklaakonvehdinkin mukana! 💖

Tuppo pakkasi tekemäni paketit pussiin ja lähti taas liikkeelle. Kaupan kautta kotiin ja sitten kohti keskimmäisen likan uutta kotia. Myönnän, että minua harmittaa, etten ole mukana tapaamassa tyttäriä, mutta annoin luvan kertoa todellisen syyn miksi en ole. Ymmärtävät, aikuiset ihmiset, kyllä. 💕

Otin samalla kuvan Pojan perheen paketeista. En ole vielä sopinut milloin hän noutaisi nuo. Pitänee viestitellä tänään...

Ja NYT... Jotten jäisi tähän läppärin ääreen jumiin, jolloin hommiin alkaminen venyisi, niin pylly ylös! Taas tiskausta, pyykkäystä, lakanahommia ja sitten niiden laatikoiden kimppuun. Ja vähän muuta. Äidille kyllä soitan ensin (enkä huolestuta kertomalla kaatumisesta!). 👈 Oli hyvä ja lämmin puhelu!

Sebastian: avasin ja kuvasin väliin jääneet joulukalenterin luukut. Perehdyn niihin illalla, kun olen toivottavasti saanut näitä kotihommia tehtyä. Veikkaan, että neljän päivän luukuissa vierähtää tovi... Malta siis vielä. 😏

Sillä aikaa, kun piipahdin pihalla, oli tullut pyytämäni joulukortti. Pyysin Naapurittarelta, että saisin tämän Rovaniemen Jätkänkynttilä-sillasta tehdyn kortin ja toiveeni täytettiin. 💓

Ja NYT hommiin...

Ottakaa rauhallisesti!

Kuuu vaihtuuu

Marraskuu loppuu.

Täällä on satanut räntää eilisestä illasta saakka. Sää ei paljoa meikäläiseen nyt vaikuta, kun on pysyttävä sisällä. Voisinhan yrittää kääntää ajatuksen niin, että onpa kiva, kun ei tarvitse lähteä liukastelemaan mihinkään? 👀

Eilinen päivä oli hankala. Nenä oli ihan tukossa aamusta alkaen ja yhtään liioittelematta aivastin satoja kertoja. Nenänalus kipeytyi niistämisestä ja pallea pärskimisestä. Voimia ei ollut mihinkään. Löhösin koko päivän ja torkahtelin siinä sivussa. Tuijotin telkkaria enkä jaksanut tehdä mitään. 

Hyvähän se on kipeänä levätä, mutta EN YMMÄRRÄ tätä tautia!? Ilman sitä positiivista testitulosta voisin hyvin kuvitella kyseessä olevan ihan perusflunssan. Taudinkuvaan liitetään  korkea kuume ja sitä minulla -kop kop- ei ole. Jäseniä vähän kolottaa, mutta niinhän käy räkiksenkin aikaan. Kahvi maistuu kahvilta ja suklaa suklaalta. Hajuaisti on miinuksella tukossa olevan nenän vuoksi.

Otin kahtena iltana särkylääkkeen vähän ennen nukkumaan menoa ja ne auttoivat nukkumaan hyvin. Heräsin molempina öinä vain kerran ja tänä aamuna eilistä pirteämpänä ja vähemmän tukossa. Hassua, että juuri ennen heräämistä ajattelin, että käyn tänään ostamassa sämpylöitä ja metwurstia. Enpä käy, mutta en minä kovin kipeä ole, kun ruoka paukkaa ajatuksiin...

Sytytin eilen ensimmäistä kertaa keittiön ikkunalaudalle laittamani kynttelikön. Olin päättänyt tehdä niin ensimmäisenä adventtina ja niin tein. On tuossa sen verran kirkkaat valot, että jätän 'polttelemiset' lähemmäs joulua.

Joulusta puheenollen: sen ajatteleminen on muuttunut aika paljon lähipäivien aikana. Oli tarkoitus lähettää tällä viikolla pari adventtipakettia, mutta enhän minä mihinkään pääse. Sitten, kun pääsen, niin pelkääkö vastaanottajat koskea mahdollisiin tavaroihin pakettien sisällä? JOS selviän taudista/karanteenista parissa viikossa, niin pääsen kuitenkin odottamaan joulua puolentoista viikon ajan - siihen tähtään, ettei oma jouluni siirtyisi suoraan ensi vuoteen...

Joo joo, terveys on joulua tärkeämpi, mutta nythän minulla ON AIKAA miettiä kaikenlaista. Siinä olen hyvä. 😏

JOS mietitte, että mitä Tuppo tekee, niin kerrottakoon, että hän täytti eilen sen omaolo-piste-fi kaavakkeen ja koska hänellä ei ole mitään oireita, niin häntä ei huolita testiin. Mies on niin umpirehellinen, ettei väitä potevansa kurkkukipua tms. kuten minä. Mutta koska hän on altistunut kauttani, niin hän noudattaa kehoitusta olla kymmenen vuorokauden karanteenissa ja mikäli oireita ilmaantuu, niin hakeutuu sitten testiin.

Sain lauantaina tehtyä miniän sukat valmiiksi. Vielä minulla oli/on jemmassa vanhaa Novitan neonpinkkiä lankaa, jota on 'aina laitettava' hänen sukkiinsa.

Päätelemättä ovat vielä. Toisin kuin tuossa kuvassa näyttää, niin ei noissa ole lilaa lankaa. Siksi otin lähikuvan varsista:

Pyrin olemaan lukematta liikaa koronasta. Omaan aika vilkkaan mielikuvituksen ja pelkään, että löydän itsestäni olemattomia oireita. Juttelin asiasta Tupon kanssa ja mies sanoi sen mitä olin itsekin ehtinyt ajatella. Että voisinhan minä pakata ns. selviytymisrepun valmiiksi, jos se tuo yksin olemiseen turvaa. Siis reppuun kaikkea sellaista mitä tarvitsisin mukaan, jos tulisi äkkilähtö sairaalaan. Erikoista, että yksin olemisessa on tuollainen jännitys mukana...

Kaksi Tupon tyttäristäkin laittoi viestit, joissa toivottivat voimia ja tsemppiä, ja ilmoittivat olevansa valmiita auttamaan, jos tarvitsen jotain. Ihanaa. Vielä en kauppa-apua tarvitse, mutta jossain vaiheessa kyllä. Jauhelihakeitto tulee kohta korvista...

Jäätelöä on vielä vajaa puoli pakettia jäljellä. 😋

Onneksi ei ole paljoa herkkuja, sillä nyt niitä tekisi mieli puputtaa. Syy: poltin eilen vain neljänneksen normaalista määrästä. Ohjeissa luki, että jos et kykene lopettamaan, niin vähennä ainakin.

Tällä hetkellä on niin paljon eilistä pirteämpi olo, että taidan päätellä nuo sukat ja keksiä sitten jotain uutta puikoille. Suihkussakin olisi asiallista käydä.

ISO KIITOS teille kaikille tsemppaamisesta
ja "mukanani kulkemisesta"!!! 💖

Hyvää kuunvaihdetta!

Hyvä näemmä kiertää

Jotain uutta ja varsin ihanaa.

Arvatkaapa, olenko läpsytellyt yliaktiivisesti verkkareitteni etutaskua tupakalle lähtiessä? KYLLÄ OLEN. Monta kertaa vielä varmistanut avaimen mukana olemisen ennen, kun painan oven kiinni. Tuppo oli luonani viime yön ja aamulla savuille lähtiessämme otin oman avaimen mukaan, vaikka tiedostin, että Tupolla on omansa kiinni jaloissaan olevissa farkuissa. Taisin ottaa opiksi.

Tähän postaukseen tulevista kuvista ensimmäiset hävettävät. Seuraavista koen onnistumisen tunnetta ja lopuista suurta tyytyväisyyttä sekä kiitollisuutta.

Lähtökohta nolottaa PALJON, mutta haluan kertoa siitä niin, että se jää itsellekin muistoksi. Kyseessä on yksi olohuoneeni nurkista. Vuosia sitten, juuri ennen putkiremontin alkamista, kasasin tavaroita jätesäkkeihin turvaan tulevalta remonttipölyltä. Vielä vuosienkin jälkeen pakattuja tavaroita on paljon purkamatta. Otin jokin aika sitten käsittelyyn ns. televisionurkan. Se sisälsi kolme jätesäkkiä, joiden sisällöistä minulla ei ollut mitään muistikuvaa. Hui hurjaa!

Jotenkin sitä vain tottuu epäkohtiin, joiden keskellä asuu. Jotain kai olen joskus tehnyt oikein, sillä sain tuon pienen telkkarin reilu vuosi sitten ystäväpariskunnalta. Kerroin siitä silloin täällä.

Ennen tuon kuvan ottamista päätin raivata sen nurkan. Tutkin kaikki kolme jätesäkillistä tavaraa ja niistä täyttyi yksi säkillinen plus yksi roskapussillinen, jotka kiikutin roskikseen.

On hemmetin haastavaa päättää mitä vie roskiin! Kun en haluaisi viedä sinne ehjiä vaatteita. Yksi tavoite on jonain päivänä kasata pienet vaatteet olohuoneeseen ja kutsua Tupon tyttäret paikalle. Itse poistuisin siksi aikaa muualle, että likat saisivat sovitella ja valita mitä haluavat. Sen päivän toteutukseen menee vielä hurjasti aikaa..

Ja nyt minä sain uuden, isomman television!!! Se mies, jonka syntymäpäivillä olin Messilässä, oli ostanut itselleen isomman. En nyt muista mistä jutustelu alkoi, mutta mies sanoi tuovansa vanhansa minulle. Ilmaiseksi. Muuten olisi vienyt ongelmajätelaitokselle. "Otatko TV-tason myös? Se on musta." No totta ihmeessä, koska minullahan on musta kirjahylly!

Meni muutama viikko ennen kun mies toi nuo minulle toissapäivänä. Voi että, niin hyvin sopii tuo tasokin (kuvassa vielä pesemättä) kirjahyllyn viereen. Samanlaiset hopeanväriset "sarana- ja avauslaatat". En keksinyt muuta nimitystä, mutta ovat niin "samikset". Tässä nämä ovat vierekkäin; pienempi on jotain 23" ja isompi 32".

Mies mainitsi, ettei kaukosäädin toimi. Voitteko uskoa, että pienemmän telkkarin säädin toimii isompaan?!? Samsung'eja ovat molemmat. Tuppo vielä laittoi tallentavan digiboxin kiinni ja voi että. Äänetkin ovat ihan toista luokkaa kuin pienemmässä. Olin toki siitä pienemmästäkin äärimmäisen kiitollinen, mutta koska jouduin pitämään sitä jakkaralla keskellä huonetta, niin tuntui ruhtinaalliselta saada TV seinän viereen! Tuppokin totesi ennen lähtöään, että "olohuoneesi senkun laajenee". Totta.

Kyllä nyt kelpaa!!! 😍

Tuskin nämä kuvat toistavat täysin sitä fiilistä, jota koen nyt, mutta onpahan taas askel eteenpäin. Ja ihanaa! 💓

Uskotteko karmaan?

Ja TAAS...

Suru.

Tehtiin Tupon kanssa eilen treffit ja perään kävelylenkki. Niiden aikana sain viestin, että eräs ystävätär (muistaakseni 35- tai 36-vuotias) oli löydetty kuolleena kotoaan. Vaikea ymmärtää. Vasta viikko sitten hän laittoi kuvia facebook'iin risteilyltä (ja oli menossa seuraavalle 27.11.) ja kaikki tuntui olevan hyvin. Viimeksi tapasimme TheBaarin bingossa, jonne hän tuli tapaamaan minua. En ymmärrä. 😢

Olin illalla Mamman luona. Siivosin keittokomerosta alakaapin ja sain sieltä kannellisen lasivuoan. Tulin yöksi tänne Tupon luo ja nyt 'kulutan aikaa', että tohdin (heräsin kuuden aikaan = liian varhaista liikkua) lähteä kävelemään Omaan Kotiin. Mies on menossa illalla kaikkien kolmen tyttärensä kanssa viettämään isänpäivää nuorimman likan luo.  Tuntuupa hassulta, että kaikki kolme asuvat jo omillaan.

Kun nyt tuntuu, että lompakot ovat alvariinsa aiheena, niin päätinpä vihdoinkin luopua omasta vanhasta ja vaihtaa äidin ostamaan uuteen. Muutosvastaisena ihmisenä se on hankalaa. 

Samalla, kun äiti osti minulle Rovaniemellä uuden lentolaukun, niin hän osti meille molemmille RFID suojatut lompakot. Omassani on turhauttavan pieni kolikko-osio.

HYVÄÄ ISÄNPÄIVÄÄ! 🤠

Biologinen isäni on kuulemma menehtynyt yli kymmenen vuotta sitten. Tapasin hänet kaksi kertaa yli kaksikymmentä vuotta sitten. Kumpikaan tapaaminen ei mennyt hyvin, mutta ajattelen, että oli silti tärkeää tavata. Onkohan hänen isänsä vielä elossa? Tiedän, että miehellä oli kaksi veljeä - missähän he ovat? Kai heillä on/on ollut äitikin..?

Adoptioisäni menehtyi neljä ja puoli vuotta sitten. Mahtava mies! Tätä päivää sinne jonnekin! 💓

Vielä vajaa tunti ennen kun lähden täyden painavan reppuni kanssa liikkeelle. Aamu sarastaa jo. ONNEKSI 'tuuraaja' menee tänään vetämään bingon! Lupasin äidillekin, etten minä mene. Voisihan sen hoitaa maski naamalla, mutta kun ei ole pakko, niin en halua mennä. Liikaa ihmisiä.

HYVÄÄ tätä päivää!

Kaapit täyttyy hiljalleen

Tuletteko mukaani eiliselle kauppareissulle?

Kuten jo kerroin, niin hiippailin eilen aikaisin aamulla Tupon luota Omaan Kotiin. "Kulutin aikaa" niin, että pääsin lähtemään reppu selässä kohti ostoskeskusta.

Kännykän 'notepad'issä oli tekemäni ostoslista muistin tueksi.

Suuntasin suoraan Tokmannille, joka jäikin ostarin ainoaksi kohteeksi tällä reissulla. Listassa oli makaroneja ja ostin heti kolme pussillista, kun ne maksoivat vain 0,25 euroa pussi.

Listassa luki myös sokeri, koska edelliset menivät roskiin ötökkäshow'n aikaan.

Jätin ostamatta hunajan, mutta sen sijaan mukaan lähti kaksi putelia makeita kastikkeita.

Tarjoushyllystä löytyi paprikamajoneesia. Mihin tuota käytetään?

Kuiva-ainekaappiin ostin "pahan päivän varalle" kolme purkkia hernekeittoa; kaksi jauhelihalla ja yhden palvikinkulla.

Ja purkillisen tonnikalaa samaan tarkoitukseen.

Listan mukaisesti ostin pullollisen soijaa, jota olen kaivannut nuudeleiden sekä pastojen seuraksi. Valitsin halvimman.

Poimin maustehyllystä neljä pussia. Kokonaiset mustapippurit ovat olleet jo pitkään 'listalla', sillä Mammalta saamassani, patterilla toimivassa myllyssä on viherpippureita, jotka ovat vissiin liian pehmeitä jauhaantuakseen (uh, mikä sana?). Pitääkin vaihtaa nuo kohta.

Hetken mielijohteesta ostin purkillisen kurkkuja. Niitä en ole syönyt pitkään aikaan.

Niiden "alle" Lapin perunarieskoja, nam.

Jotain namiakin piti saada.

Listassa luki "lamput liesituulettimeen". Nyt on valot!

Sekä Tupon luo että Omaan Kotiin kaivattiin käsisaippuaa. Nythän sitä kuluu tavallista enemmän. Tuppo poikkesi eilen täällä, mutta unohdin antaa saippuapullon mukaan.

Koska nykyään mukanani kulkee kauppareissuilla reppu ja/tai kestokassi, niin oli ostettava roskapusseja.

Tutkiskelin tarjouskoria ja huomasin siellä lautasen, jossa oli sama aihe kuin Tupon vanhimman tyttären käsivarressa tatuoituna. Likalla on sopivasti syntymäpäivä tässä kuussa, joten saa silloin ainakin tuon lautasen.

Tässä vaiheessa ostoskori painoi jo todella paljon ja siksi jätin mm. pyykkipulverin ostamatta. Onneksi, sillä vaikka paino ei tunnu samalla lailla repussa, niin kyllä se siltikin PAINOI. Kävelin eri reittiä takaisin ja olin tyytyväinen, ettei matka ollut metriäkään pidempi!

Poikkesin kuitenkin vielä lähikaupassa ostamassa tätä päivää varten sipuleita sekä maitoa. Piimää ostan näemmä vain alehintaan ja vain Omaan Kotiin, sillä Tuppo ei sitä juo.

Tänään on tämän viikon ainoa päivä, jolloin en aio liikkua mihinkään. Meinaan tehdä makaronilaatikkoa pekonilla höystettynä, tiskata, käydä suihkussa, KUTOA ja katsella telkkaria. Olla ja nauttia. 😍

Hyvää alkanutta marraskuuta!