Kuin viimeistä päivää...

Onneksi vain vuoden 2024 viimeistä!

Moni on kirjoitellut yhteenvetoja kuluneesta vuodesta ja niitä on kiva lukea. Itse en tee niin, koska te tiedätte jo muutenkin melkein kaiken. 😅 Että olin töissä tammikuun loppupuolelta joulukuun alkuun, kesän keräsin tölkkejä ja syksyllä äiti 💗 nukkui pois. Siinäpä ne tärkeimmät.

Koska olen osallistunut jokaiseen Repolaisen värihaasteen väriin (kiitos niistä!), niin en voi jättää tätä vuoden viimeistäkään väliin. Tällä kertaa oli ideana nähdä joulun värejä. Koska koristelin hyvin minimalistisesti, niin värejäkin on niukasti. Vielä hetken löytyy perinteistä puna-valkoista:

Koska olen kirjannut koko vuoden käyttämäni lankojen painot, niin laskin ne nyt yhteen: 2874 grammaa. Uusia ja jämälankoja kului toivettani vähemmän pitkän kesätauon vuoksi. En aio tehdä uudenvuodenlupauksia (paitsi ruutuajan vähentäminen!), mutta pari haastetta tammikuulle on paikallaan. Sen lisäksi, että koitan tyhjentää jääkaappia ja pakastinta, tulisi tehdä kunnon lankainventaario ja poistaa sen yhteydessä pitkään lojuneet langat, joita ei vaan tule käytettyä.

Vuonna 2017 kiellettiin perinteiset tinat ja siksi hämmästyin nähdessäni niitä nyt kaupoissa. Tutkin asiaa ja löysin tiedon, että uusista tinoista on poistettu lyijy ja raskasmetallit (hyvä!), ja nyt niiden tinapitoisuus on peräti 95 prosenttia. Löysin yhden myynti-ilmoituksen, jossa kuusi kappaletta ekologisia kenkiä maksaa viisitoista euroa (kalliita olivat Tokmannillakin). Noissa lukee, että "seos elintarvikelaatua, joten sopii vaikka kakunkoristeeksi". Häh?

Ennen aikaan tinoista ennustettiin ja isävainaa oli siinä(kin) hommassa ihan omaa luokkaansa. Oli tarkkaa puuhaa asettaa valaistus oikein, jotta voi käännellä ja tutkia varjosta muodostuneen tinamöykyn merkitystä. Entäs tämä tinanvalatar sitten..? 😉

Tulipa nostalginen olo! Tuo sama pieni tyttö, joka jännitti kovasti suhauttaa sulaneen tinan saaviin, istuu tässä. Nuo samat kädetkin ovat tässä ja näpyttelevät läppärin näppäimiä. Kuvasta on yli viisikymmentä vuotta.

SYDÄMELLINEN KIITOS teille jokaiselle StanstaLandiassa mukanani kulkeneelle blogiystävälle! 😍 Kiitos ihan jokaisesta kirjoittamastanne kommentista - niistä olen saanut iloa ja voimaa! Teistä olen saanut uskomattoman määrän henkistä apua ja tukea tänä hankalana vuotena. Vaikka emme välttämättä "oikeasti" tunne, niin tunnen teidät silti. 💖 Kiitos! (Jatketaan, joohan?)

TOIVOTAN TEILLE JOKAISELLE rauhallista, iloista, herkullista, sydämellistä, lämmintä, mukavaa, toiveet täyttävää ja sopivan energistä UUTTA VUOTTA 2025! Terveyttä, ikimuistoisia hetkiä sekä ihania kohtaamisia! Te olette 💝.

Ystävyydellä, Stansta. 🧡

Senkin (tupla-) sika!

Puhutaanko possuista? 🐷

Haluatteko tietää, miten yhteen lihakimpaleeseen liittyen otetaan kaksikymmentäkolme (23) valokuvaa? Minäpä näytän, mutta koska en halua sitä lihakuvaa ensimmäiseksi, niin laitan aloituskuvaksi "muuta massaa". 😆  

Sain käsittääkseni kolmipyöräisen joululahjaksi, sillä on olemassa toinen kuva, jossa pyöräilen samassa iässä pitkin samaa olohuoneen lattiaa talvitamineet ylläni.

Olen äärimmäisen iloinen ja onnellinen siitä, että äidin siunaustilaisuudessa mukana ollut serkkuni (äidin veljenpoika) huoli ja haki jo aiemmin tuon taustalla näkyvän ison ryijyn. Kapioarkku puolestaan meni äidin asunnossa vuokralla olevalle pariskunnalle. 💕

*     *     *

Sitten siihen possuun, jonka sain jo aikaa sitten eräältä ystävältä. Otin ulkofileepalan (n. 600 g) ajoissa pois pakastimesta.

Sulatin jääkaapissa pähkäillen samalla kovasti käyttötapaa. Korvatkoon kinkun, ajattelin.

Oli tarkoitus tehdä ihan vain pintaviiltoja, mutta valitsin liian tylsän veitsen. Hups. 😕

Pintamaustoin lihan joka puolelta.

Laitoin pannulle öljyä sekä voita ja siihen mustapippuria myllystä.

Paistoin pinnat kiinni ja laitoin lihan lasivuokaan kannen alle, ja tunniksi uuniin. Luulin, että se aika olisi riittänyt tuon kokoiselle palalle.

Käärin folioon lepäämään ja jäin jännityksellä odottamaan leikkaamista.

Olihan se omaan makuun liian raakaa, mutta söin kumminkin muutaman siivun "kinkkuna" jouluyön lautasellani. 🤶

Olin ottanut samalla pakkasesta samalta kaverilta saamani paketin pekonia. Hetken ajattelin kääriä possun pekonisiivuihin ja laittaa takaisin uuniin, mutta jostain syystä hylkäsin ajatuksen.

Pakkohan pekonit oli pelastaa paistamalla. 🐽

Paistoin koko paketin parissa erässä, jäähdytin jouluisen servetin päällä, laitoin rasiaan ja jääkaappiin.

Olin jo luovuttaa noiden suhteen, mutta luontoni ei antanut periksi. Palautin lihan uuniin pariksi-kolmeksi tunniksi (onneksi!) ja tattadaa, minulla oli rasiallinen nyhtöpossua.

Siinä vaiheessa oli nälkä, joten tyhjensin lautaselle loput jääkaapissa olevat lanttu- ja bataattilaatikot. Niiden päälle nyhtöpossua, mikroon ja sekoitus. Nälkä siirtyi. 😋

Mitäs minä sitten? Pilkoin punasipulin.

Koitin (tuloksetta) pilkkoa pekonipaloja pienemmiksi.

Laitoin ne keskenään pannulle.

Kippasin kaikki nyhdetyt possut mukaan.

Lisäsin Sambal Oelek'ia.

Suurustin vehnäjauhoilla ja paistoin lisää.

Lisäsin pari isoa ruokalusikallista tuorejuustoa.

Purkin ruokakermaa ja kaksi purkillista "huuhteluvettä". Mausteita sekä sinappia, jolla on liitto possujen kanssa. 😇

Näin oli kasassa paistinpannullinen kastiketta.

Ne mahtuivat juuri sopivasti kahteen syvimpään pakasterasiaan. TuplaSiat. 🐷🐷 Ei mennyt yhtään hukkaan. 🐺

Sain vielä raivattua niille tilan pakastimeen ja samalla päätin, etten osta tammikuussa ruokakaupoista muuta, kuin jotain ihan pientä pakollista. Jospa vihdoinkin saisin pakastinta tyhjemmäksi..? 😅 Tuostapa haaste tammikuulle...

Ps. Katsoitteko Tove -elokuvan? Pidittekö? Itse kyllästyin nopsaa, otin vartin tirsat ja sinnittelin leffan loppuun. Vähän kuin Kaurismäen leffoissa, niin tuossakin poltettiin tupakkaa ja nappailtiin juomia ihan koko ajan. Itseäni ei sinänsä haittaa, kunhan pisti silmään. Onneksi elokuvaa ei (kai?) esitetä "tipattoman tammikuun" aikaan..?

Röh röh. 🐷

Monta turkoosia ja kasa lankaa

Erilaisia lahjoja.

Kävin eilen noutamassa/viemässä taas Mammalle tilaamansa paketin. Oli helppo kävellä, kun kadut eivät olleet yhtään jäässä. Join tarjotun kapselikahvin keksien kera samalla, kun avustin paketin purkamisessa. Tilaus oli peräisin Temusta ja voi sitä muovin määrää! 😠 Muutenkin liki kaikki tuotteet olivat mielestäni joutavaa krääsää. No, nainen tilatkoon, mitä haluaa. Vein lähtiessäni kaikki roskat.

*     *     *

Tämä "lahja" kuulunee listan ensimmäiseksi: Poikani sisko (heillä sama edesmennyt isä) sai myöhään perjantai-iltana tytön! Onnea! 😍 Olemme viestitelleet sen jälkeen paljon. Olin muuten vuonna 1990 "se onnellinen isä", joka kävi noutamassa hänet Kätilöopistolta...

*     *     *

Sitten mennään joululahjoihin. Mammalta nämä kaikki sain sen jo aiemmin saamani läppärin lisäksi. Ai niin, Naapurittaren lähettämä posti ei saapunut vielä perjantainakaan!? Ollut kohta kaksi viikkoa matkalla?! Varsinainen jouluposti?

Sain pullon hajuvettä, jonka pakkaus ensin hämäsi. Mikä ihmeen "candy"? Karkkia? Tuoksu on, hmmm, makea ja hedelmäinen..?

Kuusi erilaista lasinalusta. Huomaa turkoosi... 😉

Väärinpäin kuvaamani 🙈 sormus on kuulemma antiikkihopeaa. On vähän liian iso pikkurilliin, mutta pysyy toisen sormuksen takana.

Korvakorut ovat puolestaan rihkamaa. Sydämet sopivat hyvin yhteen kaulassani roikkuvan sydämen kanssa. Kuva vääristää vähän väriä. Turkoosia näissäkin on.

Nämä toiset korvikset ovat erikoiset, koska nuo irralliset 'viuhkat' voi laittaa korvien eteen tai taakse. En ole testannut vielä.

Taitaa Mamma tietää, että tyttö tykkää turkoosista. 💧 

Laitan tämän kuvan lahjapaketeista, koska tuossa turkoosissa pussukassa oli überohut (über-ohut?) reppu, josta on vaikea ottaa kuvaa. Ehkä se sopii kesällä käsityön kantamiseen - paljoa painoa se ei varmaan kestä.

Joku teistä oli oikeassa jouluaaton suhteen: karaokeystävätär soitteli ihan muissa asioissa, mutta samalla selvisi, että sekä hänen miesystävänsä että juhannuskaveri olivat olleet siellä "perinteisessä juhlakunnossa". Toinen oli saatettu taksiin ja toinen oli lähtenyt pois suutuksissa. Oli siis ihan mahtavaa, etten päätynyt paikalle!!! 👌👍

Tiskasin illalla TAAS ihan järkyttävän kokoisen tiskikasan. Tuli tarve päästä hetkeksi pois kotoa, joten laskin tölkkirahakiposta täsmämäärän kolikoita yhtä tuoppia varten ja kipitin LähiBaariin.

Siellä oli kanssani samassa talossa asuva nuori nainen tiskin takana ja nyt hänellä oli lupaamansa lankakassi mukana, kiitos! 😀

Oli yllätys, että pussista löytyi myös suklaata! Jos muistan oikein, niin hän oli saanut langat mummoltaan. Onhan tuo hieman sekalainen kasa erivahvuisia lankoja.

Eräs nainen tarjosi minulle tuopin ja olisi tarjonnut toisenkin, mutta vaikka seura oli varsin mukavaa, niin tulin kotiin.

EDIT 1. Saadut langat on nyt setvitty ja suurin osa uudelleen keritty. Roskiin meni hyvin hyvin vähän. 👌

EDIT 2. Joskus pitää mennä siitä, mistä aita on matalin.. 😁 Suklaarasia on vielä avaamatta.

Aah, laitoin aamulla kahvia odotellessa kaikki kuivuneet astiat omille paikoilleen. Keittiö on siisti. Taidan alkaa kutomaan ja 'tyhjentää' samalla digiboxin tallennuksia. Illalla tulee Tove -elokuva. (EDIT. Koska jouduin hetken etsimään elokuvaa, niin lisään tähän, että se tulee Teemalta klo. 19.50.) Sen aion kyllä katsoa. Ulkona on sumuista ja märkää. Ihanaa olla kotona! 😻

Vuoden viimeistä sunnuntaita!

Kolme Jii -kuvaa

Jii, niin kuin joulukuu.

Koska näemmä välttelen (taas) keittiöön menemistä, niin teen tämän nyt (21.12.) osittain valmiiksi. Mikäpä se siinä. Haluan KIITTÄÄ Kristiina K:ta vuoden inspiroineesta haasteesta kuvata "kolme kohdetta kerralla, kaikki kuluvan kuun alkukirjaimella".. ♪♫. 

Tykkään näistä haasteista, vaikka välillä tuntuu, että haastan näissä itseäni turhan paljon. Kivaa on ollut kuitenkin. Itsepähän ehdotin, että jätetään joulu -alkuiset aiheet pois, ja sehän haastoi lisää. Oma 'moka'. 😅

JUUSTONAPIT.

Muualta apinoitu aihe on käyttämättömät juustonapit, jotka oli vain joskus "pakko saada, koska porot". 

Nämä siis painetaan palajuuston kylkiin, jotta näistä voi pitää kiinni juustoa höylätessä. Ilman, että klähmisi juustoa. Ei käyttöä sinkkukeittiössä. 😆

JÄÄTÄ.

Helsingissä talvikelit ovat usein haastavia.

Sataa lunta ja perään vettä. Jos pysytään nollassa tai plussan puolella, niin ok. Jos pakastaa, niin sietää miettiä, onko edes nastoista apua.

JÄLKIÄ.

Kenkien jälkiä näkyy tietysti täällä kaupungissa, jos sattuu olemaan lunta.

Toisinaan myös lintujen, pupujen, oravien, rottien sekä hiirten. Ennen, kun lumi sulaa taas pois.

Ensi vuonna saadaan kuulemma uusi haaste ja odotan sitä jännityksellä... 😉

Viattomien lasten päivää!

MuistoKynttilöitä

Arki on palannut.

Sain aattoiltana ison kasan kuvia Naapurittarelta, kun olivat vielä käyneet hautausmaalla ja Napapiirillä. Olen omin lupineni luvalla vähän rajannut muutaman (mm. kuvissa näkyvät henkilöt pois) ja laitan ne tähän, jotta ne jäävät muistoksi. Kiitos kuvista! 💖

Alkuun Napapiirillä tien vieressä olevat valoporot, jotka olen itsekin kuvannut joskus. Tykkään noista! Ainakin aiemmin noita oli muuallakin ympäri Rovaniemeä.

Tuntuu vähän haikealta, etten voi itse käydä tuolla Viirinkankaan hautausmaalla ja uurnalehdossa jouluna, mutta sovimme äidin kanssa aikaa sitten, että kotona voi sytyttää kynttilän ja lähettää ajatuksensa. Niin olen tehnyt sen saamani punaisen pöytäkynttilän kera. 💗

Arkisempaa asiaa, mutta joskus saa, mitä toivoo. Olin laittanut toimeentulotukihakemuksen jo 12.12. Pyysivät lisää liitteitä ja tietysti toimitin ne. Nyt jännäsin, että tuleekohan päätös tämän vuoden puolella, ja sain sen tänään! Ilman sitä en olisi saanut maksettua tamminkuun (20 euroa aiempaa suurempaa) vuokraa ajallaan. 

Omavastuuosa on puolet suurempi, kuin tänä kuluneena vuotena. Hiton leikkaukset! Ennen maksoin noin 60 euroa ja nyt se on reippaasti yli satasen. Olin jemmannut työttömyyspäivärahasta satasen ja nyt se vaatii lisää. Paljoa sitä summaa enempää ei tilillä olekaan, mutta on pääasia, että saan maksettua vuokran!

Pitää soittaa ensi viikon alussa vakuutusyhtiöön ja lopettaa ympärivuotinen matkavakuutus. Se on nyt ihan turha, kun en käy enää ulkomailla, enkä Rovaniemelläkään. 😢

Onpa arkista, mutta sitähän tämä on.

Katsoin eilen Tytöt tytöt tytöt -elokuvan. Se oli ihan kiva. Louhimiehen ohjaama Odotus oli sekava ja mielestäni siinä kuvattiin turhauttavan tarkasti, ahdistavasti ja pitkästi seksikohtauksia (varsinkin jouluaikaan nähden). Elämäni biisi oli ihana! Ihan paras oli viimeinen kappale, jossa Diandra esiintyi gospel -kuoron kanssa.

Hyvää vuoden viimeistä viikonloppua!

Joulu(aatto) 2024

Joulupäivän yötä!

Mitenkäs se teidän joulu on edennyt? Toivottavasti hyvin, maistuvasti sekä mieluisasti! 💖

Itse odottelin aattona (eilen juu) melkein neljään saakka iltapäivällä jonkunlaista puhelua, jolla olisi varmistettu se joulupöytään kutsu. Kutsuja oli se juhannuskaveri ja ruokapaikka emäntineen tässä lähellä eli karaokekaveri sekä heidän yhteinen tyttärensä avopuolisoineen. Sellaista puhelua ei koskaan tullut, mutta juhannuskaveri koitti soitella tänään aamulla jo ennen kuutta. En vastannut - enkä vastaa. Kiitos ja hyvää joulua.

Se joululaatikoita kaivannut/perunut soitti ja kutsui heille. En mennyt sinnekään. Sen sijaan otin HM:n kutsun vastaan ja menin tuijottelemaan kirkkoa eri suunnasta hänen ikkunastaan. Vein tuon etummaisen kynttilän mennessäni. Kuunneltiin Katri Helenan esittämiä joululauluja mukana laulaen. ♪♫.

Söimme saamiaan kinkkuleikkeleitä, graavilohta sekä joululaatikoita, kiitos! Laitoin itselleni joulusukat jalkoihin ja vein samanlaiset HM:lle - joulusamikset. 😂

Oli ihan hyvä, että menin sinne. Kotiin palattuani otin pienet nokoset ja heräsin liki paniikissa - paljonko kello on? Tuli melkein kiire iltakirkkoon, jossa oli todella paljon porukkaa!

Tunnistin ystävätär L:n helposti viimeisestä penkkirivistä ja menin viereen. Hän ei jaksanut olla kovin kauaa - itse olin loppuun asti ja yllätyin, kuinka kauan siellä kesti (n. 1½ h). Ymmärrän, että ehtoollisen jakamiseen meni aikaa väkimäärän vuoksi, mutta toisesta asiasta joudun syyttämään itseäni. 🙈

Kaikille jaettiin vahakynttilät sekä laululehtinen sisään mennessä. Minä olin se ensimmäinen (ja ajattelematon?), joka kävi ehtoolliselle mennessä sytyttämässä sen (ja L:n) kynttilän muistopaikkaan. Tein sen tietysti äitiä 💗 ajatellen ja muut seurasivat siihen jonoksi asti perässä. 

Vasta ihan lopussa tajusin/muistin, että tapahtuman päätteeksi oli tarkoitus tehdä 'liekkiketju' niin, että kaikki poistui(si)vat palavat kynttilät kädessä. No, vieressäni oli yksi ylimääräinen, jonka sytytin mukaan. Ulkona tuuli sen verran, että liekit sammuivat välittömästi.

Kotiin palattuani kasasin lautaselle yöruokaa, kuten jouluyönä lienee tapana.. "Minun kinkustani" kerron paljon lisää myöhemmin. 😏

Tänään olen vain ollut - kuinka mahtavaa! 😍 Katsonut muutaman kotimaisen leffan, joista Kulkuset kulkuset -elokuvasta tykkäsin monella tapaa. Poika ja ilves tuli katsottua taas kerran. Oli katsottava Juniori Suurmestarin finaali, johon liittyen on pakko kysyä, että tiesittekö siinä mukana olleen Taiston olevan Maria Veitolan poika?

Ai pahus, mokasin "ihanan" joulukalenterinkin kanssa. Laitoin eilen vahingossa luukun 25 luukun 24 sijaan. Joko nyt saan viedä tämän läpyskän pahviroskiin?

Taidan sittenkin lukeutua heihin, jotka 'salaa' toivovat ja odottavat jouluajalta paljon. Mitähän pitäisi tapahtua, etten pettyisi? Että olisin tyytyväinen? Sain seuraa, jouluruokaa, lahjoja, kirkkohetken. 💝

Kiitos!