Tallinna 26.-27.04.2024.
Laitan nyt ensimmäiseksi reissun parhaan kuvan. Nauttikaa! 😊
Ja vasta seuraavaksi perinteisen eväsleipäkuvan. 😁
Kuten arvelin, niin olin todella ajoissa terminaalissa. Päiväristeilyltä lappasi ihan tajuttoman paljon porukkaa, mutta kyllä sitä tälle miniristeilyllekin tuli. Hytti löytyi tutun käytävän varrelta, mutta unohdin ottaa ovinumerosta (6309) perinteisen kuvan. Nauratti matkatavaroitteni 'värikkyys'. 😅
Itseasiassa pukeutumiseni mallasi täysin: musta-valkoiset Nike'n tennarit, mustat sukat, mustat farkut, musta huppari ja musta farkkutakki. Sentään kaulahuivissani oli mustan lisäksi turkoosia. 🖤💙
Tapani mukaan tein heti punkan. Kuinka säikähdinkään sohvalle istuessani - sitä ei oltu naksautettu kiinni, joten se rämähti selkääni. Onneksi tajusin mistä oli kysymys ja nojasin niin, että se loksahti kiinni.
Mukavuusvermeet pitää olla, vaikka niitä ei tulisikaan käytettyä. Trikoot ja villasukat eivät ehtineet tällä reissulla jalkaan ollenkaan. Pääasia, että olivat mukana! 😏
Olin ottanut kesäksi näpertämäni jämälankakerän mukaan...
...ja sain virkattua vähäsen alkua.
Vähänkö tyhmää, että katsoin The Voice of Finland'ista monta esitystä ja samalla tuskastuin taas kerran siihen, että Heikki Paasonen kertoo jokaisen laulajan jälkeen, kuinka "koko Logomossa osoitetaan seisten suosiota". Palattuani kaupasta näin suoraan kuka voitti, hmph. Vaikka ei minulla voittajaa vastaan mitään ole. Ei ollenkaan!On minulla tuo finaali tallennettuna, jotta voin katsoa sen Omassa Kotona omassa rauhassa. ♫♪♪.
Ääniherkkä 'neiti näppärä' keksi seinää vasten särisevään telkkariin ratkaisun, heh. Muistin ottaa paperit aamulla pois ennen hytistä lähtöä. 🙈
Sain kaupasta tällä kertaa kaksi etukorttia, jotka ovat voimassa 11.08. saakka. Kaksi aiempaa samanlaista vanhenee 18.06. ja sitten on vielä se yksi, jolla pääsisi Tukholmaan ennen 30.06. Tuo on alkanut kutkuttamaan mieltäni, mutta yksin en lähde! (Kävin juuri katsomassa hintoja - voi jäädä kortti käyttämättä. Tarvitsisitko?)
Innostuin menemään karaokeen. Laitoin lapun ja kuinka ollakaan - laiva saapui Tallinnaan ja ravintola tyhjeni. Mikäpäs se siinä sitten. Lauloin illan viimeisen kappaleen kahden asiakkaan läsnäollessa: You Raise Me Up, se Josh Groban'in versio. ♫.
Matkalla hyttiin huomasin viereisen hytin oven olevan auki ja hytissä oli railakas meno. Minut kutsuttiin mukaan, kiitos! Hain seinän takaa lonkerotölkin ja liityin seuraan värikkääseen. Yhdellä oli pinkit ja toisella keltaiset hiukset. Äiti, tytär ja tyttären ystävätär. Meillä oli hauskaa ja jatkettiin siitä vielä hetkeksi melkein tyhjään discoonkin. Baila-baila. ♫.
Nukuin sikeästi painavan täkin alla heräämättä kertaakaan ennen kuulutusta: "saavumme kymmenen minuutin kuluttua Helsinkiin". Olin pakannut jo illalla tavarat, joten ei tarvinnut muuta, kuin pukea ja lähteä.
Reissu lienee onnistunut, koska siitä jäi hyvä mieli... 😀
Oli muuten melkoisen pitkä viikko. Monelle tällainen lienee ihan normaalia, mutta ei minulle. Tottumatonta vähän hirvittää. Ihmettelen, että on sunnuntai ja sitä, että aurinko paistaa edelleen. 🌞
Hyvää päivää!