Rovaniemeltä Helsinkiin

Kiva oli olla, kiva palata.

Ajattelin kirjoittaa pikapostauksen ennen Pelastusarmeijalle lähtöä, mutta pää potkii tyhjää. Naapurit veivät kentälle ja tällä kertaa ei itketty. Kiiteltiin puolin ja toisin. 💕

Turvatarkastus meni hyvin mitä nyt se laatikko, jossa oli kaikki muu paitsi reppu, läpivalaistiin toiseen kertaan. Syy ei selvinnyt.

Istumapaikkani oli 6D eli käytäväpaikka. Konkarina katsoin, että ylös jää tilaa ja laitoin reppuni sinne. Koska käytävän toiselle puolelle ei tullut ketään, niin pyysin luvan saada vaihtaa paikkaa. Onnistui. Laitan taivaskuvia myöhemmin.

Koneen piti laskeutua kaksikymmentä yli kymmenen, mutta laskeuduimme 22:06. Helsinki-Vantaalla vastaanotti tulipunainen laskeva aurinko. Oli upea!

Saavuttuani aikataulunäytön luo, totesin, että bussini lähtee minuutin päästä. Otin muutaman juoksuaskeleen ja ehdin kyytiin. Ihan uskomatonta, että olin kotinurkilla 40 minuutissa laskun jälkeen! Täällä oli vastassa päätöntä menoa, heh heh...

Kaikki muut viherkasvit voivat hyvin paitsi tämä mielensäpahoittaja, kuten arvasin. Olen kastellut (ja antanut ravinnetta) pariin kertaan ja 'tyyppi' osoittaa mieltään edelleen. Saas nähdä.

Nyt vaatteiden vaihto, reppu selkään, "mummokärry" mukaan ja ratikalla hävikkiruokaa hakemaan. Pitää vielä sen jälkeen tehdä retki Litukkaan, koska mm. vessapaperi loppuu. On vaikea hahmottaa, että tänään on perjantai eikä lauantai. 🙈

Hyvää päivää juuri sinulle!

Rovaniemellä, osa 8.

Rovaniemi 29.-30.05.2024. 

Viimeistä yötä täällä. On aivan valoisaa, vaikka kello on yli kaksitoista yöllä. Käyn jollain kierroksilla tunteideni kanssa. Ei kai se ihme ole? Kuten jo tuolla kommenteissa kirjoitin, niin samalla olisi halu jäädä äidin ja Naapureiden luo, mutta samalla on kaipuu Omaan Kotiin. Elämä täällä on niin erilaista, kuin Helsingissä.

Saatan palata aiheeseen, mutta jos jäisin nyt perkaamaan sitä, en nukkuisi koko yönä. Edessä on kuitenkin viimeinen päivä täällä, viimeiset hetket äidin sekä mahtavien Naapureiden kanssa, eroitkut, lento ja... Kyllä te ymmärrätte, uskoisin. 😘

Aamupuuron ja -kahvien jälkeen syötiin TAAS ja jälkiruoaksi 'korkattiin' kakku. 

                 ONNEA rakas Ystäväni Naapuritar!!! 💝

Näemmä vitkuttelin lähdön kanssa niin kauan, että lopulta lähdimme Naapurittaren kanssa kimpassa autolla liikkeelle. Ihan ensin käytiin äidin luona viemässä kakkua. Äiti oli edelleen aika väsyksissä. Ei kehdattu viipyä kauaa, mutta oli meillä menoakin 'listalla'.

Minä olin uusinut "kaikki mahdolliset" reseptit, jotta pääsin vielä kerran ystävällisen palvelun apteekkiin. Olin hakenut aiemmin yksitellen ensin verenpainelääkkeet ja sitten antihistamiinit...

Nyt uusin kahdet eri särkylääkkeet (ei ne tarpeettomia ole!), jotta pääsin samalla kiittämään tämän apteekin henkilökuntaa loistavasta palvelusta, KII-TOS! 💙

Seuraavaksi ajoimme jonkin kilometrin päähän Niskanperälle Niskan puutarhamyymälään. En olisi uskonut, että olinkin siellä kuin lapsi karkkikaupassa. Minä???

Ennen, kun päästiin ensimmäiseenkään neljästä kasvihuoneesta, niin vinkkasin näkemäni tilanteen Naapurittarelle. Menemättä sen tarkemmin yksityiskohtiin, niin pari naista olisivat olleet kusessa (nyt en pyydä anteeksi kielenkäyttöäni, koska tilanne oli todellakin tämä!) ilman Naapurittaren apua! Oli pyllylleen maahan lysähtänyt, ehkä osittain halvaantunut, nainen sekä avustaja, joka oli kovin pieni ja hento.

Ei olisi tämä maassa oleva henkilö suoriutunut Turnerin avulla auton etupenkille ilman Naapurittaren osaavaa ja rivakkaa otetta, huh huh! Napakka käsky kävi laittaa auto käyntiin, ilmastointi täysille ja pian oli lasillinen kylmää vettä naiselle, joka selkeästi oli jäänyt ilman nesteytystä, hitto. Mutta joo. Loppu hyvin, kaikki hyvin ja Naapuritar sai avun annostaan valita itselleen ilmaisen kukan, kuin synttärilahjaksi. Se ei ollut tämä.

En oikeasti tiennyt millainen visuaalinen viherpiipertäjä minussa asuukaan!? Ja valokuvaaja, heh heh. Laskin, että otin kukista kolmekymmentä kuvaa - ripottelen niitä tipottain sitten Omasta Kotoa käsin, jos sopii?

Tästä haluan mainita kuitenkin vielä tässä: onko oliiviyrtti tuttu kenellekään? Haistoin sitä ja - ihastuin!

JOS minulla olisi parvake, ja JOS matkaisin junalla, ja JOS jos jos, niin minulla kasvaisi näitä. Huumaava tuoksu! Otin kuvan käyttötavoista kertovasta kyltistä.

Naapuritar etsi ja löysi kukat kolmelle haudalle vietäväksi. Mielestäni kauniit! 🌺

Huomenta viimeisen kerran Rovaniemeltä tällä erää!

Voitteko uskoa, että ensimmäistä kertaa tällä reissulla heräsin niin, ettei aurinko paistanut? Taivaskin tietää, että on lähtöpäivä? Tilasin kuitenkin aurinkoa, joten pilvipeite repeilee ja aurinko alkaa paistaa.

Palataan sinne puutarhalle vielä. Kasvihuoneita vastapäätä oli vanha aitta, jonka seinällä oli työvehkeitä. Kaunis.

Puutarhalla ollessa alkoi taivaalle kerääntyä mustia pilviä ja ukkonen jyrisi. Kantaessamme kukkalaatikoita autoon, alkoi ripotella vettä. Paluumatkalla satoi hetken ihan kaatamalla. Toimme kukat "kotiin" parvekkeelle parin koppakuoriaisen kera.

Sitten teimme vielä kaipaamani reissun Minimaniin. Sain langat, jotka halusin!

Koin olevani maltillinen, kun ostin noiden suunniteltujen lisäksi vain yhden kerän turkoosia lankaa... 😇

Naapuritar osti hoitajien pyynnöstä äidille kuivashampoon, vaikka mielestämme äidin hiukset onnistuisi pestä normaalisti sängyssäkin, kun hiuksia on niin vähän ja ohuesti. Kokeilkoon. Tuotiin ruoat jääkaappiin ja poikettiin kolmestaan viemään shampoo äidin huoneeseen. Hyvää yötä, äiti! 💗

Mistä kaikesta jäisinkään täällä paitsi ilman ihanien Naapureiden kyydityksiä!?! Kiitos kyydeistä (ja kaikesta muustakin) heille! 💕

Ajettiin Kirkkolammelle ja laitettiin auto parkkiin. Loppupeleissä kiersimme koko lammen kävellen ja poikettiin vähän muuallakin. Lammen päädyssä kukki valtava tuomi.

Puun pohjoispuolella tuoksui tuulen mukana huumaavalta.

Tuomi on kaunis! 🌼

Samaa ei voi sanoa tuomen takana olevan kerrostalon parvekkeista. Tai siis, ei parvekkeissa sinänsä ollut vikaa, mutta minua ei saisi noiden alimpien huoneistoihin asumaan! Vasemman puoleisessa ei ole edes lasitusta, hui kamala.

Näistä taloista lammen rannalla huolisin kumman vaan, jos joku maksaisi kaiken, heh heh. 😅

Vai tyytyisikö sitä ihan vaan tähän? 😄

Oli täydellinen aika olla liikkeellä ilta-auringon aikaan! Voi taivas, kuinka hienoja kuvia sainkaan! Herkutellaan niillä sitten Helsingistä käsin, kuten lukuisilla kukkakuvillakin.

Kierrettyämme lammen menimme vielä tien toiselle puolelle, jotta sain kuvattua Kemijoen (käsittääkseni) leveintä kohtaa. Sain upeita kuvia sieltäkin.

Kuvan rippikirkostani otin auton kyydistä.

No niin, nyt paistaa aurinko ja on kuusitoista astetta lämmintä. Uskon, että lämpenee päivän mittaan lisää. Alan pakkailemaan reppua, johon ei tule muuta uutta, kuin langat, lääkkeet ja äidiltä käytöstä jääneet kangasshortsit. Syön ja lähden sitten äidin luo. Sieltä lähtiessä hyvästen hänet tältä erää, koska en halua enää sitä hätäistä pikakäyntiä matkalla lentokentälle. Ehkä tapaamme jo heinäkuun alkupuolella seuraavan kerran. Toivon niin! 💗

Tähän päättyy Rovaniemi -postaukset täältä käsin. Iso kiitos teille mukana matkanneille! 🧡

Viihdyitkö tällä reissullani?

Rovaniemellä, osa 7.

Rovaniemi 28.-29.05.2024.

Huomenta!

"Joku" heräsi tänään oudon hyvällä mielellä. Ulkona on sopivan lämmin ja tuoksuu kesälle. Aurinko paistaa poutapilvien lomasta (jotka katosivat jo). Aamukahvi oli (on) hyvää. Päivänsankaritar nukkuu vielä...

Jotenkin täällä alkaa päivät muistuttaa toisiaan poikkeuksena tietysti äidin syntymäpäivä. Mitäs minä eilen tein? Matkalla äidin luo poikkesin tuttuun apteekkiin. Oikeasti mukaan ottamani antihistamiinit loppuivat ja niitä oli sähköisellä reseptillä. Oikeasti menin myös siksi, että pidän kovasti tuosta apteekista sekä sen henkilökunnasta. 

Jos ette kerro kenellekään, niin oikeasti uusin kaksi reseptiä ihan siksi, jotta pääsen vielä tänään käymään kolmannen kerran samassa ystävällisessä apteekissa. Tänään annan positiivisen palautteeni!!! 💚

Siitä jatkoin kauppaan, joka ansaitsisi myös positiivisen palautteen. Kaipaamani tuote oli hyllystä loppu. Kysyin hyllyttäjältä mahtaisiko tuotetta olla varastossa. Eikä aikaakaan, kun joku mies toi hyllyyn täytettä, kiitos! Ostin äidin toiveesta hänelle kortin Naapurittarelle kirjoitettavaksi.

Äidille ostin pienen rasian isoja pensasmustikoita.

Äiti oli huoneeseen mennessäni täydessä unessa. Harmitti, kun hoitaja tuli ja herätti syömään. Autoin salaatin syömisessä. Mainittakoon, että paikassa on hyvin yksitoikkoiset ruoat, kun äiti ei syö punaista lihaa. Kanaa, kanaa ja kanaa eri muodoissa. Eilen kasvispihvejä (kuivaa) keitettyjen perunoiden kanssa. Lisäsin jääkaapista puolukkasurvosta kyytipojaksi. Äiti toivoisi kalaa useammin.

Kahvia sai odottaa puoli tuntia, mutta sitten minullekin tarjottiin. Mukana saimme mustikkapiirakkaa sekä kolme kaurakeksiä kumpikin, kiitos!

Lähdin äidin toiveen mukaisesti ulos huoneesta "hoitotoimenpiteiden" ajaksi. Nappasin ulkona käydessä kuvan alakerran ryijystä. Aika vanha, eikö?

Katseltiin yhdessä telkkarista matka- ja puutarhaohjelmia. Äidin väsymys tarttui minuun ja lähdin vähän vajaan kolmen tunnin jälkeen pois. Kerroin jo lähtiessä, etten mene enää illalla, vaan kudon. Kudoinkin, mutta uskon kutimen lähtevan käymään Helsingissä ennen tänne paluutaan...

Äidin on vaikea hyväksyä, ettei taudista toivu 'sim-sala-bim' lääkekuurin loputtua. Tietää kyllä, että toipuminen kestää, mutta vaatii malttia sietää se. Voi äiti. 💗

"Kotona" oli ruoka valmiina. Naapuritar oli tehnyt muusin sekä jauhelihapihvit, jotka mies grillasi (tai paistoi muurinpohjapannulla) parvekkeella. Hyvää! 😋

Halusin lähteä käymään Ruokolammella ja Naapuritar lähti mukaani. Sielläpä ei tuullutkaan, kuten muualla. Kuvia on tietysti paljon, mutta taidan laittaa ne joku toinen kerta. Tämä vakiokuva on kuitenkin julkaistava tässä ja nyt! 😃

Oranssi Pallo, konkari lammella kävijä, oli mukana. Laitan siitäkin nyt vain yhden kuvan ja loput joskus myöhemmin. Huomaatteko, että osaan olla maltillinen, heh heh... 😁

EDIT. Unohtui laittaa lammelta palatessa ottamani kuva parvekkeesta. En huolisi tuollaista akvaariota, enkä varsinkaan kadun puolella alimmassa kerroksessa!

Palattiin "kotiin" ja syötiin iltapalaa. Minä sain kudottua ensimmäisen kämmekkään varren ennen kun pariskunta päätti, että NYT lähdetään Minimaniin. Olin meinaan jo ilmoittanut, että ha-lu-an lisää ostamaani lankaa, koska se on i-ha-naa.

Ei päästy sinne saakka. Mentiin ensin Prismaan (syy selvisi: syntymäpäiväkakku!), jossa Naapuritar törmäsi tärkeään ja ajankohtaiseen henkilöön. Keskusteluun meni sen verran aikaa, että jätettiin Minimani -reissu tälle päivälle. 

Mutta katsokaapa, kuinka jättimäinen pihvitomaatti siellä oli:

Muistatteko (Hanni ainakin!) Susikairan akan? Kommentoi tuota kuvaa facebook'issa hauskasti: "Lapinlisä siirtynyt suoraan tuotteeseen". Hänellä on sana ja säilä säilynyt edelleen! 💜

Sankaritar heräsi. Menen onnittelemaan ja puurolle kanssaan, heippa.

Keksin juuri, että pesetän täällä vuorillisen farkkutakkini, kun täällä on niin upea pyykkikone. Takki pyörii jo siellä ja kuivuu nopeasti parvekkeella, kiitos! 

Kävin viimeisen kerran ulkona puolen yön aikaan. Taivas teki sadetta.

Satoi muutama iso pisara, mutta kuulemma hetken päästä enemmän. Sitä en enää kuullut.

Pitäisi varmaan saada taas suu auki ja kysyä, mitä ja milloin tänään tapahtuu. Onko tarkoitus mennä kakun kanssa äidin luo vai onko tänne tulossa tänään kahvivieraita?

Lähtisinkö nyt apteekin kautta äidin luo vai kutoisinko hetken? Koitan olla ajattelematta, että on reissun viimeinen kokonainen päivä. Hmhh.

Kohta alkaa KESÄkuu...

Rovaniemellä, osa 6.

Rovaniemi 27.-28.05.02024.

Vietin eilen Naapuritar -päivää. Kävin herättyäni juomassa kahvit ja odottelin, kunnes rouva nousi ylös. Liityin seuraan syömään aamupuuron. Kello taisi olla silloin jo lähellä kahtatoista, heh. Lomalla herää silloin, kun siltä tuntuu, ellei toisin ole sovittu. 😉

Oli tämän kesän ensimmäinen oikeasti lämmin päivä. Siis täällä. En tiedä, mistä se tulee, mutta koko viikon on ollut ihan järkyttävän kova tuuli! Vitsailinkin, että onko jonnekin lähelle ilmaantunut meri, kun niin tuulee? Eilen se tuuli oli kuitenkin ensimmäistä kertaa lämmin.

Olenkohan ollut koko ajan menossa äidin luo tai tulossa sieltä? Naapuritar ehdotti, että menisimme keinuun hetkeksi ja sehän sopi. Oli aikaa jutella, ja kuunnella Naapurittaren asioita siinä samalla. Hän sai purkaa sydäntään luotettavalle ystävälleen ja uskon sen tulleen tarpeeseen. Naisella ei paljoa tällaisia rentoja hetkiä kai ole. Minusta saa hyvän tekosyyn, heh heh.. 💕

Istuttiin ensin ns. takapihan vanhan ajan "tuplakeinussa". Tiedätte sen, johon mahtuu neljä. Kaksi ja kaksi naamat vastatusten. Siirryttiin välillä etupihan tavalliseen puutarhakeinuun, kun siihen ei tuullut yhtä kovaa. Olimme pihalla toista tuntia. Oikeastaan ehkä enemmänkin - ei meillä muka lasketa.

Siinä sitten sain vihdoinkin suuni auki ja kysyin, että oliko pariskunta mahdollisesti keskustellut minun kotiutumisesta. "Ei sanaakaan", vastasi Naapuritar. "Vaikka olisit koko kesän", hän jatkoi. Siihen jouduin toteamaan, että minua taitaa vähän rajoittaa työt sekä kotona olevat viherkasvit... 🌿 😏

Tultuamme sisälle ja minun vielä piipahtaessa pihalla, oli Naapuritar selvästi jutellut jo miehelleen. Lennän Norwegianin koneella kotiin torstai-iltana. En minä mitään ajatellut tullessani, mutta en sitäkään, että olisin täällä kaksitoista päivää ja yksitoista yötä. Hyvä täällä on olla, mutta välillä pitää lähteä, jotta voi palata. 😍

Ihan tietoisesti jätin äidin luo menemisen iltaan. Ajattelin, että toipukoon sankaritar merkkipäivästään rauhassa. 💗

Jotenkin tuntuu nyt hassulta laittaa ruokakuvia, mutta laitanpa tämän kerran kuitenkin. Söin Naapurittaren valmistamaa kanaa, kaupan lasagnen loput sekä punajuurisalaattia.

On ymmärrettävää, että tässä äitihuolien sekä hautajaisissa käymisen lomassa ei ruoka ole ollut Naapurittarella päällimmäisenä mielessä. Ei haittaa yhtään! Jälkkäriksi söin kolme lettua kahvin kanssa.

Laitanpa tämänkin kuvan tähän, vaikka vein viiden kappaleen Puffet -paketin jo muutama päivä sitten äidin huoneen jääkaapin pakastelokeroon. Minä olen syönyt yhden - äiti ei ainuttakaan. Vielä.

Kävin vihdoinkin suihkussa ja käppäilin sitten äidin luo. Hän oli vain hetken juttelutuulella, mutta alkoi sitten mongertaa, kuin humalassa. Syytä en tiedä, koska ei ole ottanut vastaan enää vahvaa särkylääkettä. Olisikohan nukahduslääke mennyt muiden mukana, vaikka se on tarkoitus ottaa myöhemmin? Niin siinä saattoi käydä...

Olin sopinut etukäteen, että Naapurit noukkivat minut mukaan Minimani -reissulle. Poikkesivat hetkeksi sisällekin, mutta lähdimme aika nopsaa iltatoimien tieltä pois. 

Tadaa, Stansta osti kerän lankaa. 🙊🙈🙉

Ihan pakko mainita, että tämä kerä maksoi 3,90 euroa. Katsoin Novitan kirjavien lankojen hintaa ja ne maksoivat 6,95 euroa. Sama määrä eli sata grammaa molemmissa. Tuollainen vaikuttaa kyllä minun ostopäätökseeni! 

Ajatuksena on kokeilla, että ehtisinkö kutoa täällä äidille uudet kämmekkäät. Jos en ehdi, niin nythän minulla on valmiina postimerkeillä varustetut kuoret, jotta voin kutoa Omassa Kotona loppuun ja postittaa, hah-haa. 😄 

Jos sun lysti on, niin kädet yhteen lyö... ♪♫♫♪♪. 💛

Minä HALUAN Minimanin lähikaupakseni!!! Oli monenlaisia kanapaketteja kahdella eurolla, lettupaketteja eurolla ja tämäkin maksamakkara maksoi euron. Hmph. Eipä meillä ole missään tällaisia tarjouksia, ei.

Sain valita sellaisia sämpylöitä, joita minä pystyn syömään. "Et ota kuvaa niin, että ale-lappu näkyy", jolloin 'jouduin' selittämään laputettujen tuotteiden roolista blogissani, jota he eivät (tietääkseni, koska ollaan sovittu) lue. Selitys kelpasi.

Tultiin 'kotiin' ja käytiin iltapalalle. Naapuritar osti 'uutta' teetä, josta pidin paljon. Nappasin neljä pussia, jotka vien äidille, kiitos!

Ja Stansta mussutti sämpylää maksamakkaralla. 😋

Piti laittaa langat puikoille, mutta aika humpsahti jonnekin. Minun piti vitkutella puoleen yöhön, jotta sain täytettyä OmaKelassa selvityksen neljältä viikolta, jotta saan rahaa torstaina. Taitaa olla aika sulkea läppäri, piipahtaa yön viimeisen kerran pihalla ja painaa sitten pää tyynyyn..? 😴

Huomenta! 

Mitä nämä yölliset pilvet sinun mielestäsi esittävät? Itselläni on visio...

Olipa kiva tapaaminen aamun ensimmäisellä tupakalla käydessä. Sama nainen, joka pyöräili ohi edellisenä aamuna kolmen kukkakassin kanssa, pysähtyi juttelemaan. Aloitti kysymällä, onko tupakkapaikka siirretty siihen. Kertoi, että heidän talossa on parhaillaan käynnissä keskustelu aiheesta. Siis tupakoinnista parvekkeilla ja pihalla.

Hetken juteltuamme ja kerrottuani, että olen lomalla Helsingistä, hän kysyi, missä minä asun. Kerrottuani paikan, selvisi, että hän on asunut siellä melkein naapuritalossa. Hassua! Ja sittenhän sitä juttua riitti. Nauratti, kun hän kysyi mistä olen kotoisin. Näytin peukalolla olkani yli ja taas nauratti. 😄

No niin, aamupuuro syöty. Kuulin, että iltapäiväksi/illaksi on luvattu ukkosta, joten juon vielä kahvit ja lähden äidin luona käymään. Illalla kudon, kudon ja kudon.

Ps. Tänään ei ainakaan vielä tuule...

Miten sinä vietät tätä tiistaita?