Pakastin on taas täynnä.
Ei ne hetken nokoset hirveästi piristäneet - vähän kumminkin. Sain synttäripäivänä lisää lanttuja sekä palsternakkoja.
Aloitin niiden talteen säilömisestä. Ensin lantut.
Sitten palsternakat. Pussillinen kiekkoja ja kaksi kuutioita.
Vielä pussi sekoitusta, johon pilkoin suikaleiksi lanttua, porkkanaa sekä palsternakkaa. Uunivihannekseksi tai keittoon.
Olisi jo tehnyt mieli mennä nukkumaan, mutta kello oli liian vähän. Laitoin perunoita kiehumaan.
Pilkoin kelta- ja punasipulia sekä Litukan lihapullat puolikkaiksi pannulle.
Punaista soosia, mausteita sekä purkillinen ruokakermaa ja kastike oli pian valmis.
Ystävättären, jolle toisinaan vien ruokaa, hoitoponi menehtyi tiistaina. Laitoin viestin, että kelpaako lohturuoka ja sehän kelpasi.
Kuten jo tuolla kommentoin, niin eilinen pahvien taittelu tuntuu ranteissa ja sormissa. En haluaisi liikkua tänään mihinkään, mutta on pakko. Huomennakin on, kun menen töihin korvaamaan (taas!?) maanantain, plaah. Tuntuu, että kotipäivästä olisi sata vuotta, vaikka ei ole. No, lauantaille eikä sunnuntaille ole mitään suunnitelmia. Tuntuu, että alati jatkuva harmaa sääkin väsyttää, mutta viikonlopulle luvattiin vissiin aurinkoista.
En ajatellut kosia tänään ketään, vaikka on karkauspäivä, heh. Jään paitsi hamekankaasta, mutta eipä se haittaa. 😅 Onkohan kukaan saanut koskaan hamekangasta?
Ps. Nyt sitten Messengerkin lopetti toimintansa puhelimessani. Enää puhelut ja tekstiviestit toimii...
