Onneksi syyskuu loppuu kohta!?

Hei!

Taisin jossain kohtaa mainita, että syyskuu on minulle kuukausista vaikein ja niin on nytkin. Tulossa on monta postausta Rovaniemen reissusta, mutta kun tuntuu, etten ehdi istua paikoillani. Ihmissuhteet haastaa, työ menettelee. Tulin eilen Omaan Kotiin ja olen nauttinut tämän päivän omasta seurastani. Sain virkattua junassa aloittamani jämälankapatalapun valmiiksi. Nyt niitä on viisi valmiina.

Tuntuu, että viimeiset pari viikkoa on mennyt pienessä sumussa. Ainakin usvassa, mutta onneksi nappailen kuvia, niin muistan jotain. 😉

 

Tuppo osti jonain päivänä mm. friseesalaattia ja siitä se ajatus lähti.

 

Tein siis salaatin (joka lojuu Tupon jääkaapissa). Mukaan laitoin myös ananasta (ja sekin lojuu samassa jääkaapissa).

Käytin keitettyjä perunoita pannulla öljyn, grillimausteen sekä pippurisekoituksen kera.

Tuppo pilkkoi samalle uunipellille nugetteja, eineslihapullia sekä lenkkimakkaraa (poikamieseineksiä?). Minä lisäsin punasipulilohkoja.

Kyllähän noilla nälkä siirtyi taas eteenpäin... 

Jonain päivänä työpisteelläni odotti makea yllätys.

Töissä leikin insinööriä ja kehitin oman työkalun:

Eikö olekin veikeän näköinen vempele? Arvaatko mitä tuolla tein? 

Yhdeksän eriväristä johtoa (5m) nippuihin ja samaan pussiin. Vain kaksi pientä naarmua käsissä. 😁 

Perjantaina oli Mamman hammaslääkäri. Reissu sujui oikein hyvin. Luulin, että menisimme samaan paikkaan kuin vuosi sitten, mutta ei. EN IKINÄ muuttaisi Kannelmäkeen...
 

...jossa minulla oli tunti aikaa kulutettavana.

 

Kävin ruokakaupassa, jonka aikana alkoi kaatosade.

 

 

Söin ostamani pasteijan ja odotin sateen loppumista. Paikalliset "pitivät seuraa", uuh.

 

 

Mitäpäs sitten? Istuin jonkin aikaa Mamman luona ja menin sitten Tupon luo. ONNEKSI syyskuuta on enää kolme päivää jäljellä!!!

 

 

Tungen jalkaani yhden oven väliin työrintamalla - pitäkää peukkuja?! Pieni urakkahomma.

 

 

Pitääkö kaikesta ottaa kuva? Ilmeisesti. Ei muuten maistunut tuo broileri miltään. 😛

 

Ostin tänään jauhelihan, kananmunat ja maidon valmiiksi. Teen huomenna makaronilaatikkoa. Kaapissa on, stana, vieläkin kuolleita riisihäröjä. Sinne ei viitsi vieläKÄÄN hankkia mitään. Kiukuttaa. 😡

Voitaisiinko sopia, että kun kuu vaihtuu puolivälissä alkavaa viikkoa, niin mielialakin alkaisi kohentua? Ainakin aion olla täällä Omassa Kotona ja hengittää..ää...

Elämässä kaikki tapahtuu nopeasti,

en ehdi mukaan, eikä minun pää.

Pyrin silti selviämään tästä,

otan aikaa, jotta kestäisin tään.

Itse oman elämäni toki kuljen,

koita pysyä tahdissa, muut ei sitä sulle tee.

Jos kaiken turhan ympäriltäni suljen,

oikeaan suuntaan pikku hiljaa meen? 

 Eiköhän tämä taas tästä.

HYVÄÄ alkavaa uutta viikkoa!