Joululahja kesäkuussa!

Kertyy kirjoitettavaa kun harmittaa se vanhan blogin hukassa oleminen ja on vielä käyttöjäykkyyttä tämän uuden kanssa. Kuinka moni teistä kirjoittaa ensin esimerkiksi Word’illä tekstin ja siirtää sen sitten blogiin? Ajattelin nyt kokeilla sitä. 

Säästän juhannusmuistelot myöhäisemmäksi ja kirjoitan vaikkapa eilisestä...

Heräsin eilen ihmeen energisenä. Jo ennen sängystä nousemista olin suunnitellut sitä ja tätä puuhaa. Ponkaisin ylös ja keittämään kahvia. Söimme aamupalaa ja sitten Tuppo jämähti koneelle tekemään töitä. Joku työasia tökki ja vaati tuntien selvittelyn. Minä päätin tehdä jotain.

Aloitin lankalaukun inventaariolla. Laukku on sellainen, jonka vanhempani jättivät meille joskus ennen joulua. Olin pakannut sinne muovikassit, joissa aiemmin säilytin lankojani. Laiskuudestani johtuen en ollut käynyt laukulla aikoihin –ja sen tulin huomaamaan:

Sieltä sivutaskusta löytyi joululahja, joka oli osoitettu Tupolle ja minulle. Naureskellen avasin sen ja löysin yhden kirjan sekä seinäkalenterin.

Saimme melkoiset naurut kun ripustin tuon kalenterin ikkunanpokassa olevaan koukkuun. Kesäkuu auki, heh heh..

No, langat tsekattuani huomasin, että minulla oli laukussa kahdet keskeneräiset villasukat sekä yksi virkattava kännykkäpussukka. Aloitin jälkimmäisestä ja tein sen nappia vaille valmiiksi.

Sitten siirryin toisiin sukkiin. Tein ensimmäisen valmiiksi ja toiseen varren. Samalla kuuntelin/katselin neljä jaksoa Voice of USA:ta (ja pesin kaksi koneellista pyykkiä). Sellainen sopii blondille, joka ei osaa kutoessaan (joo joo, neuloessaan) katsoa vaikkapa leffaa. Tänään homma jatkuu ja kun saan sukat valmiiksi, jatkan toisten keskeneräisten valmistamista. Ensin nuo kesken jääneet hommat loppuun ja sitten reippaasti uusiin haasteisiin kiinni.

Onneksi Liskonainen oli linkittänyt tämän blogin omassaan, kiitos siitä! Samalla hän oli kertonut Suhosesta. Liskis ei ollut mukana siellä naapurissa jalkapalloa katsomassa, eikä hän siis tavannut yllätysvierasta. Tuppo sai kuvan piikkiselästä, mutta kuvattava ehti liikkumaan sählymailaa pakoon.

Aurinko paistaa. Saisikohan tuota miestä irti telkkarista? Katsoo yleisurheilua. Aamun ensimmäinen kommentti, jonka kuulin telkusta, oli, että ”me täällä seuraamme silmämuna kovana”. Kuinka vitsikästä? 

Nyt sinne suihkuun ja sitten ulos. Langat kyllä odottavat iltaan kun kädetkään eivät silloin hikoa samaan malliin kuin näin päivällä.

Aurinkoista keskiviikkoa!