Yksi päivä lisää...
Käytiin siis taas (25.09.2015) Tallinnassa. Helppoa helsinkiläisenä, kuten on ollut puhetta. Kunhan hyppää ratikkaan ja menee satamaan.
Sain taas "lahjakortin", jolla reissu maksoi sen kahdekan euroa per nassu. Pyydettiin Ystävämme J. (mies) mukaan, ja kiva kun lähti.
Vein miehet samaa "ohitusreittiä" laivaan kuin ennenkin on hyväksi koettu. Pitää mennä oikealle sivuun, niin sieltä pääsee kiilaamaan. Heh.
Löydettiin hyvä paikka, hain oluet ja sitten söimme tekemäni eväsleivät. Menomatka kesti kaksi ja puoli tuntia.
Ensimmäinen kohde maissa oli kirppis, joka nähtiin edellisellä kerralla, mutta emme ehtineet sinne silloin. Ostin sieltä kahdet euron korvikset.
Sitten osuimme marsipaanikauppaan, jossa olisi saanut tehdä itse marsipaanifiguurit. Emme tehneet.
Myyjä kertoi ystävällisesti, että alakerrassa oli marsipaanimuseo.
Kävimme siellä.
Olihan siellä upeita luomuksia.
Ostin kaupasta tuliaiset vanhemmilleni, Tupon äidille sekä Mammalle.
Itse en pidä marsipaanin mausta.
Kävelimme samaa reittiä kuin edelliselläkin kerralla. Merimuseon ohi.
Ystävämme J:n talojen ihastelu oli niin aitoa ja vilpitöntä.
Mies on puoliksi saksalainen ja asunut aikuisena kymmenen vuotta Hampurissa.
On siis ymmärrettävää, että hän tunnisti hansakaupungin piirteet.
Samalla siinä tuli itsekin katsottua erilailla niitä rakennuksia.
Matkalla oli pari vanhaa rakennusta tyhjillään. Oli ilmiselvää alkaa leikkimään ajatuksella, että "ostetaan tuo ja perustetaan bed & breakfast-paikka". Ja millähän rahalla?
Raatihuoneen torni eri kulmasta kuin ennen.
Siellä "bed & breakfast-paikassa" Tuppo hoitaisi respan ja kirjanpidon. Ystävämme J. ja minä hoitaisimme aamupalat ja huoneet.
Kyllä me osaisimme keittää kahvit ja teet, ostaa leivät ja muut sekä asetella ne herkullisesti.
Itse olen käynyt hotelli- ja ravintolakoulussa kerroshoitajakurssia, joten osaan siivota huoneita ja pedata pedit.
Tietenkin meillä olisi omat asunnot samassa rakennuksessa.
Ja muutama työntekijä. Pitääköhän Tallinnassa maksaa jotain suojelurahoja jollekin taholle?
No, se siitä haaveilusta.
Kävelimme ravintolaan St.Patrick's, joka on useaan otteeseen koettu hyväksi. Paikka lumosi Ystävämme J:n.
Ystävämme J. ja minä söimme lohikeitot. Hyvää!
Tuppo tilasi grillattua broileria ja J. söi samanlaisen annoksen keiton lisäksi.
Minulle riitti keitto, olut ja latte. Laskumme oli yhteensä alle kolmekymmentä euroa.
Syötyämme kuljimme kohti Raatihuoneen toria.
Kuljimme torin poikki.
Otimme muutaman "pakollisen" kuvan.
Kävelimme pitkin katuja ja kujia. Minä hoin "ei magneetteja, ei lankoja" ja se piti.
Käytiin RIMI'ssä ostamassa Tupon tyttärille (taas) kuivattuja marjoja sekä pähkinöitä. Minä kävin ostamassa vielä lisää hammasproteesiliimaa ja tällä kertaa maksoin oikein.
AINA siellä Tallinnassa tulee kiire ja aina se harmittaa yhtä paljon!
Siellä olisi niin paljon niitä kujia ja sisäpihoja, joita haluaisin kierrellä ja nähdä.
Oli meillä Tupon kanssa puhetta, että voisimme mennä ensi keväänä vaikkapa toukokuussa sinne useammaksi päiväksi ja majoittua johonkin Vanhan Kaupungin pieneen idylliseen hotelliin. Ennen 'pahinta' turistikautta, mutta vasta sitten kun kadut ovat kuivuneet.
Kävimme kiireellä ostamassa tupakat ja alkot, ja kiiruhdimme laivaan, joka lähti taas vartin etuajassa.
Sulloimme ostokset mukanani raahaamaan ja säilytyslokerossa lojuneeseen lentolaukkuuni, ja pakkasimme kantamuksemme sinne lokeroon.
Kävimme kaupassa ostamassa muutaman juoman ja parkkeerasimme takakannelle ihastelemaan upeaa auringonlaskua.
Jo tässä vaiheessa totesimme yhteen ääneen, että päivä oli oikein onnistunut ja hieno.
Sää oli Suomesta lähtiessä tasaisen harmaa ja perillä Tallinnassa paistoi aurinko. Hyvin tarkeni.
(Näyttää kuin olisin laittanut saman kuvan kolmeen kertaan, mutta ei se niin ole. Tässä neljäs:)
Auringon laskettua pääsimme ihastelemaan isoa melkein täysikuuta.
Kävelimme satamasta keskustan poikki ratikkapysäkille ja kotiin. Pitkä ihana päivä ihanien miesten seurassa!
Faktaa on se, että kun käy päivän reissulla Tallinnassa, on se päivä enemmän vapaapäivä kuin kotona sohvalla lojuessa. Eri maisemat, rakennukset ja kulttuuri. Olen minä siitäkin haaveillut, että kesällä menisimme vaikkapa Pärnuun. (Ja Pietarissakin olisi hienoa käydä)
Matkailu avartaa?!
Oranssi Pallo taisi päästä ensimmäistä kertaa mukaan Tallinnaan?
En meinannut nytkään (niin kuin en Rovaniemen reissullakaan) muistaa kuvata Palloa. Onneksi Tuppo muistutti asiasta. Hänen repussaanhan Pallo matkusti.
Kirjoitan myöhemmin erikseen reissusta, joka oli kaikin puolin oikein loistava.
Mukanammehan oli Ystävämme J., joka oli silloin meidän kanssa kävelyllä kun löysimme Oranssin Pallon.
Uskomatonta, että pallon löytymisestä on jo vähän yli KOLME VUOTTA!?!
Ja missä kaikkialla Pallo onkaan jo ollut mukana! Turkissa, Kreetalla, Sisiliassa, Rovaniemellä (ei kuvia), talvisessa puistossa, lumettomissa maisemissa ja nyt Tallinnassa.
Kuten olen jo aiemminkin kertonut, niin tuo ihana Pallo antaa eri perspektiivin katsella ympärille.
Olen vähän "hömelö-tilassa" (= liian vähän unta). Olin illan TheBaarissa, jossa oli kuolettavan hiljaista. Tiedättehän; se on sitä kelloon tuijottamista. Tulin yöllä kahden jälkeen kotiin ja menin nukkumaan vasta neljän aikaan.
Juuri ennen kotoa lähtöä sain viestin, että isä on huonossa kunnossa. Huoli painoi koko illan ja yön. Nousin aamulla yhdeksän jälkeen ja soitin äidille. Isä on väsynyt ja oksentelee, mutta ei ole onneksi niin heikkona kuin ehdin jo kuvitella. Juttelinkin isän kanssa saman puhelun aikana. Oli ihan pirteän kuuloinen. *Luojan Kiitos* (Itse nukuin nelisen tuntia..)
Äiti lupasi viedä isän yksityiselle lääkärille huomenna. Ja lupasi soitella heti jos jotain huolestuttavaa ilmenee. Isä on sentään jo 87-vuotias!!!
Katselin jo eilen halpoja lentoja pohjoiseen, mutta aikaisimmat halvat ovat vasta lokakuun lopussa. Sovimme jo Tupon kanssa, että jos tulee kiire, niin menen yksin.
Nyt pääsisi Onnibussillakin perille, mutta se kestäisi yli kymmenen tuntia. Ennemmin etsin rahat tunnin lentämiseen!
Vaikka väsymys vaikutti tunteisiini, niin tajusin viime yönä, että (adoptio-)vanhempien menetys tulee iskemään minuun lujempaa kuin kuvittelen. Olisi niin monta kysymystä, jotka jäävät vaille vastausta ellen kysy niitä pian. Pelottavaa!
Samalla kun olisin utelias, niin pelottaa jos utelen liikaa. Mitä 'sopii' kysyä ja mitä minun kuuluu tietää? Sen ymmärrän, että heillä on erilaiset muistot 3-40 vuoden takaa kuin minulla. Ehkäpä juuri tuon kyselemisen kannalta voisi olla asiallista mennä muutamaksi päiväksi yksin sinne. Samalla Tuppo saisi muutaman vapaapäivän minusta...
Kerroin äidille, että näin unta mummolasta. Äidinäidin rintamamiestalosta Orimattilassa. Mummo eli melkein 101-vuotiaaksi ja oli RRRakas ISOLLA R:llä! Lapsuuteen liittyy paljon muistoja mummolasta, jossa olimme vain kuukauden vuodesta kesäisin. Sain siellä oman huoneen yläkerrassa, alakerrassa oli sauna ja kylmäkellareiden lisäksi 'leipomahuone', jossa karjalaissyntyinen pieni nainen leipoi satoja piirakoita perinteen mukaan. Halusi opettaa tekniikan minulle, mutta se jäi tekemättä. Harmi.
Piha oli täynnä hyöty- ja koristekasveja. Oli omenapuut, mansikkamaat, vadelmapuskat, viinimarjat sekä karviaiset. Kukat olivat suurempia kuin muualla ja mummo piti kaikesta huolta jutellen niin linnuille, naapureille kuin kukillekin.
Hehtaarin tontti rajaantui "jonnekin tiheiden kuusien taakse" ja nyt näin siitä unta. Marjapuskat olivat vaihtuneet sileiksi nurmikoiksi ja kaikki kuuset oli kaadettu. Ainoa muisto entisestä oli paikallaan oleva vihreä pumppukaivo. Tontin rajalla oli puro, jota en ollut ennen nähnyt. Äiti kertoi puhelimessa (siis oikeasti), että tontin reunalla oli kuulemma oikeasti puro, jota en muista. Jännää.
Saatan hieman uskoa enneuniin. Miksi minä nyt näin muistoja lapsuudesta. Tuliko isä kertomaan jotain vai mummo antamaan tukea? Siihen uskon kyllä, että mummo seuraa "sieltä jostain" tekemisiäni ja potkii tarvittaessa pyllylle. *Rakas*
Väsymyksestä huolimatta taidan lähteä TheBaariin bingoon. Kannatusmielessä, heh heh. Samalla reissulla pitää hakea jotain ruoanlaittotarpeita, jotta saan tehtyä tällekin päivälle jotain syötävää. Tuppo nukkukoon...
Aurinkoista syyssunnuntaita!
