Kahdeksas kerta

Tallinna (huom.) 16.-17.05.

Tästä tulee hauskaa, hah. Jäi kirjoittamatta yksin tehdystä laivareissusta ennen Rovaniemelle lähtöä. Koitapa tässä nyt sitten kuvien perusteella kirjoittaa jotain. Haastan itseni, koska olen niin monta kertaa palannut etsimään jotain tietoa (lue: hyttinumeroa) jälkikäteen.

Aloitan jälleen kerran kananmunista, joita keitin aamulla valmiiksi. 😁

Onkohan nykyajan nuoret koskaan edes törmänneet kananmunaleikkuriin, joka on niin näpsä kapine?

Tehtiin Krokon kanssa minulle eväsleivät mukaan. Näyttävät kuvassa vähän aneemisilta, vaikka niissä oli jääsalaattia ja makkaraa noiden juustojen alla.

Hyvin riittivät ellei ollut liikaakin.

Kävelin reppuineni TheBaariin, koska poikkeusreittiä kulkeva seiskan ratikka menee siitä vierestä. 

Ja tässä kohtaa piti palata laittamaan kaksi sillalla ottamaani kuvaa. Ensimmäinen maisema on oikealta.

Toinen samaan aikaan vasemmalta. Vähänkö oli ns. epävakaan näköinen sää?

Kävin hörppäämässä yhden oluen ja siirryin pysäkille.

Yhdellä ratikalla Aleksanterinkadulle, kuten aina.

Ja sitten odottamaan toista. Kuten aikataulunäytöstä näkee, niin mihinkään raitiotieliikenteeseen ei kannata enää luottaa ihan sokeasti. Ainakaan linjaan numero viisi! Taas peruttu!? 👿

Olin terminaalissa ajoissa.

Kävin tekemässä lähtöselvityksen luukulla, koska minulla oli, kuten aina, etukortti, joka piti viedä sinne. Palasin takaisin ulos ja otin kuvia.

Meinasin kysyä, että onkohan missään nättiä matkustajalaivasatamaa, mutta...

...sitten tuli mieleen, että Silja Line'n Olympiaterminaali on ihan siisti. Sieltä puuttuu (ainakin näkyvästi) rekat sekä rahtikontit. Siistimpi sen yhtiön terminaali on Tukholman päässäkin, mutta mielestäni Viikkarin sijainti on siellä parempi.

Kävin ensimmäistä kertaa terminaalin yläkerrassa vessassa. Ei se sinänsä ole uutinen, mutta halusin laittaa tämän kuvan tänne. 😏

Hih, hytin numero tuntui tutulta, miksiköhän? Olimme samassa hytissä Ystävätär A:n kanssa kuukautta aiemmin. 😅

Ja taas minulla oli samat villasukat mukana.

Tällä kertaa jopa jaloissa asti.

Ja taas tein ensimmäisenä itselleni sängyn.

"Tänne me kaadutaan katolleen", totesi Kroko. 🐊 (Onpa muuten tökerön näköinen emoiji!?)

Tällä reissulla matkavarustukseen kuului silmälasit, koska lätkän MM-kisat.

Laivan lähdettyä liikkeelle menin taas takakannelle.

Poltin tupakan ja räpsin kuvia.

Näitä kuvia ottaessa tulee aina Päivien ilot-blogin Päivi mieleen. 💙💦

Kuvan vasemmassa reunassa näkyy Suomenlinnassa "asustava" sukellusvene Vesikko. Klikkaamalla kuvaa sen pitäisi näkyä paremmin.

Suunnitelmissani on tehdä alkaneena kesänä reissu Vallisaareen. Samalla lautalla pääsee myös Lonnaan ja Suomenlinnaan. "Joku kaunis päivä". Tästä oli puhetta MP:n kanssa.

Helsinki jäi taakse.

Ilta hämärtyi ja minä lähdin kauppaan.

Katsoin hytissäni kaksi ensimmäistä erää ottelusta Suomi - USA. Koska Leijonat pelasivat hyvin ollen voitolla, niin ajattelin lähteä etsimään "kisakatsomoa", jotta voisin hurrata kolmannen erän muiden mukana.

Ei ketään.

Ei missään.

Ei yhtään missään?!

Baaritiskikin oli kiinni. Onneksi toinen oli auki.

HU HUU - ONKO TÄÄLLÄ YHTÄÄN KETÄÄN MUUTA, KUIN MINÄ??? 😲

Tanssiravintolasta löytyi sinne viritetty screen ja alle kymmenen ihmistä. Olin ainoa, joka hurrasi Suomen Leijonille heidän voittaessaan jenkit 4 - 1. Hur-raa. 😄

Join tuopin pois ja kävin yöllisellä kannella tupakalla.

Tyhjää oli sielläkin - ja pimeää.

Varsinainen ison kerrostalon kokoinen aavelaiva, joka huokui tyhjyyttään. Menin nukkumaan.

Kävin aamulla herättyäni takakannella luomassa silmäyksen Tallinnaan, jonne aion tehdä kesän aikana (pitkästä aikaa) sellaisen reissun, että käyn maissakin!

Minusta on vaan tullut iän myötä (?) niin mukavuudenhaluinen, että haluaisin päiväristeilyllekin hytin. Onhan se tavallaan vähän outoa, että niillä reissulla joutuu pulittamaan hytistä vähintään kolminkertaisen hinnan, vaikka ei ole edes yötä laivalla? Jos summan ja hytin jakaisi, niin ehkä se olisi ok. Harkintaan.

Toisaalta voisi mennä niinkin, että olisi yhden yön Tallinnassa hotellissa. Näin tarjouksen pakettimatkasta laivamatka + yksi yö hotellissa yhteensä alk. 49 euroa. Jos se sisältää vielä aamupalan hotellissa, niin... 😋

Nyt on rustattu tuo reissu talteen.

Pisteestä B pisteeseen A

Rovaniemi - Helsinki, 30.05.

Aina tämä paluupäivä herättää erilaisia tunteita. Tavallaan oli ihan kiva tulla Omaan Kotiin, mutta samalla suretti jättää äiti, joka pärjää kyllä. Mutta oli HYVÄ viikko! Sen kruunasi eilinen ajelureissu Naapurittaren sekä miehensä kanssa, mutta siitä erikseen kuvineen.

Päätin lauantaina, että sunnuntaina syödään Stanstan tekemää kotiruokaa. Käytiin Naapurittaren kanssa autolla kaupassa ja ostin sieltä sunnuntaita varten kaksi erilaista pakettia kanaa.

Ja oi, Lapin puikulaperunoita. Niitä, jotka ovat kirkkaan keltaisia ja joissa on muita paksumpi kuori. Ihan parhaita! 👌

Tottakai olen kiitollinen siitä, että äidille tulee ruoat kaupungilta, mutta paria annosta maistettuani päätin tehdä itse jotain muuta, jotta äiti saa vaihtelua. Kaupungilta tulevat ruoat ovat aika yks'toikkoisia ja mauttomia. Perunat ovat sellaisia puoliraakoja kumipalloja, sorry.

Aloitin pilkkomalla sipulin sekä puolikkaan chilin.

Toinen kana oli pehmeän pippurinen.

Toinen hunajalla maustettu.

Käytössäni oli kaksi kermaa, joista juustoisen käytin tähän kastikkeeseen (ja toisen toiseen, heh).

En tohdi laittaa kuvaa, mutta äidin ilme oli syödessä niiiiin ihana! Hoitajakin sattui sopivasti paikalle ja hän totesi, ettei ole aikoihin nähnyt äidilläni syödessä vastaavaa onnellista ilmettä. Ihanaa! 💓

En ehtinyt ottamaan kuvaa valmiista ruoasta, mutta tein kastiketta sen verran reilusti, että sain siitä kolme annoskippoa pakkaseen. Syötyämme tein vielä erikseen vähän chilillä maustettua pippurikermakastiketta, joten nyt äidillä on pakastimessa yhteensä kaksitoista annospurkkia erilaisia kastikkeita, joilla maustaa/piristää niitä 'kaupungilta tuotuja' ruokia.

Vähemmän ihanaa oli se, että minun 'oli mentävä' alakertaan mankeloimaan. Olen niin pedantti, että se homma EI OLE minua varten. Tai siis ei olisi, mutta hoidettavahan se oli. Eipä siinä olisi ollut mitään, JOS kyseessä olisi ollut vain pesemäni pari lakanaa, pyyhe ja tyynyliina, mutta äiti oli keksinyt lisää. Tuntui kuin nainen olisi napannut kaapista summittaisesti pinon valkoisia kapiopyyhkeitä ihan vain siitä ilosta, että "joku" mankeloi jotain. Tätäkään Lontoo-aiheista pyyhettä en ole koskaan nähnyt käytössä:

Kun vielä kello lähenteli jääkiekon MM-kisojen kultamatsin alkamisaikaa, niin... 😬

Ehdin viemään pyykkikassin äidin luo ja sitten kipitin Naapuriin 'kisastudioon'. Naapuritar sai jo aiemmin minulta lahjaksi mm. torkkupeiton, josta olin unohtanut ottaa kuvan.

Minusta tässä oli kiva pinta. Vähän värinkin puolesta sellainen "boho-vaikutteinen", vai mitä Päivi? 😉

Kylässä tarjottiin ehkä parasta suklaakääretorttua (Fazer) ikinä kahvin kera sekä sipsien ja dipin lisäksi jäätelöä. Vadelma-valkosuklaajäätelö oli ennestään tuntematon, mutta niin oli annosten koristelukin... röyh. K.i.i.t.o.s.!!! 😋

Entäs matsi sitten..? Huh huh! Olipa mahtavaa, ettei tarvinnut katsoa tiukkaa kultaottelua (Kanadaa vastaan) yksin! Vähänkö minä kiljuin, taputin ja huusin, kun...

SUOMI VOITTI MM-KULTAA!!! JEEE!!! 🏆👍 🇫🇮

Äiti sanoi minulle ennen Naapuriin lähtöä, että "laita sitten tullessasi vaikka joku lappu, että kuinka kävi" ja minähän laitoin.

Vähänkö oli mahtavaa aamulla, kun heräsin ja tapasin äidin istumassa sänkynsä laidalla. "Noh, kuinka kävi?", hän kysyi ja minä osoitin A4-kokoista paperia hänen makuuhuoneensa ovessa. "Eikä!??", hän vastasi hymyillen. 💙

Olin imuroinut ja pessyt lattiat lauantai-iltana. Suunnitellut ja päättänyt puuhat tälle aamulle. Yksi niistä oli astia-/kuivauskaappi, jossa turhat juomalasit veivät tilaa mukeilta.

Paljon tuolla olisi ollut ns. poisheitettävää (osa Arabian astioista tulee minulle ja osan koitan myydä ensi reissulla), mutta nyt aika ei riittänyt siihen. Seisoin tuolilla ja järjestelin ylimmät hyllyt. Näin sain lasit ylemmälle hyllylle ja nyt mukit mahtuvat hyvin.

Johan jo aikaisemmin tyhjentelin pakastimesta vanhoja ruokia pois ja nyt loput. Kaukana on se aika, kun se oli täynnä kaikkea tarpeellista. Vein roskat.

Äiti sai syntymäpäivänään entiseltä työkaveriltaan kukkia, jotka nainen oli poiminut pihasta ja laittanut multaan. Kevätesikot kuihtuivat, mutta (piha?)esikko oli vielä voimissaan. Äidin pyynnöstä kävin istuttamassa sen saman koivun juurelle, jossa oli ne aiemmin laitetut kevätesikot. Näin 'vain' kaksi hämähäkkiä... 😯

Toki vielä tiskasin, jotta sain jätettyä siistin tiskipöydän jälkeeni. Olin tehnyt äidille kortin, jonka aioin jättää jonnekin löydettäväksi.

En kuitenkaan malttanut, vaan annoin sen aamupalalla, koska hoitaja ei ollut vielä tullut. Siis tarkoitan, että oli rauhallinen aamuhetki kaksin.

Naapuritar saapui sovitusti, kävimme kaksin läpi pari tärkeää asiaa, joimme lähtökakkukahvit, ja oli hyvästien aika. "Kiitos, äiti, kaikesta - nähdään heinäkuussa!" 💕

Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta, kun ajoimme Naapurittaren kanssa lentokentälle.

Kävin tekemässä lähtöselvityksen automaatilla ja palasin auton viereen hihkumaan ilmaan nousevien Hornettien jylinää. Tykkään! Halaukset ja hyvästit - kiitos kaikesta ja seuraavaan kertaan, toivottavasti! 💙

En saanut ikkunapaikkaa, mutta se osoittautui loistavaksi jutuksi. Vieressäni ikkunapaikalla oli varsin mukava, ikäiseni nainen, jonka kanssa jutustellessa lento meni nopsaa. Tämäkin oli Ihana Kohtaaminen, mutta miksi minä aina saatan naiset junaan, thih. 😆

Itse 'maratoonasin' taas lentokentän toiseen päähän, jossa bussia sai odottaa vain kaksi minuuttia. Olin hetken aikaa ainoa matkustaja.

Toin repun kotiin ja kävin kaupassa ostamassa jotain syötävää. Täällä taas.

Taidanpa vaihtaa farkut jalkaan  ja lähteä pienelle yölenkille tuulettamaan tunteita sekä ajatuksia, "koska minä voin". Jotenkin vähän puristaa päätä ja on hankala hengittää.

Toukokuun viimeistä päivää!