Jussi

Juhannus oli ja meni.

Olen jo monta kertaa ajatellut istahtaa tähän läppärin ääreen, mutta. Kun ei oikeastaan ole mitään erikoista kerrottavaa. No, koska olisi? Se Tallinnan reissukaveri tuli eväineen luokseni torstaina. Kurkkua, uusia punasipuleita, tomaatteja, mustia oliiveja, jäävuorisalaattia sekä salaatti(feta?)juustoa...

Minä piipersin niistä salaattia.

Lisäksi grillasin uunissa tuomiaan makkaroita. Ihan hyvät jussietkot. 😋

Muuten olin lähinnä Omassa Kotona koko juhannuksen. Katsoin yhden Beck'in ja neljä Wallander'ia. Näistä eväistä söin vielä tänäänkin. Kolmen syömättömän päivän jälkeen...

Eipä muuta tällä kertaa.

Kuun loppua!

Muista lisätä koru

Juhannusaatonaatto.

Taisin mainita, että heijastimia on, mutta ei jotain osia. Mitä ilmeisemmin niitä oli tullut, sillä tiistaina töihin mentyäni paikallani oli kuusi laatikollista pussitettuja heijastimia.

Pöydällä oli nitojan ja pahvien lisäksi laatikollinen koruja.

Jokuhan olisi voinut vain lisätä noita koruja, mutta...

Ohjaaja tiesi, että se käy minulta näppärästi samalla, kun laitan pahvit kiinni.

Vaikka saatan olla joskus äänekäs, niin töissä harvemmin. Tiistaina pääsi iso ja kova kirosana, kun tuolini selkänojan pallukka tarttui laatikkotorniin kiinni!? Onneksi vain kaksi ylintä kellahti kallelleen, mutta silti. Niiden 'tekeminen' vaati vähän enemmän, kun piti pussitella osa uudestaan ja katsoa, että joka pussissa oli kaikki osat. Tarkastan minä ne kyllä muutenkin ja nytkin löytyi pari, joissa oli kaksi rengasta eikä lukkoa ollenkaan. Yhdessä oli pelkkä lukko. Näistäkin heijastimista menee 0,50 euroa kappale Itämeren suojeluun, hyvä.

Työkaveri toi minulle levyn suklaata, kiitos!

En ole oikein valkoisen suklaan ystävä, mutta tuskin tuo syömättä jää. 😋

Naisella on huomenna syntymäpäivä ja siksi hän tarjoaa pullaa töissä tänään. Lupasin auttaa. Vien hänelle saamani muki + lusikka-setin lahjaksi, josta kyllä tykkään, mutta minulla se jäisi vain koristeeksi. Yksi (turha) tavara vähemmän... (Olen kyllä saanut tuon, mutta en lahjaksi!)

Eilen oli vapaapäivä töistä, sillä matkustin aamulla Kamppiin mammografiaan. Parikymmentä minuuttia ratikassa ja paita sekä rintsikat olivat likomärät. Olihan se aikamoista hommaa (irroita, siirry, irroita..), mutta ei siinä montaa minuuttia mennyt. Done.

Seuraavaksi matkustin bussilla Töölöön, jossa minulla oli terveystarkastus. Nyt voin ylpeänä kertoa, että kipuasioihin tulee vauhtia. Pääsen mm. laajaan verenkuvaan (paastolabrat) sekä työkyvyn kartoitukseen, jonka myötä tarkempiin tutkimuksiin mm. iskiasvaivasta. 👍

Paluumatka sujui osittain kävellen ja loput kahdella ratikalla. Pysähdyin Puijon puistikkoon (lunttasin äsken nimen ja nimi johtuu viereisestä Puijonkadusta) puhumaan kaksi puhelua Rovaniemelle. Ai niin, "äidin" sairaalasta soitettiin ja kerrottiin kotiutuksesta.

Koska oli paahtava helle, menin yhteen läheisistä puistoista. Tapasinkin siellä yllättäen tutun kaverin ja hetken päästä seuraamme liittyi toinen. Yhtäkkiä taivaalle nousi mustat pilvet.

Ensin tuli tuuli eikä mikään pieni sellainen. Hiekka pöllysi korkealle ja muodosti torpedoja(?). Sitten alkoi kaatosade.

Kaikki puistossa olleet ihmiset ryntäsivät läheiselle ratikkapysäkille. Meitä oli siinä joku kymmenen.

(Paavalin kirkko) Mikä koomista, niin siinä pysäkillä ei ollut ainuttakaan seinää paikoillaan. Hetkellisesti oli jopa kylmä.

Ilma raikastui, mutta katsoin äsken mittaria ja se näytti +25 astetta. Onneksi soitin äsken äidille - oli menossa illalla saunaan. Kerroin, että tänään on torstai ja sauna on vasta huomenna. Oli ottanut hetki sitten aamulääkkeet ja oli tokkurainen. Vaadin lepäämään hetken, ettei mitään tapahdu. Kotihoito on kuulemma hukannut avaimensa äidin luo!? EN tykkää. 😖

Joko teillä (no, varmaan!) on juhannussuunnitelmat selvillä? Itse vietän tänään töiden jälkeen sen Tallinnan reissukaverin kanssa jussietkot. Hän tuo kuulemma makkarat, kasviksia (kuulostaa Lidl'in mainostuotteilta..), patonkia sekä punaviiniä. Ihan mukavaa, sillä juhannuksen vietän näillä näkymin itsekseni. Ei sekään haittaa, ja tilanteet voi aina muuttua... 😉

Juhannuksen aloittelua!

Helteisiä heijastimia

Hikeä pukkaa.

Oli tarkoitus postailla ihan rauhassa, mutta tuli puolen tunnin puhelu. Nyt sitten lyhemmin. Eilen oli todella kuuma päivä! Töissä sihteerin digitaalinen mittari näytti kello 14 aikaan 30,9 astetta! Olisipa "joku paikka jossain" veden äärellä, jonne pääsisi!

Töissä oli tosi vähän porukkaa ja pomokin lomalla. Pari uutta naista aloitti. Töitä oli vähän, sillä vaikka heijastimia olisi, niin niitä osia puuttuu. Joku oli pahvittanut kolme laatikollista yhtä laatua ja kävin nappaamassa neljännen/viimeisen laatikon. Tein sen tunnissa.

Kyseessä on John Nurmisen säätiön heijastimet ja jokaisesta myydystä heijastimesta menee peräti 0,50 euroa Itämeren suojeluun. 👍

Seuraavaksi menin jonkun toisen paikalle (aah, avonaisen ikkunan viereen) ja aloin pussittamaan (ensimmäistä kertaa näiden aikana) saman säätiön erilaisia heijastimia.

Hetken päästä ohjaaja tuli sanomaan, että hänellä on minulle toinen homma. Menimme lähes tyhjään takahuoneeseen, jossa pääsin ensimmäistä kertaa täyttämään heijastintelineitä. Niissä ei kauaa nokka tuhissut (hikoili kyllä), kun telineitä oli vain kolme eikä niihinkään kaikkia heijastimia tarpeeksi. Enemmäin kuin ottamassani kuvassa kuitenkin.

Viimeisen tunnin aikana tein nuo pinkit sydämet loppuun. Hmm, pahoittelut hänelle, keneltä "vein" tämän päivän työn. 😌

Vartin päästä pitää olla menossa. Tänään ei tarvitse tehdä eväitä töihin, sillä vein eilen jäätelökipollisen sitä lihaperunamuusia, josta annoin 'kyydittäjällekin'. Siitä muusista jäi vielä puolet tälle päivälle. Auringon puoleisessa mittarissa oli herätessäni + 39 astetta, huh.

Ai niin, eilen, kun hyppäsin ulos hyvin ilmastoidusta autosta, niin koin saman tunteen, kuin etelänreissuilla koneesta ulos astuessa. Kuin johonkin lämpöseinään olisi törmännyt. 😅

Hikoillaan, mutta nautitaan!

Jatkoa edelliseen...

Himputti.

Kirjoitin juuri varmaan tunnin jatkoa edelliseen tallennettuun postaukseen, mutta se jatko-osa katosi. Minähän en anna periksi. 😆

Halusin kertoa loput siitä lihasta eli jatkanpa uudestaan, vaikka ne edelliset tekstit poistui (ja nukkumaankin pitäisi..). Pistin siis lihalle sinappia ja pippuria kylkeen, käytin pannulla pinnat kiinni ja pistin uuniin. Moneksi tunniksi.

Ei siitä ns. nyhtöä tullut, mutta en antanut periksi. Siivuttelin jäähtyneenä. Kuin joulukinkkua, joka sekin murenisi enemmän.

Nyt illalla pilkoin osan lisää veitsellä ja loput yleiskoneella.

Kuorin ja pilkoin perunoita.

Osasta tein muusia, osan laitoin pieneen lihasoppaan.

Osasta jauhetummasta tein "annoskastikkeen", joka sujahtaa aamulla pakastimeen ja loput sekoitin muusin sekaan. Pakkaseen siitäkin osa menee.

En tiedä, tuliko noista hyviä, mutta jos, niin hukkaan eivät ne lihat menneet. 👍

Sain VIHDOINKIN itseni tänään hetkeksi ulos, tehtyä ruokaa, tiskattua kaikki ja...

...ostettua itselleni lentoliput (Norwegian aloitti lennot!) Rovaniemelle elokuulle töiden loppumisen jälkeen!!! 💕

Nyt nukkumaan ja aamulla suihkun kautta töihin.

Hyvää alkavaa juhannusviikkoa!

Tulisempaa soosia...

Koitappa olla.

(Koittakaa ottaa sävel tähä mukkaa..)

Heräsin viieltä (soli joku männä aamu), mutta peruin töihin menon. Nyt ei vaan jaksa. Melkein mittään. Koita sitte olla jotenkin muuten muka hyödyksi...

Tee näistä jottai ennenku neki mennee pilale. Kuori ja piliko omena.

Tee sama paprikoille ja parille punasipulille.

Ota pakkasesta Ritan työpaikalta saatuja "hukka"paprikoita ja sulata ne kuuman vesihanan alla.

Pistä ne kaikki yleiskonneesee...Nii joo, oliha tosa niitä jalapeñojaki kolomas osa tölökkiä.

Ja surruuttele mössöksi.

Täsä kohtaa mie laitoin ne öljyyn kattilaan ja kiehuuttelin jonku parikytä minuuttia. Roiskasin mustapippuria, suolaa, kanelia ja pizzamaustetta sekkaa. Vejin Mammalta saaulla sauvvasekoittimella soossiksi. (Äidin ostama on vielä Tupon luona)

Ai nii, oli siinä jo se paseerattu tomaattiki mukana. Sitte vappaalla käellä hillosokeria, kiehautus ja pullon loput etikkaa.

Vähän ruuttuutin sitruunaakin, vaikken tienny soppiiko se mukkaa?

Purkit oli/on vähisä, mutta laitoin niihin mitä löyty. Yks purkki yhelle kaverille ja toinen Tupolle, jos se sama kaveri vie sen sille. No laitan kuites, että: 💗

Pittäis vissii jaksaa taas tiskaa...

...sillä aikaa, ku toi pakkasesta ottamani liha sullaa.

EDIT. Maistoin soosia paahtolevän kanssa - HYVVÄÄ! 😋

 En vielä ole varma kannattiko tuota lihhaa ikinä ostaa.

Meinaan pittää tuota uunissa vähintään kuutisen tuntia saa'assa asteesa.

Tuon muuten piti olla MUKA joku juhula-ateria Tupon kaa. Jäi sillon tekemättä, pahus. Pitäkäähä peukkuja, että tuosta tullee nyt syötävää!??

Jatkuu ihan kohta...

StanstaLandia yhdeksän vuotta!

TAAS rankka päivä, mutta...

Olen puhunut tänään (pe) puhelimessa yli kolme tuntia, mikä on aika paljon ihmiselle, joka ei niin luurissa roikkumisesta välittäisi. (En muuten usko, että tuossa olisi kaikki..)

Työkaveri soitti, kuten hän tekee päivittäin. Naapurittaren kanssa juteltiin pariin pitkään kertaan. Äidin kanssa juteltiin pariin otteeseen, koska hänellä on ahdistava olla. Yritän puhelimitse auttaa sen, minkä voin. On 'keksinyt' uuden sanan: hospitalisoituminen, jota vastaan taistelee. Edessä on 'musta aukko'. Toistaa päivittäin samoja asioita eikä kuule minua ilman, että kutsun moneen kertaan: "Äiti. ÄITI. ÄITI!?". 😢 "Niin mitä?". Sitten jaksaa hetken kuunnella.

Kiitos Liskonaiselle, että vastasit soittooni! Olet niin tärkeä!!! 💗

Niin, halusin kertoa mitä tapahtui, kun vihdoin ja viimein sain itseni kauppaan (söin kolme päivää samaa stanan pizzaa). 

Ostin leipää, juustoa, perunoita (ruokapostaus 'huomenna', I hope!?)... Mukana oli reppu, joten kädet jäivät vapaaksi. 👇

Poistuin repun pakattuani kassalta. Ovella on viisi porrasta ja sivulla luiska. Näin, että sitä oli nousemassa kahdet rattaat vauvoineen sekä äiteineen, ja samalla huomasin ovella olevan iäkkäämmän naisen rollaattorin kera. Tuli mieleen, että nyt ei hyvä heilu.

Ampaisin portaille kipeine kinttuineni sekä iskiakseni kanssa (ei muuten tuntunut siinä kohtaa missään!) ja aloin puhumaan naiselle. Että "nyt pitäisi odottaa, että vaunut tulevat ensin". Nainen alkoi tärisemään pelokkaan oloisesti ja otti minua LUJASTI kädestä kiinni. Puristi oikeasti täristen ja LUJAA.

Laitoin vasemman käden hänen olkapäälleen ja kerroin rauhallisesti, että "siinä teidän takana on tuoli, minä autan". Rouva otti vielä vasemmallakin kädellä minusta kiinni ja hylkäsi rollaattorin. Sain harmaahapsisen naisen turvallisesti tuolille ja voi että hän oli kiitollinen! 💗

Tuli siinä musta maski naamalla vähän höhlä olo, kun siinä oli muitakin paikalla. Aloin tyhmänä selittämään, että itsellänikin on iäkäs äiti rollaattorin kanssa Rovaniemellä, MUTTA. Mitä sain vastaukseksi? 😖

Nyt sanon kovaa: PERKELE - siinä oli rouvan aviomies sekä tytär miehensä kanssa (esittäytyivät) eikä kukaan heistä reagoinut mitenkään!? Edes huomanneet tilannetta?! Hyvä, jos edes kiittivät minua. Äitinsä siinä selkeästi tärisee peloissaan eikä kukaan heistä huomaa!? Se luiskan alamäki voi olla isompi, kuin... Hapetti ja sapetti, mutta TIEDÄN, että minä tein oikein.

HUOMATKAA JA REAGOIKAA!
Olkaa silmät auki ja huomioikaa!!!
AUTTAKAA!!!!💜

StanstaLandia täyttää tänään yhdeksän vuotta, wuhuu! Olisin halunnut järjestää vaikka arvonnan, mutta juuri nyt en kykene, anteeksi. Mutta ISO KIITOS teille kaikille täällä poikkeaville lukijoille!!! 

Olen teistä kaikista todella kiitollinen!!! 💖

Hyvää yötä ja viikonloppua! KIITOS!

HyvääTekevääLärpätystä

Tänään tätä.

Kyllähän minä tiedän, että ihan itse päätän mitä blogissani kirjoitan. Paljastan elämästäni. No, se lienee kaikille selvää, että rehellisesti kirjoitan?! Toki jätän joskus jotain kertomatta, mutta omalla päätökselläni. 

Mihin tämä nyt liittyy? Siihen, että muutaman paahtoleipäviipaleen lisäksi minulla on vain purkillinen kasvishernekeittoa. En ole yhtään varma haluanko syödä sitä ellei nälkä tule ja voita... Jääkaapissa on lähinnä margariinia. 😖

Toinen asia on se, etten ole ollut eilen enkä tänään töissä. Särkee sieltä ja täältä, ja henkisellä puolella loput. Eikä minulla ole tuosta edes kovin huono omatunto tällä kertaa. Ilmoittanut olen tietysti, etten mennyt.

Yhtenä päivänä, kun olin tupakalla, työpaikan pihaan ajoi poliisiauto. Oli niin mukavan näköinen nuori mies, että kysyin:
- mitä mä nyt oon tehnyt?
- et todennäköisesti mitään...
- olenpas, töitä. 😁

Eräänä päivänä oli työpaikalla kukkakimppu kortteineen. Työkaveri oli löydetty kotoaan menehtyneenä. R.I.P.

Tänään oli kahden tunnin palaveri sairaalassa, jossa äiti on. Minä osallistuin puhelimen välityksellä.

Mukana oli äidin ja Naapurittaren lisäksi mm. lääkäri sekä henkilö kotipalvelusta. Asioista puhuttiin niiden oikeilla nimillä.

LUVATTIIN, ettei äitiä kotiuteta ainakaan tämän viikon puolella! 👍

Oli ihana kuulla, kun äiti pyysi Naapuritarta tuomaan purkillisen tekemääni soosia. 💕

Työkaveri soitti juuri ja kysyi hyppäänkö aamulla kyytiin. Hyppään! Ainakin yritän.

Saatan aliarvioida omaa masennustilaani. Kuvittelen, että on omasta toiminnastani kiinni jaksanko suoriutua kaikesta mistä 'pitää'. Ja huomaan jauhavani samasta aiheesta usein nykyään. Pahoittelut. On vaan niin tyhmä olo, kun mikään ei kiinnosta.

Kyllä minä haluaisin olla Rovaniemellä "pitämässä äitiä kädestä", mutta kun ei se niin mene. Ei minusta siellä nyt apua olisi. Ehkä seuraavan kotiutuksen aikaan, mutta katsotaan sitä sitten.

Noita "sydänkoira pinkki" -heijastimia 'tehdessä' tarkkaavaisuuteni palkittiin. Huomasin taas tuplat.

NYT suihkuun? Jep, kävin! Hih, hassua, että kun kirjoitin, niin menin. 😊

Tässä samalla tulee näemmä laitettua kaikki puhelimeen kertyneet heijastinkuvat. Pääseepä niistä.

Tiedättekö, tämä oikeasti auttaa, KIITOS! Että nousen tuijottamasta flekmaattisena telkkaria ja saan edes avattua tietokoneen. Ei sillä liene niin väliä, mitä kirjoitan, mutta keskitän hetkeksi huomioni johonkin muuhun kuin ruoka- ja remonttiohjelmiin.

MITÄ JOS lähtisinkin hiusten kuivuttua vähän kävelemään kivuista huolimatta? Kävisin ostamassa valmista tai valmistettavaa ruokaa? Pakottaisin itseni liikkeelle, kohtaamaan ihmisiä? Ei huono idea - vaikka itse sanonkin. 😉

Tähän loppuun kuva valmiiksi laitetuista heijastintelineistä, jollaisina nuo "halvat henkivakuutukset" ilmestyvät aikoinaan kauppoihin.

Ihana iltapuhelu äidin kanssa. Tähän on hyvä lopettaa, pukea ja kömpiä ulos hetkeksi. Kiitos seurastanne! 💖

Tiistai-iltaa!