Säätöjä, osa 3.

Vasta vajaa tunti...

Niin tässähän on (oli eilen) aikaa kirjoitella? Olen ottanut sen sata kuvakaappausta kaikista yhteydenotoista, jotta ne ovat tarvittaessa esittää. Numerot, joihin olen soittanut, sähköpostit, viestit ja niin edelleen.

Mennään näin päin, että esitelen ruoat, jotka otin pois kylmistä(?) laitteista. Nämä vissiin tarkenee? Tekemäni hillot saattoivat olla jo ennestään pilalla?

Pakkasessakaan enää paljoa ollut (ainakaan nuo kananmunat 😆). Piirakan (taas!?) olisin voinut tehdä, mutta kauppaan tällä polvella? Nou nou.

KYLMÄkalleja? 😱 JÄÄpaloja.

Joo-o. Näitä kuvakaappauksia on vaikka kuinka...

Eikä ne lopu...

 

Uusin viesti oli, että 17:45 - 19:45. Sitä odotan..... Tunnin vielä?

*     *     *

Tuli puhelu jotain 19:30 aikaan, että "kuusi minuuttia, niin olen siellä". Olin alaovella vastassa ja mitä? Jenkkikaappi? EIIIIH. Onneksi oli näyttää kuvakaappaus ottamistani ja toimittamistani mitoista, että ei.

Tyyppi oli todella mukava Poikani ikäinen voimamies. Kantoi laitteet ylös ja alas portaita ilman nokkakärryjä!! Mitähän tähän kehtaa laittaa? No, vanha laite pois ja uusi hetkellisesti paikalleen.

 

Sähköt vedetty päin sanonko mitä, mutta kytki silti. Otti uudet mitat, irroitti yhden 'laudan', teki uuden tilauksen ja vei vanhan laitteen kyytiin. Portaissa kopsahti - oli varmaan tuo itsestään sulattavan laitteen tekemä jää JÄÄkaapissa?

Kai siinä meni kaikkineen puolitoista tuntia. Koitin olla fiksu ja kysellä tarpeeksi.

Uusi täysimittainen laite tuodaan jenkkikaapin tilalle "joskus". 👍

*     *     *

Vaikea keskittyä mihinkään. 

Tämänkin kirjoittaminen keskeytyi 'muutaman' kerran KISSA-asian vuoksi. Karaokeystävätär kertoi, että juuri edesmenneen miehen kissa on ollut J:llä joskus hoidossa. Soitin hänelle ja kuulin sen olleen sellainen viikko, että juoksuissa olevasta 24/7 mouruavasta katista meinasi tulla rukkasia.

(Tässä kohtaa puhuttiin Liskiksen kanssa tunti, kiitos! 💝) 

Soitin eilen J:lle, että Karaokeystävätär ottaisi kissan, mikäli se löytyy. J. soitti tänään ja pyysi Karaokeystävättären numeron, jonka antoi vainajan siskolle. Kissa lienee Hesy'llä tai Viikissä tai... Olen osuuteni hoitanut. 😺 

Juhannuskaveri poikkesi ja tulee viettämään iltaa tänne parin tunnin päästä. Tervetuloa! 

Pistän aivot narikkaan...

Alkavaa viikonloppua! Kiitos, kun olette!! 💖

Scorpions

Ti 28.07.2026.

No niin. Hiemanko haastavaa koittaa kasata tarinaa eiliseltä, kun ensin en saanut nettiyhteyttä toimimaan läppärissä. Sammutin koneen ja modeemin, ja koitin uudestaan. Nyt vissiin toimii. Toinen hankaluus oli koittaa raakata huonoista kuvista vähän paremmat.

Pönttö pähkäili ennen lähtöä keppien kanssa. Että otanko yhden vai kaksi tai en ollenkaan. Menin ensin alas yhden kanssa, mutta juhannuskaverin saavuttua hain vielä toisen kyynärsauvan ja se osoittautui oikeaksi ratkaisuksi. Liskonaiselle terveisiä! 😍 

Kyyti vei perille (kiitos!) ja jäin kohtaan, jossa luki "upper lever". Kohta oli täysin oikea! Laitan  kuvan lipusta ensimmäiseksi. En minä siitä ihan täyttä hintaa maksanut.

Olin toki katsonut netistä oikean katsomon sijainnin valmiiksi. Se on tuossa kartalla vasemmassa reunassa.

Aika ankean kuvan otin kohteesta, heh.

Olin paikalla puoli tuntia ennen ovien avaamista. Siirsin lipun lompakosta takataskuun. Olin "omassa" jonossa toisena, mutta edessäni oleva mies päästi eteensä ensimmäiseksi, "koska sulla on noi kepit", kiitos!

Turvatarkastuksen sekä lipun tarkistuksen jälkeen poikkesin vessassa ja sitten tiskillä ostamassa persikkalonkeron. Hah, vastaava tölkki Tallinnassa 1,69 euroa ja tuolla tasan kympin. Pidin turhaan kiirettä katsomoon siirtymisessä, mutta varasin aikaa portaisiin. Olihan siinä kiipeämistä, kun oli kolmanneksi ylin rivi.

Paikkani sattui jännään kohtaan, sillä siinä oli vain kuusi paikkaa. Oikealla puolella paikat 1, 2 ja 3, vasemmalla 102 ja 103. Sain kepit helposti tuolien alle. Kolme varttia ennen keikkaa oli vielä tosi tyhjää.

Näistä kuvista näkee, että linssissä oli jotain suttua.

Hönkäisin ja hinkkasin hieman hupparin hihalla. Johan kirkastui.

Itse en enää näillä ikävuosilla jaksaisi seistä permannolla. Vaikea oli jaksaa istuakaan...

Tuntui, ettei se kolme varttia keikan alkuun kulu millään. Vasemmalle viereeni istui kaksi nuorempaa miestä ja oikea vierustuoli jäi tyhjäksi. (Alakuvan kuuluisi olla ennen kahta ylempää, mutta olkoon nyt näin..)

Kyllähän se keikka lopulta alkoi. Tässä artistit (lehdestä kuvakaapattuna). Tein heti alkuun päätöksen, että otan joitain kuvia ja muutaman videon - lopun aikaa keskityn keikkaan ilman kännykkää kädessä.

"Over 60 Years of Scorpions". Kiertuepaita olisi maksanut 45 euroa ja olin vähän kahden vaiheilla, että olisiko se 'pitänyt' sittenkin ostaa? Pärjään ilman.

Mitä itse konserttiin tulee, niin tervejalkaisena olisin saattanut poistua tunnin jälkeen. En tuntenut ainuttakaan kappaletta sen ekan tunnin aikana!? Missä klassikot? Toisella tunnilla tuli sentään Rock You Like a Hurricane. ♪.

Ja Wind of Change, josta olisin halunnut ottaa videon, mutta vieruskaveri lauloi mukana kovaa ja nuotin vierestä... Illan parasta antia paukutti Motörhead'in entinen rumpali pitkällä soolollaan! Otin videon (vieruskaveri ei laulanut sen aikana 😆 ), mutta en ole katsonut sitä vielä.

Mitä sitten tapahtui?

Miksi tuo on tuolla?

Tulin katsomaan ja kuuntelemaan Scorpions'ia. Osaahan Linda soittaa, mutta miksi hän oli tuolla?

Yöllä lehdessä (IL) luki vielä "lampenisu", mutta aamulla teksti oli poistettu.

Ei soitettu Still Loving You'ta, jota o-do-tin koko keikan ajan. 😢 Jotenkin jäi vähän tyhjä ja pettynyt olo. Odotin enemmän ja varsinkin klassikoita. Joku "uusi" kappale, jota en tuntenut, tuntui kestävän keikasta 20 minuuttia. Toki live on live, mutta silti.

Pääsin odotuksiani helpommin jyrkät portaat alas keppeineni. Mitäs sitten? Takseja pyöri, mutta suurin osa niistä lienee tilattu Boltilla, joten kyytiin ei päässyt. Yksi taksi pysähtyi kohdalleni ja kysyi mihin olen menossa. Suositteli FixuTaxia, että on halvempi ja ajoi pois. Olisin maksanut sen, mitä mittariin olisi kertynyt. Ei sitten.

Urpo-sissi keppeili piiiiitkän suoran Mall of Triplaan saakka ja oli räjähtää ennen vessaan pääsyä. Sen jälkeen en enää suostunut ottamaan siitä taksia, vaan liikuin ratikalla vähän lähemmäksi ja kinkutin kotiin. Jalka tuntui siihen saakka MUKA ihan hyvältä, mutta päästyäni kotiin ja syötyäni palan pizzaa, tuli kivut rymäyksellä. Oma moka, vaihteeksi.

Olisikohan nilkkakin hieman turvoksissa?

Tämän päivän toivun ja lepään. Pidän kinttua ylhäällä. Katson tilannetta huomenna uudestaan.

Lopuksi kuva iltataivaasta tultuani Areenalta ulos.

Kuten jo kommentoin, niin olihan tuo Kokemus.

EDIT. Solistilla oli musta nahkaliivi, jonka selässä luki valkoisella "rock & roll forever". Meitä yhdisti pukeutumisessa tuo "forever". 😅

(Lepo-)päivää! 

Pää kolmantena jalkana?

Kerron tämän, vaikka...

Hävettää, ketuttaa, harmittaa, suututtaa, turhauttaa, ärsyttää ja mitä kaikkia näitä onkaan. Palasin siis tiistaina laivalta ja päädyin lähibaariin. VIRHE. Piti juoda vain tuoppi tai kaksi, mutta seuraan sattui nainen, jota en ollut aikoihin tavannut. Juttu lensi ja ystävätär houkutteli ottamaan "vielä yhden". Toinen VIRHE.

Kun siitä sitten lähdin kohti kotia, niin kaikki meni hyvin rappukäytävään saakka. Kuten arvata saattaa, niin alkoholilla oli osuutta asiaan ja silti veikkaan shokkitilan poistaneen muistista paljon?! En tiedä, mitä/miten tapahtui??? Veikkaan, että aioin ottaa kaiteesta kiinni ja käsi meni ohi..? Selässä oleva painava reppu vei.

On muistikuva siitä, että tajusin, että taas mennään. En tiedä, monenneltako portaalta putosin selälleni, mutta mieleen jäi se kamala kajahdus, kun takaraivo osui kivilattiaan. Se ääni on paha! Ehkä satuin maton kohdalle, koska päässä on vain sentin naarmu ison kuhmun kohdalla? Onneksi.

Ei mitään tietoa, miten pääsin siitä kotiin!? Arvaus löytyy kyllä. Reppu ja viinipänikkäkassi plus huppari olivat eteisen lattialla. Olin saanut riisuttua itseni kokonaan ja heräsin sängystä. Sittenpä siitä ei liikuttu mihinkään. Oikeaa jalkaa ei voinut liikuttaa milliäkään!

Tästä tulee piiitkä postaus...

En päässyt edes istumaan, koska tajusin, että oikealla on lisäksi yksi(?) kylkiluu murtunut. Pissatti ja janotti. Meni monen monta tuntia ennen kun sain edes jalat lattialle. Nousuunkin meni aikaa. Tässä kohtaa olin "tyytyväinen" tavaramäärästä, sillä sain niistä edes vähän tukea. 

Tunnustan (vaikka nolottaa), että selvisi, että osaan pissata pönttöön seisaaltaan. 🙈 Kerran meinaan istahdin, enkä ollut päästä siitä enää ylös. Urakoin itseni vessaan sekä keittiöön kaksi kertaa keskiviikkona ja kerran torstaina. Join kolme tölkkiä Pepsi Max'ia, en syönyt mitään. Melkein kolmeen vuorokauteen.

Sängystä nouseminen ei onnistunut joka kerta, vaan piti koittaa muutaman tunnin päästä uudestaan. Uikutin ääneen, vaikka tiesin, ettei se mitään auta. Sattui niin saatanasti!

Miksi en soittanut ambulanssia? Tyhmä pää mietti, etten pääsisi edes keittiön ikkunan luo pudottamaan avainta. En kykenisi pukeutumaankaan, kun en saanut edes sukkaa jalkaan. Soimasin itseäni, ettei kenelläkään ole vara-avaintani. Yksin asuvalla. Väärin, tyhmää ja ajattelematonta sekin.

Buranaa ja Panadolia, jos sain liikutettua itseäni niin, että yletin purkkeihin. 💊 En ylettänyt joka kerta.

Kyllähän siitä on ääntä lähtenyt, kun romahdin! Repussa oli kuusi tölkkiä, joista yhdestä oli tullut "taidetta". Lonkero on repun pohjalla. Viisi muuta ehjiä - en ymmärrä?

Samassa repussa oli kolmen litran viinipänikkä. Jos nyt jostain voi olla iloinen, niin siitä, että rujosta ulkomuodosta huolimatta pussi oli säilynyt ehjänä!! Miettikääs se punkkumäärä repun pohjalla... 😱

Joko mainitsin, että hävettää?

Tyyny polvitaipeen alla tuijotin telkkaria liki 24/7, mitä nyt nukahtelin vähän väliä. Järki sanoo, että se oli huono homma yksin ollessa, jos/kun olin saanut todennäköisesti aivotarähdyksen. Olisikohan se ollut kausi kahdeksan ja kaikki 30 jaksoa Ensitreffit alttarilla UK. Hohhoijjaa.

Perjantaina kirkkaanpunainen valo alkoi vaihtua oranssiksi ja huomasin pystyväni liikkumaan hitaasti ilman tukea. Ei siis murtumia polvessa, oma diagnoosi.

Olen äärimmäisen huono pyytämään ja vastaanottamaan apua!!! Juhannuskaveri soitti perjantaina iltapäivällä ja kerroin tilanteestani. Mies oli älysinnikäs ja neljännen puhelun jälkeen annoin luvan saapua tyttärensä (30v) kanssa. Olen tuntenyt neidin jo silloin, kun hän oli alle 18.

Annoin avaimet ja nti kävi hakemassa kyynärsauvat kellarista. 

Palattuaan kertoi, että oli joutunut kysymään neuvoa oikean oven suhteen ja häneltä oli kysytty: "oot vissiin Stanstaa auttamassa? Kerro terveisiä ja pikaista paranemista!". Nyt hävettää vielä enemmän! Ilmeisesti yläkerran porukka. Onko se nainen kuullut (varmasti!) rymäyksen? Tullut avuksi ja saattanut kotiin? Ehkä. 🙀

Neitonen kävi kaupassa enkä kehdannut/osannut pyytää muuta kuin jogurttia ja riisipiirakoita. En tiedä, paljonko ne maksoivat, mutta pyöristän summan.

Ruokatestiin alkaen 01.07. lisätään 30,13 + 7,00 = 37,13 euroa.

Ainakin 'palkitsin' hänet hyvin, sillä annoin kaksi mieluista takkia ja kassillisen muita vaatteita, jotka hän kävi läpi, sovitti ja kelpuutti kaikki.

En tupakoinut melkein neljään vuorokauteen! Kolmannen kohdalla ajattelin, että näinkö voisin koittaa lopettaa, mutta neljäntenä keitin kahvia. Vielä pystyin olemaan, mutta paistettuani illalla lihapullia ja makaronilaatikkoa pakkasesta (mikroon en nyt yllä), se "vaati" ruokasavut. Harmi.

Eilen tuijotin Kalevan kisoja ja mitä ilmeisimmin olo oli jo huomattavasti parempi, sillä "toimettomuuttani" virkkasin jämälankapatalapun valmiiksi. Lankojen pätkiä kului 93 grammaa.

Kummallista, ettei pattipolvessani näy juuri mitään poikkeavaa? Vähän turvoksissa eikä oikene ihan suoraksi.

Kolme kummallista pistettä.

Tänään on jo eilistä parempi. En sentään juoksemaan ala 🏃 ja portaissakin kuljen vielä tampaten yksi porras kerrallaan. Katsoin Kalevan kisat loppuun virkaten samalla. Kyllä tämä varmaan TAAS tästä.

Kiitos, että sain sylkäistä tämän ulos ja siitä, jos jaksoit lukea! 💕

Helpotti. 🧡🧡

Pikkuvarvas liikkuu jo

Olen kai heräämässä henkiin?

Vähissä ovat kirjoittamisen aiheet, kun on kotona yötä päivää? Lepo, lötköily, ajattelemisesta laistaminen... Tekivät tehtävänsä. 😍

En edes tohdi kertoa kuinka pitkään totesin joka ilta, että jäi tiskivuori selättämättä!? Joka ilta yhdeksän jälkeen katsoin kasaa ja valehtelin itselleni, että 'huomenna'. Eilen se 'huomenna' vihdoinkin koitti ja taas samalla huijauksella, että "jos vaikka edes juomalasit pesisin". 

Jotain tunti siinä vissiin meni ja hien määrä oli uskomaton!

Kuinka kiva olikaan herätä tähän päivään, kun olin ladannut kahvinkeittimenkin valmiiksi. 😊

Tuntuu vähän kummalliselta eilen saamani laskun myötä: kävin silmäsairaalassa 21.05., lasku tuli eilen ja eräpäivä on 24.07.!? Yli 70 euroa piipahduksesta ilman mitään jatkotoimenpiteitä, mutta maksettavahan se on. 👀 Olisin olettanut laskun saapuvan "vähän" aikaisemmin.

Lihapiirakka, jonka söin illalla, oli pakastimesta. Toinen on vielä jääkaapissa.

Olen kai tuijottanut aika tiukasti kahta lankakerää, sillä näin niistä viime yönä unta. Mietin illalla, että jos kädet ei hikoaisi paljoa, niin voisin kutoa noista Pojalle valmiiksi joululahjasukat...

Jotain reipasta väriä mukaan varsiin? Etsin keristä stemmaavat kohdat ja ne löytyivätkin UNESSA heti. 😄 Kaipa minä kohta puran keriä pitkin lattiaa sopivia kohtia etsien...

Suihkunraikkaana toivottelen teille:

Aurinkoista perjantai-iltaa!

Asiaa, jupinaa ja ärsykkeitä

Kun nyt tuli mieleen...

...niin ajattelin tiedottaa näistä teillekin. Voivat olla ihan tuttuja juttuja -tai sitten eivät. Eipä näistä haittaakaan ole.

👵 Mikään/kukaan ei ole niin fiksu kuin tämän ikäinen blondi? (Tai entinen blondi..) Olen pitkään hämmästellyt, että miksi blogit Sarin satoa ja Hiiroste elämää eivät päivity StanstaLandian sivupalkin blogilistaan, kuten muut? 

Koitin selvitellä asiaa ja kappas, noiden blogien osoitteiden perästä puuttui muissa oleva teksti: "feeds/posts/default". Kopioin ja liitin sen molempiin, ja tadaa: NYT MOLEMMAT TOIMIVAT ja ovat nätisti muiden joukossa listalla! Hyvä minä!! 😇 Terkkuja Sarille ja Minz'ille!

👵 Toinen nettijuttu, jonka olen "aikonut hoitaa" ties kuinka kauan: kirjasin Pojan hätätilanneyhteyshenkilöksi terveystietoihini. Osoitteen, puhelinnumeron sekä sähköpostiosoitteen. Luulin, että sen olisi saanut laitettua OmaKannassa, mutta asia hoituikin Maisassa. Nyt ON ja kerroin asiasta tietysti Pojalle! 💘 

Ennen lähiomainen oli tietysti äiti... 😢

👵 Tuo tuli mieleen Pojan kanssa jutellessa, kun hän kertoi minun olevan puhelimessaan "ICE", "In Case of Emergency: Matkapuhelimen yhteystietoihin tallennettava lyhenne (tarkoittaa "hätätapauksessa"). Tämän avulla auttajat tietävät, keneen ottaa yhteyttä, jos joudut onnettomuuteen." Viranomaiset saavat kyseisen henkilön yhteystiedot puhelimesta, vaikka lukitus olisi päällä.

Lisätietoja sekä ohjeet tuon asentamiseen löytyy täältä. Suosittelen!!

👵 Kerroin Pojalle, että hän on ollut jo pitkään puhelimessani 'ICE' ja että mummi-vainaa saattaa olla toinen. Poika pyysi katsomaan ja poistamaan mummin kohdalta merkinnän, koska se saattaa olla viranomaisten harhaanjohtamista (totta!), ja numerohan saattaa vapauduttuaan siirtyä jossain vaiheessa jollekin toiselle. Poistin merkinnän äitini numerosta. En numeroa. 💗

Löysitkö uutta ja/tai tarpeellista tietoa?

*     *     *

Torstaita!

Kirjoitin nuo ylläolevat jutut eilen. Nyt tökkii...

Nukuin edellisenä yönä vain neljä tuntia, joka aiheutti parit pitkät päikkärit. Tänä aamuna päätin kääntää kylkeä aamukuudelta ja heräsin vasta yhdeksältä!? En muista, koska olisin nukkunut näin pitkään? Monta tuntia päivästä hukkaan? 😅

Huumaavasti myrskytuulessa tuoksuva syreeni on huomattavasti tummemman violetti kuin kuvassa! 💜

Ensin tökki nettiyhteys. Ei yhdistynyt sitten millään, vaan piti 'buutata' modeemi pitkästä aikaa. Johan toimi, mutta sitten "laite havaitsi virheen ja on käynnistettävä uudelleen" ja sehän kestää pitkäääään. Kun läppäri vihdoin aukesi, tuli tuttu teksti "palauta istunto", mutta läppäri päätti palauttaa istunnon useamman päivän takaa, kiitos!

Sitten kysyin lauantain synttärikakku -asiaa. Karaokeystävätär lupasi valmistaa lauantaina oleville 70 -vuotisjuhlille mansikkakakun ja pyytää siitä (valmistustarpeista) VAIN kaksikymmentä euroa! Nyt sain vastauksen, että kakkua ei makseta, koska "mennään jäätelöllä, kun niin on sovittu" ja että ei ollut puhetta, että kakusta pitäisi maksaa? 👀 Ilmankos kysyivät minua tekemään, koska olettivat minun tekevän ilmaiseksi? Voi perse.

Itsepähän tilasin. Ystävätär on jo hankkinut kakkutarpeet kananmunia ja mansikoita lukuunottamatta. Olen luvannut lainata toisen uusista kakkukuvuista sekä oman kakkulapion. Hitto, MINÄ MAKSAN SEN KAKUN, koska onhan sankari MINUN Ystävä, jonka olen tuntenut huomattavasti pidempään kuin moni muu. Jotain 35 vuotta. Varmistin kuitenkin, että kakun saa viedä....

Tilasin ja sain, KIITOS, Repolaiselta erittäin henkilökohtaisen ja UPEAN kortin, jonka esittelen vasta, kun sankari on sen itse saanut. Tekisi mieli olla (varsinkin nyt!) itsekäs ja olla ottamatta siihen kenenkään muun nimmareita!? Hankkikoon oman korttinsa? Niin taidan tehdä.

*     *     *

Kun nyt aloitin jupinan, niin jatketaan: mitä mieltä olette Suvivirsi -kiistasta? "Syynä oli ”Varpunen jouluaamuna” ja ”Suvivirsi” kappaleiden esittäminen Ojalan lapsen koulun juhlissa ilman, että siitä oli tullut uskonnottoman perheen huoltajalle etukäteisilmoitusta. Päätöksestä käy ilmi, ettei myöskään oppilaille kerrottu mahdollisuudesta poistua juhlasta laulujen esityksen ajaksi."

Siis mitä hemmettiä? Maailmalla soditaan, ihmiset elävät nälässä ja raunioiden keskellä pelossa, surussa sekä paniikissa, ja mitä - meillä kiistellään kalliilla hinnalla, saako lauluperinteitä jatkaa???

Toinen juttu on TAAS tänä aamuna uutisissa puitu Anneli Auer!? Onhan moni saanut siitä palkkansa vuosien saatossa, mutta itse Anneli jo n. 500 000 euroa "koppikorvauksia". Paljonko kaikki on tullut yhteiskunnalle maksamaan? Eikö löytyisi jotain tärkeämpää???

*     *     *

Huono aamu - parempi ruoka? No, paremmuudesta niin tiedä, mutta kevyempänä aiheena todiste, että sain nakit pannulle. Viisi pistin kyllä pussissa pakastimeen. Samalle pannulle pilkoin sipulia ja kokonaisen suippopaprikan.

Keitin vähän liikaa kierremakaroneja, mutta menköön.

Tein kastikkeen.

Ja kippasin makaronit sekaan.

Lautasen reunasta heijastuu ikkuna, mutta minne siitä on kaikki viherkasvit kadonneet? Oikeasti ne ovat siellä kyllä.

Koska tänään aamu venyi, niin jätän puuron keittämättä ja siirryn suoraan lämmittämään tuota ruokaa, jota riittää ainakin pariksi päiväksi. Suihkuun pitäisi mennä...

Viiden tunnin päästä tulee lätkää!  🇫🇮 💙

Päivää!

Labra, tölkkejä ja väsymys

Tieto lisää tuskaa?

En tiedä, mitä eilen illalla tapahtui? Samalla aavistan kyllä. Makasin reporankana "äksänä" ja torkahtelin muutaman minuutin pätkiä. Joka paikkaa kolotti eikä voimia ollut mihinkään. Aioin kutoa, mutta ei. Katsoa telkkaria, mutta sekään ei kiinnostanut. Nukahdin yöunille JO ennen kymmentä!

Kaipa se oli jonkinmoinen henkinen romahdus, jonka syy löytyy tästä tekstistä myöhemmin...

Lähdin eilen päivällä vähän yhden jälkeen kohti laboratoriota. Matkasin ratikalla ja metrolla, ja kävelin tuttuun paikkaan Kampissa. Olin vartin etuajassa... 

...ja pääsin piikitettäväksi nopeasti. Otettiin vain yksi putki verta. Minulla on tasan yksi kohta käsitaipeessa, josta annan ottaa sen. Onkin varsin suosiollinen suoni, koska jäi pulputtamaan oikein huolella. Kysyin, että mikä oli kokeen syy. Siitä kohta...

Kuvassa näkyviä, Kampin ostoskeskuksen kupeessa olevia asuntoja mainostettiin niiden valmistuessa, että asunnoista pääsee vaikka sukkasillaan ostoksille, busseille, parkkihalliin ja jopa metroon. 🐾

Kamppiin on näemmä valmistumassa terveys- ja hyvinvointikeskus. Muistavatkohan rakentaa sinne röngenin, jonka UNOHTIVAT Kalasataman vastaavasta laitoksesta?

Kyllä minulla jotain jäänee mieleen lukemistani blogeista? Ainakin kuvamuisti pelaa, sillä muistin Rita A:n ottaman ja blogiinsa Kieltenopettajan kotiblogi laittaman kuvan (löytyy tuon linkin takaa) ratikkapysäkistä. Tuosta kulkee ratikat yksi ja kaksi. Ilman sitä en tietäisi, että "katos on alkujaan ratikkakatoksesi tarkoitettu, Stefan Lindforsin suunnittelema". Kiitos tästä tiedosta, Between! 😊

Päätin hetken mielijohteesta hypätä ykköseen, jolla en oikeastaan kulje koskaan. Tulipa tehtyä 'sightseeing' siinä samalla, kun ratikka toi eri reittiä kotiin.

Toin turhaan matkassa kantamani repun kotiin ja täytin rasian jauheliha-pastalla. Oma kiintiö sen syömisessä täyttyi ja pakastin jo aiemmin. 😆 Lähdin hoitamaan sunnuntaina väliin jääneen homman ja samalla vein ruokaa rakkaalle ystävämiehelle, jonka olen tuntenut noin kolmekymmentäviisi vuotta.

Törmäsin mieheen lauantaina pitkästä aikaa. Mies kysyi, että "vieläkö sulle kelpaa tölkit?". Jeijj, tottakai! Kannoin neljä kaupan muovipussillista pois tilaa viemästä. Mainittakoon, että miehen liikkuminen on nykyään todella haasteellista ja heikkoa kepistä huolimatta.

Oman mausteensa hommaan toi se, että pussit oli solmittu hedelmäpusseilla kiinni. Näppärä 'täti' suoriutui ja syötti automaattiin SATAVIISIKYMMENTÄSEITSEMÄN (157) tyhjää tölkkiä, KIITOS! 💛

Tölkkihaasteeseen alkaen 10.03. lisätään 43,00 + 23,55 = 66,55 euroa.

Samalla ostin purkillisen maitojuomaa. Käytän, jos käytän, yleensä rasvatonta, mutta nyt ostin 'tavallisen' manna- ja/tai riisipuuronkiilto silmissäni. 😏 Kukahan keittäisi?

Ruokatestiin alkaen 01.05. lisätään 57,60 + 1,79 = 59,39 euroa.

Kävin sovitusti kuudelta noutamassa FB:n alueellisesta kirppisryhmästä ostamani tuotteet. Kerron niistä erikseen, kunhan tulevat ajankohtaisiksi, heh heh. Vaativat ihan oman operaationsa.

Nyt siihen voimat vieneeseen juttuun. 😢

Kysyin labrassa verikokeen ottamisen syyn ja kotona sitten googlasin sen: selkärankareumakoe. Tieto lisää tuskaa?

En sovi ikäjakaumaan (pitäisikö olla onnellinen, kun olen ohittnut sen yli 20 vuodella?), enkä ole mies, mutta olenhan minä kärsinyt vuosia epäsäännöllisen säännöllisistä alaselkäkivuista. Nytkin.

Selkä on jäykkä oikeastaan aina. Iriitistä tuskin tarvitsee mainita erikseen?

Tiedän, ettei kannattaisi maalata piruja 👿 seinille (löytävät tiensä sinne itsekin), mutta mielikuvitus ei lupaa kysy.

Olen tietysti jo aivan varma, että. En kaipaa tässä kohtaa vinkkejä kunnon ylläpitämiseen ja venyttelyyn, pahoittelut. Katsellaan, kuunnellaan, seuraillaan ja odotellaan. Muutakaan voi.

"Meidän" kadulla on taas jätelava ja TAAS se on pitkän kadun toisessa päässä!!? Päätin, että vien viikon aikana just sen verran jos/kuin jaksan. Aloitin painavasta päiväpeitosta, jonka teippasin rullalle. Se oli tyhjällä lavalla ensimmäinen tavara. 

Kyllä minä stressaan. (Aina ja kaikesta?) Joka tapauksessa päätä särkee ja ahdistaa. PERSE. 👀

Tyydyn vielä kaurapuuroon nopeutensa ja helppoutensa vuoksi. 🥣 Nälkä. Syötyäni voinkin jo kuukahtaa päikkäreille, sillä olen ollut hereillä monta tuntia...

Illalla puikot saanee kyytiä samalla, kun seuraan Euroviisujen semifinaalia. Sartsalle terkkuja! 😊

Sellaista.