Harmaat miesten sukat

Ajattelin vielä vähän haastaa itseäni.

(Olen kirjoittanut tätä taas useampana päivänä.)

Nyt, kun olen ollut Omassa Kotona (käymättä ulkona) jo yli neljä viikkoa ja viettänyt ison osan ajasta sukkapuikkoja heilutellen, niin johan alkoi perussukat tylsistyttämään. Kiva niitäkin on kyllä tehdä, kunhan vaihtelee valmistuvien sukkien kokoja ja värejä välillä. 

Minulla on hassu(?) tapa piirrellä talteen näkemiäni ohjeita. Oikeasti niistä on vaikea jälkeenpäin edes keksiä, mitä/millaista niistä mahtaisi syntyä. Valitsin ensimmäiseksi "kuvioksi" tämän:

Pelkkiä oikeita ja nurjia silmukoita. Tein resorin (48s) 2o 2n ja sitä kymmenen kerrosta. Langaksi valitsin Novitan 7veljestä ja niistä vaaleanharmaan, joka oli vielä vanhaa tuotantoa, koska kerässä oli 150 grammaa. Käytössä kolmosen bambupuikot.

Vai että tämän näköistä? Sama se, jotain tavallisesta poikkeavaa joka tapauksessa.

Varresta tuli melkoisen leveä ja pinnasta.. noh, erilainen. Tein nilkkaan resorin, jotta sukista tulisi 'istuvammat'.

Pitkään olen suunnitellut opettelevani 'järkevämmän' tavan poimia kantapään silmukat, mutta ei. Joku toinen päivä... 😇

Nyt kyllä todellakin huomasi, kuinka noissa 7veikoissa on eroja! Värjätyt langat ovat paljon pehmeämpiä ja tuntuu, ettei niistä tehdyt sukat tule kestämään käyttöä kauaa. Tämä harmaa lanka on huomattavasti napakampaa ja karheampaa. Tuli vähän sellainen tunne, että nyt on oikeaa villalankaa käytössä. Tunnetta lisäsi muutama seasta löytynyt "tikku".

Vaikka oletin kerän riittävän kahteen sukkaan, niin katkaisin langan tässä ↴ kohtaa ja aloitin toisen sukan. Näin, jotta jos lanka kävisi vähiin, niin jalkateriin voisi lisätä vaikka tummanharmaata sekaan.

Päätin jatkaa joustinneuletta jalkaterien päälle. Nyt molemmat sukat ovat samassa kohtaa - ja lanka käy vähiin.

Päätin lopettaa tältä illalta tähän, koska en juuri nyt keksi, kuinka noita jatkaisin. Olisi tuota alkuperäistä lankaa vaaleampaa ja toinen kerä huomattavasti tummempaa. En osaa päättää.

Tänä iltana (29.3.) tein päätöksen ja otin tummanharmaan mukaan sukkiin. Tein vähän raitoja, jotta langan vaihtumiskohta ei olisi niin jyrkkä. Alkuperäistä lankaa jäi vain pieni nöttönen. Juuri valmistuneiden sukkien kooksi tuli 44-45.

Koko iltapäivän ja illan on satanut vettä. Sataa edelleenkin, joten luulisi lumien vähentyvän (jos niitä on enää?). Huomenna näen, miltä ulkona näyttää. Minulla on aika fysioterapeutille ja toki jännitän tapaamista, mutta samalla jännitän jo portaita, ihmisiä, liikkumista, kaikkea. Olen ollut tasan viisi viikkoa sisällä kotona käymättä missään kertaakaan!

Tuppo on sopinut kyydin, hyvä hyvä. Jos sattuisi niin, ettei kaverinsa tulisikaan, niin menen ainakin toiseen suuntaan taksilla, jotta olen ajoissa. Paluumatkalla ei ole kiirettä. Onneksi mies lähtee mukaan olemaan tukena, avaamaan ovia ja auttamaan kaikessa! 👍

Jalassa on tapahtunut VIHDOINKIN edistymistä, sillä voin vähän kävellä. Ilman keppejä en kuitenkaan vielä liikkuisi edes kotosalla. Edistystä kuitenkin, mikä helpotti huomattavasti suihkussa käymistä. Särkyä on enää satunnaisesti, turvotusta on iltaisin. Pitäisi yrittää alkaa nukkumaan, jotta olen ajoissa hereillä ja pirteänä päivän koitokseen.

Tipumaista tiistaita! 🐤

Munapipot Rovaniemelle

Periksiantamattomuus.

Kuten jo kerroin, niin Tuppo oli täällä. Tuli eilen ja lähti tänään illalla. Katsottiin yhdessä Suomen Selviytyjät ja sen yhteydessä mies totesi luonteenpiirteekseni periksiantamattomuuden. Että vaikka voima tai tekniikka eivät riittäisi, niin kunhan päättäisin, niin sillä menisin. Ehkä totta?! Samaan aikaan se tuli tavallaan todistettuakin...

Idea ja ohje munapipoihin löytyvät Tarja K:n blogista Ruusu-unelmia ja villasukkia.

Ajattelin samalla opetella tekemään tupsun haarukalla. Hylkäsin yllä olevan version, mutta näytänpä miten sen tein.

Katsoin ohjeen YouTubesta. Ensin laitetaan langanpätkä piikkien keskeltä. Sitten kieputetaan lankaa piikkien ympärille.

Sitten kiepsautetaan se ensin laitettu lanka keskeltä muiden ympäri.

Pujoitetaan sen langanpää piikkien välistä ja solmitaan tiukasti toiseen kertaan. Vedetään lanka pois piikeistä ja leikataan sivut auki. Ehkä tuo vihreä olisi vielä menetellyt, mutta keltaisesta tuli kamala.

Päätin kokeilla Tarja K:n tapaa. Piirtelin ympyrät korkin avulla Heinix-paketista ottamaani pahviin.

Ensimmäisen tupsun tehtyäni tajusin, ettei samalla "kiekolla" saa kahta. Tai ainakaan kolmea.

Tein niitä sitten useamman. Kolme tai neljä jäi vielä käyttämättä. Talteen! 😆

Tässä välissä kävi työkaverini noutamassa ne isot sukat. Tuppo kävi viemässä ne ulos taksiin ja sai samalla pizzan. Kiitos! 😋

Kylläpä noiden tupsujen tekeminen todellakin haastoi minut! Olin päättänyt ja se riitti.

Tein kaksi pipoa eilen ja kaksi (plus tupsut) tänään. Onnistuin, eikö? 🐣

Pakkasin pipot viestin kera kirjekuoreen, jonka Tuppo vei postilaatikkoon samalla, kun kävi minulle kaupassa. Laitoin nuo Naapurittarelle ja pyynnön, että vie vaikka vihreän äidilleni. 🐤

Periksiantamattomuus vei maaliin? 😅  

Kellot (kaksi seinä- ja kaksi rannekelloa) on siirretty ja palmusunnuntai vietetty. Onko teillä jotain koristeita, traditioita, ruokia, reseptejä pääsiäistä varten?

Mieluisaa alkavaa uutta viikkoa!

Hetki keittiössä

Tänään herkutellaan!

Ajattelin kirjoitella edellisen postauksen jälkeen kevyempää - paitsi aikanaan se lienee vähän raskaampaa; mahassa?! Röyh. 😆

Kuulemma ruokapostauksetkin käy, joten Tuppoa odotellessa tässä tulee sellainen. Mies toi joku päivä paketin kanaa ja laittoi sen pyynnöstäni pakkaseen. Nyt, kun tiedän miehen tulevan tänne tänään, niin päätin kokkailla sen valmiiksi. Kanan, en miestä. 😅

En ole varma, pidänkö inkivääristä, mutta pianhan se selviää. Seuraavaa etiketin tekstiä saatan hieman hämmästellä: "antibioottivapaa - kasvatettu ilman antibiootteja"??! Eikö nuo ole ihan sama asia?

Pilkoin ensin yhden pienen sipulin renkaiksi. Tuohon muotoon siksi, että viime aikoina on tuntunut, etten huomaa "liian" pieniksi pilputtuja sipuleita. (Tulit mieleeni, Vanha rouva! Olen alkanut suosimaan isompia palasia..)

Kuullotin niitä hetken pannulla suolan sekä sokerin kera. En vielä tiedä kannattiko?

Olin oikeasti kuvitellut, että paketissa olisi kaksi tai kolme 'pihviä'. Kuinka väärässä olinkaan?

Pannulle nostellessa laskin, että niitä oli seitsemän!

Paistoin niistä ensin pinnat kuumemmalla lämmöllä ja laskin sitten asteita.

Tuoksusta päätellen saatoin roiskaista currya aika reippaalla kädellä. No, Tuppo tykkää, että pitää olla makua. Siksi roiskin päälle vielä jalapeño-soosia. Hmm, luulisin, että makua ei puutu. Lisäsin purkillisen ruokakermaa ja jätin muhimaan jälkilämmölle.

Enää puuttuu perunat/riisi/spagetti - ja ruokailukaveri. 😋

"Se on minun nilkka, joka ei alkanut kestämään,
niveliäs enää et pysty käyttämään.
Otat pienen askeleen ja jalkasi kestä ei,
koitapa kestää, sano kivuille sä 'hei'..

Yksi pieni liukahdus ja jalkasi mennyt on,
olisitpa varonut, niin oisit väistänyt  tämän kohtalon.
Tulee sekin päivä, että pääset kävelemään.
Sitä odotellessa tyydy sä vain nyt lepäämään.

Nilkkani juu-uu, ellei ole poikki luu?
Liikuta jalkaa, testaa.
Ellei poikki ole luu, unohda, ihan kaikki muu,
testaa jalkaa, anna aikaa.." 🎶

(Taustalla sävelenä Mariskan Kukkurukuu, sanat omat..)

Biisi, jota rakastan laulaa. Eipä tässä muuta. Jään odottelemaan Tuppoa saapuvaksi. 💓

Hyvää tätä päivää!

Minä aloitan - jos sopii...

Tulipa mieleen...

Alan tässä (ehkä jo kolme-neljä-viisi tuntia sitten) 'laskeutua' Hyvän Ystävättären seurasta. Herkuttelimme keitetyn spagetin kera pekoni-paprika-jauhelihakastiketta jalapeño-soosilla ja ruokakermalla höystettynä. Punaviiniä siemaillen vietimme varsinaista laatuaikaa. Kiitos ihana Ystävätär T. (joka sai tekemäni sukat sekä lapaset)! 💜

Olen toki torkahtanutkin Ystävättären lähdettyä ja juuri siksi ei nyt nukuta. Sateen napsahdellessa ikkunapeltiin tuli mutkien kautta mieleen jotain, jota olisi kai aina välillä syytä muistella: vapaus!

(Kuvat yhtä lukuunottamatta edelleen viime vuoden puolella kuvaamiani. Itä-Pasila.)

Tuntuu osittain hullulta alkaa muistelemaan niitä "hulluja vuosia", mutta siihen on kaksi syytä: se, että niitä ei kannattaisi unohtaa kokonaan arvostaakseen nykyistä elämää, ja se, että täällä StanstaLandiassa on uusia lukijoita, jotka eivät varmaan tiedä menneisyydestäni. (StanstaLandiassa on yli 1550 postausta..) 👀

Alkuperäisen Ajatukseni.net'in lopetettua häipyi kaikki ne tekstit, jotka kirjoitin Muurin tällä puolella ja Muurin tällä puolella edelleen -blogeihin juuri vapauduttuani vankilasta. Kuka muistaa? Kuka on kulkenut matkassani kaikki nämä vuodet elokuusta 2008 lähtien? Ainakin Liskonainen on ollut mukana koko matkan. Hannikin pitkään 👈 olen edelleen sitä mieltä, että voisit(te) jatkaa blogisi(-enne) kirjoittamista! 

On teitä muitakin ja olisin todella onnellinen, jos "kuittaisitte" kommenttilaatikkoon läsnäolonne, KIITOS! 💚

Tuntuu itsestäkin hurjalta, että vapautumisesta on pian kolmetoista vuotta ja huumeiden käytön lopettamisesta (30.10.2006) yli NELJÄTOISTA vuotta!?! Tässä kohtaa aloin miettimään, että "mä mistä alkaisin"...

Alun perin aihe tuli mieleen 'pesän rakentamisesta'. Juteltiin Ystävättären kanssa laitoksista ja niiden sääntöihin sopeutumisesta. Että on itselle helpompaa, kun omaksuu ne säännöt ja syyt niihin. (Ai, että lähteekö tämä nyt rönsyilemään? Kyllä.) 

Muutin Rovaniemeltä Helsinkiin vuonna 1987, jolloin ainoa Poikani oli vatsassani. "Helpompi muuttaa lapsi vatsassa, kuin lapsi kainalossa". Pojan piti syntyä tammikuun lopulla -88, mutta toisin kävi. Minusta tuli tasan puolitoistakiloisen keskos-Pojan äiti marraskuun lopulla 1987. 💓

Miten tämä nyt tähän liittyy? Siten, että olin ensikodissa yhdeksän kuukautta. Siellä oli säännöt, joihin sopeuduin mukisematta ja helposti. Kaikki eivät siellä sitä osanneet ja hankaloittivat sillä omaa oloaan. Käytin ajan hyväkseni ompelemalla Pojalle neljäksi vuodeksi vaatteet ilmaisista kankaista, kunnostin ja maalasin rikkinäisen syöttötuolin ja niin edelleen. Sopeuduin.

Mutta tuohon pesänrakennusjuttuun takaisin. Olen viettänyt - jos niin voi sanoa - aikaa Pasilan poliisivankilassa viikkoja. Mitään ei ollut mennessä mukana, mutta sain silti 'rakennettua' sellistä pesän, jossa oli helpompi olla. Mehumukista tuli veden kera tuhkakuppi sängyn viereen. Sain nätisti pyytämällä paperia, lyijykyniä* sekä muutaman kirjan. Niillekin tuli omat paikkansa. Petasin joka aamu punkkani olemassa olevalla froteepyyhkeellä ja pidin ulkovaatteeni timmissä pinossa. Kanttiiniostokset olivat niin ikään järjestyksessä. 

* Olipa muka vitsikästä pyytää poliiseja/vartijoita teroittamaan kynäni: "tarttis saada jotain terävää", jep jep. 😁

Samaa pesänrakennustekniikkaa sekä sääntöihin sopeutumista 'harrastin' Katajanokan-, Vantaan- ja Hämeenlinnan vankiloissa sekä Vanajan avovankilassa. Sellini oli aina järjestyksessä ja silläpä sainkin mahtumaan niihin ihan käsittämättömän määrän tavaraa. Sama toistuu tänäkin päivänä täällä Omassa Kotona...

Muistutus itselleni: kunhan jalka on kunnossa, niin ala akka hyvä poistamaan kaikkea, mitä et ole vuosiin tarvinnut! Näen unia, joissa kummittelee tavarapaljous! Hä-vi-tä! Nostan hattuani Vanhalle rouvalle, joka on osannut luopua kaikesta turhasta. Arvostan!

Tässä kohtaa tuli mieleen ne isot sukat, jotka tein työkaverille, jotta hän saa vietyä ne ystävälleen syntymäpäivälahjaksi ENSI VIIKOLLA!? Laitoin viestin, jotta kävisi huomenna tänään noutamassa ne, kun liikuntarajoitteinen nainen kulkee työmatkat taksilla. Saan pudotettua sukat ikkunasta kuskille!

Onko se sitä, että pitkään yksin kotona nököttäminen tuntuu lusimiselta vai mikä, mutta voisin muistella vankila-aikoja.  

Tuleeko mieleen jotain, mitä haluaisit kysyä vankilaan ja/tai huumeisiin liittyen? Yksikään kysymys ei ole nolo, ei turha eikä varmaankaan sellainen, johon en vastaisi. Ole hyvä! 

Minä vastaan mielellään/rehellisesti kaikkeen. Ei Suomessa ole montaa naista, jotka puhuisivat aiheesta omakohtaisesti. Niitä naisia riittää, joilla puoliso on muurin toisella puolella. Itse olin kaikki "ne vuodet" sinkku. ONNEKSI!!!

Tuossa jonain päivänä tuli telkkarista ohjelma, jossa haastateltiin kolmea lusivaa naista. Kaksi heistä oli kanssani yhtäaikaa pitkään. Pitkään yli kymmenen vuotta sitten. Pitkät tuomiot heillä on nytkin. ONNEKSI olen täällä!!!  Omassa Kotona! 💖

Mutta juu, menen hetkeksi pötkölleen odottamaan työkaverin soittoa. Ehkä tämä oli 'hieman' erilainen postaus, mutta haitaakse? 😵

Päheetä perjantaita!

Sain ajan fyssarille, en lääkärille!?

Viidettä viikkoa 'viedään'.

Olipa kummallinen yö!? Näin ihan kamalasti sekavia unia. Ensimmäiseen liittyi vihreää geelimäistä huumetta ja vaikka mitä, mutta pääasiassa siinä vertailtiin kolmea pientä asuntoa, joista yksi piti valita Tupon kaverille. Ainakin miehen keskimmäinen tytär oli myös jossain kohtaa mukana. Ja minulle oli tatuoitu molempiin etureisiin kaksi isoa tekstiä kumpaankin, enkä tiennyt mitä niissä lukee?! 👻

Toisessa, aamuyön unessa, olin Turkissa. Olin jossain jonossa noutamassa bussilippuja. Yhtäkkiä jono katosi ja olin kioskin luukulla. Minulla oli käärö seteleitä kädessä ja mietin mihin ne riittää. Vieressä oli teltta, jonka äärellä kaksi suomalaista naista kauhistelivat, kuinka reippaasti paikallinen nainen leikkasi pois tomaatinvarsista. 👀

Koitin vihdoinkin ottaa itseäni taas niskasta kiinni. Tällä kertaa aiheena oli edelleen huonosti toipuva nilkkani. Laitoin ensin tiistai-iltana Pojalleni viestin, jossa kysyin, että jos saan ajan lääkäriin torstaina tai perjantaina, niin voisiko hän lähteä kuskaamaan äitiään. Eilen aamulla tuli vastaus, että torstai käy.

(Kuvat ovat taas aiemmin, viime vuoden puolella, kuvaamiani. Itä-Pasila.)

Soitin yhdentoista kieppeillä Kalasataman terveys- ja hyvinvointikeskukseen ja jätin takaisinsoittopyynnön. Hoitaja soitti joskus kolmen aikaan ja pääsin esittämään asiani. Kyllähän minä olen sen verran lukenut uutisia, jotta tiesin, että hoitohenkilökuntaa oli siirretty HUS'iin koronaan liittyviin tehtäviin.

Olisi varmaan pitänyt liioitella oireita ja niin edelleen, mutta ei minusta ollut sellaiseen. Tunnollisesti kerroin, että idealsiteellä tuettuna jalka kestää painoa, mutta kävelyä ei. Kyllä, on kyynärkepit ja särkylääkkeet. En saanut aikaa lääkärille. 😐

Sen sijaan minulla on aika ensi viikon tiistaina fysioterapeutille. Aika, joka on varattu yksin minua varten, on peräti neljäkymmentäviisi minuuttia! (Aion mainita samalla käynnillä pitkään vaivanneesta selästäni!) Fyssari voi tarvitessa kuulemma ohjata minut eteenpäin lääkärille.

Hetken aikaa asiaa sulateltuani, tajusin, että parempi näin! Kolmessa vartissa ehtii varmasti paneutua asiaan tarkemmin, kuin ylityöllistetyn lääkärin pakeilla kymmenen minuutin aikana..?

Kun illalla ennen nukkumaan menoa otin idealsiteen pois, oli jalka taas turvoksissa. Nyt ei ole, mutta kipeä kylläkin. Taidan laittaa siteen takaisin päiväksi.

Tänään minun luo tulee vieras! Samainen ihana ystävätär, jonka kanssa juttelimme taannoin puhelimessa liki tunnin. Siitä tämä ajatus saikin alkunsa. Minulla on jauhelihaa ruokaa varten ja ystävätär tuo mukanaan punaviiniä. Päästään 'parantamaan maailmaa' ja samalla tapaan "jo" toisen ihmisen Tupon lisäksi reilun neljän viikon aikana. Olen varma, että meillä tulee olemaan vallan mukavaa! 💕

Mukavaa päivää toivotan teillekin!

Stansta (MUKA) silmukoi

Ajatus, aloitus, yritys, pettymys, sinnikkyys...

(pe 19.3.) Olen pitkään suunnitellut opettelevani silmukoimaan. Jäljittelemään kudottuja silmukoita neulan ja langan avulla. Olen nähnyt mitä mahtavampia luomuksia ja typeryyksissäni ajatellut, että 'eihän se niin vaikeaa voi olla'. Muutkin osaa. Opettele! Valitsin langan...

Heti ensimmäisenä myönnän, että asenteeni oli niin vastakarvaan, kuin vain voi olla. "Ota joku lanka, jolla ei MUKA ole niin väliä". Tein resorin.

Ja tein kaksi vartta valmiiksi.

Tässä kohtaa meni muutama päivä ja yö, kun yritin etsiä/keksiä riittävän helppoa mallia ensikokeiluun. Samalla odottelin MUKA oikeaa mielialaa ja kärsivällistä olotilaa yrityksen aloittamiseen. Hah. Alku oli ihan oo ja koo.

Sitten hävitin näköpiiristäni rivit, kerrokset, silmukat... (Tuossa kuvassa ne kyllä näkyy) Purkuun meni eikä sekään vaivatonta ollut. Piti varoa, ettei valmiin varren silmukat kärsisi, röh röh. 🐖

Sain MUKA ensimmäisen tekeleen valmiiksi. Teki mieli heittää nuo hemmetin sukat nurkkaan, mutta samalla huomasin niskavillojeni nousevan taistoon. "Minäkö MUKA antaisin periksi?".

Ihan karsea!!? Silmukat väärillä kohdilla ja alla oleva lanka paistaa läpi. Koitin tehdä vielä toisen kuvion toiseen sukkaan eivätkä nämä ns. kalat todellakaan ui samoissa vesissä! 🐟

"Toi toinen kala näyttää vähä siltä, ku se ois syöny ton toisen evä(ä)t". Just. 😖

Tässä kohtaa Stansta paiskaisi tekeleen keskeneräisten koriin, jos täällä sellainen olisi. Ei ole. Niinpä piilotan nuo "jonnekin". Siitä olen varma, että vielä kerran puran nuo (joskus) ja keksin noihin jotain muuta... 👀

(su 21.3.) Unohtui aiemmin laittaa 'hieno' kuva, jonka kopsasin manuaalisesti MUKA helposta kuviosta. MUKA niin simppeli, kun ihan vaan muutama silmukka. Joopa joo. Kas tässä:

Tänään oli päikkäreiltä herättyä sellainen hetki, jolloin päätin jaksavani keskittyä purkamaan nuo roskakalat. Ei ollut helppoa, kun piti taas varoa rikkomasta alla olevia lankoja! Sain mustat langat pois ja pintakin jäi ehjäksi.

Saas nähdä monta päivää tällä kertaa menee ennen kun löydän uuden, MUKA riittävän helpon kuvion, jota seuraavaksi kokeilen? Nyt kannattanee ottaa huomioon, ettei samoissa varsissa olisi enää suotavaa purkaa kertaakaan...

(ma 22.3.) En saanut piilotettua sukkia, vaan ne irvistelivät minulle lattialta. Ryhdyin taas purkuhommiin ja kalojen kaltaiset poistettua. Löysin uuden kuvan, jonka piirtelin mallista paperille. 

Se hyöty lukuisten silmukointiin liittyvien juttujen kahlaamisesta oli, että siellä neuvottiin jättämään lankojen päät työn etupuolelle. Näin välttää silmukointilangan lävistämisen (mikä puolestaan helpottaa mahdollista purkamista..).
 

Aloin jälleen harjoittelemaan silmukointia. En ollut vieläkään tyytyväinen, mutta päätin jatkaa toiseen sukkaan huomatakseni, että tein sitä VÄÄRIN PÄIN!?  En halua enää kirjoittaa, mitä tein seuraavaksi. 😖

NYT saa kelvata. Piste.

Hemmetin herposet ovat ja pysyvät sukissa, vaikka eivät täsmälleen samoissa kohdissa lennäkään. 🦋

Noista ensimmäinen sukka on kantapään kohdalla 'menossa', enkä muuta tee, ennen kun sukat ovat valmiit. Puuhaa helpottaa päätös, että ne jäävät taatusti ihan itselleni!!!

(ke 24.3.) Eikä mennyt viikkoakaan!? 😁

Sain toisen sukista valmiiksi eilen illalla ja toisenkin melkein. Jatkoin tänään kahvit juotuani ja ihan vain sillä ajatuksella, että sukat on saatava pois käsistä!

VOIKO oman mielialansa tartuttaa tietokoneeseen? "Mozilla Firefox kaatui. Asennamme päivityksiä - ohjelma käynnistyy uudelleen hetken kuluttua". Näemmä voi. 😝
 

Päättelin "riittävän" määrän lankoja ja sukat -tadaa- olivat valmiit. Oikeesti? Sukkien toiset puolet ovat tavallaan ihan esittelykelpoiset...

Toiset puolet sen sijaan todistavat, että nämä sukat jäävät varmaakin varmemmin omaan KOTIkäyttöön.

EDIT. Meni hävyttömän pitkään ennen kun tajusin, että kuviot ovat molemmissa sukissa samoilla puolilla!? Sekin vielä. 😝

SAATTAA mennä hetki ja kolmaskin, ennen kun edes harkitsen silmukointia!? Tehköön sitä he, jotka sen osaavat ja jotka saattavat jopa pitää puuhasta. Itselleni tuo oli joka tapauksessa pieni erävoitto opetella (ja epäonnistua!) tekemään jotain uutta.

Keskiviikkoa!