Viisitoista vuotta!

30.10.2006.

Mersu raksutti pihassa kyydissään pari kassia ja matkatelkkari. Vielä kerran minä... Ennen kun menin kyytiin. Matka kohti Hämeenlinnan vankilaa alkoi. Matkasta muistan sen, että yhtäkkiä radiosta kuului biologisen äitini siskon ääni. Hän osallistui johonkin kilpailuun. En muista kuinka hänelle siinä kävi, mutta TIEDÄN siitä päivästä olevan tänään tasan viisitoista vuotta! HYVÄ MINÄ! (Kuva netistä)

Koska samassa rapussa asuu nykyään lapsiperheitä, niin tein hetken mielijohteesta oveeni pikahaamun:

JOS olisin yhtään tajunnut millainen urakka äidin villatakista tulee, niin olisin suosiolla kutonut sen. Nätimpikin olisi varmaan tullut!

Oli tuossa alku, mutta purettu jo. Ei se auta - pakko jatkaa hamaan loppuun saakka. Tympii.

Muistakaahan siirtää kellojanne ensi yönä. Seinältä toiselle tai miten haluatte, heh heh. Montako manuaalisesti siirrettävää teillä on? Minulla on kaksi.

Antaako halloween syyn herkutteluun? 👻

Ei multaa vaan lankaa

Virkkaa, päättelee lankoja, virkkaa, päätt...

On taas "joku aika", kun nukun vain muutaman tunnin yöunia. Virkkailin myöhään yöhön ja ensimmäistä kertaa se äidille tuleva villatakki tuli uniin. Taidan ottaa vähän stressiä siitä? Palojen yhdistäminen aiheuttaa jo nyt harmaita hiuksia. Kokeilin illalla montaa tapaa enkä ollut yhteenkään tyytyväinen. Kaksi vihreää voisi yhdistää samalla vihreällä langalla, mutta entä sitten, kun on kaksi eriväristä vierekkän? Kokeilin virkata reunaan harmaata erilaista lankaa ja yhdistää sitten, mutta saumasta tuli tönkkö. Se varmaan suoristuisi käytössä, ja samaa harmaata aion käyttää mukana muutenkin. Onpas taas haastavaa!

Millaista mahtaa olla mullantuottajan työ? Kävin illalla sateesta huolimatta kaupassa, koska halusin olla valmiina tätä päivää varten. Neljä litraa Biolan'in mustaa multaa maksoi lähikaupassa 1,95 euroa.

Olen katsonut jo pitkään näitä kahta...

Ja tätä...

Että liian ahtaissa oloissa elävät. Sain jokin aika sitten naapuritalon ystävältä kaksi isompaa altakasteluruukkua ja itselläni on ennestään yksi. Niissä nuo kasvit pärjäisivät kai paremmin reissujeni ajat. Kannattaisikohan viirivehka jakaa kahteen purkkiin vai siirtää kokonaisena isompaan?

Esitin tuon saman kysymyksen facebook'issa ja kuten arvasinkin, niin Liskonainen ehti ensimmäisenä neuvomaan. (Ja kertoi, että kastelen liikaa. Kiitos tiedosta - vähennän!) Hänen sekä muiden laittamien ohjeiden mukaisesti jätän multien vaihdon kevääseen. Onpahan multa ja ruukut valmiina.

Niinpä jatkoin villatakin parissa. Purin edellisyön saumauskokeilun ja kokeilin vielä eri tapaa. Nyt olen tyytyväinen. Ei pullota enää.

Pelkästään se, että virkkasin valmiiden palojen reunat ympäri harmaalla, kesti toista tuntia. Yksi pala puuttui ja niin edelleen. Viisi tuntia virkkasin ja päättelin kaikki langat ennen syömistä (aah, valmista HYVÄÄ ruokaa!) ja päikkäreitä.

Nyt on taka- ja etukappaleiden palat tehty ja yhteen liitetty! Siis yhteen, mutta ovat vielä erikseen, täh? Sivusaumat ovat vielä auki, jos ymmärrätte mitä tarkoitan? Otin kuvat niistä, mutta pidän teitä vielä jännityksessä, hih. Eihän sitä keskeneräistä...😏

On tuossa vielä paljon tekemistä, joten lienee paras jatkaa... (Jännää, että kutoisin muka mieluummin vaikka sukkaa?) Mutta äiti. 💕

Ennen sitä vielä vinkiksi, että mikäli haluatte ihastella ja hämmästellä blogiystävä Johannan upeita kuvia siitä, miten "ameriikassa" koristellaan pihoja ja valmistaudutaan Halloween'iin, niin käykääpä täällä. 👻💀👀

Kudotko (neulotko) vai virkkaatko mieluummin?

VIHDOINKIN "ne sukat" ovat valmiit!

Yksi keskiviikko.

Huomenta! Istunpa tässä sen aikaa, kun juon toisen mukillisen kahvia, joka maistuu tänä aamuna tavallisen hyvälle (viittaus eiliseen, kun ei maistunut). En minä mitään eilen virkannut vaan kudoin sukkaa. Kudoin niin, etten meinannut malttaa lopettaa ollenkaan. 

Kohtasin yöllä varsin ison rusakon sisäpihalla. Yleensä niitä pomppii kolme kimpassa talon toisella puolella olevassa puistossa.

Nukuin vain vähän yli kolme tuntia. Mikäs siinä, kun voin ottaa päikkärit juuri silloin, kun siltä tuntuu. Tupakalla ollessani tuli tästä rapusta isä ja pieni tyttö ottamaan polkupyöränsä. Tytär kyseli isältään halloween-aiheista laulua eikä isä tiennyt. En tiennyt minäkään, mutta tyttöpä alkoi laulaa sellaista englanniksi. "One little pumpkin..", jonka sävel oli tuttu jostain muusta rallatuksesta. Pirteänä tyttö selitti, että siinä laulussa numerot nousee. Hymyilytti. 😊

Päivää! Hyytyi se hymy. Ajattelin tehdä yöllä kesken jääneen sukan loppuun, jotta pääsisin tekemään äidin villatakkia. Niinpä, ajattelin vai ajattelinko?

Jatkoin väärällä värillä saaden kaksi oranssia raitaa peräkkäin. Ei ollut tarkoitus. Ensin meinasin jättää noin, mutta enhän minä voinut. Eikun 'vaihteeksi' purkamaan...

Nyt nuo hemmetin sukat ovat päättelyä vaille valmiit. Pitäisiköhän nukkua pienet päikkärit ennen sitä puuhaa, ettei mikään menisi enää mönkään?

Ehkä parempi niin.

Iltaa! Kylläpä nukuinkin sikeästi tunnin verran oikein nähtyjen unien kera. Herättyäni laitoin kahvit valumaan/tippumaan/tulemaan ja menin suihkuun. Ja sitten, kuinkas ollakaan, jämähdin koneelle. Oli aikamoinen homma komentaa itsensä keittiöön. Jos ei ole nälkä, niin ei tee mieli kokata.

Aloitin bataateista, perunoista ja porkkanoista. Hyvä, että katsoin tätä kuvaa - olin jo unohtanut ostaneeni oliiveja.

Käytin kyllä eri perunoita kuin kuvassa, koska olin ostanut muusia varten isompia. Bataateistakin käytin vain toisen.

Muutama porkkana meni pikkukattilaan suolan sekä rakuunan kera.

Perunoista ja bataateista syntyi muusia voin sekä viikonloppuvieraan jättämän kahvimaidon kera.

Laitoin muusin suoraan jäätelökippoon, jotta sain pestyä kattilan, ja lopun myöhemmin jääkaappiin.

Puolet kanoista meni rasiassa pakkaseen ja lopuista tein kastikkeen, josta tuli aikalailla muhennos.

Kunhan saan syötyä, niin jälkiruoaksi on viimeinen purkillinen kreikkalaista herkkua.

Nyt alan päättelemään ne sukat, jotta saan niistä kuvan tähän:

En tiedä, olinko jo niin nälkäinen vai käytinkö suolaa reippaammin, mutta olipa HYVÄÄ ruokaa!!! 😋

Kappas, kello tuli jo yhdeksän. Nyt voin kaivaa äidin villatakintekeleen esiin, virkata sitä ja alkaa katsomaan illan TV-tallenteita.

Kiitos päivästä! ♥

NyhtöKanaa

Ensin oksennetaan ja sitten syödään vasta.

Minulla oli viikonloppuvieras pohjoisesta. Voinen kertoa, että niskahieronta ja valkoviini eivät sovi yhteen. Onneksi vieras lähti jo sunnuntaina, koska maanantainen aamuyö valkeni ihan stanallisen migreenin kourissa. Ihan tajuton päänsärky, joka useinmiten aiheuttaa vatsaani vähintään litran poissyljettävää. Ällötyshomma, jonka tiedän toisinaan helpottavan oloa, mutta silti taistelen vastaan niin kauan kun vain voin. Eikä se oksentaminenkaan aina auta - ei eilenkään. Vieläkin särkee päätä ja etoo, mutta ei missään nimessä lähellekään yhtä paljon kuin eilen. (Laita tähän nyt ruokakuva? Kroko, auta!)

Minähän aioin kertoa viime viikkoisesta tankkausreissusta kauppaan, mutta just nyt kuvien katsominenkaan ei innosta, örf. Kerron vain, että kahvitarjous minut kyseiseen kauppaan vei. Kolme pakettia kahdeksalla eurolla, ja nuo riittänevät yli kuukaudeksi.

Siirryn suoraan tähän päivään, koska sain itseni ylös sängystä ja keittiöön. Oli pakko, sillä kanoissa oli eilinen päiväys.

Lauantaina ostamani koipireidet maksoivat 2,34 - 0,70 = 1,64 euroa. Ei paha?!

Läheisriippuvaiset kanaset köllöttivät 175 asteisessa uunissa kiertoilmalla peräti yli kaksi tuntia. Nyt ne ovat jäähtymässä, jotta sormet kestävät riipiä lihat irti luista.

Mars keittiöön, Stansta!

Ja homma hoidettu! Itseasiassa kolmesta koipireidestä tuli aika vähän (?), mutta taidan edelleen muistella sitä kokonaista BBQ-chicken'iä, josta tietysti tuli enemmän. Noista pitäisi valmistaa jotain, mutta ei tänään. Huomenna voisin viettää enemmän aikaa keittiössä ja tehdä jotain mm. porkkanoista, perunoista ja bataateista. Saamani paprikan palaset vaikuttavat pakkasessa käyneiltä, joten niillä taitaa olla kiire.

Sain samalla tiskattua ja kerrankin oli vain pieni tiski. Nyt lähden piipahtamaan pihalla ja vien samalla roskapussin, ettei ne 'roippeet' ala haisemaan. Sitten taidan yrittää virkata ja katsella samalla telkkaria. Taitaa päänsärky olla menossa, bye bye. 👋 EI TULE IKÄVÄ.

Vannomatta paras..?!!

NyhtöPossua

Edullista lihaa.

Valittelin joskus facebook'issa, että minulla oli iso kimpale lihaa pakkasessa enkä ollut koskaan onnistunut valmistamaan sellaisesta mitään hyvää. Facebook-kavereista löytyi neuvojatar, joka opasti hyvän & helpon valmistustavan (muille varmasti jo tuttu tapa, mutta minulle ei vielä silloin). 

Niinpä nyt mainoksen nähtyäni syöksyin ostoksille.

Ostin heti kaksi (3,98 + 4,18 euroa). Harkitsin kolmattakin, mutta tajusin kuinka painava repusta tulisi.

Minua ei haittaa, että sikojen alkuperämaa on Saksa.

Kotona laitoin toisen suoraan pakkaseen ja toisen jätin pöydälle. Tein jonkunlaisen mausteliemen oman mieleni mukaan.

Listasin käyttämäni mausteet siltä varalta, että jos sattuisikin tulemaan oikein hyvää. 😉

Oikea (?) tapa olisi kai ollut antaa lihan marinoitua oman aikansa, mutta ei se ehtinyt.

Pyörittelin kimpaletta ylt'ympäriinsä liemessä ja nostin sen sitten voideltuun uunivuokaan.

Sitruunaa olisin varmasti ruiskinut päälle muutenkin, mutta Tiijjan kommentti toimi muistuttajana, kiitos! 😄

Laitoin uuniin 125 astetta ja käytin osan aikaa kiertoilmaa. Liha ehti olla nelisen tuntia uunissa ennen kun en jaksanut enää valvoa. Olin jo laittanut folion vuoan päälle ja nyt otin uunista lämmöt pois. Jätin lihan uuniin ja menin nukkumaan.

Päätin uhmata possun mahdollista mielipidettä siitä, että onko reilua lämmittää, jäähdyttää ja laittaa sitten taas lämmöt päälle. Paistoin vielä reilun tunnin, joka osoittautui varsin sopivaksi ajaksi.

Nostin kimpaleen ensin talouspaperin ja folion päälle, jotta siitä lähtisi ylimääräiset nesteet.

Liemen otin talteen kippoon, koska ajattelin käyttää sen kastikkeeseen. Tai keittoon?

Tämä se on jännittävä hetki, kun halkaisee lihan. Oi nam.

Enempää sille ei veistä tarvinnutkaan näyttää - haarukka riitti.

Kilosta tuli kolme rasiallista. Hyvää! 😋

Ajatuksena on tehdä yksi kastike ja ehkä yksi keitto pelkkien perunoiden sekä porkkanoiden kera. Ja pakastettujen sipulinvarsien. Nuo kävisivät kyllä pizzaankin, mutta ehkä vasta seuraavasta kilosta.

Mitä teillä syödään tänään?

Rosettirauta

Onpa kova myrsky!

En kertaakaan, en edes vain tupakalta palatessa, avaa oveani omalla avaimella olematta siitä onnellinen, arvostava, tyytyväinen ja kiitollinen! 💖

Tuo ei liity sinänsä siihen, että viime viikonloppuna vietettiin Asunnottomien yötä, mutta toki sekin tulee mieleen. Varsinkin nyt, kun on myrsky ja kelit muuttuvat muutenkin kylmemmiksi ja samalla haastavammiksi viettää öitään milloin missäkin.

Eilen EI TODELLAKAAN OLLUT käsityöystävällinen päivä!!! Sain edellisenä yönä ensimmäisen sukan valmiiksi ja aamulla MUKA aloitin sille paria. Niin just, ja kuinkas sitten kävikään? Olisiko pari raitaa jäänyt välistä..?

Jos kerran piti purkaa ensimmäisen sukan kohdalla, niin miksi ei toisenkin.. 😖 Eikä se siihen yhteen purkamiseen jäänyt vaan kudoin purkamisen jälkeen ensimmäisen puikon taas väärin. Purin taas ja kudoin sen verran, että sain nuo kaksi ruskeaa raitaa tehtyä. Sitten annoin olla.

Onneksi oli pari Hyvää Syytä lähteä ovesta ulos. Aurinkokin paistoi. Ensimmäinen kohde sijaitsi lähellä, kun sain noutaa viime vuotiseen tapaan ystävättären itse kasvattamia tulisia chilejä. Kiitos!

Päätin jatkaa siitä taktisesti ratikalla, jotta minulle jäi vain määrätty aika liikkua Triplassa päästäkseni samalla lipulla takaisin kotiin. Kävin noutamassa äidin lähettämän paketin. Itse olin pakannut tavarat valmiiksi... Vanha rouva, huomaa punavalkoinen pahvi! 😁

Nämä oli lähetettävä, sillä lentokoneeseen en voinut (tai ainakaan uskaltanut kokeilla) ottaa niitä käsimatkatavaroihin. Sain valita piparkakkumuoteista mieluisimmat.

Tuon pyöreän miellän muillekin pikkuleiville.

Nuo muotit olisin varmaan voinut ottaa koneeseen, mutta en näitä:

Oletteko te koskaan käyttäneet rosettirautaa? Minä en. Mukana oli alkuperäispakkauksesta leikattu ohje:

Kävin samalla reissulla ostamassa ison repun täyteen ruokaa, mutta niistä tulee erillinen postaus. Toin repun kotiin ja poikkesin vielä lähikauppaan. En tehnyt käsitöitä enää illalla vaan makoilin katsomassa telkkaria. Toki soitin äidille ja kiitin paketista.

Nyt keittiön kautta kutomaan ja virkkaamaan - niistä on minun perjantaini tehty. Ja illalla Vain elämää'stä.

Entä sinun?