PikaPikaa

Kun tarpeeksi lykkää asioita, niin tulee kiire.

Niin nytkin. Koska on maaliskuun viimeinen päivä, on pakko pian kipittää hoitamaan pari asiaa, jotka PITÄÄ hoitaa tässä kuussa.

Välillä puhkun intoa ja energiaa, niin että minulle jopa mainitaan siitä. Ja sitten on näitä aikoja, jolloin kaikki päätyvät "huomenna"-listalle. Ärsyttää.

Niinkuin ärsyttää sää. Noiden kahden kuvan ottamisen välillä oli kaksitoista tuntia. Nyt pitää lähteä kahlaamaan loskaan, yäks. Mutta silti...

Kivaa alkavaa viikonloppua!

Äiti kylässä pitkästä aikaa

Äiti tuli tänne ensimmäistä kertaa isän poislähdön jälkeen.

Ihan ensin on keksittävä Poikani siskon äidille nimi. Nainen on kaksi vuotta minua nuorempi ja ollut pääasiassa minulle kuin sisko liki kolmenkymmenen vuoden ajan. Nimi? Olkoon vaikkapa...ööh... (en keksi millään) siis olkoon Gun.

On myönnettävä, että vähän minuakin jännitti. Ei niinkään (adoptio-)äiti, vaan se, että miten kaikki menee. Gun meni jo muutamaa päivää aiemmin Rovaniemelle ja matkasi äidin kanssa sunnuntaina junalla isävainaan sukulaisiin. Tulivat sitten Helsinkiin ja kirjasivat äidin hotelliin.

Hotelliin siksi, että a.) äiti ei halunnut kenenkään "nurkkiin" ja b.) ko. hotellin sijainti kaikkineen oli niin loistava. Yhden hengen huone oli varsin passeli ja äidin mieleen. Edulliseen hintaan kuuluva aamupala sai kehuja.

Itse menin sunnuntaina iltapäivällä tapaamaan äitiä. Pääsin katsomaan hotellihuonen ja katsoimme hänen albumiin keräämiään vanhoja kuvia. (Oliko pakko laittaa sinne minun ekaluokan KAMALA kuva?) 

Vein äidille tekemäni sukat sekä nimellään varustetun Kermansaven mukin.

Äiti ihasteli narsisseja Espalla. Sitten kävelimme ehdotuksestani Kauppatorin rantaan sanomaan isälle mereen "heipat". Surullista, että äiti "sanoi" isälle, että "ei mene kauaa kun tulen perästä ja tavataan". Samalla äiti mainitsi, että tekisi mieli luovuttaa. Kuulemma väsyttää.

Takaisin päin kävellessä huomasin Kappelissa mainoksen, että lohikeittoa vähän alle kympillä. Äiti nautti miljööstä - ja keitosta. Kerrankin minä tarjosin!

Käytiin vielä toisessa paikassa kahvilla ja sitten saatoin äidin hotellille. Hän on selkeästi vanhentunut paljon kuluneen vajaan vuoden aikana isän kuoleman jälkeen. Ei ihme, kun yhteistä aikaa ehti kulua melkein kuusikymmentä vuotta isän kanssa. Kävelin keskustasta kotiin sekavissa tunnelmissa.

Maanantaina käytiin Pojanpojan luona. (Että harmittaa kun jäi kuvat ottamatta!!!) Gun'ia ehdin nähdä vain vilaukselta siellä. Oli ihan mukavaa, mutta tuntui, että äiti oli vähän "muissa ajatuksissa" väsyneenä. Mukavaa oli silti. Onneksi ostin äidille metrolipun ja muistin leimata omani - tuli tarkastajat.

Äiti sanoi, ettei tarvitse saattajaa hotellille, mutta menin kuitenkin. Tuli itselle parempi mieli.

 

(Isin plikka, Ounasvaaralla) 

Tiistaina kävin aamulla elämäni ensimmäistä kertaa mammografiassa. Viis'kyppinen. Pelotti ja jännitti, mutta kaikki meni kivuttomasti, nopeasti ja näppärästi. Kävelin sieltä hotellille jatapasin Gun'in ja äidin. Jätimme matkatavarat säilytykseen ja menimme kahville. Samallanäytin mukana kantamaltani tabletilta Köpis-kuvat. Äiti kun on käynyt siellä.

Sitten äiti ja Gun menivät ostamaan äidille illaksi junalipun. Minä hain äidin matkatavarat hotellilta ja tavattiin asemalla. Sen jälkeen tavattiin isävainaan velivainaan tytär, jonka olen tavannut viimeksi vähän yli kymmenen vuotiaana. Tapaaminen oli lämmin.

Menimme nelistään Forumin yläkertaan lounaalle. Samaan paikkaan, jossa käymme Tupon äidin ja tyttärein kera. Onnistunut valinta jälleen. (Olisi kuvia, mutta en tohdi laittaa niitä tänne. Ymmärtänette..)

Ruokailun jälkeen serkkuni saattoi äidin asemalle seuraaville treffeille, jotka johtivat Ateneumiin ja Stockmannille. Itse vietin hetken Gun'in kanssa ja matkasin sitten ratikalla kotiin. SILTI jäin miettimään äitiä ja sen seurauksena lähdin sittenkin saattamaan äidin junaan. Hain matkatavarat säilytyksestä ja hain kaupasta äidille matkaeväät junaan. Ja saatoin myöhässä olleeseen junaan - oikeaan vaunuun ja niin edelleen...
Jäi itselle(-kin) parempi mieli.

Vein myös matkalukemista mikä oli osottautunut loistavaksi lisäksi: äiti oli herännyt neljältä ja lukenut kirjaa lopun matkaa. Soitteli aamulla (kuten tapoihimme kuuluu) ja kiitti kaikesta. Sanoi, että 'sulatteluun' menee hetki enkä epäile sitä yhtään. Uskon, että äidille jäi kaikin puolin hyvä mieli, paitsi, ettei päässyt tapaamaan Poikaani, joka juuri lomailee Thaimaassa.

Ehkäpä äiti tulee kesällä uudestaan nyt kun "reitti on taas tuttu". Itse jo mainitsi Tallinnassa käymisen ja sehän sopii.

Palataan taas!

Pidän vähän taukoa...

...kuten olette varmaan huomanneet?!

Ei tässä mitään ihmeitä, mutta on vaan ollut mm. olo, jolloin ei huvita kirjoittaa (tai kutoa). Kaikki on ihan hyvin.

Äiti (adoptio) on tulossa muutaman vuoden jälkeen huomenna Helsinkiin ja viipyy kolme yötä. Hän haluaa PojanPoikaa tapaamaan (Poika on parhaillaan lomalla Thaimaassa) ja yhteen toiseen kylään sekä ehkä museoita kiertämään. Itse olen varautunut viemään hänet teatteriin (sain kaverilta alennusliput Kaupunginteatteriin) jos rouva jaksaa.
EDIT. Soitin juuri ja ajatus siitä, että vien äidin syömään ja teatteriin sunnuntaina, kiinnosti paljon.

Käytiin tänään keskustassa tapaamassa Tupon kahta nuorempaa tytärtä. Tupon äitikin oli, mutta itse en ehtinyt tapaamaan häntä. Tupon nuorin täytti tällä viikolla vuosia. On se hurjaa, tavallaan, kun likat ovat "jo" sen ikäisiä, että ovat alkaneet meikkaamaan melkoisen voimakkaasti. Paitsi vanhin, joka ei ollut nyt mukana.

Pidän kai vielä hetken paussia kirjoittamisesta. Palaan kun on (muka) jotain kerrottavaa...

Iloista viikonloppua!

Ja taas mennään!

Löysin Tallinnan päiväreissun á kolme euroa!

Kun en osaa lopettaa tupakointia, niin haen halvempaa tupakkaa jorpakon toiselta puolelta.

Sähköpostiin oli tullut tarjous, johon nappasin kiinni.

Kuten olen ennenkin maininnut, niin kun asuu TÄSSÄ, niin on helppo lähteä yllättäen Viroon.

Huomenna mennään ja mukaan lähtee Tuppo kaimansa kanssa. Ystävättäreni tulee vastaan terminaaliin. Vien hänelle korkeat nilkkurit.

Hän oli juuri lomalla Thaimaassa ja Kambutseassa. Ihanaa tavata!

Tein juuri ruoan. 

 Broiskua, tagliatellea ja ruusukaalia. Tupolle jää tiskit.

Kunhan saan pyykit koneesta...
EDIT. pesin kaksi koneellista.

Huomenna mennään eväillä. Itsetehdyillä. OranssiPallo saattaa lähteä mukaan.

Miellyttävää loppuviikkoa!

Kööpenhamina, osa seitsemän.

Nyt tämä taitaa olla viimeinen osa Köpistä...

Olihan se mahtava reissu!

Oikein tehopäivät.

IKINÄ en ole ennen nähnyt niin paljoa kolmessa päivässä.

Eli kannattaa nuo niin sanotut pidennetyt viikonloput.

Tuonne olisi maksanut jos olisi halunnut sisään.

Meillä ei ollut enää aikaa.

Käveltiin vain puiston poikki.

Nähtävää riitti silti.

On noiden talojen asukkailla näköalat!

Ja meillä kuvattavaa...

Ja sitten alkoi satamaan vettä.

Suunta oli kortti- ja postimerkkiostoksille.

Neljä korttia maksoi 20 DKK, mutta sama määrä postimerkkejä 100 DKK. Huh!

Mentiin tuonne kirjoittamaan ne kortit. Äidille, Tupon vanhemmille, Tupon tyttärille sekä TheBaariin.

Pieni brittityylinen paikka.

Sitten oli aika lähteä kohti juna-asemaa.

Sillä väliin oli vesisade muuttunut räntäsateeksi. Osattiin taas ostaa junaliput ja matkata lentokentälle.

Lentokentällä piti olla portti seitsemän. Sitten se muuttui kaksikymmentäyhdeksi, kaksikymmentäkolmeksi ja taas kaksikymmentäyhdeksi. Ja silti siinä luki Paris...

Kun vihdoinkin päästiin koneeseen, niin istuttiin paikallaan toista tuntia. Ei tarjoilua eikä mitään leffaa tms. TYLSÄÄ!!! Synttäri-ilta. Suomeen tultiin aamuyöstä kolme ja puoli tuntia myöhässä. Ei hymyilyttänyt. Päästiin bussilla "nurkille" ja kävellen loput. Sängyssä oltiin viiden aikaan aamulla.

KIITOS Loistavasta Reissusta Tuppo!!!

Kööpenhamina, osa kuusi.

Vielä kerran, pojat!

No heh heh. Itseäni tässä vaan huvittaa, että eihän kukaan jaksa lukea näitä jaarituksiani. Mutta kun MINÄ haluan nämä kuvat ja reissun tänne talteen. Piste. :) 

Törmättiin reissun viimeisenä päivänä (lue: minun 50-vuotispäivä) moderneihin kahteen kauppahalliin.

Torvehallerne'ssa toisessa myytiin suklaata, kahvia, teetä, mausteita ja vaikka mitä.

Ja toisessa lihatuotteita.

Siistiä ja mukavaa.

Vaikka emme ostaneet mitään, niin...

...söimme silmillämme!

 Halvin suklaapaketti maksoi muistaakseni 100 DDK eli noin kolmetoista ja puoli euroa.

Tavallaan hyvä tapa säästää on se kun ei kehtaa mennä kyselemään. Heh.

Kyllähän siellä osataan puhua englantia, mutta se sävel on niin laulava.

Hallikierroksen jälkeen Tuppo löysi ne perunat, joista jo kerroin.

Näemmä venytän tämän vielä osaan seitsemän.

Pahoittelen. ;)

Kööpenhamina, osa viisi.

Toiseksi viimeinen osa, lupaan. Ehkä.

Faktaahan on se, että minä otin reissussa 222 kuvaa (kolmessa päivässä!?!), ja Tuppo ylitti itsensä ottamalla 88 kuvaa. Osa kuvista on siis hänen ottamiaan. Nyt mennään minun aitona 50-vuotispäivänä 23.02.

Käytiin aamupalalla ja sen perään ns. perräisillä eli nukkumassa.

Siivooja yritti tulla pariinkin kertaan, mutta koska me maksoimme huoneesta kello kahteentoista asti, niin siihen asti me olimme siellä.

Käytiin epäonnistuneesti siellä lankakaupan luona.

Ja kierrettiin taas samaa joenrantaa pitkin.

Sää oli edelleen keväinen. Vielä.

Haahuiltiin siellä ja täällä poiketen mm. ruokakaupassa.

 Ostettiin suklaata (Mammalle ja Tupon äidille) ja olutmakkaraa (Tupolle).

Yritettiin mennä eri suuntaan... ääh. Käytiin edellisenä päivänä Christianiassa ja kadotin samalla hopeisen korvakoruni.

Nyt näyttää menevän kaksi päivää ristiin, mutta onko sen niin väliä?

Tai no, synttäripäivänä kierrettiin parissa puistossa.

TODELLAKIN haluan tuonne takaisin kesällä!!!

Luonnontieteellinen puisto oli mielettömän kaunis.

Portin liepeillä istui iäkkäämpi rouva, joka hymyili tarttuvasti.

Hyödynnettiin paikalla oleva ilmainen vessa, jonka naisten puolella ovessa oli tuo "Maija Poppanen".

Mahtavan iso ja kaunis paikka.

Vaikka sormet vähän palelivatkin, niin kuvasin koko ajan.

Ihmettelen edelleen, että jaksoin kävellä niin paljon.

Ensinnäkin onnistuin saamaan kunnon flunssan menomatkalla. *hätsiih x 1000*

Ja Turkissa riehaantuneet munuaiskivet ovat edelleen murskaamatta - ja sen tuntee.

Löydettiin paikallinen apteekki ja sieltä parasetamolia. Niiden avulla jaksoin kävellä.

Onneksi.

Vähän alkoi mieli apeutua kun tiedosti, että lento Suomeen oli illalla.

Mutta "ilo irti joka minuutista".

Varmaan ensimmäisen kerran osasin sanoa Tupolle kuinka arvostan häntä reissukaverina!

Että ei ole ikinä kinaa siitä mihin suuntaan mennään.

Molemmat joustaa ja se toimii hyvin!

Arvostan!!!

...ja vielä jää 'läjä' kuvia seuraavaan kertaan!

Hyvää alkavaa viikkoa!