Kiva tapaaminen, kiitos!

Pikku-A:n kanssa eilen.

Pahoittelut, että kirjaaminen kesti! Nytkin näemmä nettiyhteys pätkii, mutta koitan silti...

Olimme sopineet tapaamisen Sörnäisten metroaseman R-kioskin eteen ja olin siellä ajoissa kohdatakseni yhtä aurinkoisen naisen kuin jotain kaksikymmentä vuotta sitten (!!!). Jotkut 'vanhemmat' blogini lukijat muistanevat hänet? Asuivat silloin Italiassa ja nyt Saksassa.

Olin ajatellut ruokapaikkaa frendin kehunnan perusteella, mutta taisimme mennä eri mestaan? Ei se mitään, paikka oli kiva ja saimme syödäksemme. Ja Pikku-A. aikaa sitten hänelle ostani mäyräkoirakorun. Hetkinen, etsin kuvan... Tässä:

Kierrätyskeskuksesta 0,20 euroa, mutta täysin ajatuksella. 💙

Paikka, jonne menimme, oli Mono sushi, jonka olisi kai pitänyt jo soittaa kelloja, kun minähän en syö sushia. Maistoin sentään, phyh. Sain syötyä hyvin ja riittävästi silti.

Pikku A. lienee enemmän sushin ystävä...

Itselleni nämä eivät uppoa.

Minusta meillä oli kivaa? Ahnehdin hedelmiä jälkkäriksi, nam!

Mentiin vielä jälkkäreiden jälkkäreille itselleni tuttuun paikkaan. Minun vuoro tarjota, kun molemmille löytyi mieluisat lonkerot hanasta. Ananasta sekä persikkaa. Sanoisinko, että kesäiset?

KIITOS suklaista!! 🤎

Oli kiva tavata! 😍 Kiitos!

Paluumatkalla, hypätessäni ratikasta, kuulin, kun minua kutsuttiin. Juhannuskaveri tyttärensä kanssa olivat menossa syömään. Liityin seuraan ja sain heidän syötyään Irish Coffeen, kiitos!

Myöhemmin illalla ehdottomasti paras jäätelö tähän mennessä.

Niiiin hyvää! 😋

Pitää lähteä kauppareissulle ostamaan ruokaöljyä, vehnäjauhoja sekä niitä tomaatteja, jotta on mistä askarrelle huomenna.

Torstai-iltaa!

Toisen kerran: EM -kultaa!

Ja UlkoRuokintaa.

Hihityttää, kun katson kolmea uusinta blogiotsikkoani (sis. tämän), kun niissähän ne Suomen yleisurheilun EM -mitalit on lueteltu. Hieman itseänikin hymyilyttää tiedostaa, kuinka paljon urheilua seuraan. Kuten Hanni kommentoi, niin tulee lapsuus mieleen ja kotoinen/nostalginen olo, vaikka vain kuuntelisi selostusta. Isäni taisi katsoa melkein kaikkea muuta, paitsi moottoriurheilua.

En muka seuraa EM -uinteja Pariisista, mutta silti tuolini kääntyi kohti telkkaria, koska siellä ui Eetu Autio oman karsintaeränsä kärjessä... Erävoitto ja henkilökohtainen ennätys! 👍

*     *     * 

Mitä teki Alisa Vainio..?!!

Aivan uskomaton maraton, vaikka en todellakaan tuijottanut sitä aktiivisesti koko matkaa. Kuvat otin taas kerran kännykällä telkkarista kuvattuna.

Kilometri kilometriltä hän lisäsi eroa seuraavaan juoksijaan.

Maalissa eroa seuraavaan oli melkein viisi minuuttia! Hih, yllä olevassa kuvassa aika juuri ennen maalia: 2.22.22. 😄

Olipa lämminhenkiset veljien sekä isänsä haastattelut! 💕

ONNEA!!!  

Meinaan minä vielä katsoa iltakisat, koska miesten seiväsfinaalissa suomalaisen (Alasaari) lisäksi taituroi uskomaton Armand Duplantis, jonka dokumentin katsoin joskus. Kuinka isä oli rakentanut hyppypaikan takapihalle.

*     *     *

Sain käytyä eilen lähiostarilla (siitä myöhemmin) ja palatessa poikkesin LähiBaarissa, jossa törmäsin ystäviin ja pelasin heidän kanssaan hetken peliä Smart10 (kiva peli!). Olivat lähdössä porukalla syömään ja saivat (kiitos!) houkuteltua minut mukaan. Toin ostamani ruoat kotiin ja palasin seuraan.

Monen mutkan kautta (koska Flow) saimme tilataksin seitsemälle. Jos jokainen olisi maksanut bussilipun á 3,30 euroa (per suunta), olisi se tullut huomattavasti kalliimmaksi.

Paikka itsessään ei ollut viehättävä ja palvelukin oli vähän niin ja...

Viisi valitsi burgerit...

Itse valitsin muuta hintaan -25 %. Kallista silti, mutta oli kiva syödä yhdessä.

 

Voin syödä kotona sämpylöitä, mutta en minä niistä halua ravintolassa maksaa. 🙈

Ratkaisuni saattoi olla oikea? 😋

Ehkä eniten tykkäsin siitä, että minut pyydettiin mukaan... 💖

EDIT. Unohtui kertoa, että koska ravintolan rakennuksessa oli Prisma, niin kävimme kaverin kanssa ostamassa tarjouskahvit (kaksi pakettia 7,98 euroa) ennen ruokailua. En laske näitä ruokatestiin mukaan. 

Jännä, että mitä enemmän syö, niin sitä enemmän on nälkä? Iltapala.

Jäätelö maistui suolapähkinöille. Ostan toistekin!

Kaksi muuta odottavat pakastimessa.

*     *     *

Aioin ehkä kirjoittaa muutakin, mutta koska minulla on kanaa uunissa ja perunoita kuorittavana ja ja ja... Poistun keittiöön.

Hip ja hei! 😉 

Uusi Ystävä

Elämä jaksaa yllättää!

Tähän juttuun on PAKKO kopsata ihanan Hannin kommentista pätkä: "Sanoit mun blogissa kauniisti mun läheisistä: hyville ihmisille tapahtuu hyvää, ja sanon saman sulle. Tulee vielä se aika, kun asiat järjestyy". 💖 Lupasin Hannille, että kerron...

Niinpä ajattelin välillä kertoa jotain käsittämättömän positiivista kaiken jupinan keskellä. Hah, koska heräsin kahdelta yöllä ja nyt ei nukuta. Olen tavannut Ystävän!!! 💚

Tavattiin eka kerran Simo Silmun terassikeikalla, jonne MP sai minut houkuteltua (kiitos!). Seuraavaksi tapasimme kovan onnen risteilyllä, kun MP "vähän" myöhästyi. Siltä reissulta minulle jäi vihreä huppari, jonka mies halusi ehdottomasti noutaa hytistä päälleni.

Tikusta asiaa - mies (AH) tuli noutamaan hupparinsa ja vietimme useamman tunnin yhdessä. Ei, ei mitään sellaista. 👀 Mies on minua yksitoista ja puoli vuotta vanhempi, eikä silläkään ole merkitystä. 

Seuraavan kerran, pari päivää myöhemmin, mies tuli AUTOlla. Isolla siksi, etten tunne montaa autoihmistä. Hetken mielijohteesta ehdotin syömään menemistä. Ajoimme lähiostarin ohi ravintolaan, jossa en ehkä ole ennen käynyt. Hänelle sopi, että söimme ruoan puoliksi, koska olen niin pieniruokainen.

Kuvat näyttävät hassuilta, mutta minä söin lautaselta, minkä jaksoin ja mies loput. Tyytyväisiä molemmat.

Oikeasti minä söin tuon ylemmän lautasen verran, mutta en tomaatteja.

Toki polvi oli puheissa ja mies lupasi kuskata lääkäriin, koska Kalasatamassa ei ole röntgeniä jne. Annoin hänelle sukat. (Hyvin teksti pomppii aiheesta viidenteen?)

Sain viestin.

Noh, kuten jo tiedätte, niin lääkäriaika on tulevana maanantaina.

Mitä mies sitten teki? Laittoi viestin alavelta, että alas tulla tupakalle. Toi täyden purkin Panadoleja (kiitos! Omat loppui!), leipää...

...ja rasiallisen kotiruokaa (kiitos!). Käsittämätöntä!!?

Vietettiin kiva ilta ja mies jäi yöksi. Ihme tyyppi, kun jaksaa kuunnella mökkihöperön pörinöitä! Ja lähtee ennen aamukahvia? Ja jätti sen saman hupparin tänne......

Tuota "isukkia" en allekirjoita, vaikka poikia hänellä onkin. Eesti keel yllätti. Mies on supisuomalainen.

Marjatalle tiedoksi, että kotikaupunkiisi muuttaa varsin kiva mies vielä tämän vuoden puolella. Ehkä minäkin tulen sitten vihdoinkin käymään siellä...

Vimpula, kello ei ole edes kuutta aamulla ja TV:ssa soi Hector. ♫. Kuunnellaan vain taivasta. Nukahtanut Jumala?

Josta tuli mieleen Liskiksen sanat. Ettei meitä kolhuista ja kolareista huolimatta 'päästetä' pois, koska meillä on vielä tekemistä. Pus. 💞

Heräilkää hymyillen.

10./2026

Tallinna 21.07.2026.

Ei muka pitänyt hetkeen lähteä, mutta MP on ilmeisen hyvä houkuttelemaan. Ehkä se herätti kiinnostukseni, että...

a.) laiva oli tällä kertaa XPRS'n sijaan Cinderella
b.) ei maissakäyntiä
c.) lyhyt risteily (5h 45min) ja se...
d.) sisälsi brunssin! (34,50 euroa per risteilijä)

Lähtöaika oli 10:30, mikä tarkoitti kotoa lähtöä yhdeksältä...

*     *     * 

Olin kirjoittanut tuon alun jo ennen risteilyä, joten antaapa sen olla tuossa. Koitan nyt kasata jotain juttua kuvineen, jotta jää muistoihin. Samalla todistan, ettei vinoon otetut kuvat ole minua varten. En ota toiste.

Lähdin kotoa vähän ennen yhdeksää ja hetken mielijohteesta hyppäsin bussiin ratikan sijaan. Ehkä pääsin sillä nopeammin rautatieasemalle? Mene ja tiedä.

Meillä oli tällit karaokeravintola Tokiossa, jossa en ollut koskaan käynyt. MP oli jo odottamassa ja hänen mukaansa siellä piti olla aamulla edulliset juomat. Eipä ollut, mutta hintaa kompensoi löytöni. 

Istuimme baaritiskiä vastapäätä. Hetken tuijottelin "jotain" lattialla ja asiakkaan poistuttua menin ja kyykkäsin: pienelle rullalle kääritty seteli! Kaksikymmentä euroa, hip ja hei! Löytäjä päätti pitää. 😍

Siitä vierestä meni ratikka, jolla pääsimme suoraan terminaaliin. Nyt, kun on ollut puhetta ötököistä, niin nauratti ikkunan ulkopuolelle kiinnittynyt vapaamatkustaja, joka pysyi siinä yllättävän pitkään. En saanut ampiaisesta tarkkaa kuvaa. 🐝

Tehtiin lähtöselvitys ja mentiin vielä ulos tupakalle. Siinä Cinderellaa katsellessa muistin, että siihen laivaan on kävelymatkaa enemmän kuin XPRS:lle, jonne pääsee sisään heti liukuportaiden päästä. Onneksi tuolla on "liukumatto", jota pitkin pääsee hieman vähemmällä astelulla.

Asetuimme terminaalissa hyviin asemiin oikean oven lähelle, sillä porukkaa oli tosi paljon XPRS'in lähtiessä samaan aikaan.

Puolivahingossa (kuulin, kun jollekin vastattiin, että kahdeksas kerros) osuimme vielä suljettujen ovien luo jonoon peräti toisiksi. Ei mennyt aikaakaan, kun selkiemme takana oli niin pitkä jono, ettei loppua näkynyt. 

Saimme pöytäkartan, jossa oma IHAN PARAS pöytämme oli rengastettu.

Ikkunapöytä (nro. 98) ihan keulassa!! 💙

Vaikka se oli neljän hengen pöytä, niin saimme olla kaksin. Ja sitten ruokaa noutamaan. Olin päättänyt olla maltillinen, jotta saisin syötyä lautasen tyhjäksi. Muuten se onnistui, mutta joko perunasalaatissa tai coleslawissa oli niin paljon valkosipulia, että lautaselle jäi molemmat.

Ensimmäinen vinokuva, koska punaviinilasit. 😏

MP on siitä hassua ruokaseuraa, että vaikka mies muuten papattaa kuin papupata, niin ilmeisesti avoinna oleva suu sulkee korvat? Miehen tahti syödä aiheuttaa itselleni paniikin koittaa syödä nopeammin.

Jätin kuvaamatta santsilautaset ja keskityin napsimaan muita kuvia. Hetken näytti, että saattaisimme törmätä oudon kokoiseen ja näköiseen matkustaja-alukseen. Niin ei onneksi käynyt!

Sää ei varsinaisesti kuvaamista suosinut.

Tästä kulmasta näytti, että ajoimme vielä lähempää Vallisaarta.

Oli jälkiruoan vuoro, phuuh. On muuten hankalaa koittaa saada sorbettia ym. irti tarjoilulusikasta ja homejuustoa veitsestä! Hain meille hyvät kahvit.

Vielä viimeiset lasilliset punkkua ja RRRÖYH. Kiitos! 😋

Kiertelimme laivassa ja koitimme turhaan löytää jostakin ravintolasta tyhjää pöytää. Ei ensimmäistäkään pystypaikkoja lukuunottamatta. Niin täysi laiva! 

Emme jaksaneet seistä ja yhteisestä sopimuksesta kävimme hankkimassa meille hytin.

Se maksoi 16 euroa vähemmän kuin ennakkoon ostettuna!? Maksoimme puoliksi. Vaikka risteilyaikaa oli jäljellä "vain" nelisen tuntia, niin voimat loppuivat siihen. Enpähän muistanut enää, kuinka sokkeloisia nuo vanhat laivat ovat!? Oli käännös sinne, tänne ja tuonne, ja urakka löytää oman hytin ovi!

Kävimme tekemässä ostokset ja suunnistimme monen mutkan kautta takaisin hyttiimme. Hyvin maistui ruokalevot emmekä poistuneet hytistä enää ennen satamaa. Viimeinen ottamani vinokuva ikinä!

Terminaalissa odotimme suosiolla ruuhkan pois alta ja menimme vasta sitten pysäkille. Samalla ratikalla asemalle ja siinä tiemme erkanivat. Jos koskaan ikinä enää menen vastaavalle risteilylle, niin jättänen ruoat syömättä, jotta jaksan hereillä loppuun asti. Puolustaudun kuitenkin vielä sillä, että mies oli herännyt puolikuudelta ja minä kuudelta.

Matkamuistona yksi etukortti, joka on ONNEKSI voimassa lokakuulle saakka. Nyt on risteilykiintiö hetkeksi täynnä!! 😇

Kotimatkan viimeisellä pätkällä kompuroin pahasti, mutta siitä myöhemmin... rkele! 😰

Kuurosateista sunnuntaita!