Lähdimme Tupon kanssa virastoreissulle ideana palata hitaammin kotiin...
Kun saimme vietyä kasan papereita seulottavaksi kävimme ostamassa halpakaupasta lonkerot ja istuimme Karhupuistoon nauttimaan niistä sekä auringosta. Olikin kuuma. Eräs ystävättäremme kävi moikkaamassa meitä siinä.
Sain idean ja sitä seuraten haimme kaverin työpaikalta ruoankuljetusrasiat. Heh mikä sana! No, kuva kertoo kohta enemmän. Tulimme kotiin. Tuppo kuori keitetyt perunat, pilkkoi ja maustoi ne sekä laittoi mukaan kermassa haudutettua possua. Minä "jatkoin" edellispäivän salaattia ja sitä lisättiin boxeihin. Tein vielä muutaman uunileivän, joissa oli kananmuna-juusto-kuorrutus.
Oli siinä kallion reunalla hyvä mutustella ilta-auringossa ja pällistellä ohi lentäviä kuumailmapalloja.
Aurinko painui viereisen talon taakse ja me lähdimme kävelemään. Suuntasimme Linnanmäelle päin.
Minä toimin tapojeni mukaan napsien kuvia sieltä ja tuolta.
Tuppo huomasi tämän "suun" ja laittoi sille tupakan...
Helsingissä on monia kivoja puistoja. Ne vaan pitää "nähdä" ja nauttia näkemästään.
Tämänkin kohdan kyseisestä puistosta huomasin vasta viime kesänä.
Sijaintinsa vuoksi se, ikävä kyllä, taitaa hajusta päätellen toimia vessana. Harmittaa kun kaupunki ei satsaa suosituimpiin puistoihin bajamajoja! Olisi kiva.
Jatkoimme juuri kiinni menevän Lintsin ohi ja menimme länsipuolelle kallioille, jonne paistaa pitkään aurinko.
Siellä me istuskelimme kallionkielekkeen reunalla ja ihastelimme kesäistä Helsinkiä. Oli siellä muutakin porukkaa, mutta ei häiritsevän paljoa.
Aurinko värjäsi pilvet kaupungin yllä kauniin punertaviksi.
Aurinko alkoi laskea, ja niin mekin pois kallioilta. Eräs ystävämme soitti ja lähdimme tapaamaan häntä.
Hienon päivän hieno ilta!
Kuinka monta kertaa olen kirjoittanut sananvapaudesta, joka ei silti mielestäni oikeuta loukkaamaan perättömillä väitteillä? Poistin kyseisen, anonyymin jättämän, kommentin edellisen kirjoitukseni perästä. Olen herkkä, pahoitin mieleni.
Sen verran pahoitin siitä mieleni, että kerron (kommentoin?) tilannettani. Sinullekin.
(..oletan, että saatan arvata anonyymin henkilöllisyyden kirjoitustyylistä..? Tai sitten en.)
Väitit, että käyn ulkomailla monta kertaa kuukaudessa? EN.
Vuonna 2004 olin pitkään yksin ulkomailla. Sen jälkeen olen käynyt KAKSI kertaa Tallinnassa ja KERRAN Tukholmassa (lähinnä Tupon kustannuksella). Viime syksynä olimme Turkissa; Tuppo maksoi matkamme. Ja nyt olimme Kreetalla. Olin tällä kertaa onnistunut säästämään oman matkani hinnan kymppi kerrallaan talven aikan. Syksyn loma on toistaiseksi haave, jonka toteutuminen on erittäin epävarmaa. Nuo KAIKKI (5) ulkomaanmatkat siis YHDEKSÄN VUODEN aikana!
En saa ansiosidonnaista enkä työttömyyskorvausta. Pimeitä töitä EN tee!
Harmittaa, että sorrun hermostumaan! Eilen aamulla kuusi euroa taskussa. Ei ole enää. Se on tätä päivää!
Sebastian, näitä oranssin pallon kuvia tulee vielä lisää. =)
Nyt vaatteet niskaan ja kävellen virastotalolle. Niiden kymmenien paperien toimittamisella saan 146 euroa kuukaudeksi...
Onneksi aurinko paistaa ja on lämmin!!!
Pahoittelen (ehkä) hermostumistani, mutta vastasin silti.
Ps. Reissukuvia laitan ainakin kaksi kertaa vielä...
Ai kun minä olen laiska. Tai sitten se syy kirjoittamattomuuteen on Suomeen saapunut kesä?
Kaikki seuraavat kuvat ovat Kreetan Plataniaksesta, jonne me kävelimme yhtenä iltana. Siinäpä paikka, johon menisin mieluusti lomalle. Agia Marina, se paikka, jossa me olimme, oli ainakin lomakauden alussa turhankin hiljainen. Shoppailumahdollisuus puuttui kokonaan. Minä en mitään kaivannut, mutta likan 15 serkkua odottivat tuliaisia...
Ostin Tupolle kaksivuotislahjaksi lohikäärme-kaulakorun. Tuppo osti minulle aivan mahtavan paidan:
Vai mitä sanotte? (Lihonut joo, mutta sitä ei tarvitse kertoa..)
Lähdimme kolmen kilometrin päähän ennen auringonlaskua. Päästyämme Plataniaksen puolelle alkoi tienvarsille tulla enemmän kauppoja ja ravintoloita. Poikkesimme rantaan...
Mitäpä tuosta muuta? Tupolla on kiire päästä tekemään töitä koneelle...
Laitan siis tänne vain kuvat, jotka aioin.
Ei meille mitään erityistä kuulu. Yritän edelleen laulattaa kansaa viikonloppuisin ja kerätä sillä rahaa elokuun loppua varten. Tuppo täyttää silloin pyöreitä vuosia ja minä haaveilen, että pääsisimme silloin ensimmäistä kertaa kaksin reissuun. Siis muualle kuin Tallinnaan tai Tukholmaan.
Adoptioäitini täytti eilen 81 vuotta. Juhlapäivä meni adoptioisäni siskon hautajaisissa. Surullista.
Vanhempani ovat parhaillaan Ahvenanmaalla. Tapaan äitini ensi lauantaina ja vietän päivän hänen kanssaan.
Nyt on PAKKO päästää Tuppo koneelle. Pahoittelen vähäsanaisuuttani!
Palataan!
Eipä siellä Kreetalla ehtinyt tulemaan nälkä haitaksi asti, ei.
Olimme maksaneet aamupalan ja se koitui hyväksi ratkaisuksi. Ensinnäkin se, että oli herättävä aamuisin tiettyyn aikaan esti sen, että olisimme nukkuneet päivän "hukkaan". Aamupala tarjoiltiin 8-10 täällä:
Toisekseen aamupala sisälsi niin paljon kaikkea, ettei nälkä palannut ennen iltaa.
Jokainen aamu meidät vastaanotti nainen, joka hymyili oikein leveästi sanoessaan "gooooood morning". Nainen ihastui Tupon tyttäreen. Tai hänen hiuksiinsa.
Tarjolla oli kahvia ja teetä. Greippi- ja appelsiinimehua. Sämpylöitä, keitettyjä kananmunia, leipää, kakkuja ja keksejä. Oli hunajaa ja kolmea eri hilloa sekä voileipägrillit. Oli mysliä ja muroja. Juustoa, kinkkua, kurkkua, tomaattia, fetaa, jogurttia ja hedelmäsalaattia.
Oli oliiveja, jotain tomaattisosetta, kapriksia ja hedelmiä. Näemmä kuvan ottamisen aikaan olivat omenat loppuneet.
Oli croisantteja, nakkeja ja vuorotellen munakokkelia tai paistettuja kananmunia.
Näillä pärjäsi todellakin iltaan asti. Olimme kyllä ostaneet syötävää huoneeseenkin ja herkuttelimme tarvittaessa kattoterassilla.
Vieläkö herkutellaan?
Tuppo söi koko reissun paikallisia herkkuja. Tässä lautasella on paikallisia lihapullia.
Likka tilasi yhdessä paikkaa täytetyt tomaatit ja paprikan. Me söimme Tupon kanssa tuon paprikan. Hyvää.
Yksi parhaita syömiäni ruokia oli tämä pippurileike, jossa todellakin oli niitä pippureita. Paikka oli Terpsi familyrestaurant, jossa kävimme kaksi kertaa. Ihana henkilökunta ja loistava ruoka.
Lähes joka paikassa meille tuotiin veloituksetta jälkiruokaa. Oli jäätelöä...
...kakkua ja...
...usein myös pieni pullo rakia.
Koko loman ajan laskin likan kanssa kissoja. Näimme niitä yhteensä noin kolmekymmentä. Kuvan yksilö kyttäsi syömistämme, mutta ei saanut meiltä muuta kuin salamanvälkkeitä.
Kerran likka söi vegepizzaa ja kerran Tuppo paikallista pizzaa. Molemmat tykkäsivät.
Viimeisenä päivänä ymmärsimme mennä pikaruokapaikkaan. Kuvassa on pita gyros, paikallinen kebab-rulla, joka maksoi vain 2,50 euroa. Sillä olisi pärjännyt muulloinkin. Ja taas tuli rakia jälkkäriksi.
Kävimme joka ilta ulkona syömässä. Ai niin, paitsi sinä iltana kun olimme hotellilla järjestetyssä kreikkalaisessa illassa. Ruoat kolmelle, yksi tuoremehu, pullo vettä ja kannu paikallista punaviiniä maksoi 34-38 euroa.
Ei päästy laihtumaan!
Loma Agia Marinassa oli aivan loistava!!!
Tulen hehkuttamaan sitä lukuisten kuvien kera moneen otteeseen. Kuvia ja muistoja on meinaan PALJON! En tällä kertaa pienennä kuvia vaan jätän ne niin, että ne saa klikattua suuriksi. Suosittelen.
Mukana reissussa oli siis Tupon nuorin tytär, 12-vuotias. Hänen laukut tuotiin meille jo edellisenä päivänä ja likka tuli puoli tuntia ennen lähtöä. Kyyti tuli sovittuun aikaan ja pääsimme lentokentälle.
Turvatarkastuksessa tyttö menetti saksensa niiden jäätyä penaaliin käsimatkatavaroihin. Kentällä aika meni yllättävän nopeasti. Nopeasti meni lentokin sen ollessa puoli tuntia ilmoitettua nopeampi. Vain kolme ja puoli tuntia. Tyttö viihtyi sudokuja tehden. Meillä oli tekemäni eväät mukana.
Perilläkin oli toiminta todella nopeaa. (kuvia ei sieltä ole sillä kyseessä oli sotilaskenttä) Pian olimme bussissa ja matka Hanian läpi taittui ripeästi. Olimme alle tunnissa perillä ja hotelliin kirjautuminen oli nopeaa. Henkilökunta auttoi laukut huoneiston ovelle ja se tulikin tarpeen: korkeuserot olivat melkoisen huimia.
Tässä mäki ylös hotellialueelle. Respa on tuossa palmun kohdalla. Huoneita oli tien molemmin puolin.
Jyrkkä oli mäki samasta kohtaa alaspäinkin. Löysimme vasta kolmantena päivänä hissin (tien toiselta puolelta), josta oli reippaasti iloa ja hyötyä.
Tuossa on päärakennus, jossa oli huoneita ja respa. Ja luultavasti myös henkilökunnan huoneita. Vastapäätä oli minimarket, josta sai kaikkea mitä tarvitsi.
Onneksi rakennusten välissä oli portaita, joita pitkin pääsi helpommin ylös kuin liukasta katua. Kerran meinasin kaatua kun varvastossu luisti alta. Onneksi sain likan olkapäästä kiinni!
Huoneistomme oli aivan huikea! Hienoin missä olen reissuilla ollut. Se sijaitsi hotellialueen korkeimmalla kohdalla ja oli kaksikerroksinen. Alakerrassa oli vessa ja suihku, keittoseinusta jääkaappeineen, levitetty sohva likalle, TV sekä parveke. Tässä näkymä siltä parvekkeelta.
Tupon ja minun parisänky oli yläkerrassa. Ajatelkaa jotain lapinmökkiä, jossa yläkerta on tavallaan parvi. Sellainen meillä oli. Puukaide ja vino katto. Oli siellä oma vessakin. Ja järkyttävän MAHTAVA kattoterassi...
Pinta-alaa terassilla oli ehkä viisitoista neliötä! Toiselta reunalta näkyi meri koko leveydeltä...
Ja toiselta puolelta koko uima-allasalue...
Allasalueen vastakkaisella puolella oli iso allasbaari pelinurkkauksineen. Oli mm. biljardi sekä ilmakiekko, jota pelasimme ahkerasti lähes jokaisena päivänä.
Sinne oli hyvä mennä hetkeksi varjoon kuumimpaan aikaan.
Pakastimesta otettu ja paikallisella oluella täytetty tuoppi maksoi kolme ja puoli euroa. Ei paha! Tosin marketista haettuna se oli tietysti edullisempaa. Likka nautti erilaisia mehuja, pirtelöitä ja söi jäätelöä.
Tuossa kuvassa näkyy meidän vakiopaikat. Ne kun ovat suoraan huoneistomme edessä, lähellä allasta ja riittävän etäällä lasten altaasta. Vesi altaassa oli aluksi turhan kylmää, mutta parina viimeisenä päivänä täydellistä. Uitiin kyllä joka päivä.
Tässä ensimmäinen "erä". Kuvien lataaminen on aika hidasta, joten jatkan lomaterveisiä toisen kerran. Ja varmasti kolmannenkin...
Haluan takaisin tuonne HETI!
