HappiHyppelyllä

Näin se tammikuu päättyy...

Nukuin mielestäni viime yönä seitsemän tuntia heräämättä kertaakaan. Herätessäni olin muka pirteä, keitin kahvit ja jo toisen mukillisen kohdalla haukottelin. Saattaa olla vähän outoa, että olen torkahtanut päivän aikana kolme kertaa? En mitään pitkiä pätkiä, mutta sipannut kuitenkin.

Äiti soitti illalla ja kysyi olenko käynyt kävelemässä lumessa. Hmm, olihan se kyllä monta kertaa tänäänkin valoisaan aikaan mielessä, mutta oli vaivattomampaa käpertyä vaakatasoon viltin alle. Äiti tietää tästä väsymyksestä ja on tietysti huolissaan. Otin jotenkin sellaisen kevyen kiukkukimmokkeen tuosta puhelusta ja päätin tehdä asialle jotain. Että pitäisi ajatella sitä, kun hänhän ei pääse niin vain lähtemään happihyppelylle, toisin kuin minä voisin...

Vaihdoin vaatteet ja astelin ulos ovesta. Kävelin jotenkin suunnittelemattomasti kohti Puu-Vallilaa - ja olin jäädä bussin alle!? JOS olisin luottanut sokeasti liikennevaloihin, niin siten olisi varmasti käynyt. Paikallisliikenteen bussi ajoi törkeästi punaisia päin! Onneksi tajusin vilkaista vasemmalle, koska näillä keleillä ei niin vaan tehdä äkkijarrutuksia, emme kumpikaan. (Jälkiviisaana harmitti, etten tajunnut katsoa bussin numeroa!)

Minusta on ihanaa kävellä tuolla puutaloalueella mihin vuodenaikaan tahansa. Vilkuilla sivusilmällä ikkunoista sisälle, koska "meissä kaikissa asuu pieni tirkistelijä", hih.

Oli aurattuja teitä, mutta eniten pelkkiä polkuja. Joillakin teillä oli estetty jalkakäytävillä kulkeminen mahdollisten katoilta putoavien lumien vuoksi ja kun sama katu oli auraamatta, niin haastavaa oli. Olisi kannattanut kääntyä tässä ravintola Pikku-Vallilan kohdalla Vallilantieltä Keuruuntielle...

En kääntynyt vaan jatkoin suoraan kurkkien porteista sisälle pihoihin. 

Olisin joskus päässyt vaihtamaan tästä Omasta Kotoa jonnekin tuonne puutaloon, mutta kuten olen ennenkin kertonut, niin tuo alue on aika sisäänpäinlämpiävä. Siellä voi käydä mäihä ja saada maailman parhaat naapurit samaan taloon. Tai sitten riitelet talvet lumitöistä ja kesät rikkaruohoista, grillihiilistä, saunavuoroista tai ihan mistä vaan. Kivitalossa (kerrostalossa) ei noita ongelmia ole, kun huoltoyhtiö (yleensä) hoitaa hommat.

Olisihan se ihan mahtava juttu, jos samaan taloon sattuisi samanhenkiset asukkaat, jotka toimisivat keskenään yhdenmukaisesti. Nytkin näin pihoja, joissa kukaan ei ollut tehnyt lumitöitä ja toisia, joissa kaikki oli hoidettu esimerkillisesti. Joissakin pihoissa uurastettiin parhaillaan.

Kuljeskelin pitkin ja poikin päätyen kauppaan vessapaperiostoksille. Luuletteko, että ostokset jäivät siihen pakettiin? En minäkään. Tein vihdoinkin juuri KAKSI pellillistä pizzaa, mutta niistä seuraavalla kertaa. Heh heh, ainakin kuvia on PALJON. 😝

Hemaisevaa alkavaa helmikuuta!

RuokaTesti 1/2022, osa 7.

Miten olette pärjänneet Valtterin kanssa?

Täällä pyrytti lunta ihan mukavasti.

Vein perjantai-iltana naapuritalon ystävättärelle alaovelle sen salaatin ja pussillisen tomaatteja. Sain ei-sovittuna vaihtokauppana apteekkituotteen: suusumutteen, joka lyhentää flunssan kestoa ja lievittää oireita. Hän oli saanut näitä joltain ja tässä on päiväys 02/2022. Kiitos, mutta toivotaan nyt kuitenkin, ettei tälle tule käyttöä! 👍😇

Olen kyllä ollut monta päivää ihan vetämättömissä ja torkahdellut milloin sattuu. Aivastellut huomattavasti enemmän kuin yleensä, mikä oli pääasiallinen oire 11-12/2020, kun sairastin koronan. Lämpöä ei ole ollut, mutta ei ollut silloinkaan. Maskia olen käyttänyt joka kerta julkisessa liikenteessä sekä kaupoissa ja pessyt ahkerasti käsiäni. En käy ostamassa testiä, koska en ole tapaamassa ketään enkä menossa minnekään. Silti vähän mietityttää, että "voisiko tämä olla"..? Toivotaan, että ei!

Tiedän olevani tässä talossa ainoita, joka käy ulkona tupakalla. Roskia viedessä huomasin naapurirapun kohdalla ikävästi "koristellun" kukkaruukun. Minulta ei jää yhtään stumppia mihinkään! (Kuva otettu eilen aamulla ennen lumimyrskyä!)

Yleensä pidän tuhkakuppipurkkia tuon padan takana, mutta nyt kannan tuhkista taskussani, koska en kahlaa tuonne nurkkaan.

Katsoin viime yönä Areenasta kotimaisen sarjan Mieheni vaimo. Alusta loppuun ja myöhään, tai aamuvarhaiseen, meni. Tykkäsin.

Mutta sitten (taas!) ruokiin. Piti perjantaina käydä ostamassa lähikaupasta vain kahvia, mutta kuinkas sitten kävikään?! Juuri tässä on yksi syy siihen, että koitan minimoida kauppareissut. Vaikka kuinka muka päättäisin, että käyn vain äkkiä täsmäostoksilla, niin ei se tuppaa onnistumaan. Ensimmäinen 'harha-askel' oli -30% kanan paistileike (hintaa jäi 1,92 €). Huomaa maininta 'Välimeri', heh. Vaikka tässä oli kerrankin päiväystä jäljellä, niin laitoin pakkaseen.

Suippopaprikoita ei voi koskaan olla liikaa ja koska nuo maksoivat nyt 1,29 euroa, niin ostettavahan se oli. Ja koska on pizzan tekeminen mielessä, niin -aah- mustia oliiveja halusin mukaan.

Ja koska ostin kanaa, niin pitihän sille ostaa riisiä, koska kotona sitä ei ollut. En tosin ole koskaan ennen ostanut näin pientä pussia (500 g/1,59 €). En ehkä tummiakaan.

Kuinkahan monta kertaa olen maininnut, ettei juustoja(kaan) voi olla koskaan liikaa? Olen edelleen samaa mieltä! Raastetta sai plussa-kortilla kaksi pussia kolmella ja puolella eurolla, ja Aura-pala oli tarjouksessa 2,79 euroa. Onko se halpa? Pizzassa sitä kuitenkin PITÄÄ olla!

Ja jotain hyvääkin teki mieli. Ai että, yläasteen äidinkielen opettaja "jossain" kiittänee jokaisesta ja-sanalla aloittamastani lauseesta? Korjaan virkkeestä, anteeksi molempiin! 😏

Kun yhdistää nämä perjantain ostokset (sis. kahvit) 18,91 euroa eilisiin kahveihin plus Mutti ketsuppiin 10,62 euroa, niin näistä tulee yhteensä 29,53 euroa. Siispä 13.01. jälkeen saldo on yhteensä huikeat 73,66 euroa. Ilmankos nyt on tili tyhjä...

"Hätä ei ole tämän näköinen, vaan pieni ja pyöreä", kuten äitini tapaa sanoa. Kun teen tänään ison + paksun + täyttävän pellillisen pizzaa, niin sillä pärjään pitkään. Siispä Stansta suuntaa nyt kohti keittiötä ja taikinaa tekemään, pilkkomaan kaikkea ja nauttimaan tekemisestä.

Lumista sunnuntaita!

Maistuisiko kahvi?

Hamsteri minussa nosti päätään...

Oli kahvista puhetta, kuten tiedätte. Hintojen kovasta noususta. Ei tästä kauaa ole, kun kävin ostamassa tarjouksesta Kulta Katriinaa. Tässä kohtaa minusta tuli sen verran utelias, että piti etsiä ajankohta: vasta kolme kuukautta sitten eli lokakuun lopulla kolme pakettia sai kahdeksalla eurolla!? Nyt yksi paketti kyseistä merkkiä maksaa jo yli kuusi euroa!!! Aika (kurjaa ja) hurjaa...

Kävin eilen illalla pitkästä aikaa kävellen lähimmällä ostarilla. Hieman oli hidasta ja huteraa eteneminen, kun piti taiteilla sohjossa, jäätyneessä sohjossa ja sitten 'vain' jäällä. Tunti siinä meni, mutta muistin kuitenkin paluumatkalla koukkaista lähimmän K-kaupan kautta. Edelleen KIITOS Megille, kun vinkkasit tarjouksesta!!! 💜 (Olen jakanut vinkkiä monien iloksi FB:ssa eteenpäin!)

Ostin siis kaksi ja testasin tänä aamuna. En löytänyt moitteen sijaa ja koska asia jäi jäytämään päätäni, niin kipi-kipi ennen luvattua lumimyrskyä hakemaan kolme pakettia lisää. Nyt pitäisi riittää aika pitkäksi aikaa..! 😁

Olen oikeasti odottanut, että tulisi sopiva hetki linkittää tänne Antti Holman ihanat kolumnit! No NYT, vihdoinkin!!! Tämä liittyy niiiin täydellisesti kahviaiheeseen, jotta tässä. Suosittelen todellakin lukemaan (niitä muitakin siellä), joten olkaapa hyvät! 👌😍

Ja kun kahvista puhutaan, niin tulipa tämäkin mieleen. Olin vielä pikkutyttö, kun olimme Valkeakoskella sukujuhlissa. Siellä edesmenneeltä isältäni kysyttiin, että "ottaako Pekka lisää kahvia?". Isä hyvin hitaana hämäläisenä vastasi: "no juu, tuota, kiitos ei" ja pieni kuppi oli jo täynnä. 😘💗

Ja se, että äidin luona Rovaniemellä kahvinkeitin on alakaapissa muulloin, paitsi minun ollessani siellä. Välillä ihmettelen, miten hän tulee toimeen ilman kahvia ne muut ajat, koska minulta hän kyselee vallan outoihin aikoihin, että "joko se olisi kahviaika?". Viime reissulla juotiin useammat 'kahden kahvit' vasta kolmelta... Isä oli tarkka noista ajoista.

En eilen löytänyt Pirkka-lehteä enkä jostain syystä tohtinut sen sijaintia kysyäkään. Nyt kysyin ja löysin, vaan en ymmärrä, miksi ne on sijoitettu kassojen jälkeiseen nurkkaan? (Maksaako joku muka ko. lehdestä 4,90 euroa ilman plussa-korttia..? Epäilen.) No, sain omani sekä AINOAN suunnittelemani 'oheistuotteen' kahvien lisäksi. MUTTI ketsuppia en ole koskaan maistanut - enkä ole vieläkään. Kohta olen.

Näiden ostosten hinnat tulen liittämään seuraavaan RuokaTesti -postaukseen, joihin alan itse olla aikalailla kyllästynyt - kuten varmaan tekin?! Mutta, koska ihan itse päätin jatkaa 10.02. asti, niin sehän on tehtävä. Meinasin kirjoittaa, että "vaikka hampaat irvessä", mutta muuta ilmettä en omillani saisi aikaiseksi muutenkaan... mitä itseironiaa. 😝

Vähän koomista, että kun tänään lähdin kauppareissulle, niin juuri "minun" rapun porrastasanteella oli tällainen:

Vielä ei sada lunta, mutta tuuli humisee jo myrskyä enteilevästi. Ihanaa, kun ei tarvitse lähteä mihinkään! Onneksi on tallennettuja ohjelmia digiboxilla, koska illan elokuvatarjonta surettaa/nolottaa/harmittaa ja jopa naurattaa. Katsokaa vaikka. Ja tämän kirjoitettuani vilkaisin ulos - johan on alkanut pyryttää.

Olkaa varovaisia ja turvassa Valtterilta!!! 💙💙💙

RuokaTesti 1/2022, osa 6.

Vuoden ensimmäinen ruoka-apujonotus.

Olen oikeasti miettinyt, että mihin saakka jatkaisin tätä testiä. Ja miten nimeän seuraavat..? Heureka: heti keksin, että käyn muuttamassa aiemmat muotoon "1/2022". Nyt tiedän kestonkin, koska tutustuminen kalenteriin kannattaa. ELI: tämä testi kestää 13.01. - 10.02., jolloin testin kokonaisaika on tasan neljä viikkoa, piste. Asiaan...

Torkahdin eilen päivällä hetken ja miten tulikin herättyäni mieleen, että oli torstai ja lähimmässä paikassa ruokajako. En ollut käynyt siellä aikoihin ja nyt tuntui, että kannattaisi. Vilkaisin ulos ikkunasta ja jäisiä jalkakäytäviä lukuunottamatta näytti ihan kelpo keliltä. Vaihdoin vaatteet, nappasin repun selkään ja lähdin köpöttelemään pingviininä kohteeseen. Jonoa oli "kulman ympäri ja vähän siitä eteenpäin", joten liityin jonon jatkeeksi.

Taakseni ilmestyi nuori "mies", joka alkoi välittömästi juttelemaan itsekseen. Onneksi samaan aikaan hänen ja minun väliin ehti tulla vanhempi nainen, jonka kanssa tulikin sitten juteltua sana jos toinenkin (yllätys?). Odotellessamme jonon liikkumista alkoi ensin tihuuttaa vettä. Sitten se muuttui pieneksi hetkeksi rakeiksi ennen räntää ja lunta. Toppatakki ja pipon alta näkyvät hiukset kastuivat.

Se nuori "mies" höpötti tauotta, mutta jossain vaiheessa hän sai seuraa vanhemmasta miehestä ja hetkeksi alapään aiheet vaihtuivat armeijan muisteluiksi. Juuri ennen ovelle pääsyä tunsin käden takareidelläni!!??!! Pyörähdin ympäri ja sanoin yllättävän rauhallisella äänellä: "MITÄ vit-tu-a? Mitä vittua sä luulet tekeväsi?! Hyi saa-ta-na!". Se vanhempi mies häkeltyi hetkeksi, mutta alkoi sitten torumaan tyyppiä hyvin määrätietoisesti. Että minulla kiehahti, mutta olen ylpeä siitä, että sain hillittyä (rukkaseni ja) itseni! Hyi helvetti! 😫

Tilanne meni ohi ja pääsin muutaman minuutin päästä sisään. Sain ensimmäisenä leipää. Kysyttiin otanko tummaa vai vaaleaa ja vastasin, että pääasia, että on pehmeää. Ylempi Reissumies on parasta (laitoin puolet pakkaseen), mutta alempi taitaa olla minulle liian kovaa.

Heti perään ojennettiin (laktoositon!) Flora-paketti sanoin "tästä kaupan päälle", johon minä niin vitsiniekkana, että "eikun leivän", eh-he-he. 😏

Sitten kysyttiin, että keltaisia vai punaisia. Hätäpäissään valitsin keltaiset (koska ne punaiset olivat ihan kuin tummia rypäleitä) ja sain vähän yli kilon kirsikka- vai luumutomaatteja? Mukaan tuli omena ja kaksi isoa kurkkua, kiitos!

Seuraavaksi reppuun sujahti kaksi pussia: Caesar- sekä Romaco -salaattia. Jälkimmäisestä en ole tainnut koskaan kuullakaan.

Vähän epäilevän näköisesti kysyttiin, että huolinko kaurahiutaleita. Tottakai minulle kelpaa! Kun otin kotona kuvaa paketista, niin ensimmäisenä tuli mieleen Hanni... (Aloittaisit uudestaan kirjoittamaan blogia, pliiiiis!) 🙏

Toista kuvaa ottaessani pyytelin jo äänettömästi anteeksi, kun eihän nuo sitten olleetkaan gluteenittomia. (Tulet 'gluteiiiinista' aina mieleen..) Itselleni nuo sopii.

Seuraavalla 'pisteellä', jos olisin ennestään MUKA murissut, niin olisi ne murinat loppuneet siihen! Katsokaa vaikka...

Ui-jui-jui! 😍

Kotiin palattuani pistin viimeiset spagetit kiehumaan samalla, kun purin repun. Voihan pojat, eipä ole Stanstan lautasella nähty aikoihin tällaista ilotulitusta:

Spagettien päällä on tekemääni homejuustolla höystettyä "kanakastiketta" ja salaattipuolella... jääsalaattia, kurkkua, tomaattia, paprikaa, viinirypäleitä, salaattijuustokuutioita sekä salaattikastiketta.

Jälkiruoaksi kippasin vanilja-sitruuna-jugurttia kippoon ja laitoin päälle klementiinin paloja sekä puolitettuja räpäleitä.

Jatkossa jätän klementiinit erikseen syötäviksi, koska ne koittivat varastaa kaiken huomion itselleen.

Tähän väliin röyhtäistään silleen sivistyneesti. 😄

Unohtui aiemmin kehua, että yllätysvieras osti minulle kauppareissulla heijastavan kestokassin. Olen pitkään toivonut tällaista ja nyt sen sain. Tosin en ota tätä mukaani ihan mihin vain. (Tämä EI OLE kauppaketjun mainos!)

Tein illalla inventaarion pakastimeen ja yllätyin - eihän siellä ole enää juuri mitään!? On paketti lihapullia (tee kastike naapuritalon ystävättäreltä saamiesi tomaattisoosien kera), paketti kananuggetteja (paista uunissa ranskalaisten kanssa) sekä paketti grillimakkaroita. Lisäksi siellä on bataatti-perunamuusia, perunamuusia ja ehkä vielä vähän muusia. Löysin pienen rasiallisen jauhelihakastiketta ja otin sen sulamaan. Voivat tehdä tuttavuutta loppujen spagettien kera.

Mutta, koska en edelleenkään oikein pidä tomaateista sellaisenaan, niin lähdin illalla vielä kauppareissulle. Mietin, että mihin niitä tomaatteja voisi käyttää ja -yllätys- tuli pizza mieleen ensimmäisenä. Ostin pussin pizzasuikaleita ja purkillisen ananasta sekä litran maitojuomaa puuroja varten.

Teen viikonloppuna paksun, koko pellillisen ruokaisaa pizzaa.

Ruokiin on mennyt 13.01. - 27.01. (kahdessa viikossa!?)
3,67 + 40,46 = 44,13 euroa.

Illalla teki vielä jotain mieli ja keitin ison mukillisen teetä.

Harvoin on Stanstalla näin herkullisia leipiä iltateen kanssa! 😋

Tuli juuri mieleen, että taidan laittaa naapuritalon ystävättärelle viestin, että jos hänelle kelpaisi osa tomaateista sekä Caesar-salaatti. 👇

Itselläni kun on vielä avaamaton jääsalaatti ja sitten se uusi (Romaco), niin en millään ehdi syömään kaikkia ajoissa.

Olen taas 'unohtanut' syödä kalkkia ja vitamiineja. Varmaan ainakin kaksi kuukautta otin ne aina sillä aikaa, kun aamukahvi valmistui. Jotenkin se MUKA on tuntunut nyt niin hankalalta. Eilen illalla sen keksin: otin käyttöön äidille hankkimani dosetin, jonka kansia hän ei enää saa auki ja laitoin sinne pillerit valmiiksi. Eipähän tarvitse silmät rähmässä pelata purkkien kanssa. Toimi ainakin tänä aamuna.

Aion käydä tänään ostamassa testipaketin Costa Ricaa, sillä jos se osoittautuu juotavaksi, niin ehdin hakea lisää ennen viimeistä päivää. Megille kiitos vinkistä!

Tammikuun viimeistä perjantaita!

Loputon jutt(el)u

Tänään tällaista.

Meinasin kirjoittaa, että olen varmaan jonkin asteinen "ADHD -itsekseen ajattelija", mutta sitten tuli mieleen, että mitä jos termi loukkaa jotain henkilöä, jolla on oikea diagnoosi? Olen toki kelaillut samaa aihetta (oman pään sisäinen kälätys) mielessäni äärettömiä määriä, mutta nyt tämä putkahti "tapetille", kun olin tulossa suihkusta.

Olin jo kammannut hiukset ja kuivannut kylppärin lattian. Matka sieltä olohuoneeseen kulkee eteisen poikki. Olin juurikin tuossa eteisessä viemässä kylpytakkia pois, kun muistin luvanneeni itselleni lasillisen (tai kaksi tai..) punaviiniä, "koska sitä on". Välähti, etten voi mennä ilkosillaan keittiöön, koska koirien ulkoiluttajat voisivat nähdä minut. Olin jo kääntymässä takaisin olohuoneeseen, kun välähti, että "vie takki, palaa pukemaan ja mene vasta sitten keittiöön". 

Niinpä niin, huomasin tamppaavani askeleen toiseen ja sitten toisen toiseen suuntaan, ja sitten alkoi naurattamaan. Tuostakin puhuttiin sen yllätysvieraan kanssa; kyvystä nauraa itselleen. Nauran äärimmäisen harvoin ääneen (taito, jonka haluaisin osata tehdä silleen nätisti ja hillitysti!), josta tuli mieleen, etten tietyissä tilanteissa voi sietää sellaisia valtavaan ääneen kaakattajia. Ihailen heitä, joilla on ihana, tarttuva nauru.

Josta tuli mieleen, että on puheääniä, joita kammoan. Kerroinkin sille yllätysvieraalle, että olen monesti sanonut: "Luoja minua varjelkoon, etten vanhuuttani ala ikinä määkimään enkä narisemaan". Vieraalla on erittäin miellyttävän pehmeä ääni ja hän artikuloi kauniisti. Siksikin juttelut ja keskustelut soljuivat miellyttävästi. Liian kovat, nasaalit, metalliset ja naukuvat puheäänet ahdistavat.

Tuosta pään sisäisestä kälätyksestä tulee mieleen tilanteet, joissa kävelen yksin jonnekin. Havannoin koko ajan ihan kaikkea! Osaan joskus harvoin vain kävellä, mutta useiten se menee näin: "kappas, maassa on kasvomaski - eikö ihmiset stana osaa laittaa niitä roskiin - tai no, onhan linnut voineet repiä niitä pois roskista - voi niitä lintuja, joiden jalkoihin ne kuminauhat ovat jääneet kiinni - tuo auto meni törkeästi punaisia päin, olikohan kuskilla kännykkä kädessä - ärsyttää jalankulkijat, jotka räpläävät puhelinta eivätkä katso eteenpäin - onpa kiva mainos bussipysäkillä - vaihtuukohan tuohon kohta vihreä valo - väistä oikealta.." ja papatus jatkuu tauotta. Onneksi ainakin toistaiseksi äänettömästi... 😁

Joskus päässä soi jokin kappale, korvamato. Sama biisi voi soida monta päivää. Tai monta kappaletta peräkkäin. Kutsun sitä jukebox'iksi, ja se on rasittavaa ainakin silloin, jos sekaan änkeää mainosbiisejä. ♫♪♪

Pyörittelin eilen illalla lankoja eikä siitä ollut tulla yhtikäs mitään. Tein sen toisen vasemman jalan sukan valmiiksi, mutta en ollut siihen lainkaan tyytyväinen. Jos en ole itse tyytyväinen, niin miten minä voisin antaa sellaisia sukkia kenellekään? En mitenkään! Niinpä purin molemmat valmiit (vasemmat) sukat kantapäihin saakka ja johan mieli helpottui. Nyt en koske niihin ennen kun minulla on joku selkeä visio. Sukkien toteutus oli/on jumissa kuin Krokon pää:

Otin sitten keskeneräisen sukan käsittelyyn. Aloitin sen Rovaniemellä ja äiti valitsi niihin kaksi väriä. Vaikka langat ovat 7veikkaa, niin ne ovat niin ohuet, että tuntuvat Nallelta. Sain sukan yöllä melkein valmiiksi ja päätin, etten tee mitään muuta ennen kun ne ovat valmiit. Jos saan tehtyä joskus valmiiksi, niin voisin postittaa sukat äidille ystävänpäiväksi... 💗

Tammikuu on usein tuntunut ihan järjettömän pitkältä, mutta johan ensi viikolla alkaa helmikuu!? Sää on harmaa, lämpötila nollassa ja maassa vettä sekä jäätä. Ei tunnu kovin talviselta.

Vainojen uhrien muistopäivää!

RuokaTesti 1/2022. osa 5.

Kokkailuja ja vähän muuta.

Eihän vierasta (sunnuntainakaan) nälässä pidetty - tai sitten halusin vain kukkoilla? 😆

Otin pakkasesta itse paistettua broilerin koipi-reisi-mitä-ne-nyt-on paloiteltuna ja sen jouluna käyttämättä jääneen homejuuston.

Ihan törkeän hyvää juustoa, mutta ei sula niin helposti kuin esimerkiksi Aurajuusto.

Tein tietenkin pohjan itse. Heh, mainittakoon, että "pistin" ystävättären katsomaan kokkailuajan Harry Potter'ia. 😁

Tuosta Stanstan omasta "potterista" (on tuolla joku ilme ja nenä poskella?) syntyi pohja, joka repesi ja se piti paikata...

Vaikka olen ostanut jonkun tomaattisosetuubin, niin käytän silti pohjan päällä mieluummin tekemääni 'punaista soosia'.

Emmental-raastetta, punasipulia, (väkevä) pieni chili, homejuustoa, paprikaa, juustokuutioita...

...broileria ja...

...vielä lisää juustoa ja uuniin.

Ei moitteen sanaa! 👌

On noiden pizzojen tekeminen kivaa ja varsin vaivatonta, jos ei harmistu silppuumisesta ja pilppuumisesta.

Maanantaina keitin ystävättären ostamia perunoita ja tein ostamastaan jauhelihasta kastikkeen. Sipulia ja paprikaa "pohjalle"...

Homejuuston lisäksi 'punaista soosia', mustapippuria, ripaus kanelia, suolaa sekä lipstikkaa.

Oikein hyvää, vaikka taas itse sanonkin. 😋

No niin, ystävätär lähti hetki sitten (on tiistai iltapäivä). Ihana ihminen, mutta kun yllätysvieras viihtyi perjantaista tänne tiistaihin, niin aloin jo kaipaamaan yksin olemista. Ei millään pahalla. Ei tarvinnut pyytää lähtemään, vaan miehensä alkoi 'jo' kaipaamaan - kummallista? 😉

Jääkaapissa on loput broileripalat sekä vielä homejuustoa, joista ajattelin tehdä pienen kastikkeen. Loppu jauhelihakastikekin on valmiiksi pakasterasiassa, että jos se meinaisi jäädä syömättä. Kahdet villasukat on kesken, ja digiboxilla PALJON katsomatta jääneitä ohjelmia...

Keskiviikkohuomenta!

Taivaanranta punertaa vaikka käsittääkseni tälle päivälle on luvattu lumisadetta? Läppärin alareunassa lukee "-2०C selkeää". (Mistä muuten tehdään tuo asteeseen tuleva pieni pallo? Siis saako sitä tehtyä jotenkin näppäimistöllä?) Tuon näppäiltyäni alkoi sama alalaidan teksti muuttua. Ensin luki, että 'lunta tulossa' ja nyt 'nolla astetta ja pilvistä'. Päättäisi nyt... (Sade/lumi pian)

Kahvi maistuu tänä aamuna hyvältä, mistä tuli mieleen, että olisi aika törmätä hyvään tarjoukseen. Katsoin Kulta Katriinan hintaa lähi-Alepassa ja se oli jo yli viisi euroa paketti!? Paljon teillä kuluu kahvia? Itse huomasin, että paketti kestää aktiivisimmillaan keitettynä vähän yli viikon ellei ole kahvia juovaa vierasta kylässä. Muulloin pidempään.

Söin eilen vieraan lähdettyä perunoita ja kastiketta, ja torkahdin puoleksi tunniksi. Herättyäni tein sen broilerista, paprikasta sekä homejuustosta, jottei ensin mainittu menisi hukkaan.

Sitten tiskasin ja vein roskat. Illalla katselin telkkaria ja kudoin sukkaa, MUTTA. Himskatti sentään, ensimmäinen sukka valmistui jo aiemmin ja olin toisen kanssa tulossa juuri kärkikavennuksen alkuun, kun tajusin, että teen tavallaan kahta vasenta sukkaa. Jalkaterän päälle tulee kerrosrivinousua enkä ollut ajatellut, että sama pitää tehdä toiseen sukkaan peilikuvana. Nyt pitäisi päättää teenkö vain valmiille (sen jalkaterä näyttää tyhmän kapealta eli kannattaisikohan sekin purkaa?) uuden parin vai puranko vielä kesken olevan? En tiedä mihin langat riittäisivät ellen purkaisi. Kas, siinäpä pulma, joka sisältää 'pienen' ärsytyksen.

Mihin ei (perjantaina ostettu) suklaa auttaisi..? 😄

En tiedä myllersikö jossain alitajunnan perukoilla kaikki edellisten päivien keskustelut, mutta pyörin pitkään saamatta unta. Sitten torkahtelin, heräilin ja tuskailin. Onneksi tänään ei ole pakko tehdä mitään ja voin ottaa päikkärit vaikka kahteen kertaan, jos siltä tuntuu. Taidan aloittaa katsomalla jonkun elokuvan...

Kepeää keskiviikkoa!