The Risteys, ja Post It-lappunen!

Olen selkeästi jossain risteyksessä enkä ole täysin varma miten jatkaisin..? Vai jatkanko? Jatkanhan minä kun en lopettaakaan halua.

Enkä taida oikein tietää miten ja mitä nytkään kirjoittaisin. Alan olla kyllästynyt siihen, että tämä blogi ei enää vedä lukijoita puoleensa. Myönsin eilen Tupolle, että MINÄ OLEN HUOMIONHAKUINEN. Jep, niin olen. Ja siksi turhaudun ellei teksteilläni ole lukijoita. Myönnän. Katsokaas nyt oikeassa reunassa olevaa sivupalkkia, josta löytyy bloginlukijat -teitä on siellä VAIN viisi. Luulin, että teitä olisi enemmän. Pah. ( *klik-klik* )


Puhuin eilen siitä, kuinka vankila-aihe on jo käsitelty vanhoissa blogeissani. Minussa ei ole enää mitään erikoista ja kiinnostavaa? Tai voisi olla ellen tavallaan kaunistelisi tiettyjä asioita. Rakennanko uuden, erilaisen, irrallisen blogin, jossa unohtaisin minä-muodon ja kirjottaisin jälleen asioista niiden omilla nimillä? Vai jatkanko täällä valitsemallani tyylillä? En minä tiedä.
Auttakaa te???

Mutta mutta, sain Kummitukselta (sentään) tunnustuksen. Kiitos Kummitus siitä!!!

1. Kiitä linkin kera bloggaajaa, joka antoi tunnustuksen. (done)
2. Anna tunnustus eteenpäin 5:lle lempiblogillesi ja kerro siitä heille kommentilla. (I will..)
3.  Kopioi Post it-lappu ja liitä se blogiisi. (done)
4. Ole iloinen saamastasi tunnustuksesta, vaikka se on kerrottu vain Post It –lapulla ja toivo, että lempibloggaajasi jakavat sen eteenpäin. (I am and I'm going to do)

On vuoroni valita "uhrit". Haluaisin toki antaa saman lappusen takaisin antajalleen, mutta yritän siitä huolimatta keksiä viisi muuta. (Kyllä sinä, Kummitus, ansaitsisit kaksikin lappua, eipä sillä!)

Hanni, vaikka elämäntilanteesi ymmärtäen et nyt juurikaan kirjoita, niin ODOTAN, että Viivi tuo sinut syksyn tullen takaisin koneen äärelle ja kertomaan kaikesta Sinulle ihanan omatyyliseen tapaasi! (Rakas!)

Liskonainen, hiljaista on sielläkin suunnalla nyt ollut, mutta luotan siihen, että et osaa olla kirjoittamatta. Sitä odotellessa..! <3 (Rakas!)

Eki ja Kauko, Samaan aikaan toisaalla-blogi, te vaan olette. Saatte hymyn kanssa toisinaan aikaan kurkun kuristusta, mutta pääasiassa nautinnollisia lukuhetkiä. Kiitos!  Osaisinpa kirjoittaa kuin te!

"MINÄ" eli "Ain't life a bitch"-blogin kirjoittaja. Vaikka kommentoin siellä erittäin harvoin, niin en ole unohtanut tapaamaani hienoa naista! Kaikkea parasta Sinulle!

Muistatteko, te mukana kauan kulkeneet, Epsoon? Hän alkoi vihdoinkin kirjoittaa blogia ja aiheesta, joka sattuneesta syystä on minullekin aikaslailla tuttua. Ymmärrätte varmaan? Tunnustuksen siitä ansaitsee hänkin. Hienoa Epsoo! Hyvä sinä!

Siinäpä viisi "uhria". Minä kipitän noihin blogeihin ilmoittamaan valinnoistani ja toivon, että tunnustus ilahduttaa sen verran kuin Stanstakin tuosta ilahtui lapun saatuaan.

(Erilainen perspektiivi Linnanmäkeen?)


MUTTA auttakaa minua? Miten jatkan tästä eteenpäin? Kerronko enemmän "oikeasta elämästäni" vai jatkanko sydämien piirtelyä? Hei, Tupon kanssa niitä sydämiä kyllä riittää, mutta ei kaikkien muiden kanssa. Tavallaan elämä on ihan ookoo, mutta näin kirjoitettuna aika tylsän oloista. Pitäisikö "keksiä" jotain muuta? Elämä on laiffia ja siihen mahtuu muutakin kuin mitä tänne olen viime aikoina kirjoittanut. Alanko (Ismo ON jumala!) "rehellisemmäksi"?

Ensimmäinen askel: huomenna on aika Duuriin eli työkkäriin. En ole ollut oikeutettu työmarkkinatukeen 23.3. alkaen enkä tule tukea saamaan ennen kun teen vähintään 18 tuntia töitä per viikko (5kk) tai menen (diibadaaba-)kouluun viideksi kuukaudeksi. Ei kiinnosta. Tai siis työt kyllä, mutta. Nelkytviisvuotias kouluttamaton nainen, jolla on pitkä rikosrekisteri, daa-a. (?!)

Duurin jälkeen menen Kallion puistokirppikselle myymään 11 talvitakkia ja kolme liiviä sekä RAKKAAN Heidi-vainaan vaatteita. Saisinpa muutaman euron ja pääsisinpä turhista kuteista eroon! 

Perjantaina ja lauantaina laulatan jälleen kansaa. Okei, kerrottakoon, että jään sinne yksin tämän viikon jälkeen ja se tarkoittaa sitä, että laulatan to, pe ja la sekä vedän bingon ja karaoken sunnuntaisin. RAHAA! 

Ennen sitä eli tänään pitää viedä kasa papereita sosiaalitoimistoon. 

Helsinkiläisille tiedoksi, että tänään on puistokirppis Käpylän lippakioskilla (klo.14.-19.00). En vielä tiedä mennäänkö kiertelemään sinne. Myymään en sinne mene kun raahaan tavarat huomenna Dallapén puistoon. 

Ja NYT lopetan tämän marmattamisen, jooko? Kaivaudun hetkeksi murisemaan Tupon kainaloon...

Iineksen ja Inarin päivää!

PS. Muistatteko, että suoritan arvonnan lauantaina?

Taiteiden Yö

Olen joskus aikoinaan kyllästynyt koko touhuun sen muistuttaessa silloin vapunviettoa. Nyt päätin muuttaa käsitystäni.

 

Tuppohan se minua oikeastaan sinne houkutteli. Hän oli katsonut illan tapahtumalistaa ja keksinyt pari kohdetta meille. Vaikka päivällä satoi hieman, niin ilta esiintyi kauniina.

Kävelimme Töölönlahden reunaa...

Ja Finlandiatalon ohi.

Saavuimme Hakasalmen huvilalle.

Siellä oli yleisölle avoin MADE IN HELSINKI-näyttely.

Katsottavaa riitti varmasti jokaiselle. Oli tupsuja, hapsuja ja nauhoja.

Oli kylttejä ja paljon muuta.

Osittain kullattu kehys oli kaunis ja sai ihmettelemään sitä käsityötaitoa, joka siinä näkyi!

Sitten vaihdoimme Mannerheimintien toiselle puolelle, Kansallismuseoon. 

Oli kuukauden nukkekotia ja vaikka mitä muuta tirkisteltävää.

Tuo taulu oli aivan käsittämättömän valtavan kokoinen!

Oli rahoja, mitaleita, koruja ja kaikkea.

Valtavasti siellä oli kirkollista historiaa ja niin isoja esineitä, että en edes yrittänyt ottaa kännykällä kuvia.

Tuppo osasi kertoa, että tuollaisia purjeveneitä löytyy jokaisesta Ahvenanmaan kirkosta. Kaunis!

Museo meni kiinni ja me lähdimme kävelemään pitkin katuja. Siellä täällä oli soittajia, joita jäimme kuuntelemaan. Yö ei ollut enää lämmin; mittari vaipui 13-14 asteeseen. Kauaa ei tarjennut paikallaan olla. 

Tuppo soitti eräälle ystävällemme ja tapasimme hänet sekä kaksi muuta. Oli kiva tavata pitkästä aikaa ja juhlistimme yötä tarjouskuohuviinillä eräässä ravintolassa. Kuoharin jälkeen lähdimme Tupon kanssa kävelemään kotiin. Myönnettäköön, että paluumatkalla jalat painoivat enemmän kuin tullessa.

Kotona aloitin silppuamisen ja pilppuamisen Tupon avustuksella. Salottisipulia, punaista ja vihreää paprikaa, viimeinen Turkista tuotu chilipaprika, salaattia, tomaattia, juustoa, yksi nektariini...

Mukaan keitin pari pussia nuudeleita ja paistoin paketillisen pippuribroileria, jotta saimme salaatista ruokaisamman. Hyvää oli, nam. Nautimme vatsamme täyteen telkkaria katsellen. Sen jälkeen kaksikko olikin jo aivan "valmista kauraa" vällyjen väliin.

Mutta MIKSI Taiteiden yö on YÖ kun kaikki tapahtumat loppuvat niin aikaisin? Taiteiden ilta sopisi paremmin...

Nyt on museot kierretty muutenkin kuin kaukaa. =)

Lomareissu, osa 7.

Linnake. (yht. 30 kuvaa)

Ja kyllähän me otettiinkin kuvia. Yhteensä ehkä 4-500 kpl. Laitan nyt kuvia Marmariksen linnakkeelta, mutta en kommentoi niitä juurikaan -jos sopii?

Kujat linnakkeelle olivat "miu mau mukkaa"...Voisin vaikka asua tuolla!

Maisemat olivat kyllä hintansa arvoiset. Likka pääsi ilmaiseksi.

Koko areena.

Rantakatu.

Voisin asua vaikka tuolla.

Ilta-aurinko.

Minareetti ja moskeija.

Kuka noita portaita joskus juoksi? Not me.

 Palmu taas.

Lautasia sielläkin.

Hautausmaa.

<3

 Kuk-kuu?

Yksi erilainen?

Paikallinen "Pasila"..??? Siis tuolla vuoren päällä.

Sieluni lepäsi!

Osus ja uppos?

Päävärit?

Paikallisten kaiteiden materiaali.

Muuttaisin helposti tuonnekin!

Ja TAAS palmu.

Lintupönttö. Sen kai näkee jos klikkaa kuvan isommaksi?

Vaahtosammutin ei varmaan ole alkuperäinen?

Ruukut, isot sellaiset.

Mitä laittaisit sisään?

Tie, vie....

 Päitä?

Tykkään!

Pulu!!!

Oliko kuvia tarpeeksi? Heh heh. 

Kone ketttuilee taas eli saatte oranssin pallon kuvat myöhemmin. Osa kahdeksn siis puuttuu enää. 
Muistakaa osallistua arvontaan, jookos?

Vielä kerran jatkuu...

Lomareissu, osa 6.

Meriretki!!!!

Tämä on minun mielestäni AINA loman kohokohta! Tykkään uimisesta! Ja siitä merituulesta!

Lähdimme "melkein ajoissa" syötyämme aamupalan huoneessamme. Kävelimme rantakatua kohti jahtisatamaa. Löysimme sen oikean paatin.

Astelimme sisälle paattiin ja haimme meille sopivat paikat yläkannelta. Mukana oli turkkilaisia, brittejä ja suomalaisia. Suomalaisia about neljä plus viisi plus kaksi meidän lisäksi. (Terveisiä Turkuun!)

Ensimmäinen näköalapaikka oli fosforiluola, mutta sinne emme päässeet uimaan.

Muualle kylläkin. Huomasin heti, että Likalle mieluisin elementti oli vesi. Eipä hän hymyillyt kertaakaan loman aikana niin kuin vedessä! (Eihän meitä tunnista tuosta kuvasta?) 

(...tai tästä?)

Reissu oli ns. all inclusive eli juomat kuuluivat hintaan. Ja vettä me kyllä joimmekin!

Pääsimme paikkaan nimeltä Turunc. Kaikki loput kuvat tässä ovat sieltä:

 Se oli ihana pieni kylä. Sinne tahtoisin lomalle joskus!!!

Oli pieniä katuja ja pieniä kauppoja.

 Ja taustalla koko ajan vuoret.

 

Likka kuvasi paikalliseen hotellin. Sinne voisin mennä...

Ja näitä molempia riittää.

 Satamassa oli jäätelökauppiaan huudon lisäksi pari patsasta. Tämä ratsastaja ja lähellä nainen, niin kuin kuuluukin? Heh.

Taisin jo mainita aiemmin (?), että Likka kysyi "onko siellä palmuja?". Oli.

Paikallisesta dolmus-bussista piti ottaa kuva, jotta muistaisimme paikan nimen.

Oli siellä kanavakin.

Josta oli pakko ottaa kuvia.

Ei Tuppo jaksanut olla enää auringossa vaan etsi varjoisan paikan. (tähän olisi hyvä kuva, mutta kunnioitan Tupon anonyymiteettiä!) Minä päätin mennä uimaan kun en muutakaan kivaa keksinyt...

Ranta oli äkkijyrkkä ja todella kirkas vetinen!

Pääsimme paluumatkalla syömään kanaa, riisiä, lihapullia ja salaattia. Merellä kaikki maistuu parhaalta. Nam nam. Ja uimaan muutaman kerran. Ihanaa sekin!


Päivä oli mielestäni erittäin onnistunut. Tykkäsin!

Jatkuu...