Tänään on tasan kymmenen vuotta viimeisistä vedoista.
Tasan kymmenen vuotta sitten käytin viimeisen kerran amfetamiinia, ja samana päivänä ex-vuokralainen sekä kuski veivät minut Hämeenlinnan vankilaan toista/viimeistä tuomiota (30.10.2006 - 06.08.2008) suorittamaan.
Eilen olisi ex-vuokralainen täyttänyt 74 vuotta ja sitä muistaaksemme kävimme Tupon kanssa baarissa, jossa useiten tapasimme sankarin kanssa. *IKÄVÄ*
Ostin monena vuonna miehelle syntymäpäivälahjaksi Stroh'ia, josta hän piti. Siksi mekin nautimme yhdet sellaiset miehen muistolle.
Ex-vuokralaisen sukulaismies laittoi kuvan ja kertoi vieneensä haudalle kynttilän. Hienoa! *halaus*
Minä lähden "juhlimaan" kymppiä TheBaarin bingoon...
Muistittehan siirtää kellot?
Jälleen Rakas ihminen poistui eilen elämästäni.
Ystävätär, vain puolitoista vuotta minua vanhempi, menehtyi eilen puolen päivän aikaan. Monen syövän riivaama sekä aspestikeuhkojen kiusaama nainen jaksoi olla yli puoli vuotta sairastuttuaan uskomattoman positiivinen ja realistinen. Aluksi hän sai elinaikaa vain pari kuukautta, mutta hoitojen avulla aika piteni muutamalla kuukaudella. Ne hän eli täysillä voimiensa mukaan. Nauroi uskomattomille asioille antaen perspektiiviä suhtautua asioihin meille terveille. Hymy kesti loppuun asti samoin kuin hoidetut kynnet. IKÄVÄ.
Sairaudesta kuuleminen oli isku vasten kasvoja. Varmasti hänellekin, mutta sitä hän ei näyttänyt. Sanoi vain, että "olenhan minä ehtinyt jo kokea vaikka mitä". Kaksi aikuista tytärtä jäivät ilman äitiä, mutta siitäkin O. huolehti. Muuttivat ihan hetki sitten asuntoon, joka jää nyt nuoremmalle tyttärelle. Muuton yhteydessä O. järjesti kirppiksen, jossa myi mahdollisimman paljon kaikkea. Ikävä kyllä en itse päässyt paikalle.
Paikalle pääsemisestä puheenollen - myönnän itsekkyyteni sillä en käynyt sairaalassa enkä saattohoidossa kertaakaan. Halusin, että viimeinen muisto jäi siitä kun loppukesästä tapasimme TheBar'in terassilla auringonpaisteessa jutellen, hymyillen ja monelle asialle naureskellen. Tiesin kyllä, että moni yhteinen, O:lle ehkä minua jopa läheisempi ystävätär, olivat hänen rinnallaan loppuun asti. Tietenkin tyttäretkin samoin kuin äitinsä olivat siellä. Ei hän yksin jäänyt.
I.K.Ä.V.Ä., mutta nyt kipuja ei enää ole. Ystävättäremme H. on häntä vastassa - pitävät varmasti omat mahtavat bileet tavatessaan... Muitakin tuttuja siellä piisaa. IKÄVÄ.
Jokaisella on tapansa, keinonsa ja tyylinsä käsitellä surua. Minä en vielä kunnolla ymmärrä, ettei O:ia ole. Olen tänään keräillyt kesävaatteita pois talteen (vasta nyt..) ja tehnyt neljä litraa nakkisoppaa. Punaviinikin auttaa...
Sateista perjantaita!
Ja TAAS mentiin...
Tällä kertaa oli syy mennä likkojen syysloman vuoksi.
Tai siis kahden Tupon nuoremman kanssa. Vanhimmalla ei ollut lomaa yliopistosta.
Kysyivät iskältä 'ohjelmaa' lomalle ja mitäpäs sitä muuta kuin laivalle juu...
Tällä kertaa laiva oli tuttu Tallinkin Baltic Queen.
Matkasimme ratikalla Länsiterminaaliin, jossa tapasimme tytöt. Kävimme hakemassa matkaeväät SubWay'stä. Laiva lähti puoli seitsemältä illalla.
Hyttimme oli ikkunaton b-hytti laivan kahdeksannessa kerroksessa.
OranssiPallo oli kyllä mukana, mutta jäi vähälle huomiolle selkäkipujeni vuoksi.
Likat, 15 ja 17 vee, liikkuivat kaksin elleivät olleet hytissä, ja me Tupon kanssa kävimme kuuntelemassa trubaduuria.
Kävimme myös karaokessa, jossa lauloin ensimmäistä kertaa likkojen kuullen. Jännitti.
Ilmeisesti minä olin ainoa, joka nukkui hyvin. Tuppo kuorsasi kuulemma niin, ettei tyttäret saaneet oikein nukuttua. Minä olen niin tottunut.
Tällä kertaa minä (!!?) olin ensimmäisenä hereillä ja ulkona hytistä.
Kävin tupakalla, jonne Tuppokin saapui pian.
Mentiin sitten aamubuffet'iin, jossa tapasimme likat.
Kahvien ja syömisten jälkeen lähdettiin liikkeelle. Oli melkoisen vilpoista.
Kyseisen laivan risteilyaika on silleen vähän hölmö, että laivasta pääsee klo. 08.-12.00.
Monet liikkeet avaavat ovensa vasta kymmeneltä. Jos olisin itse liikkeenharjoittaja, niin hommaisin kaupan läheltä terminaalia ja avaisin ovet jo heti kahdeksalta.
Mutta vilpoisuudesta huolimatta nautimme siitä, ettei satanut.
Poikkesimme vanhassa kaupungissa, mutta sielläkin oli suurin osa liikkeistä vielä kiinni.
Minulla sattui selkään ja sitten mahaankin. Pelotti, että ne munuaiskivet ovat aiheuttamassa tulehduksen.
Ostin itselleni "superkalliin" rihkamakaulakorun (oranssi).
Ja Mammalle "kalliit" korvakorut.
Jätin Tupon ja tyttäret kiertelemään. Itse lähdin kohti satamaa.
Matkalla poikkesin Rimiin ostamaan shampoita, hoitoainetta, hiusvärin, juustoja sekä kuohuviiniä, jonka meinaan kilistää tänään huomisen syntymäpäiväsankarittaren (Mamma) ja Tupon kanssa.
Ostin myös herkuttelijattarelle mansikkasuklaata.
Ja Tuppo osti hänelle italialaista suklaata metallilaatikossa.
Rakas sankaritar saa minulta myös pullollisen sambukaa, josta hän niin pitää.
(Pitää käydä tänään hakemassa tilaamani kakut leipomosta ja viedä ne huomiseksi TheBaarin jääkaappiin. Samalla viedään lahjat valmiiksi sankarittarelle.)
Oli oikeasti todella heikko olo ja olin tyytyväinen kun suoriuduin hyttiin. Lepäsin siellä toista tuntia ennen kun olo parani ja tohdin lähteä laivan marketiin.
Shoppailtuani vein ostokset hyttiin ja lähdin katsomaan 'elävää musiikkia'.
Ensin lavalla lauloi joku nainen ja mies. Myöhemmin ihanan pehmeä ääninen Antti Ahopelto
On se kyllä etu, että likat pääsevät toisella ja me toisella ratikalla suoraan terminaalista kotiin. Ihan ok reissu.
Käytiin eilen Tupon kanssa poikkeamassa Linnanmäen valokarnevaaleilla, mutta eipä siellä oikein mitään uutta ollut. Huomenna on ilotulitus kauden lopettajaisiksi. Sitä meinaamme mennä katsomaan, mutta ei alueelle - se väenpaljous on jo koettu. Ei ollut kivaa. Vaikka nyt siellä kyllä esiintyisi Mariska, jota olisi kiva mennä kuuntelemaan. Emme silti varmaankaan tohdi jättää sankaritarta siksi aikaa.
Kivaa viikonlopun alkua!
Olen kesäihminen.
Olen tyyppi, jolle mikään kuumuus ei ole liikaa. Ainoa hidaste on vuosien aikana kerääntyneet kilot, jotka säännöstelevät pukeutumista. Tai no, maha. Yäk.
Jos voisin tehdä mitä haluaisin, niin hankkisin asunnon jostain lämpimästä paikasta ja kuluttaisin muutaman kuukauden kirjoittamalla kirjaa. Siitä, miltä tuntui olla nainen, joka vapautui vankilasta. Ja siitä, miltä siellä tuntui olla melkein viisi vuotta. Toki tekisin sen itseäni varten, mutta myös niille henkilöille, joiden läheinen on joutunut muurin toiselle puolen. On niin paljon väärinkäsityksiä oloista olla suljettujen ovien takana. Ei se niin helppoa ollut...
Itseasiassa törmäsin yhteen puolijulkkikseen, joka bloggaa. Hänen kanssaan tuli puhetta kirjoittamisesta ja hän kannusti minua kirjoittamaan kuultuaan aiheen. Minähän kirjoitin blogia 'Muurin tällä puolella' pian vapautumiseni jälkeen, mutta sitten Ajatukseni.net lopetti. Sinne meni paljon sydämestä kirjoitettua tekstiä. Osan sain takaisin ammattilaisen avulla, mutta en kaikkea. Kaikki kirjeet (paljon!), joita kirjoitin äidilleni, olen saanut itselleni. Niistä saisi paljon aitoa tekstiä. En ole vieläkään tohtinut lukea niitä. Vaatii aikansa ja paikan.
Käytiin eilen tilaamassa Mamman 7-kymppisille kaksi täytekakkua. Suosimme "kivijalkamyymälää", josta tilasimme kermamansikka- ja kermakinuskikakut (á 15 hlö). Noudamme ne perjantaina. Syntymäpäivä on lauantaina. Ihanaa kun Mamma viestitti minulle, että "Kiitos muru! Mitä tekisinkään ilman sinua!". *LOVE*
Oli pakko muistella neljän vuoden takaista syntymäpäivää! (Ihanat kommentit, kiitos!)
Ostin pullahiiri-Tupolle mustikkapiirakkaa kun mies tuijotti sitä niin intensiivisesti. Olisihan meilläkin mustikkaa, joten Stanstan vaan pitäisi leipoa. Hmph. No, kakut saa hakea perjantaina. Lahjan rakkaalle Mammalle ostan Tallinnasta. Illalla lähdetään, ollaan yö laivassa ja aamu maissa. Otan Oranssipallon mukaan...
Otsikkoon viitaten: syyskuu on minulle pahin. Kaikkea on tapahtunut juuri syyskuussa ja pahimmat masennukset ovat osuneet juuri kyseiseen kuukauteen. Ehkä Tupon avulla olen mennyt kaksi vuotta syyskuista lähes huomaamatta ohi. Ihanaa. Silti talven tulo masentaa. Kun ei se talvi Helsingissä ole oikea talvi. Olisikin valkoista lunta ja tuuleton pakkanen. Ei ole.
Näillä mennään.
Taas poikettiin Virossa.
Aamusuihku ja sitten SubWay'sta päivän patongit reissueväiksi. (Anonyymille tiedoksi: á 3,90 €) Matkasimme terminaaliin ratikoilla. (Anonyymille tiedoksi: päivän risteily á 7,50 €/ hlö)
Reissu siis yhteensä yksitoista euroa ja neljäkymmentä senttiä per nassu. Helppoa lähteä liikkeelle Helsingistä. Ei kallis?
Sää oli varsin harmaa, mutta onneksi sateeton ja tuuleton. Törmättiin laivassa ystävättäreeni, johon ollaan törmätty kerran aikaisemminkin samassa laivassa. Muuten laivalla oli varsin rauhaisaa. Ääh, siis tarkoitan, ettei paatti ollut tupattu täyteen.
Kävin ostamassa Tupolle ja itselleni "kävelyjuomat". Ystävätär liittyi seuraamme ja näki uusia paikkoja kanssamme.
Kävelimme tuttua reittiä Merimuseon läpi.
Veimme ystävättären marsipaanimuseoon.
Yläkerrassa, jossa saisi muokata itse marsipaania, oli lauma lapsia.
Me kiersimme vain alakerran museon ja ostin mukaan...
...ystävälle, joka kerää sammakoita, sammakon ja Pojanpojalle leijonan sekä hänen äidilleen pinkin elefantin. Toimitin sammakon ilahtuvalle frendille eilen. Muut varmaankin ensi viikolla.
Kierrettiin hetki vanhassa kaupungissa ja onnistuin tapaamaan siellä kokkina työskentelevän Rakkaan ystävättäreni!
Ostin aiemmin hankkimalleni ja jo Turkissa käyneelle laukulle "pikkusiskon". (Anonyymille tiedoksi: maksoi 26 euroa ja äitini maksoi sen)
Ostin 'Turkinreissukaverille' pyynnöstä kaksi Lavas-leipää, meille yhden, pari halpaa kynsilakkaa sekä pari halpaa juustoa. Ja Mammalle Geishaa.
Ja isälle sekä ex-vuokralaiselle valkoiset kukkaset, jotka pudotin Suomen aluevesillä kyynelten kera mereen. *I-K-Ä-V-Ä*
Olihan tuo taas yksi reissu. Ihan kiva. Anonyymille tiedoksi, että ensi viikolla mennään taas. Tällä kertaa Tuppo maksaa kaiken kun on kahden nuoremman tyttären syyslomareissu. Ja joo, TAAS Tallinnaan. Niiden likkojen kanssa.
Nyt on sunnuntai ja kivasti kutsuu 'bingo-huuto'. Ensin pitänee herättää Tuppo...
Mukavaa syyssunnuntaita!
