Siivousreissu ja hassu kohtaaminen

Sataa, ei sada, sataa...

Heti tähän alkuun siltä varalta, että jos Tuppo sittenkin piipahtaa joskus täällä: 5-kymppisonnittelut! 💜

Vaikka eilenkin satoi miltei koko ajan, niin onnistuin liikkumaan useaan kertaan taukojen aikana. Miten sitä mieli tekeekin kepposia: koska oli sateista ja harmaata, niin kuvittelin, että se tarkoittaa myös kylmää. Puin farkut, hupparin ja ohuen takin. Piti jo bussipysäkillä riisua huppari reppuun. Pääsin pysäkille sadetauon aikana, samoin perillä juna-asemalta kohteeseen. Ainoa kohdalle osunut sade sattui, kun menin kohteesta A. kohteeseen B. Matkaa oli noin kolmesataa metriä.

Kohteessa A. imuroin sängyn ja laitoin puhtaat lakanat. Pesin ovia ja niiden karmeja (ja kohtasin hämähäkin!?). Imuroin ja pesin lattiat. Pesin myös parvekkeen lattian, ja laitoin pyykit koneesta kuivumaan. Pesin kylppärin.
Kohteessa B. pesin ovia ja niiden karmeja. Imuroin ja pesin lattiat. Pesin kylppärin. Sain pullakahvit, kiitos. Tiskasin.

Molemmat naiset kiittelivät vuolaasti ja toivoivat, että menen jatkossakin. Olivat oikein ikävöineet. Sovittiin seuraava käynti kahden viikon päähän. En meinaa rikkoa itseäni uudestaan ennen sitä! 🙈

Pääsin taas juna-asemalle kastumatta. Koska Pasilasta on hankalaa päästä kotiin, päätin jatkaa junalla suoraan päärautatieasemalle.

Muistin, että Makkaratalossa (asemaa vastapäätä) on Saiturinpörssi ja että tarvitsen valkoista sukkalankaa.

Ostin samalla valmiiksi maustepussin äidille lähetettäväksi. 💗

Siellä Citycenterissä (edelleen sama rakennus) joku huuteli selkäni takaa "hei". Ihan uskomatonta: viime kerralla Rovaniemelle mennessä se sama tyyppi istui koneessa vieressäni. Hassua ja kiva, että tuolleen tunnisti!

Kävin kotiin tullessa tyhjentämässä hevihävikkilaatikon.

Tuolla summalla sain puoli kiloa luomusipuleita. (EDIT. Huh huh, katsoin tuon sipulipussin ovh:n.. 2,29 euroa!? Tein tietämättäni vielä paremmat kaupat!)

Kaksi suippopaprikaa, joista toinen on hieman erikoisen mallinen. 😄

Kolme limettiä.

Ja appelsiinin.

Ruokatestiin alkaen 05.08. lisätään 73,21 + 1,31 = 74,52 euroa.

Hih, lähiAlepan kiva kassapoitsu otti puheeksi ne pikkelöimäni kurkut. Lupasin viedä niitä tänään hänelle, kun niin nätisti pyysi. Löysin pienemmän lasipurkin, johon laitoin jo valmiiksi kurkkuja sekä lientä. Ennen liikkumista pitäisi kuitenkin tehdä marinadi pakkasesta ottamilleni porsaan ulkoleikkeille, mutta niistä seuraavalla kertaa...

Mitähän tuossa on tapahtunut? Sisäpihalla surullinen sulkakasa. 😢

Pakko myöntää, että eiliset neljän tunnin 'riehumiset' tuntuu kropassa, mutta silleen terveellä tavalla. 😇

Hyvää elokuun viimeistä päivää!

Pannunalunen

Sadepäivää.

Läppärin alareunassa lukee "sadevaroitus". Olin juuri menossa piipahtamaan pihalla, kun todellakin alkoi säätiedotuksen mukaan satamaan. Pitääkin miettiä mitä laittaa tänään jalkoihinsa, sillä normitennarit imevät vettä kuin sienet. Ehkä ne uudet, Rovaniemeltä ostetut lenkkarit.

Mietin eilen pitkään seuraavaa käsityötä. Kun mikään ajatus ei innostanut tarpeeksi, niin jatkoin jämälankojen parissa.

Tästä tuli paksumpi kuin yhdestäkään aiemmasta, joten patalapun sijaan tämä onkin pannunalunen.

Vaateongelma. Olin kuvitellut laittavani trikoot, mutta kaikilla näyttää olevan pitkät housut. Niinpä laitan farkut ja otan trikoot (ja varasukat) reppuun. Olin kuvitellut käveleväni Pasilaan, mutta en tuossa sateessa. Matka suuntaa toiselle puolelle kaupunkia. Illalla, kunhan sinne päästään, on varmasti hyvä mieli.

Sataako siellä?

Kuin kohtaus jostain elokuvasta

Vähän selkoa rahaongelmaan.

Äskeinen hetki oli kuin kohtaus jostain elokuvasta:

Seisoin tavallisella paikallani tupakalla, kun mies porhaltaa viereisen rapun ovesta ulos. Asunnonvälittäjän oloinen mies viskaa kankaisen salkkunsa pihapöydälle, ottaa silmälasit pois ja alkaa avata nappeja kauluspaidastaan. Mies ei huomaa minua, enkä pääse pakenemaan paikalta.
Mies riisuu paitansa ja on siinä keski-ikäisen ylävartalo paljaana. Ottaa t-paidan, kääntää sen oikein päin ja pukee sen päälleen. Laittaa sitten sen saman kauluspaidan ja napittaa sen. Avaa housut, nostaa kalsareitaan, sulloo paitojen helmat housujen kauluksesta sisään. Vetää vetoketjun kiinni, sulkee napin ja pujottaa vyön solkeen.
Istahtaa pöydän päähän, kaivaa läppärin esille ja nappaa kännykän käteensä. Mies ei huomaa minua, kun pujahdan ovesta sisään. Katsekontakti olisi voinut olla molemmille hieman nolo. Tulikohan kaupat? 😆

Onneksi ostin ne euron pussit sämpylöitä, jotka pakastin ns. annospusseissa. Nyt oli tuore sämpylä, jonka väliin sujautin lopun munakkaan. Hyvää - tai sitten minulla oli vain nälkä.

Se raha-asia, joka valvotti aamukuuteen, johtui vakuutuslaskusta. Laskun päiväys on 31.7., kuori saapui viime perjantaina ja laskun eräpäivä olisi ollut jo 1.9. Alkuperäinen oikea osoite oli korjattu virheellisellä osoitetarralla. Talon numero oli muutettu, mutta rappu ja huoneiston ovinumero oli molemmissa oikein. Kirjauduin vakuutusyhtiön sivuille ja siirsin eräpäivää. Asia hoidossa.

Oli aikomus mennä ulos, mutta ei ole pakko, jos ei halua (lue: en jaksa laittaa proteesia suuhun). Siellä tuulee edelleen kovaa. Kaivan seuraavat langat puikoille ja katson kotimaista elokuvaa Suden vuosi. Olen nähnyt sen joskus, mutta siitä on sen verran aikaa, että katson uudestaan.

Naapuritar soitti äidin luota. Juttelimme kolmestaan jonkin aikaa, mutta sitten huoneeseen tuli hoitaja. Sitten vielä äidille, joka sanoi, että "nyt on nälkä" 💗, ruoka. Vetosin vessähätään ja lopetin puhelun. Eilinen rankkasade oli saavuttanut Rovaniemen aamuyöstä kolmen aikaan.

Parempaa päivää!

Yhdet valmiit sukat, ja munakasta

Yötä.

Tänään satoi lujaa koko päivän. Vasta illalla sade loppui, mutta tilalle tuli hurja syysmyrsky, joka on kaatanut puita ainakin Itä-Helsingissä. Tarviiko sen syksyn jo alkaa? En tykkää. Vaikka voisin muistaa, että minulla on kirppikseltä ostamani pitkävartiset kumisaappaat, joita en ole vielä koskaan käyttänyt. Ja entiseltä naapuritalon ystävättäreltä saatu jättikokoinen sadetakki. Silti.

Huomaan, että kun olen tänä vuonna ottanut jonkun langan käyttöön ja niin olen tehnyt siitä sitten kahdet sukat peräjälkeen. Nyt tein ensin Rovaniemellä Naapurittaren miehelle sukat ja sitten aloitin samasta langasta tekemään Naapurittarelle seuraavia.

Veikkaan, että siltä pariskunnalta ei sukat lopu ihan heti kesken. Toki kuluuhan ne, kun molemmat käyttävät villasukkia päivittäin kesää myöten. Toisesta kerästä tuli inhoittava 'rispaus' vastaan kesken kerän.

Sain sukat päättelyä vaille valmiiksi.

Siinä vaiheessa narrasin itseni tiskaamaan ja sen perään suihkuun. Miten ne kaksi hommaa tuottavatkin minulle hankaluuksia aloittamisen suhteen? Melkein kaikki ruoat ovat pakkasessa, mutta nythän niitä kananmunia riittää...

Tein munakkaan punasipulin sekä suippopaprikan kera.

Säästöä sekin on, että söin munakasta leipien päällä ja jätin metukat sekä juuston laittamatta. Ei kaikkea kerralla, kuten 'eräällä tutulla miehellä' oli tapana laittaa. 😆 Munakasta jäi vielä pala huomiselle.

Naapuritar kaipasi vielä edellisiäkin kapeampia sukkia hoikkiin jalkoihinsa, jotta mahtuisivat lenkkareihin. Kun varsi on näin lyhyt, niin sukat näyttävät todella pitkiltä. Koko on 40-41 ja lankaa (jota jäi vieläkin) kului 73 grammaa.

Onkohan se alkava syksy vai mikä, joka vetää mielen niin herkäksi? En tiedä. Mielialat muuttuvat siinä, kuin säät vaihtuvat. Enemmän alavireiseen suuntaan. Hetken "nousuja" on, mutta sitten mieli alkaa pelleilemään ja Stansta miettimään vaikkapa raha-asioita. Rankka kuukausi edessä. Tai no, ainahan ne ovat, mutta syyskuusta tullee todella hankala. Pitäisi kai yrittää säätää jotain, ja jotain on mielessäkin...

Mikä alkavassa syksyssä on (muka) parasta?

Loput kanapalat talteen

Mitään hukkaan heitetä.

Se kanaliemi meni pakkaseen, mutta loput broiskun koipireidet piti työstää. Piti, vaikka mieli oli ihan muualla.

Omena, suippopaprikaa, sipuli, mausteita.

Pitkään haudutusta miedolla pannulla.

Loraus ruokakermaa ja srirachaa sekaan.

Juuri nyt alkoi tuntua siltä, että haluaisin vastaisuudessa vain kunnon kermaa.

Niillä mennään, mitä on.

Rasiaan ja pakkaseen.

On taaskin, mistä ottaa.

*     *     *

Niin ne tilanteet muuttuu. Se Espoon ystävätär soitti eilen ja tahtoi minut ehdottomasti mukaansa. Hiukset likaisina liityin seuraan. Eikä taaskaan mikään maksanut mitään. Käytiin Espoossa karaokessa (minä lauloin pari biisiä ja pakko kertoa, että sain täyden huomion paikallisilta karaoken ystäviltä - teki mielelle hyvää!) ja puhelimensa jälleen kadottanut MP oli mukana. Ystävättären toimesta, ei minun. Uskomatonta, mutta ystävätär oli löytänyt kadonneen korvikseni heiltä. Se on silleen tärkeä, että on Naapurittaren äidiltä peräisin. 👍

Tänä viikonloppuna tölkit jäivät muiden kerättäväksi... Kiva ilta tuli enemmän kuin tarpeeseen, kiitos! 😍 Joku pitää minusta ja seurastani.

Sataa.

DiekkariReissu ja puistot perään

Totuus koskettaa.

Saatoin lähteä liikkeelle vähän "väärällä" mielialalla.

Mieli oli kuin länsipuolen pilvet, kun fiksumpaa olisi ollut koittaa olla aurinkoinen kuin itäpuolen taivas.

Samalla sillalla, ja mieli valmiiksi sekaisin. Taisin pelätä tapaavani vankilatuttuja tai huumekavereita - en tavannut ainuttakaan.

Kiersin alueen ympäri. Oli isompi, kuin olin luullut.

Olin ihmisten keskellä yksin. Haahuilin.

Yksinäinen kai.

Näin erilaisia ihmisiä. Oli vammaisia, entisiä nistejä, erilaisia. Ahdistuin.

Oli paljon ihmisiä, joilta oli amputoitu jalkoja. Tuli liian (?) vahvasti mieleen, että mitä jos en olisi vetänyt viimeisiä amfetamiinivetoja 30.10.2006. Missä tai/vai missään nyt olisin, jos olisin jatkanut?! 

Jätin 'puumerkkini' sellaisille tarkoitettuun seinään:

Noin koin. Kai.

Lähdin pois ja kiitin portilla henkilökuntaa. Kävin lähikaupassa ostamassa tölkin olutta ja menin juomaan sen puistoon.

Miten osuikin, että juuri sen penkin edessä oli ruiskun 'kuoret'.

Minä en koskaan käyttänyt huumeita julkisilla paikoilla.

Soitin äidille ja 'itkin' sitä, kuinka tyytyväinen olen, kun tein edes kerran oikean päätöksen. 💚

Mitäs sitten...

...tien toisella puolella oli (on) puisto, jossa vietettiin aikanaan paljon aikaa Tupon kanssa.

Ei muuta, kun sinne masentelemaan lisää.

Puisto oli muuten tyhjä, mutta näin pitkästä aikaa erään tutun.

Mies kävi vittuilemaan. 😒

Lähdin pois.

Paikasta tuli kyllä mieleen paljon kivoja muistoja. Koivu ei ollut enää omanlaisensa.

Pitäähän sitä kai olla paskojakin päiviä, jotta osaisi taas arvostaa niitä parempia?

Tänään olisi siellä Espoossa tuparit, missä olin jo yökylässä. En jaksa, vaikka kutsuttiin. Millä minä täältä sinne? Ratikalla keskustaan ja bussilla perukoille? En jaksa.

Vietän paskailtaa itsekseni. 😪

Teille kivempaa alkavaa viikonloppua!