lauantai 23. lokakuuta 2021

NyhtöPossua

Edullista lihaa.

Valittelin joskus facebook'issa, että minulla oli iso kimpale lihaa pakkasessa enkä ollut koskaan onnistunut valmistamaan sellaisesta mitään hyvää. Facebook-kavereista löytyi neuvojatar, joka opasti hyvän & helpon valmistustavan (muille varmasti jo tuttu tapa, mutta minulle ei vielä silloin). 

Niinpä nyt mainoksen nähtyäni syöksyin ostoksille.

Ostin heti kaksi (3,98 + 4,18 euroa). Harkitsin kolmattakin, mutta tajusin kuinka painava repusta tulisi.

Minua ei haittaa, että sikojen alkuperämaa on Saksa.

Kotona laitoin toisen suoraan pakkaseen ja toisen jätin pöydälle. Tein jonkunlaisen mausteliemen oman mieleni mukaan.

Listasin käyttämäni mausteet siltä varalta, että jos sattuisikin tulemaan oikein hyvää. 😉

Oikea (?) tapa olisi kai ollut antaa lihan marinoitua oman aikansa, mutta ei se ehtinyt.

Pyörittelin kimpaletta ylt'ympäriinsä liemessä ja nostin sen sitten voideltuun uunivuokaan.

Sitruunaa olisin varmasti ruiskinut päälle muutenkin, mutta Tiijjan kommentti toimi muistuttajana, kiitos! 😄

Laitoin uuniin 125 astetta ja käytin osan aikaa kiertoilmaa. Liha ehti olla nelisen tuntia uunissa ennen kun en jaksanut enää valvoa. Olin jo laittanut folion vuoan päälle ja nyt otin uunista lämmöt pois. Jätin lihan uuniin ja menin nukkumaan.

Päätin uhmata possun mahdollista mielipidettä siitä, että onko reilua lämmittää, jäähdyttää ja laittaa sitten taas lämmöt päälle. Paistoin vielä reilun tunnin, joka osoittautui varsin sopivaksi ajaksi.

Nostin kimpaleen ensin talouspaperin ja folion päälle, jotta siitä lähtisi ylimääräiset nesteet.

Liemen otin talteen kippoon, koska ajattelin käyttää sen kastikkeeseen. Tai keittoon?

Tämä se on jännittävä hetki, kun halkaisee lihan. Oi nam.

Enempää sille ei veistä tarvinnutkaan näyttää - haarukka riitti.

Kilosta tuli kolme rasiallista. Hyvää! 😋

Ajatuksena on tehdä yksi kastike ja ehkä yksi keitto pelkkien perunoiden sekä porkkanoiden kera. Ja pakastettujen sipulinvarsien. Nuo kävisivät kyllä pizzaankin, mutta ehkä vasta seuraavasta kilosta.

Mitä teillä syödään tänään?


perjantai 22. lokakuuta 2021

Rosettirauta

Onpa kova myrsky!

En kertaakaan, en edes vain tupakalta palatessa, avaa oveani omalla avaimella olematta siitä onnellinen, arvostava, tyytyväinen ja kiitollinen! 💖

Tuo ei liity sinänsä siihen, että viime viikonloppuna vietettiin Asunnottomien yötä, mutta toki sekin tulee mieleen. Varsinkin nyt, kun on myrsky ja kelit muuttuvat muutenkin kylmemmiksi ja samalla haastavammiksi viettää öitään milloin missäkin.

Eilen EI TODELLAKAAN OLLUT käsityöystävällinen päivä!!! Sain edellisenä yönä ensimmäisen sukan valmiiksi ja aamulla MUKA aloitin sille paria. Niin just, ja kuinkas sitten kävikään? Olisiko pari raitaa jäänyt välistä..?

Jos kerran piti purkaa ensimmäisen sukan kohdalla, niin miksi ei toisenkin.. 😖 Eikä se siihen yhteen purkamiseen jäänyt vaan kudoin purkamisen jälkeen ensimmäisen puikon taas väärin. Purin taas ja kudoin sen verran, että sain nuo kaksi ruskeaa raitaa tehtyä. Sitten annoin olla.

Onneksi oli pari Hyvää Syytä lähteä ovesta ulos. Aurinkokin paistoi. Ensimmäinen kohde sijaitsi lähellä, kun sain noutaa viime vuotiseen tapaan ystävättären itse kasvattamia tulisia chilejä. Kiitos!

Päätin jatkaa siitä taktisesti ratikalla, jotta minulle jäi vain määrätty aika liikkua Triplassa päästäkseni samalla lipulla takaisin kotiin. Kävin noutamassa äidin lähettämän paketin. Itse olin pakannut tavarat valmiiksi... Vanha rouva, huomaa punavalkoinen pahvi! 😁

Nämä oli lähetettävä, sillä lentokoneeseen en voinut (tai ainakaan uskaltanut kokeilla) ottaa niitä käsimatkatavaroihin. Sain valita piparkakkumuoteista mieluisimmat.

Tuon pyöreän miellän muillekin pikkuleiville.

Nuo muotit olisin varmaan voinut ottaa koneeseen, mutta en näitä:

Oletteko te koskaan käyttäneet rosettirautaa? Minä en. Mukana oli alkuperäispakkauksesta leikattu ohje:

Kävin samalla reissulla ostamassa ison repun täyteen ruokaa, mutta niistä tulee erillinen postaus. Toin repun kotiin ja poikkesin vielä lähikauppaan. En tehnyt käsitöitä enää illalla vaan makoilin katsomassa telkkaria. Toki soitin äidille ja kiitin paketista.

Nyt keittiön kautta kutomaan ja virkkaamaan - niistä on minun perjantaini tehty. Ja illalla Vain elämää'stä.

Entä sinun?

tiistai 19. lokakuuta 2021

Puuhailua ja (taas) Pellillinen Pizzaa

Iskihän se inspiraatio, kuten eilen toivoin.

Tosin vasta aika illasta, mutta kuitenkin. Voitteko uskoa, että aamulla herätessä ensimmäinen ajatus oli se aloittamani sukka?! Keitin kuitenkin ensin kahvit ja irvistelin ohimennessä tiskivuorelle. Sitten purin vartta siihen kerrosrivinousun reunaan saakka.

Jatkoin edelleen samoilla langoilla, mutta eri tavalla. Useamman tunnin kudoin. Esittelen joskus aikanaan valmiit sukat. Tämä on vähän kaks'piippuinen juttu: eräs tässä talossa asuva nainen (jolle meni lasten sukat) mainitsi tavatessamme, että jos teen koon 39 sukat, niin hän olisi kiinnostunut, ja samaan aikaan tahtoisin koukutella äidin villatakin kimpussa...

Illalla päätin, että kun eräs tietty TV-ohjelma loppuu, niin pistän puikot syrjään ja siirryn keittiöön. Aloitin ottamalla pakkasesta sinihomejuustokimpaleen sekä punaisen suippopaprikan, josta tulee vetinen sulaessaan. Tällä kertaa se ei haitannut kuin pilkkomista. Tein pizzataikinan, joka päätyi ensimmäistä kertaa koskaan kohoamaan kylppärin lavuaariin (kulhossa, leivinliinalla peiteltynä, kuumassa vedessä), koska tiskasin (ISON!) tiskin sillä aikaa, kun taikina kohosi.

Siitä pakkasesta ottamastani jauhelihakastikkeesta tämä pizzaidea lähti. Jostain syystä kastike ei oikein maistunut spaghetin kanssa, mutta en halunnut hukkaankaan heittää. Moni teistä listasi juurikin jauhelihan nou nou-listalle ja jotkut paprikan. Minun pizzaani tuli molempia. 😅

Ja sitä homejuustoa sekä vanhahkosta Oltermanni-palasta raastamaani raastetta (tällä kertaa täytteiden alle). Ja punasipulia. Onneksi en laittanut jalapeñoja, vaikka meinasin - laitoin tomaattipyreen tilalle vahvempaa tekemään punaista soosia, jossa on väkevyyttä valmiiksi kerrakseen!

Sillä aikaa, kun pizza oli uunissa, tyhjensin ämpärit sun muut kylppäristä, suihkutin pesuainetta lattialle ja lorautin käsisuihkulla vähän vettä päälle. Otin pellin uunista ja lähdin käymään tupakalla vieden samalla läjän pahveja roskiin.

Ennen suihkuun menoa hinkkasin kylpyhuoneen laattalattian pehmeällä juuriharjalla. (Tuli mieleen, että mitä jos liukastuisin ja loukkaisin itseni? Yksin kotona ja puhelin kaukana olohuoneessa!? Huomaa, etten ollut kymmeneen vuoteen juuri koskaan yksin..) No, lattia tuli pestyä ja samalla tyhjensin/pesin lattiakaivon. Palkinto 'urakasta' oli suihku. 😉

JUST NYT oli 'pakko' hipsiä keittiöön maistamaan pizzaa, jotta voin kertoa onko se hyvää. Kyllä on! 😋

Taidan jättää sukan kutomisen tältä illalta ja virkata yhden palan äidin villatakkiin. Vaikka niitä paloja tekisi vain yhden päivässä, niin... Enhän minä vielä tiedä montako palaa siihen tarvii? Kasaaminen, viimeistely ja kaikki vie kuitenkin aikaa. 

Kuinkahan monta kertaa olen kaikenlaisista kivuista kärsiessäni ajatellut, että "sitten kun" ei satu, niin koitan muistaa arvostaa sitä?
Nyt ei satu - ARVOSTAN!
💚

Ihan kohta on täysikuu!

maanantai 18. lokakuuta 2021

SäikäyttäjäLintunen

Maanantai-iltaa.

Ensin vastaan omaan edellisessä postauksessa esittämääni kysymykseen pizzatäytteistä. Jännää, että useampi teistä vastasi, ettei jauheliha mahdu mukaan!? Itse tykkään silloin, jos siitä tekee ensin todella paksun kastikkeen ja maustaa vahvasti. Silloin soosi tuo ruokaisuutensa lisäksi mehukkuutta. Omaan pizzaani ei ainakaan anjovikset, kaprikset eikä varsinkaan valkosipuli sovi!!! 😝

Kävipä aamulla tilanne, huh huh! Olin juuri nauttinut kaksi mukillista kahvia mikä aiheuttaa välillä hätäisempää pulssia, kuten tänään teki. Menin ulos tupakalle ja alle metrin päästä lehtikasasta pyrähti pikkulintu. Kai se säikähti vähintään yhtä paljon kuin minä, koska se lensi suoraan rappukäytävän ikkunaan. Siitä se nähdäkseni singahti jonnekin pihassa olevien pyörien väliin. Kävin kurkkimassa, mutta missään ei näkynyt lintua makaamassa siivet levällään. Vaikka olisikin, niin enhän minä sille mitään olisi osannut tehdä. Kaipa se pökerteli hetken ja jatkoi matkaansa. Itselläni pumppu jyskytti ja kädet tärisi pitkään!

En ole saanut tiskattua enkä käytyä suihkussa. Sen sijaan koettelin kärsivällisyyttäni toista tuntia pätkivän nettiyhteyden kanssa, kun olisi ollut tärkeitä selvitettäviä asioita veroviraston sekä yhden vakuutusyhtiön kanssa. Toiseen koitin soittaakin, mutta koska olin kuulemma jonossa kolmantena eikä jonotus ollut maksuton, niin päädyin laittamaan molempiin viestit. Saas nähdä.

Äidin kanssa juteltiin tovi puhelimessa. Surullista, mutta totta, että hän toistaa aina vain enemmän jo juteltuja asioita. Onhan se toki ymmärrettävää, mutta silti surullista. Muistutti hän minua lupaamastani villatakista, koska alkaa olla kylmä. Niih, olen kyllä aloittanut sellaisen tekemistä kahteen kertaan ja ensimmäisen yrityksen jälkeen vaihdoin kutomisen virkkaamiseen. Mitään tarkkaa saati selkeää suunnitelmaa ei ole. 

Minulla on kolmessa eri sävyssä liukuvärjättyä Novitan Kajo-lankaa. Niissä on 70% akryylia ja 30% villaa. Olen tähän mennessä virkannut viisi isompaa ja kaksi pienempää isoäidinneliötä. Lisää tarvitaan. Olen ajatellut kutovani osan, mutta miten ja mihin kohtiin, on vielä epäselvää. Palojen yhdistämiseen löytyy ohjevideoita YouTubesta, mutta en ole vielä perehtynyt niihinkään. Aikaa villatakin valmiiksi saamiseen olen antanut itselleni nyt kolme viikkoa... 😏

Ennen virkkaamista aloitin jälleen kutomaan villasukkaa, mutta olisinko voinut valita pääväriä ärsyttävämmin? En. Olen niin korvia myöten täynnä tuota keltaista lankaa!

Sain ensimmäisen varren valmiiksi, mutta jäin miettimään purkaisinko sen tuohon kerrosrivinousun alalaitaan ja vaihtaisin keltaisen tilalle jonkun muun värin? (Tai sitten puran kokonaan..)

Kun tuo MUKA kirjava lanka hukkuu tuonne. Kuvassakin näyttää, että tuossa olisi vain harmaata, vaikka siinä on tummanruskeaa ja -vihreää. En tykkää. Onhan minulla niin paljon puikkoja ja lankoja (ja se äidin villatakin alku), että voisin jättää tuon syrjään odottamaan "päivää parempaa". Tai ainakin inspiraatiota.

Tulevana päivänä se inspiraatio saisi kohdistua tiskeihin, roskapussin viemiseen (sen vien kyllä samalla, kun piipahdan vielä ulkona..) sekä suihkuun. Tuskin siitäkään haittaa olisi, jos penkoisin pakastinta ja koittaisin loihtia jotain syötävää...

Mitä "hätävararuokaa" sinun kaapeistasi löytyy?

sunnuntai 17. lokakuuta 2021

Hyvässä kylässä

Taas se Stansta kävi laivalla.

Jälleen kerran ahdistaa ja masentaa, mutta haluan silti yrittää kirjoittaa edes muutaman sanasen... Jos se vaikka helpottaisi vähän?

Muistatteko sen Espoossa asuvan uuden ystävättären, josta kerroin yksin tekemääni Tallinnan risteilyyn liittyen? Kun piti mennä elokuun lopulla MP:n kanssa, mutta tuli mutkia matkaan? Kyseinen nainen, itseäni kaksi vuotta nuorempi, soitti tiistaina ja pyyteli mukaan Tallinnan päiväristeilylle torstaina. Aikamme juteltuamme kävi niin, että tein valmiista lihapullista kastikkeen (huikean hyvän sellaisen!) ja pakkasin sen seuraksi reppuun perunoita sekä mursulta näyttävän bataatin.

Matkasin ratikalla sekä Länsimetrolla Espooseen. Tiedättekö tunteen, kun joskus joku ihminen tuntuu 'vanhalta tutulta', vaikka tapaa vasta toista kertaa? Että meillä olikin hauskaa! Sain hiukseni kiharalle, magneettiripset silmiini ja muutenkin vietettiin "tyttöjen aikaa", jollaista en ole juuri koskaan päässyt kokemaan. Seuraavana päivänä tapasin Poikani pitkästä aikaa, sillä hän asuu melkein kyläpaikan naapurissa. 💗

Ja sitten katkesi alahammas, mutta ei siitä nyt enempää. 😢😓

Torstaina saapui ystävättären järjestämä autokyyti, jolla huristelimme Länsisatamaan. Olipa se ruhtinaallista palvelua!


Mielestäni noiden satama-alueiden nk. maisemointi on ankea.


Vaikka eipä ne vastaavat alueet ole Tallinnassa tai Tukholmassa juurikaan nätimmät.

Laivalla oli enemmän porukkaa kuin aiemmin tänä vuonna tekemilläni reissuilla. Toki kuuden tunnin päiväristeily on eri asia kuin yön yli reissaaminen.


Aurinko paistoi ja istuimme kuuntelemassa trubaduuria.

Vaikka minäkin puhun toisinaan paljon, niin häviän kuusi-nolla ystävättärelle. Saatoimme jopa aiheuttaa joissakin kanssamatkustajissa pahennusta nauramalla paljon ja kovaa. 😁

Kävimme ennen satamaan saapumista ostamassa juomat sekä natusteltavaa kaupasta, joka on maissaolotunnin suljettuna.

Menimme yläkannelle herkuttelemaan. Thaimaalaista lageria laivan kannella Tallinnassa...

En ole mielestäni ennen nähnyt laivasta saakka kauppakeskus Nauticaa..? Nyt näin. Kai sinnekin joskus taas pääsee.

Enkä minä ole tuota siltaakaan (oikeassa reunassa) mielestäni nähnyt ennen.

Paluumatkalla alkoi hieman keinuttamaan, mutta ei pahasti. Kuunneltiin taas trubaduuria ja sen jälkeen laulettiin karaokea pieni hetki ennen kun lähdimme tekemään ostokset.

Tästä mysteeristä emme saaneet selvyyttä: MIKSI roskisten kyljessä oli noita valkoisia pieniä roskapusseja??? Ympäri laivaa?

En ollut ennen tiennyt, että Eckerö Line'ltä voi kävellä ulos ostoskärryjen kanssa. Nyt tiedän, sillä ystävätär teki (ISOJEN ostosten kera) niin. Kyyditsijä oli autonsa kanssa oven pielessä ja kuskasi meidät Espooseen.

Vietimme ystävättären kanssa vielä hyvinkin naurupitoisen perjantain yhdessä katsomalla mm. kaksi Ice Age -leffaa (3 ja 4), joita hän ei ollut nähnyt. Nauroin varmaan enemmän hänen nauramisilleen. Tilasimme lähipaikasta pizzaa, kuten leffailtaan kuuluu?

Tulin kotiin vasta eilen, toin reissurepun ja lähdin tapaamaan sovitusti tuttua miestä. Vein yhdet tekemäni villasukat ja sain korvaukseksi niistä (vain?!) kaksi tuoppia olutta. Häkellyin sen verran, etten osannut sanoa mitään. Se lienee yksi asia, joka on tänään harmittanut. Minun pitää vain päästä yli siitä, koska en todellakaan kehtaa ottaa asiaa enää puheeksi. Himputti - ei koskaan enää noin! 😠

EHKÄ tämä kirjoittaminen helpotti vähän. Hajonnut hammas harmittaa, ja moni muukin asia, mutta ainakin pitäisi olla tyytyväinen siitä, että sain viettää monta todella mukavaa vuorokautta Oikein Hyvässä Seurassa!

Mitä sinun pizzaasi EI LAITETA koskaan?