lauantai 28. lokakuuta 2017

Säilöttyä punasipulia

Kuten jo kerroin, niin sain pussillisen punasopulia...


Noin minä tuon oikeasti kirjoitin; sopulia, heh heh. Onneksi oli siis sipulia. Ne oli valmiiksi siivutettuja. Ja haisi jääkaapissa vahvasti vaikka maistaessa olivatkin todella makeita. Tykkään.

Lasipurkkeja etsiessä tuli tyhjennettyä pari "sata vuotta" vanhaa, Tupon äidin tekemää, "jotain" hillokokeilupurkkia uusiokäyttöön.

Koska en tiennyt paljonko sipulia oli määrällisesti, niin laitoin nesteenkin 'sinne päin'. Omenaviinietikkaa oli pullossa 0,35 litraa, joten kiehautin mukaan kolme ja puoli desiä sokeria sekä roiskauksen suolaa. Laakerinlehtiä ei ollut laittaa.

Hih, olen säilönyt tänä syksynä enemmän kuin koskaan ennen. Mustikkaa, puolukkaa, omenoita ja nyt sipulia. Se on kivaa. Mitä seuraavaksi?

Samalla kun tein nuo, niin tein "lauantaimättöä". Pyöräytin maustetussa öljyssä pannulla isoja tikkuperunoita ja laitoin ne uunipellille. Mukaan makkaraa ja kolme tomaatti-mozzarella-leipää.

Nyt voisi alkaa syömään. Sitten suihkuun ja sitten sohvalle TV:n ja kutimen pariin.

Ei minulla nyt muuta.

Mieliala nollasta ylöspäin

Istuin äsken parvekkeella tupakalla ja pohdin...


Koska mielialani on selkeästi negatiivisemmalla lohkolla, niin yritin miettiä positiivisia asioita. Ensin kuitenkin kerron syyn, eikun syyt negatiiviseen mielialaan. Ensinnäkin tuo sää ulkona; sataa vettä, maa on harmaan-valkoinen ja sohjoinen. Suomi 100 kauneimmillaan? Not. 

Eilen tuli vuosi siitä kun ystäväni Outi menehtyi useaan syöpään. Nopeasti, ja vain vähän yli viisikymppisenä. Huomenna olisi ex-vuokralaisen 75-vuotis syntymäpäivä, mutta rakas mies menehtyi puolitoista vuotta (7.5.2016) sitten. Isäni menehtyi hetkeä aiemmin.

Eilen aamulla näin tulevan talven ensimmäiset jääpuikot. Nyt jo? Ja jo nyt katoilta putoili kovaa sohjoista jäätä. Yäh.

Sitten niihin positiivisiin ajatuksiin, jotka tänään tässä keksin...

Tuppo.
Ihmemies kun kestää ja jaksaa minua jo seitsemättä vuotta. Olen itsestäni ylpeä, sillä ei mene päivääkään ilman, että halaisin/taputtaisin/suukottelisin. Nostan hattua hänen kärsivällisyydelleen!


Äiti.
On vielä olemassa. Voi olla hieman karkeaa sanoa noin, mutta tottahan se on. Olen hänestä kiitollinen. Jotenkin jännittää mennä ensi kuussa hänen luokseen. NYT pitäisi muistaa kysyä kaikkea kun vielä voi. Meillä ei välttämättä ole enää kauaa mahdollisuutta jutella. Äiti on aikalailla luovuttanut.


Poika.
Pojastani on kasvanut komea, kiltti ja hyväkäytöksinen nuori mies, joka täyttää ensi kuussa kolmekymmentä vuotta. Tähän mainitakoon samalla pojanpoika Bee. Ja Pojan avovaimokin on todella kiva likka.


Langat.
Hassua, että ne tuli seuraavaksi mieleen? Mutta kuitenkin... Vaikka en ostaisi vuoteen lankoja, niin ne ei loppuisi.

Yksitoista vuotta.
Maanantaina tulee tasan yksitoista vuotta kun käytin viimeisen kerran amfetamiinia. En todellakaan väitä, etteikö koskaan tekisi mieli. Tekee varmaan satunnaisesti koko loppu elämäni, mutta tiedän, etten sorru koskaan enää. Hyvä niin.


Ystävät.
Muutaman viime vuoden aikana ystävyys muutamiin on syventynyt huomattavasti. En tiedä, onko se ikä vai yhdessä koetut vuodet. Nautin heistä.

Se siitä.

Seuraavaa sukkaa pukkaa ja tänään sain lapastilauksen. Kiva tehdä välillä muutakin kuin sukkia.

Tuli vähän parempi mieli. Ja Tuppokin heräsi, halaus. Sain eilen kilon verran siivutettuja punasipuleita. Ne haisee jääkaapissa. Kävin eilen ostamassa omenaviinietikkaa ja meinaan (ensimmäistä kertaa ikinä) säilöä ne sipulit. Tiskipöydälle on kertynyt iso kasa pestäviä astioita. Eikun tiskaamaan ja sitten tekemään ruokaa. Touhuaminen on hyvää mielen terapiaa, eikö?

Telkkarissa on meneillään talven ensimmäiset hiihtokisat...

Ensi yönä siirretään kelloja tunti juhannukseen päin.

Heipä hei!

torstai 26. lokakuuta 2017

Loskainen lokakuu

Juuri nyt sataa lunta.


Eilen oli hurjan kova ja puuskainen tuuli koko päivän. Parvekkeen lasitus helisi. Vähän ennen keskiyötä alkoi räntäsade, joka on jatkunut koko yön ja päivän tähän asti. Juuri nyt se näyttää jo enemmän lumelta kun rännältä. Lämpötila on plussan puolella, joten tuskin tuo valkoinen vielä maahan jää.

Viime viikonlopusta vielä sen verran, että oltiin tosiaan lauantaina Liskonaisen kanssa ensin päivällä eräässä lähibaarissa kuuntelemassa tuttua miestä kitaransa kanssa. Paikalla oli paljon porukkaa, joista monet olivat minulle tuttuja. Tultiin sitten kotiin kokkaamaan ja syömään. Illalla käytiin keskustassa karaokebaarissa tapaamassa Liskiksen tuttua, joka oli siellä töissä. Samalla tavattiin naisen sukulaista suht tuoreen aviomiehensä kanssa. Miestä emme olleet aiemmin tavanneetkaan. Tulimme pois keskustasta hyvinkin ajoissa, ettemme jääneet nuorison jalkoihin.

Äiti, jonka kanssa soittelemme nyt usein, valitteli, että nilkat palelevat. Siispä tein hänelle säärystimet. Äiti kun tykkää pitää sandaaleita kotosalla. Niillä askel ei luista. Vien nilkkojen lämmittimet mukanamme.

Sain eilen valmiiksi kuvan sukat. Välillä vähän maltillisimmilla väreillä. Nuo sukat saavat vielä viidet parit seurakseen ennen kun toimitan ne tilaajalleen. Pakettiin tulee kuulumaan yhdet aikuisten sukat ja viidet hänen lapsenlapsilleen. Muitakin sukkia tarvii tikutella ennen joulua...

On se facebook välillä ihan kiva juttu. Bongasin maanantaina sieltä päivityksen, josta näin, että eräs ystävättäreni oli vielä hetken Helsingissä. Sovimme kahvitreffit lyhyellä 'varoitusajalla' ja ehdimme tavata ennen kun hänen junansa lähti Seinäjoelle.


Oli hassua saada häneltä kaksi jääkaappimagneettia; toinen nykyisestä kotikaupungistaan Seinäjoelta ja toinen Rodokselta, jossa hän kävi jo aikaa sitten. Molemmissa paikoissa olen itsekin käynyt. 
Kiitos O.!

Mamman synttärikortti ei ole mennyt perille. Postitin sen jo yli viikko sitten. Hyvä Posti. Harmittaa.

Taidanpa keitellä kahvit ja alkaa luomaan silmukoita seuraavaa sukkaa varten.

Kuun viimeistä torstaita!

lauantai 21. lokakuuta 2017

YöVieras

Liskonainen saapui torstai-iltana.


Sovittiin treffit ja sen mukaisesti olin sovitulla ratikkapysäkillä vastassa auttamassa naisen ulos kulkuvälineestä. Käytiin oluella TheBaarissa, jossa sattui tietämättämme olemaan livemusiikkia. Porukka viulisteja ynnä muita soitteli folk'ia.

Liskis kaipasi uutta huivia ja sai niitä kaksi täysin hänen omissa väreissään.

Eilen tein neljä litraa jauhelihakeittoa ja hyvää tuli. Illalla tein vielä lämpimät voileivät kahvin kera. (Meillä ei nälkään kuole, heh heh..) Paistettua punasipulia, paistettua "eesti-makkaraa", tomaattia, mozzarellaa ja kananmuna-juustoraaste-kuorrutus. Nam.

Liskonainen ja Tuppo nukkuvat vielä vaikka kello on yksi päivällä!??

Mietin kauppaan lähtöä. Jääkaapissa on melkein kilo kylmäsavukirjolohta, joka kaipaa perunoita seurakseen. Ajattelin tehdä kananmuna-valkokastikkeen. Liskonainen kyllä pyysi, että tekisin bravuuriani eli jauhelihakastiketta. Liha on valmiina. Ja kai me vielä huomennakin syödään...

Yhdessä lähibaarissa soittaa tänään ystäväni. Livekeikka sisältää miehen ja kitaran. Olisi tarkoitus lähteä sinne, mutta nuo vaan nukkuu. Ääh. Keikka alkaa jo tunnin päästä.. Ja siellä paikalla on jo Tallinnan reissukaverini Jo. Taidan laittaa noille kahvit valumaan ja lähteä viemään Jo'lle lupaamani talvifarkkutakin. Kai nuo aikuiset pärjää keskenään, heh.

Aurinkoista syyslauantaita!

torstai 19. lokakuuta 2017

Tallinna 18.10.2017

Kävin eilen päiväreissulla Viking line' XPRS:llä..


Lähtöä edeltävänä iltana tajusin, että veljenpoikani (8v) oli parhaillaan äitinsä kanssa Ruotsin risteilyllä ja palaamassa samaan terminaaliin, johon olin menossa. Heidän laivansa saapui vähän kymmenen jälkeen ja meillä oli aika olla paikalla yhteentoista mennessä. Siispä teimme treffit sinne puoli yhdentoista aikaan. Veljenpoika sai tekemäni sukat. Hassua, että kaikki sukkien värit löytyivät pojan päällä olevista vaatteista.

Mukana laivalla oli ystävättäreni Jo. Meitä piti aluksi olla kolme saman ikäistä naista (á 5€), mutta yksi sairastui ennen lähtöä. Tapasimme Jo'n kanssa TheBaarissa, josta jatkoimme matkaa Katajanokalle. Tapasimme räppäävän veljenpojan äitinsä kanssa, teimme lähtöselvityksen ja rynnimme laivaan.

Konkarina löysin meille loistopaikan tanssiravintolan ikkunanurkasta. Minä kudoin äidille tulevia säärystimiä. Hieman se menomatka keikutti.

Ensin oli bingo.


Osallistuin, tottakai, vaikka lapun hinta (5€) onkin mielestäni kohtuuttoman kova. Jäin yhden numeron päähän päävoitosta.

Musiikista vastasi mennen tullen 'No mercy'.

Kävimme ensin alkossa katsomassa valikoimat ja hinnat. Jo'lla oli tarkoitus ostaa kilisteltävää tyttärensä 18-vuotissynttäreille. Ja ostikin ne, tottakai.

Jatkoimme matkaa Rimiin, josta Jo osti miesystävälleen juustoa ja me molemmat kuvan kaksi isoa keksipakettia kahden euron yhteishintaan. Ei paha. (Vien toisen mennessämme Rovaniemelle)

Keräsimme noutopisteestä mieleisemme annokset. Jo'lle falafel'eja, hapankaalia, fetaa, melonia sun muuta. Itse poimin raejuustoa, fetaa, kanaa, salaattia, viinirypäleitä ja melonia (oma annokseni maksoi 1,87€).

Menimme nauttimaan ne läheisen puiston penkille.

Sää oli todella epävakaa. Näkyi aurinkoa sekä todella tummia sadepilviä, jotka eivät onneksi tavoittaneet meitä.

Puistossa oli syksyn värit kauneimmillaan.

Kävelimme takaisin alkoon ja ostimme laukut täyteen. Oma yllätysostos oli persikkakuohari, johon palaan, kunhan se on avattu... Toin toki Tupollekin tuliaisia.

Paluumatkalla löysimme pöydän läheltä tulomatkan paikkoja ja ikkunan vierestä. Jatkoin kutomista. Taustalla soitteli aiemman bändin lisäksi nuorista miehistä koostuva tanssiyhtye 'Hurma'.

Kuvassa Jo'n ostama...eikun minä ostin tuon kuvan makkaran Jo'n miesystävälle (Tupolta ja) minulta tuliaiseksi (vaikkei Tuppo ollut mukana).

Muistatteko vielä Liskonaisen? Hän tulee tänään meille ja viettää kolme yötä meillä kylässä. Pitäisi siis alkaa siivoilemaan ja käydä kaupassa. Ajattelin tehdä tänään ison kattilallisen jauhelihakeittoa. Jääkaapissa makoilee melkein kilon painoinen savukirjolohifilee. Jotain salaattiakin tahtoisin tehdä. Huomenna.

Ihana nähdä pitkästä aikaa! Tulette saamaan raportteja jossain vaiheessa...

Nyt hommiin!

keskiviikko 18. lokakuuta 2017

Parveke, vessa - vessa, parveke

Kyllä remppaajat ramppaa.


Muistanette, että meillä on takana parvekeremppa sekä parvekelasien ja ikkunoiden vaihto. Vessasta poistettiin vuotava 'rättipatteri', jonka tilalle asennettiin uusi pari viikkoa myöhemmin. On tarkastettu ilmastointia sun muuta.

Viime viikolla tuli kehotus tyhjentää kylpyhuoneesta kaikki henkilökohtaiset tavarat. Tuppo pakkasi ne parvekkeelle. Samalla piti tyhjentää ns. roskiskaappi keittokomerosta. Rööriroopet kävivät ja putsasivat putket ripeästi.

Seuraavana päivänä postiluukusta tupsahti lappu, jossa ilmoitettiin (taas) parvekkeen tarkastuksesta. Saattavat maalatakin jotain. No, ehkä samalla tulee tarkastettua tavarat ja ehkä heitettyä tarpeetonta pois. Toivottavasti.

Hyvähän se on, että pitävät paikoista huolta, mutta välillä toivoisi nuo kaikki samalle viikolle.

Mitäköhän seuraavaksi?

tiistai 17. lokakuuta 2017

SäästöKokkailua

Mistähän sitä nyt alkaisi kirjoittamaan?


Kirjoitan nykyään sen verran vähemmän, että tuntuu kuin aiheet karkaisivat 'eilisiin päiviin'. Aloitetaan nyt vaikka siitä, että sain Suomi 100 -sukat valmiiksi. Nyt päättelinkin ne heti, etteivät jää 'roikkumaan'. Saman päivän illalla paukkui taivaalla pitkään. Linnanmäellä ollut ilotulitus heijastui vastapäisen talon ikkunoiden kautta.

Nuo sukat taitavat kulkeutua Bee'lle vaikka saattavatkin olla numeron-pari liian suuret vielä. Kasvaahan ne pojan jalat. Seuraavat sukat on jo puikoilla ja niistä ensimmäinen melkein valmis.

Viime viikolla oli taas 'säveltely-päivä' eli tein ruokaa niistä mitä kaapeista löytyi. (Kirjoitin tähän muuta, mutta tulin jo katumapäälle ja poistin tekstin..)

Oli valmis chili con carne ja siitä(-kin) se ajatus lähti.

Lienee paikallaan tässä kohtaa kertoa, että luin juuri jutun, jonka tuttava oli nostanut esiin facebook'issa. Juttu oli Anna-lehdessä ja sen voi lukea täällä.

Meillä oli jääkaapissa saatuja herkkusieniä. Itse en niistä niin välitä, mutta kun Tuppo halusi valmistaa ne, niin mikä ettei. Kävin varta vasten ostamassa halvimman tuorejuuston kaupasta. Maukkaita noista tuli - hyvä Tuppo!

Tuossa lehtijutussa itseäni kirpaisi se, kun toimittaja mainitsi perustarvikkeista, joita hänellä oli kaapeissaan valmiina. Aamupalatarpeetkin löytyi ostamatta koko viikoksi miinus se työpaikalla tarjottu brunssi.

Meillä jääkaapista löytyi 'valmiina' jäävuorisalaattia ja mustia oliiveja purkin loppu. Itse oli ostettava punainen sipuli, herne-maissi-paprika-pussi sekä yksi punainen paprika (yht. alle kaksi euroa). Tuo meloni (cantaloupe?) oli saatu.

Salaattijuustotkin oli saatu.

Hyvä on, minä selitän: eräs eläkkeellä oleva tuttu mies kiertää viikottain useana päivänä ruokajonossa. (Mies asuu aikuisen työttömän poikansa kanssa kaksin) Niistä saaduista (jonotetusta) ruokatarpeista mies antaa minulle ne, joista ei itse tykkää tai ei osaa käyttää. Eipä mene hukkaan!


Minusta on hienoa, että mies on ottanut tavakseen liikkua päivittäin eikä jää kotiin makaamaan. Samalla saa raitista ilmaa, liikuntaa sekä RUOKAA.

Saatuna löytyi myös yksi mango-rahka.

Sekoitin sen sekaan loput melonista...

...ja näin meillä oli poikkeuksellisesti myös jälkiruokaa. Nam.

Lehtijutussa nainen kävi "rankan" viikon lopuksi ulkona syömässä. Niin mekin vaikka ei samasta syystä. Me kävimme siksi, kun Tuppo halusi viedä minut pizzalle. Lähipaikassa on pysyvä tarjous jättipizzalle ja litran tuopille. Nautimme ne puoliksi. Kiitos Tuppo!

Äidin kanssa ollaan soiteltu päivittäin. Tänään odotan puhelua kuullakseni, miten urologilla käynti on sujunut. Äiti odottaa jo kovasti meitä sinne.

Tänään tarvii kirjoittaa kortit valmiiksi Tupon isälle sekä Mammalle. Molemmilla on syntymäpäivä loppuviikosta. Sujautan Mamman kortin väliin korvikset. Vien illalla kortit laatikkoon, niin ehtivät huomenna lähtiessään ajoissa perille.


Ja takaisin kutomaan.

lauantai 14. lokakuuta 2017

Joulusukkia

"Joulusesonki" on alkanut.


Nyt jo? Hyvä, että ajoissa. Tein ensimmäiset joulupukin konttiin tilatut sukat. Tai siis kolmet. Tässä niistä viimeisimmät.

Kahdet muut olen näyttänyt jo teille. Tai siis nämä kahdet, joista turkoosit aioin jättää itselleni.

Toimitin ne eilen.

Eilen testailin Suomi 100 -teemaa. Tuo (36-37) odottaa vielä pariaan. Pitäisi etsiä tuota samaa sinistä lankaa lisää. Minä EN suostu tekemään tuon aiheen sukkia vaalean- tai tummansinisellä saati farkkusinisellä.

Vanha ystävätär teki ison tilauksen; yhdet sukat itselleen ja viidet lapsenlapsilleen (yksi poika ja neljä tyttöä). Keksinkin niihin jo yhtenevän teeman. Kaikista lankavarastoistani huolimatta pitänee poiketa tänään ostoksilla ja samalla pitänee ostaa uudet 3½-puikot, kun onnistuin poikkasemaan yhden vanhoista bambu-puikoista. Olleet vissiin kovalla käytöllä? Hih.

Nämä sukat toimitan tänään:

Yhdet Lapin sukat on tilattu, samoin yhdet kissansa nimellä. Ja yhdet miesten sukat Suomi 100 -teemalla. Ainakin. Yhdet Jokeri-sukat, mutta niiden ei tarvitse olla valmiit ennen joulua. Veikkaan, että saan 'tikuttaa' ihan kiitettävästi jouluun saakka. Hyvä.

Toivon niin.

lauantai 7. lokakuuta 2017

Sävellystä...

Muuta sanaa en aamukokkailulle keksi...


En tohdi kertoa, miksi heräsin kuudelta aamulla. Keitin perunat ja paistoin possun...öö...mitkä? 

Näemmä maatiaispossun isot BBQ kasslerpihvit.

Sekaan paistoin sipulia ja pakkasesta punaisia suippopaprikoita. Ja laitoin kylkeen maustettua (valkoviini & tilli) kermaa.

Samalla väsäsin piirakkapohjan.

Keitin saamani lilat kukkakaalit sekä parsakaalit.

Laitoin pohjan päälle osan sipuleista ja paprikoista.

'Tuhlasin' loput yhdestä tomaattipaketista.

Levittelin ne pohjan päälle.

Sekoitin yhteen hapatettua kermaa sekä granaattiomena-tuorejuustoa. Lisäsin grillimaustetta - ja nyt jännittää...

Otin juuri uunista. En ole maistanut...

Millehän tuo maistuu? En tiedä vielä. Menen suihkuun...

Palataan...