Töks-töks.
Jos ei koskaan sataisi, ei osaisi arvostaa auringonpaistetta, vai-miten-se-meni. Eilen oli tuskastuttava päivä lankojen pyörittelyn suhteen. Säärystimet ja lapaset olivat valmiit, ja oli mahdollisuus aloittaa mitä tahansa, mutta mitä?
Aloin tekemään sukkaa, purin ja toistin saman pariin kertaan. Lempparisukkapuikot (muoviset 'cubics' 3,5 mm) ovat kateissa!? Aloitin tuubihuivin ja purin alun muutamaan kertaan. Ensin tuli liian kapea ja sitten lanka alkoi tuntumaan liian karhealta. Siirryin tekemään tossukoita, joihin laitoin liikaa silmukoita. Meni taas purkamiseksi ja turhauduin.
Ajattelin, että jämälankapatalapussa en voi epäonnistua. Väärin. Siitä tuli ensin liian leveä, joten purkuun meni sekin.
Nyt voin sanoa, että aloitin alusta "apinanraivolla". Samaan aikaan Tuppo sai ihme hepulin ja alkoi siivota paria kaappiaan. Tarttuikohan innostus siitä kippokaapista? Joka tapauksessa sängyllä oli kymmeniä julisteita rullalla enkä tohtinut kommentoida niistä kesken miehen innostuksen.
Niinpä nökötin sohvalla (poissa jaloista) ja sain patalapun/pannunalusen valmiiksi. Kuvakansioni kertoo, että tein tammikuun aikana tasan viisitoista käsityötä. Tahti hidastuu varmasti viimeistään kesällä...
Tänään on sovittu aika "kerran kahdessa kuukaudessa"-ruoka-apuun. Saas nähdä, joskus sieltä saa todella paljon kaikkea ja välillä on hiljaisempaa. Olisipa tänään tuo ensin mainittu päivä!
Mielessä on kolme erilaista sukkamallia ja langat niihin on valmiina, mutta ne puikot!? Kolmoset tuntuvat liian ohuilta ja neloset paksuilta. Metallisia on, mutta kun on kutonut pitkään muovipuikoilla, niin ne tuntuvat vastenmielisiltä. Enköhän minä jonkun ratkaisun keksi, ettei eilisen kaltainen turhaantuminen toistuisi.
Näin ollaan tammikuun viimeisessä päivässä. Aamulla oli tasaisen harmaata, mutta nyt päivä kirkastuu. Ensi kuussa on ainakin ystävänpäivä, oma syntymäpäivä, karkauspäivä sekä Rovaniemelle lähtöpäivä. Ja toivottavasti lukuisia lankapäiviä. 😄
Rentouttavaa alkavaa viikonloppua!
Sataa edelleen.
Otettuani illalla pienet nokoset, keitin kahvit ja kävin Tupon "kippokaapin" kimppuun. Tiedätte sen kaapin, jossa säilytetään pakasterasiat, kertyneet tyhjät jäätelökipot, muovikulhot ja -kannut. Meillä siellä on myös (Tupon keräilyaarteiden lisäksi) raastinrauta, sauvavatkain, kakkuvuokia (vein kaksi niistä Omaan Kotiin), tarjoilu- ja kertakäyttöastioita. Ja muuta.
Melkein jokainen hemmetin kippo on malliltaan, syvyydeltään, kooltaan tai muuten vaan erilainen kuin muut, ettei niitä meinaa saada millään nätteihin/käytännöllisiin pinoihin. On erimallisia ja -kokoisia kansia, jääpalamuotteja ja vaikka mitä hankalasti järjesteltäviä tavaroita. Nämä ne on niitä pienen keittiön iloja vaikka sama saattaa vaivata suuremmassakin kyökissä. No, on ne nyt siistimmin ja parittomat viety muoviroskikseen.
Oli hieman energinen ja touhukas olo eikä ajatusta seuraavasta lankahommasta. Houkuttelin Tupon mukaan ja lähdimme kävelylle. Suuntana Oma Koti ja 'motivaattorina' uteliaisuus käydä katsomassa remontin edistymistä. Ensimmäisenä vastassa oli suojamuovia.
Eteisen ja keittiön lattiat oli suojattu vahvalla suojapaperilla. Ihmettelin hurinaa ja syyksi selvisi päälle jätetty liesituuletin. Arvailin, että se oli tarkoituksella enkä sammuttanut laitetta. Hyvin siellä oli muutenkin suojattu paikkoja.
Ottamistani kuvista tuli huonoja, koska en käyttänyt salamaa. Tässä liesinurkkaus ennen remppaa.
Ja tässä rempan keskellä.
Lasivitriinikin oli puettu muoviin.
Keskeneräistä työtä ei tule arvostella enkä niin teekään. Otin kuvia lähinnä "muistoksi" itselle, mutta laitan näitä tänne, jotta pysyvät tallessa. Tässä näkymä keittiöstä eteiseen ennen muoveja.
Tässä sama kohta eilen illalla kuvattuna. Hih, enpähän ottanut yhtään lisää lankaa eteisen komerosta.
Kuinkahan monta kuvaa minulta löytyykään tuosta keittiön katon katastrofista? Monta.
Nyt kattoa oli pudotettu isommalta alueelta ja tehty päälle pohjatyöt. Hyvä siitä tulee.
On hyvä, että eteisen katto korjataan samalla.
"Vähänkö olis siistii" (teinipainotuksella) jos olisin saanut samalla uudet maalipinnat eteisen ja keittiön seiniin?! (Tuo boordi on maalattu.) Keittiössä korjataan ja maalataan ikkunaseinä, mutta voin arvata miltä muut seinät näyttää sen jälkeen...
Emme olleet kuin hetken pällistelemässä ja lähdimme kävelemään takaisin. Palattuamme jatkoin Mamman huivin tuunaamista. Se alkaa olla loppusuoralla, ja kerrankin ajoissa ystävänpäivää ajatellen.
Tammikuun viimeistä torstaita!
Sataa, ei sada, sataapas.
Ostin jokin aika sitten tarjouksesta heijastavia lankoja. Kolme kerää; mustan, harmaan ja valkoisen. Langat ovat Kehrän ja sisältävät 90% akryylia ja 10% heijastavaa lankaa. Langat eivät korvaa heijastinta.
Kudoin eilen illalla alusta loppuun säärystimet. Vähän otti sormiin ja kämmeniin, kun lanka oli tavallista paksumpaa.
Otin niistä kuvan pimeässä vessassa salamavaloa käyttäen:
Noista tuli 28 cm pitkät ja todella muhkeat.
Koska lankoja jäi vielä, niin tein lopuista lapaset. Omiin käsiin istuvimmat pitkään aikaan!
Ja taas kuvasin pimeässä salaman kera:
Kävin päivällä ruoka-avussa, jossa "saalis" jäi vähäiseksi. Sitten kävin toimittamassa kahdet myymäni kumisaappaat ostajalle, joka oli kaksikymmentä minuuttia myöhässä.
Juon kahvin loppuun ja kaivaudun päikkäreille. On pitkästä aikaa sellainen kausi meneillään, etten nuku pitkään öisin. Nousen kahville kuuden-seitsemän aikaan vaikka ei ole menoa minnekään. Nokosten jälkeen aloittanen taas uudet sukat... Tai jotain.
Käytätkö heijastimia?
Sateista huomenta!
Heräsin kuuden aikaan vaikka ei ole menoa minnekään. Unta ei vaan tällä hetkellä riitä, mutta eipä sen väliä, kun voin nukkua silloin kun huvittaa. Itseasiassa nautin aamuhetkestä, jolloin Tuppo nukkua tuhisee, kahvi on hyvää ja koko päivä on edessä.
Kipittelin eilen aamulla Omaan Kotiin avaamaan ovia. Maassa oli hieman jäätä ja sohjoa, mutta enpähän liukastellut, kun oli ne uudet Niket jalassa. Kengille annan arvosanan kymmenen; eivät puristaneet, kiristäneet eivätkä hanganneet. Tuntuivat ihan Minun Kengiltä.
Olin hyvissä ajoin ja istuskelin keittiön ikkunalaudalla odottelemassa, kun Pasi soitti. Yllätyksekseni mukava mies tulikin yksin ja tekee myös remontit yksin. Osasin kysyä kosteusmittauksesta, mutta mies vakuutti, ettei sellaista tarvita, kun katossa "ei ole läiskiä". Uskottakoon. Sain kehuja onnistuneesta keittiön ja eteisen tyhjennyksestä.
Kysyin mieheltä, että kaipaisiko hän kahvivehkeitä, mutta hän ei kuulemma ole koskaan oppinut juomaan 'sumppia'. Sitten kysyin, kaipaako hän radiota, mutta hänellä on kuulemma oma. Yritin olla kohtelias. Annoin hänelle avaimen, jolla pääsee kaikista ovista ja kerroin olevani puolen tunnin päässä soitosta "jos tulee jotain". Ja että en ole siellä öitä, joten hän voi liikkua omien aikataulujensa mukaan pelkäämättä, että vastassa olisi puolipukeinen nainen. Toivotin miehelle mukavaa päivää hänen alkaessaan levittämään suojia lattiaan ja lähdin.
Kävin paluumatkalla TheBaarissa kahvilla ja palasin sitten tänne Tupon luo. Kudoin sukat valmiiksi ja kuten Vanha Rouva jo kommentoi, niin "nyt on puikoilla Stansta-värit!". Nämä sukat jäävät selkeästi itselle.
Virkkasin yläreunoihin tehosteeksi Omasta Kotoa löytynyttä hapsulankaa.
Kuinka ollakaan; minulla on eräältä 'puolitutulta' saadut kaksi saman väristä huivia. Minä muka harmittelen joidenkin ihmisten kohdalla, kuinka heillä on niin selkeästi lempiväri!? Vanhalla rouvalla punainen (ja oranssi), yhdellä ystävällä oranssi ja toisella viininpunainen/lila. Pah. 😁
Tuppo lähti illalla viemään rahaa pankkiin. Täällä Helsingissä on automaatteja, joissa 'pano' onnistuu iltaisinkin. JOS onnistuu. Vasta neljännellä automaatilla mies kuulemma sai laitettua setelit tililleen ja poikkesi sitten Tokmannille. Laittoi kyllä viestiä, että "onko tarpeita", mutta en sellaisia keksinyt.
Mies palasi muovikassin kanssa samaan aikaan, kun juttelin äidin kanssa puhelimessa. Oli tehnyt euron ostoksia. Vanha shampoo on tosi huono ja vanha pönttöharja "aikansa elänyt".
Minulle hän toi herkkuja:
Tuppo on niitä miehiä, jotka joutuvat ajamaan partansa päivittäin, joten koneet saavat melkoista kyytiä. Nyt hän oli bongannut uuden koneen todella hyvällä alennuksella!
Yksi monista piirteistä, joita Tupossa rakastan, on miehen huumorintaju ja leikkimielisyys. Hassutteleva heittäytyminen. Eilen se näkyi sukkapaketissa, jonka mies oli ostanut itselleen. Hänellä on ollut pitkään lähinnä varrettomia sukkia ja nyt oli löytynyt varrellisia. Hah, sarjakuvahahmoilla. 😆
Sartsa mainitsi kommentissaan, että meillä kierrätetään kivasti ystävien kesken ja jäin miettimään asiaa. Se todellakin pitää paikkansa. Ystäväni TK laittoi illalla viestiä työpaikaltaan, että "tarviikko tällasta?" ja mukana oli kuva. "Tottakai", vastasin ja rouva lupasi ottaa talteen jonkun jättämän lehden minua varten. KIITOS TK!
Vastaavasti minä kysyin häneltä sunnuntaina, että haluaisiko hän, että kutoisin hänelle säärystimet ostamastaan langasta, koska vaikka lainasin sukkapuikot, niin hän ei ole saanut aloitettua langasta mitään. Ei kuulemma anna vielä periksi. Ja minä annoin hänelle loput suklaisista toffeepalloista, jotka vein bingoon tarjolle.
Minulla on 'ongelma'. Kun sain turkoosit sukat valmiiksi, en tiedä mihin ryhtyisin seuraavaksi? Otin eilen Omasta Kotoa mukaan huivin, jota tuunaan Mammalle, mutta se on melkein valmis ja jatkaa matkaa vasta ystävänpäivänä. Tekisinkö samanlaiset sukat kuin turkoosit, mutta eri väreillä? Olisi myös mukavan väristä paksumpaa pehmeää lankaa, josta voisin tehdä tuubihuivin tai äidille kotikäyttöön säärystimet. Tuota mietiskellessä keitin lisää kahvia sillä Tuppokin heräsi...
Toimeliasta tiistaita!
Vainojen uhrien muistopäivä.
Ja tammikuun viimeinen maanantaiaamu. Aste pakkasta ja yöllä satanutta räntää maassa. Olin laittanut herätyksen seitsemäksi, mutta heräsin jo kuudelta keittämään kahvia.
Aamun lehtien pääotsikoissa on järkyttävä uutinen koripallotähti Kobe Bryant'in menehtymisestä eilisessä helikopteriturmassa. Mukana kaksi kertaa olympiakultaa voittaneen miehen kanssa oli yksi miehen neljästä lapsesta; 13-vuotias tytär. Kaikki kopterissa mukana olleet, yhdeksän henkilöä, menehtyivät. Traagista ja surullista. 😢
Sain eilen toimitettua bingon aikaan kahdet U2-lapaset sekä annettua tuubihuivin karaokeystävättärelle. Mennessäni paikalle oli siellä puolituttu nainen odottamassa. Olimme sopineet tapaamisesta sillä ostin häneltä Nike'n lenkkarit kolmella eurolla. Niistä seuraavat kuvat.
Koko on juuri sopiva, väri varsin passeli ja pohjat todella hyvät. Edes sisäpinnoissa ei näy yhtään kulumisen jälkiä.
Bingossa oli todella vähän porukkaa. Hyvä, että sain edes aloitettua sillä siihen vaaditaan vähintään kymmenen pelaajaa. Kuuden kierroksen sijaan pelattiin vain neljä.
Eräs pelaajatar toi minulle jäätelörasiassa vadelmajuustokakkua, jonka söimme illalla Tupon kanssa. Olipas se hyvää!
Käytiin karaokeystävättären kanssa vielä ÄsBaarin bingossa, josta voitin "sääliarvonnassa" paketillisen Juhla Mokkaa.
Eräs tuttu mies taistelee jälleen kerran Kelan kanssa. Ajattelin ilahduttaa sätkiä polttavaa pariskuntaa yllätyksellä: pyysin osoitteen ja pakkasin juuri isoon kirjekuoreen kaksikymmentä pakettia sätkäpapereita. "Köyhä antaa vähästään".
Kahden koiran omistajien kuoreen löytyi vahingossa sopiva postimerkki.
Vien kirjeen postilaatikkoon samalla, kun... NYT on puettava (laitan uudet lenkkarit testiin) ja lähdettävä kohti Omaa Kotia. Remppamaalarit ovat tulossa tunnin päästä ja minun on oltava paikalla avaamassa ovia. Parempi olla ajoissa!
Hyvää alkanutta viikkoa!
Tammikuun viimeinen sunnuntai.
On harmaata ja märkää (+4), josta tuli heti mieleen, että laittamaani kumisaappaiden myynti-ilmoitukseen oli tullut vastaus, että joku 'ottaa' molemmat. MUTTA eipä neidistä(?) ole sen koommin kuulunut. Laitoin yksityisviestin ja siitä ilmoituksen, mutta ei. Ehkä hätäilen liikaa, mutta olisihan se kiva, kun saisi kumpparit täältä pois. Odotellaan.
Harvoin sitä pääsee kuuntelemaan "omalta" (eli Tupon) parvekkeelta Maamme-laulua!? Kuva on otettu eilen, kun aurinko paistoi.
Läheisellä kentällä on pelattu perjantaina ja lauantaina P19 jääpallon MM-otteluita. Ne jatkuu vielä tänään.
Lähdin illan pimennyttyä käymään maitokaupassa ja olihan minun pysähdyttävä hetkeksi pällistelemään jäällä kiitäviä aidan takaa.
Tiesin, että kentälle oli vapaapääsy ja siksi poikkesin pariksi minuutiksi aidan sisäpuolelle.
Kuulin Tupolta, että paikalla oli ollut parisataa katsojaa. Vähemmän kuin Suomi-Ruotsi ottelussa. Suomi hävisi Venäjälle murskatappion 0-9.
Tein illalla kasvilihapullien seuraksi peruna-bataatti-porkkanamuussia. Ostin kauppareissulla halvimman hedelmäcocktailin, jonka sekaan pilkoin kaksi omenaa ja kaksi banaania.
Leikkasin salaatin päälle neljä ohutta siivua karambolaa. Itse en siitä pitänyt, joten Tuppo söi ne. Eikä hedelmätkään samalta maistuneet kuin jos ne kaikki olisivat olleet 'tuoreista' laitettu.
Puikoilla on "pitkästä aikaa" turkoosia ja valkoista. Ensimmäinen sukka on valmis ja toinen nilkan kohdalla.
Kun sukat ovat valmiit, pitää pähkäillä virkkaisinko yläreunaan tehostelankaa. Se on liukuvärjättyä turkoosia hapsulankaa. Ihan nätti tuo olisi ilmankin?
JUURI NYT kuului parvekkeelle varsinainen kombo: kentältä taas Maamme-laulu, johon sekoittui lintujen viserrys ja ohiajavan ratikan kolina. Suomi aloittaa välieräpelinsä Venäjää vastaan ja katsomossa porukka huutaa "hakkaa Suomiii".
Minun on aika siirtyä suihkuun, jonka jälkeen ajattelin kutoa sukkaa ja syödä. Tänään pitäisi bingon aikana erään miehen käydä lunastamassa ne kahdet U2-lapaset ja eräs nainen toimittaa minulle Nike'n lenkkarit, jotka lupasin ostaa kolmella eurolla. Otan mukaan minulle tarpeettoman mustan tuubihuivin, että jos karaokevetäjätär ilmestyy paikalle, niin saa sen.
Huomenna aamulla pitää olla yhdeksältä vastaanottamassa kattoja korjaamaan tulevat maalarit. Pitää muistaa ottaa sieltä mukaan se huivi, jota tuunaan Mammalle. Muuten se ei ehkä ehdi valmistua ennen ystävänpäivää.
Perunat, riisi vai pasta?
VarhaisHuomenta.
Nyt on kyllä rytmi sekaisin: heräsin neljän jälkeen aamuyöllä ja koska olo oli pirteä, niin nousin keittämään kahvia. Sitä riittää nyt, kun kävimme eilen ostamassa neljä pakettia. Siirtelin eilen ottamani kuvat kännykästä koneelle ja niiden myötä ajattelin kertoa eilisestä raivausprojektista.
Menin Omaan Kotiin ennen yhtä päivällä, ja aloitin keittiöstä. Siirsin sivupöydältä vedenkeittimen, leivänpaahtimen ja muut olohuoneen ikkunalaudalle.
Vasta "ennen & jälkeen"-kuvista tajuaa kunnolla tavaran määrän!? Kaikki tuntuu MUKA niin tarpeellisilta ja silti moni tavara on turhanpanttina. Kun aikanaan palautan jotain tuolle pöydälle, niin jospa laittaisin siihen vain leivänpaahtimen? Vedenkeitintä käytän niin harvoin, että sen on turha olla jatkuvasti näkösällä tilaa viemässä. Arabian vialliset kannut voisin myydä halvalla pois.
Saman seinustan kahvinkeittimen nurkkaukseenkin oli kertynyt ylimääräistä tavaraa.
Kuinka siistiltä nurkkaus näyttääkään, kun siinä on vain kahvinkeitin!? Kuten kuvasta näkyy, niin keitin itselleni sumpit ennen kun vein keittimenkin pois.
Ikkunalaudallekin oli kertynyt tavaraa. Musta kahvinkeitin (kestosuodattimella) joutaisi myyntiin ja Lidl'in vichy-pullot olivat vielä Liskonaisen käynnin jäljiltä (heinäkuulta). Ne vein muoviroskikseen.
Tulevaisuudessa ikkunalaudalla voisi asustaa vain pari viherkasvia sekä muutama kynttilä jalkoineen. Ei muuta.
Keittiön seinässä on 90-luvun alkupuolella laitettu puolipanelointi. Sen yläreunaan laitettiin aikoinaan hylly samasta kuviopintaisesta jalkalistasta, jota käytettiin koko asunnossa. Se hylly on varsinainen sälämagneetti! Oikeassa reunassa näkyy kaksi muovipurkkia, jotka ovat täynnä pieniä koriste-esineitä. Niitä vain on kertynyt sieltä & tuolta, ja niiden hävittämiseen tarvii keksiä joku "kerralla pois"-systeemi.
Nyt pakkasin kaikki pariin kippoon ja pois keittiöstä.
Seinällä oleva maustehylly on isävainaan tekemä. Koristelistoissa on tarkkaa kuvioleikkausta. Isä tykkäsi työstää mm. rukinlapoja, mutta käytti taitoaan myös peilin kehyksissä sekä minulla olevissa avainkaapissa sekä seinäkellossa.
Keittiön nurkassa on alkuperäinen 20-luvun komero, jonka yläkaappi on toiminut kylmäsäilytystilana siellä olevan ilmastointiräppänän avulla. Nyt komero sisältää kaikenlaista romua, mutta myös mummovainaan peruja olevat Arabian kahvikupit tasseineen. Suunnitelma on tyhjentää tuolta kaikki tarpeeton ja tulevaisuudessa säilyttää siellä vain vedenkeitin, voileipägrilli, yleiskone, sähkövatkain sekä ns. juhla-astiat, joita käytän harvoin.
Maustehyllykön päällä on lasivitriini, jossa on LIIKAA laseja. On pienet ja isot konjakkilasit, skumppalasit, snapsilaseja, jalallisia olutlaseja ja vaikka mitä muuta, joista tulee käytettyä vain viinilaseja. 90-luvulta peräisin olevilla jalallisilla olutlaseilla on tunnearvoa, ei muilla. Kaapin päälle olen joskus laittanut hopeanvärisiä kukkapurkkien suojaruukkuja, joilla tuskin teen mitään.
Keräsin pölyiset ruukut ja vein ne pois keittiöstä. Ne pitää pestä ja vaikka kaupata nimelliskorvauksella Mamman parvekkeelle.
Astiakaapin päälle olen joskus kerännyt erilaisia ruskeita pulloja. Olipa sinne eksynyt tyhjä vehnäjauhopurkkikin. Oviaukon päällä olevalla hyllyllä oli "samaa sarjaa" olevia kynttilänjalkoja (joskus siellä 'asui' kaukosäätimellä toimiva CD-soitin). Kaikki tavarat olivat tahmeita ja paksussa pölyssä imettyään itseensä keittiön rasvahöyryt. Hyh.
Katossa näkyvä tumma läiskä on peräisin hyllyllä palaneesta laavalampusta. Astiakaapin yläpuolella pilkottaa pieni ikkuna, joka on keittiön ja kylpyhuoneen välissä. Olen jostain lukenut, että ikkuna on peruja ajalta, jolloin hehkulamput olivat kalliita. Ikkuna mahdollisti vessassa käymisen päiväsaikaan ilman valoja.
Onneksi Tuppo tuli illalla paikalle sillä en olisi saanut yksin siirrettyä ruokapöytää pois. Vanha Askon pöytä on painava. En tykkää siitä yhtään; liian iso, ruma ja väärän mallinen. Hankin joskus tilaan sopivamman suorakaiteen muotoisen pöydän. Vanhat tuolit menettelee tarvittaessa. Nyt pöytä muutti makuuhuoneeseen.
Tyhjennetty keittiö herätti ajatuksia, haaveita ja suunnitelmia, joihin on tartuttava kattoremontin valmistuttua. Toki voisin mennä nyt viikonlopun aikana raivaamaan kaappien sisältöä, kun olisi pöytätilaa levittää kipot ja kupit seulontaan. Samalla voisin tuunata loppuun eilen Tuppoa odotellessa aloittamani vanhan valkoisen hartiahuivin, jonka teen Mammalle ystävänpäiväksi.
Tuosta hartiahuivista postaan erikseen. Samoin teen erillisen postauksen remontista, jota varten otin eilen ennen-kuvat eteisen ja keittiön katoista sekä kyökin ikkunaseinästä. Onpahan valmiina jälkeen-kuvia varten. Laitoin käytävän seinälle ilmoituksen remontista.
Ehkäpä seuraavaksi alan pommittamaan vuokranantajaa, että saisin uudet ovet kaappeihin ja pahasti narisevan lattian kuntoon. Pöytätasotkin tulisi vaihtaa uusiin. Saahan sitä haaveilla, mutta ehkäpä vuokranantajakin ymmärtäisi arvostaa huoneiston päivittämistä ja kunnossapitoa? Vuokrahan nousee paljon seuraavien kolmen vuoden aikana, joten asunnon tasokin voisi nousta? Toki se vaatii myös minulta paljon.
Vanhan rouvan on 'turha' vastata 😅
kysymyksiini:
Pidätkö omasta keittiöstäsi? Mikä siinä on parasta?
