Väliin vähän muutakin kuin reissusta.
Ollaan "toivuttu" reissusta.
Purettu laukut, pyykätty, kokattu, syöty ja tiskattu. Lepäilty.
Olimme eilen Tupon kanssa jokakeväisessä tanssigaalassa Kulttuuritalolla. Lavalla tanssi Tupon vanhin tytär, joka oli ollut suunnittelemassa show'ta. Likka oli kehittynyt taas valtavasti, tanssi lukuisissa kokoonpanoissa, ja koko show oli parempi kuin koskaan ennen. Mukana oli ystävämme J.
Minua pyydettiin vetämään huomenna karaoke ja lupasin mennä. Taidan päästä tavallista helpommalla sillä Mestarien Liigan finaali pysäyttänee laulut pariksi tunniksi. Sunnuntaina vedän tietysti bingon. Neljän aikaan tuli tekstiviesti, että voisinko mennä tänäänkin laulattamaan. Toki. Rahaahan siitä saa ja näin reissun jälkeen se tulee enemmän kuin tarpeeseen.
EDIT. Tänään lauantaina ei lauletakaan karaokea. Eilinen ilta oli laitteiden puolesta kaamea.
Poikani oli vaimonsa, siskonsa ja isänsä kanssa viettämässä laatulomaa Wien'issä jääkiekon MM-kisojen aikaan. Olivat matkanneet junalla Bratislavaan ja olleet ainakin yhdessä lätkämatsissa paikan päällä. Mahtoi olla the Kokemus!
Aurinkoista toukokuun viimeistä iltaa!
Meille kuului hintaan aamupala.
Heräsin ensimmäisenä aamuna ennen Tuppoa ja istahdin hetkeksi parvekkeelle kutomaan maisemasta nauttien. Ne hämähäkkien seitit kyllä häiritsivät siinä kuin näkemäni hämähäkitkin. Kutominen jäi tällä lomalla vähiin...
Aamupala tarjoiltiin klo. 8-10 alakerrassa buffet-tyyliin.
Kun kuvasin aamupalamme ensimmäisenä aamuna, niin se riitti. Ei se juurikaan viikkoon muuttunut. Tarjolla oli jotain myslejä ja jugurttia, mutta niihin emme koskeneet.
Tupon kasaama leipä jonain toisena aamuna. Myöhemmin mies alkoi paistamaan itselleen toasteja leipägrillissä ja minä aloin tyytymään pelkkään kahviin ja mehuun. Harmitti 'hukkaan' heitetty, maksettu ruoka, mutta kun ei maistunut, niin ei maistunut. Tuppo söi myös kakkuja sekä paahtoleipää marmeladilla.
Ainoa, missä oli vaihtelua aamuisin, oli hedelmätarjonta.
Nyt jätänkin tämän tähän, jotta kaikista postauksista ei tulisi niin järkyttävän pitkiä. (Ajattelen teitä..) Kirjoittelen näitä juuri useamman kerralla ja päivitän nämä julkaistavaksi joka aamu seitsemältä.
Ettäs tiedätte. 😁
Hotellimme oli Pebble Peach.
Minun oli niin tarkoitus ottaa kuva pistorasiasta joka aamu kuvien päivien erottamiseksi, mutta kuinkas kävikään - otin vain ensimmäisenä aamuna. Vaikka yritin siirrellä kuvia järjestyksessä, niin ei se ihan onnistunut. Siksi kuvia saattaa tulla postauksiin vähän hassusti, mutta pyrin laittamaan niitä yhteen samoista aiheista. Ja näitä reissupäivityksiä tulee taas pal-jon...
Tajusin myös, että en ottanut huoneesta peruskuvia vaikka yleensä teen niin. Höh. Kerrottakoon, että huone oli hieman tummasävytteinen perushuone; parisänky, laatikolliset yöpöydät, vaatekaappi ja meikkauspöytä, jonka päällä oli pieni taulu-TV. Meillä ei ollut sängyn päällä moskiittoverkkoa eikä pientä pöytää matkalaukulle, kuten kahdessa viereisessä huoneessa näkyi olevan.
Vessa oli ihan ok mitä nyt pönttö valutti vettä lattialle. Toimi kuitenkin. Suihkukin oli ihan ok. Ovi ei pysynyt kiinni eikä sitä saanut lukkoon, mutta eipä se meitä haitannut.
Huone oli sopivan kokoinen mitä nyt sängyn ja meikkauspöydän välistä ei mahtunut kahta yhtä aikaa.
Huoneen oven lukon kanssa oli aluksi vähän vaikeuksia, mutta opimme käyttämään sitä.
Merinököalalla olevia huoneita oli samalla seinustalla muistaakseni kahdeksan. Meidän oli toiseksi ensimmäinen vasemmalla ja reunimmainen oli tyhjä. Oikealla puolella asustivat lähes kaikki muut suomalaiset. Viimeisessä huoneessa asui kaksi mukavaa nuorta poikaa, jotka viihdyttivät meitä satunnaisesti soittamalla musiikkia kaiuttimen kautta. Joko huomasitte kuvassa jotain jännää?
Kuvassa lenteli pääskynen. Niitä poukkoili yllättävän monta saman, parvekkeemme yläreunassa olevan pesän luona.
Näkymä alhaalla olevalle uima-altaalle miellytti kovasti.
Ensimmäinen aamu oli pilvinen. Parvekkeen kaiteissa oli todella paljon hämähäkin seittejä, yäh.
Näkymää toiseen suuntaan hallitsi vieressä olevan jalkapallokentän korkea valotolppa.
Viereisiin huoneisiin mentiin ulkokautta. Meidän huone sijaitsi päärakennuksen reunimmaisena. Olimme toisessa kerroksessa. Kerroksia oli kolme, mutta ylimmässä ei asunut ketään ennen lähtöpäiväämme.
Respa sijaitsi samassa kerroksessa kuin huoneemme. Respan neiti väitti olevansa aito kreikkalainen vaikka hänellä oli vitivalkoiset hiukset. Hänen englantiaan minun oli hankala ymmärtää.
Hotellin sisäänkäynti.
Etupiha oli täynnä ruusuja ja muita kukkia. Niitä oli valtavasti.
(Tuleepas tästä pitkä postaus..)
Kasvoipa siellä appelsiinejakin.
Tässä vielä myöhemmin otettu kuva kauempaa hotellin sivustasta.
Tähän ilta-aurinko kuvaan on hyvä päättää tällä erää.
Matka jatkuu...
Oikeammin Agios Isidoros, 19.-27.05.2019.
Kerrottakoon, että Ag. Isidoros on pieni kylä noin kahden kilometrin päässä Plomarista. Ja sen, että perillä kohteessa saaren nimi on Lesvos. (Olipa hankala päättää laitanko tunnisteeksi Lesvos vai Lesbos. Jälkimmäinen voitti.) 😎
Lähdimme lentokentälle ihan hyvissä ajoin ja teimme perillä lähtöselvityksen automaatilla. Kuinka tyhmää, että kun siitä automaatista tulee ruumaan meneviin laukkuihin tarvittavat tarrat, niin ei ole paikkaa, jonne voisi jättää laukut suoraan!?
Jouiduimme siis ensin jonottamaan lähtöselvitystiskille ja sitten vielä viemään laukut eri paikkaan. Turvatarkastuksessa oli uskomattomat jonot. Mitä ilmeisimmin juuri siihen aikaan lähti erittäin paljon koneita, joten siinäkin meni aikaa. Taisimme olla Tupon kanssa viimeiset koneeseen menijät, mutta emme sentään myöhästyneet.
Saimme vierekkäiset paikat koneen etuosasta (rivi 7.) ja pääsin ikkunapaikalle. Tapani mukaan kaivoin kutimen esiin. Mainittakoon, että olen saanut mukana olevan langan Helkulta joskus vuosia sitten, kiitos!
Yleensä emme osta aterioita koneeseen, mutta nyt Tuppo oli huomannut jonkun tarjouksen ja "sortunut" niihin.
Tarjolla oli perunaa minulle oudossa muodossa sekä oikein hyvää broileria.
Porkkanaraaste ananaksilla sekä raejuustolla oli raikasta ja hyvää.
Lämpimiä sämpylöitä tarjoiltiin pariin kertaan aterioinnin aikana.
Sämpylöiden väliin oli mukava levittää Oivariinia ja Koskenlaskijaa. Annoksen mukana ollut piirakan palanen ei oikein maistunut. Ruoan jälkeen tarjottiin kahvia ja teetä.
Lento kesti vain kolme ja puoli tuntia.
Vähän oli kuoppaista menoa jonkun sivutuulen vuoksi. Edessäni istui ihanan rauhallinen pieni poika.
Lentokoneemme laskeutui saaren suurimpaan kaupunkiin Mytilíniin. Matkalaukut tulivat hihnalle nopeammin kuin missään aikaisemmalla kentällä. Pääsimme nopeasti "omaan" bussiin ja matkasimme tunnin verran perille hotellille. Ulkona oli jo pimeää, joten emme juurikaan päässeet ihastelemaan maisemia.
Bussin porukka jakaantui kahteen hotelliin. Sisäänkirjauduimme respassa ja saimme huoneidemme avaimet. Raahasimme matkalaukkumme ja itsemme huoneeseen. Kävimme Tupon (ja muutaman muun samalla bussilla tulleen matkalaisen) kanssa hotellin baarissa juomassa parit reissun aloitus- ja perille pääsyoluet. Niiden jälkeen uni tuli nopeasti.
Olimme siis päässeet perille.
...kirjoitan siitä "miljoonine" kuvineen myöhemmin.
Lyhyesti kommentoituna: reissu sujui mukavasti, paikka oli rauhallinen, hotelli ihan ok, altaan merivesi kylmää ja paluulento oli SAMAAN AIKAAN KUIN MM-FINAALI!!! Oli kivaa, kun lentäjä kuulutti, että: "minulla on ilo ilmoittaa, että...
SUOMI ON MAAILMANMESTARI 2019!!!"
Voinette arvata matkustajien reaktion?! Pilotti kertoi, että haluaisi tarjota kaikille kuohuvaa, mutta resurssien puutteesta johtuen kaikille jaettiin Marianne-karkit. Kiitos.
Lähdimme eilen illalla Tupon ja erään miehen kanssa kävelemään kohti Kaisaniemeä. Aivan USKOMATONTA sattua oikeaan paikkaan & oikeaan aikaan aivan sattumalta! Hämmentävää, että ehdin napata puhelimeni laukusta ja räpsästä nämä kuvat.
Tuppo taputti auton suuntaan ja sieltä taputettiin hänelle takaisin! Huikeaa! (Bussin reittiä ja tarkkaa aikataulua ei oltu ilmoitettu missään!)
Kaisaniemessä oli lehtien mukaan n. 50 000 onnittelijaa eikä menty massan sekaan. Jäimme reunamille ja seurattiin tapahtumaan lähinnä skriiniltä. Olihan se fiilis mahtava olla paikalla. Lähdimme kävelemään pois presidentin onnittelupuheen lopussa, jotta emme jäisi poistuvan massan jalkoihin.
Reissukuvat on vielä siirtämättä koneelle ja jopa matkalaukut molemmilla purkamatta. Ehkä huomenna jo jaksaisin.
Nyt otan lasillisen tuliaisena tuomaani punaviiniä. Tupon kanssa, tottakai. 💖
Palataan!
Liian harvoin tulee kysyttyä.
Sitä tapaa ihmisiä, tuttuja ja ystäviä, mutta liian harvoin tulee kysyttyä, mitä tyypille oikeasti kuuluu.
Näet ja oletat, mutta tiedätkö ihan oikeasti miten frendillä menee?
Jospa osaisin kysyä sitä tänään? Ja oikeasti kuunnella mitä hän vastaa.
Miten Sinä toimit?
Hyvää päivää Sinulle!
Vissiin maailman suurin pahe?
On noita pahempiakin paheita? Ei vaan, vuokralaista hämmästyttää, että JOS sinulla on varaa ostaa huippukallis osake kalliilta alueelta, niin miksi ostat sen kerrostalosta? Siis jos olet sääntöorientoitunut ja erittäin niukasti joustava?
Itse olen asunut tässä Omassa Kotona yli kaksikymmentäseitsemän vuotta, joista noin kaksikymmentä vuotta poltin sisällä kotona. Parveketta en omista. Pesin tuhkakuppeja fanaattisesti ja pidin kaakeliuunin luukkuja auki. Ei täällä tupakka varsinaisesti haissut ja moni hämmästeli, että saako täällä polttaa.
Mainitsin jo aiemmin, että päädyin viemään lasipurkin sisäpihalle tuhkakupiksi. Kukaan ei ole vielä valittanut... Kyllä minä itsekin tunnistan pahan hajun, mutta ei kai sen kanssa äärimmäisyyksiin tarvitsisi mennä?
Mites teillä?
Mikä tekee Sinun kesän?
Melko varmasti meillä kaikilla on ne lapsuusmuistot kesistä. Itselläni niihin liittyy Vauxhall Viva (josta ei löytynyt edes kuvaa Googlesta?), jonka takapenkillä minulla oli patja, peitto ja tyyny. Ahkerasti sieltä takapenkiltä vilkuttelin motoristeille samalla kun laulettiin vanhempieni kanssa maakuntalauluja.
Sain taukopaikoilla joskus jopa limpskaa (omenalimu oli parasta!). Matkayöt vietettiin leirintäalueilla teltassa ilmapatjoilla ja makuupusseissa. Eniten mieleeni jääneet ovat Ähtäri (eläintarhan sudet ulvoivat ja oli ukkonen) ja Koljonvirta (karannut sähköpaimeneen kiinni jäänyt hevonen, jonka sain kiinni).
Siis me matkasimme vanhempieni kanssa kesäisin Rovaniemeltä Orimattilaan mummolaan äidinäidin luo. Sieltä on paljon muistoja. Mummo eli melkein 101-vuotiaaksi.
Olipa siinä karjalaisnainen!!! Ei lähtenyt yksiinkään (kissan-)ristiäisiin ilman, että paistoi alakerran leivinuunissa sen kaksi sataa karjalanpiirakkaa mukaan viemisiksi. Omasta hyötypuutarhasta sai niin perunat, mansikat, omenat, viinimarjat kuin karviaisetkin. Vadelmat ja raparperit, ja kaikki. *Pusu sinne pilven reunalle* 💓
Kesiin kuului mekot, sandaalit ja polkupyöräily. Uiminen, joka ei ollut Rovaniemellä kylmästi virtaavassa Kemijoessa sama kuin lomareissuilla tavatuissa järvissä. Uimarengas.
Ja jäätelö. Tottakai jäätelö! Uudet perunat ja ne mummon karjalanpiirakat. Mansikkakakku.
Mitä Sinä muistat lapsuuden kesistä?
Jotkut "ei vaan tajuu".
Olet sitten ratikassa, bussissa, metrossa, junassa tai lentokoneessa, niin jotkut eivät ymmärrä "tuoksuvammaisuutta".
Itse käytän hyvinkin rajoitetusti tuoksuttimia, mutta kuvan oikealla puolella oleva Elisabeth Arden'in Red Door on ehdoton lempparini. Olen käyttänyt samaa varmaankin kaksikymmentä vuotta enkä enää itse haista sitä kuin laittaessa. Ymmärrän suihkutella sitä maltilla. Varsinkin nyt, kun se on ihan lopussa.
Amor Amor oli joskus vähän niinkuin vahinkolöytö. Pidän siitäkin. Mutta MIKSI noiden hajusteiden kanssa pitäisi lotrata? Niin, että vieruskaverit köhii tuskissaan? En ymmärrä.
Vaikka vankilassa puhuttiin, että miesten Nivea on lesboille, niin olen itse luottanut ko. tuotteeseen yli kymmenen vuotta. Ja niin edelleen.
Mikä on Sinun lempituoksutteesi?
