Tammikuun 2021 viimeinen päivä

Ei, ei se mennyt niin.

Täällä Tupon luona istun juomassa aamukahvia. En siis vieläkään OmaKotiutunut. Tämä on vähän kaks'piippuinen juttu. Miksi en olisi täällä, koska miehen seurassa on nyt mukavampaa kuin yksin? Samalla poden huonoa omatuntoa Oman Kodin jääkaapissa olevista kinkuista sekä ale-jauhelihasta. Jos niitä ei enää pystyisi käyttämään, olisi taloudellinen menetys ehkä kolmen euron luokkaa. Hui kamala. 😏

Jäin siis tänne ja kuorin, pilkoin sekä paistoin ne keitetyt perunat itse. Lenkkimakkara olikin grillimakkaroita, jotka paistoin uunissa perunoiden sekä muutaman tomaatin kera. Salaattikin saatiin syötyä melkein loppuun.

Jälkiruoaksi pilkoin kaksi tummunutta banaania, kaksi vähän nahistunutta mandariinia sekä vihreitä viinirypäleitä. Tulipa hyödynnettyä nekin ennen kuin olisivat menneet roskiin. Kruunasin annoskulhot vaniljarahkalla. Hy-vää. 😋

Nyt voi sanoa, että puikoilla on oikeat jämälankasukat. Minähän olen vienyt melkein kaikki langat Omaan Kotiin. Samoin puikot yksiä lukuunottamatta. Löytyy täältä yksi virkkuukoukku. Ja yksi parsinneula.

Vajaan kerän mustaa lankaa (100% villaa) toin tullessani. Siitä tein lyhyen varren sekä kantapään. Tummansininen ja harmaa ovat pienehköjä jämäkeriä. Kirjava kerä on naapurin neidon tuomista langoista, enkä ole yhtään varma, onko se edes sukkalankaa. Laitoin raidoiksi sekaan kumminkin.

Parin kutomisesta tulee jännää, sillä en ole yhtään varma, että langat riittävät siihen. Enkä tietenkään voi kutoa molempia sukkia yhtäaikaa, kun täällä on vain nuo yhdet puikot.

Illan ja yön satoi lunta. Herätessä oli seitsemän astetta pakkasta ja nyt enää kolme. Pysyisi nyt miinuksella kuitenkin sen verran, että voisi hetken nauttia valkoisesta lumesta.

Ja kyllä minä nautinkin. 💙

Päivällä paistoi aurinko ja lumi hehkui valkoisuuttaan.

Oli jotenkin todella hankalaa lähteä Tupon luota. 😘

PITI kuitenkin, jotta sain talteen kinkut ja pekonit:

Paistoin ne sipulin sekä keltaisen suippopaprikan kera. Kermaa ja mausteet, ja kastike oli valmis.

Seuraavaksi paistoin vielä älyissään olevan jauhelihan, josta teen myöhemmin "jotain". Nyt, kun se on paistettu, niin se on tallessa. 👈

Naapurin neitokainen toi minulle Felden-geeliä, KIITOS!!! Kävin suihkussa ja laitoin tuota ensimmäisen kerran. Laitan lisää ennen kun pää osuu tyynyyn...

NYT pitää pistää pää pitkin tyynyä, koska a.) kello soittaa ennen kuutta aamulla ja b.) kymmeneltä on elämäni ensimmäinen Teams-palaveri TE-toimiston virkailijan kanssa ja c.) Tuppo lupasi tulla luokseni huomenna illalla. 💕

Helmeilevää juuri alkavaa helmikuuta!!! 💛

Salaatti á la tammikuu

Sataa lunta.

Niinhän siinä kävi, että koska hävikkiruokapaikan ovet olivat jälleen lukossa (ystävätär kertoi puhelimessa), niin vältyin menemästä turhaan ovien taakse. Koska olin lähempänä Tupon kotia kuin omaani, niin tulin kaupan kautta tänne. Oli helppo suorittaa ostokset, kun tiesin mitä jääkaapissa on. Hävikkiruokapaikasta (olkoon se tästä lähtien HR-paikka) saadusta jäävuorisalaattipallosta se ajatus lähti.

Ostin punaisen ja keltaisen paprikan sekä aurinkokuivatut tomaatit salaattijuustokuutioita.

Ai että on ihanaa postata tällä Tupon työläppärillä! Nettiyhteys toimii 'sata' kertaa nopeampaa kuin omani! 👌

Aloitin kokkailun pilkkomalla pannulle sipulia ja osan paprikasta. Seuraavaksi käytin pannulla ostamani -30% gotletit. Laitoin ne voideltuun uunivuokaan.

Laitoin purkillisen ruokakermaa sekä mausteita päälle ja vuoan uuniin. Tuppo ei oikein välitä gotleteista, mutta hyvin ne näyttivät kelpaavan keitettyjen perunoiden ja salaatin kera. 😋

Sitten aloitin salaatin tekemisen.

Pilkoin loput punaisesta paprikasta.

Ja keltaisen paprikan.

Virkkaamassani sipulipussissa majaili yksi yksinäinen punasipuli. Pilkoin sen ja laitoin pussiin tilalle ostamani sipulit.

Päälle, siis salaatin, en sipulipussin, kippasin juustokuutiot ja kaivoin lusikalla kaikki mausteöljyt mukaan.

Pilkoin vielä HR-paikasta saatuja vihreitä viinirypäleitä joukkoon.

Olen yleensä innostunut tekemään salaatteja kesän kynnyksellä, mutta maistui se näin tammikuun lopussakin.

Ripottelin päälle vähän suolaa ja rouhin myllystä mustapippuria. Lopun maustamisen hoiti sinappinen salaattikastike.

Tiskasin, ja himputti sentään: yksi snapsilasi hyppäsi ylähyllyltä tiskialtaaseen eikä edes hajonnut, mutta osui kahvimukiin, jonka mies oli juuri ottanut käyttöönsä. Gandalf'in korva meni neljään osaan. Olen pahoillani, anteeksi! 😔

Samalla sain vihdoin ja viimein pestyä lyhdyn, jonka toin joskus kauan sitten parvekkeelle. Löysin sen Mamman pihan roskiksilta. Nostin puhtaan lyhdyn lasipöydälle ja sytytin siinä olevan ison vihreän kynttilän. Toiseen kuvaan tuli hauskat heijastumat.

En siis palannut illaksi Omaan Kotiin, en tehnyt kinkku-pekonikastiketta enkä kutonut pomon sukkaa. Enkä istuttanut pistokkaita multaan. Siinäpä on puuhaa tälle päivälle, sillä aion taas OmaKotiutua. Tupolle jää viisi keitettyä perunaa, jotka hän voi paistaa jääkaapissa olevan lenkkimakkaran kanssa, ja osan salaatista taidan napata mukaani...

Leppoisaa lauantaita!

Täppäilyä ja turinaa

Tammikuun viimeistä perjantaita!

Sain eilen aamulla hetken jännätä, että mitähän hommaa teen töissä, mutta koska pomo oli poissa, niin olin oma-aloitteinen ja aloin 'täppäilemään' vihkosia.

Piti täältä StanstaLandiasta luntata, että olen tehnyt samaa hommaa syyskuun alussa. Ihmettelin kyseistä postausta katsoessani, että miksi niistä tarra-arkeista piti MUKA ottaa niitä taustoja pois? En ymmärrä.

Olin silloin ollut vasta kuukauden töissä. Erojakin havaitsen. Silloin MUKA kiinnitin nuo tarrat eli täpit erikseen eteen ja taakse? Nyt kyllä laitan kerralla kiinni molemmin puolin.

Tällä kertaa noita niputettiin kahdenkymmenen kappaleen pinoihin, kun aiemmin näemmä laitettiin kymmenen.

Minä en olisi minä ellen olisi laskenut tekemieni nippujen kappalemäärää. Aika tasaluku?! 😄

Eipä siinä mitään - noita on kuulemma yhteensä 60 000 kpl. Huomasin yhtäaikaa töissä aloittaneen nuoren miehen pöydällä, että hän oli tehnyt n. 150 kpl. En edelleenkään kilpaile kuin itseni kanssa, mutta onhan noissa aikamoinen ero.

Kävin Mamman luona ja menin yöksi Tupon luo. Heräsin jo kuudelta aamulla ja luulin, ettei miehellä ole kahvia. Olisiko kannattanut tarkastaa? Mies heräsi kahdeksan jälkeen ja kertoi käyneensä ostamassa lisää. Keittämäni kahvit maistuivat taivaalliselta! Treffasin naapurissa asuvan neidon, ja tulin sen jälkeen tänne Omaan Kotiin.

Kävin tullessa kaupassa. Piti ostaa vain pekonia ja sipuleita, mutta muistin vehnäjauhot, ja ale-jauheliha oli tietysti ostettava (yht. 5,45€). Teen tänään lopuista savukinkkusuikaleista kastikkeen sipulin, paprikan sekä pekonin kera. Ananas kyllä sopisi sekaan?

Nyt on harkinnassa ns. marssijärjestys. Kastikkeen valmistus? Ei, syö piirakka loppuun ensin. Pistokkaiden multiin laittaminen? Ehkä illalla. Kutominen? Kannattaako aloittaa, jos aikoo lähteä tunnin päästä katsomaan hävikkiruokatilanne? Ei.

Kopioin tämän facebook'ssa ja pakko on jakaa täälläkin. Huikea oivallus! 😂

Ja näin aikaa lähtöön on enää puolisen tuntia, joten pala piirakkaa, vaatteiden vaihto, tyhjä (mutta toiveikas) reppu selkään ja kävelemään. Ja illaksi takaisin Omaan Kotiin. Jippii: The Voice of Finland!!!

Ihanaa alkavaa tammikuun viimeistä viikonloppua!

Uusi vuoka ja siinä piirakkaa

Uh ja huh.

Koska nukahdin 'vahingossa' jo puoli yhdeksän aikaan ja heräsin puoli yhden aikaan avaamaan sängyn sekä vähentämään vaatetusta, niin heräsin kello 4:45 keittämään kahvia. Huomenta.

Töissä homma vaihtui. Isoja ständejä olisi ollut vielä vajaat kaksi lavallista, mutta niihin laitettavat 'jutut' loppuivat. Tilalle sain taas vaihteeksi teipattavaa. Ensin laitettiin kiiltävälle puolelle leveämpi kaksipuoleinen teippi.

Perään samalle puolelle toinen.

Sitten pahvi käännettiin ja kahteen 'läpyskään' laitettiin ohuempaa teippiä. Nuo 'läpyskät' käännettiin kiinni.

Sen jälkeen pahvi taiteltiin muutamaan kertaan, jonka jälkeen se oli valmis.

Pahviin painetusta ohjeesta selviää laatikon lopullinen käyttötarkoitus.

Oli sellainen päivä, että hyvin Tupon kainalossa nukutusta yöstä huolimatta kroppa kävi hitaalla. Hetki ennen työajan päättymistä selvisi, että ko. tilauksen olisi pitänyt olla "kohta" valmis ja minulla oli vastaus valmiina, kun pomo tuli kysymään voisinko jäädä vielä tekemään laatikoita. Tottakai jäin. Saan jonain päivänä lähteä töistä tuntia aikaisemmin.

Poikkesin kotimatkalla tekemään täsmäiskun kirppikselle. Asian alkuunpaneva voima oli Vanha rouva, joka kommentoi hävikkiruokapostaukseen (kiitos!).

Puuttui siis se vuoka. Ja kappas, kirppiksellä oli kuin juuri minua odottamassa yksi sopiva lasivuoka. Halusin lasisen, jotta on samaa sarjaa liian pienen kanssa. Ja uunivuokien. Ei ollut hinnalla pilattu tämä vuoka.

Koko ei ollut se perinteinen, jonka olisin halunnut, mutta käänsin asian päässäni niin, että tämän kanssa ei tarvitse pelätä täytteiden loiskumista.

PYREX'it ovat tuttuja jo kymmenien vuosien takaa. Muistan, kuinka äiti kehui, että ne voi laittaa vaikka suoraan jääkaapista uuniin. Yläreunan leveys on 26 cm ja alapohjan 23 cm. Reunan korkeus on 5,5 cm.

Toin repun kotiin ja lähdin lähikauppaan ostamaan laktoositonta kermaviiliä sekä piirakkapohjan.

Kaulinta käyttäessä muistan aina Helkun, KIITOS! 😄

Hetken surkuttelin ainoan punasipulin pienuutta, mutta sitten muistin, että kaali-porkkana-PURJO-sekoitus antaa lisäpotkua.

Käytin sekoituksen suippopaprikan ja sen pienen sipulin kera pannulla. Päälle ripottelin vähän sokeria.

Asettelin kaulitun taikinan voideltuun vuokaan. Vähän siihen tuli omasta mielestäni liian korkeat reunat täytteisiin nähden...

Kippasin seoksen pannulta pohjan päälle.

Olin aiemmin ostanut ehdotuksen pohjalta savukinkkusuikaleita.

En tohtinut käyttää koko pussillista vaan teen lopuista kastikkeen jossain vaiheessa.

Sekoitin kermaviilin sekä kananmunan sekaan mausteita ja SINAPPIA. Äidin kanssa jutellessa (piirakan ollessa uunissa) naureskelin, että "possu ja minä tykätään sinapista". 😁

En vielä tiedä (kokeilen seuraavalla kerralla), olisiko piirakka kannattanut laittaa uuniin tuollaisenaan...

Oma innovaatio oli kääntää reunat.

Voitte uskoa, että noissa reunoissa oli syötävää.

Ei se estänyt minua natustelemasta illan aikana PUOLET piirakasta!? 😆

Kaali ja porkkana toivat sopivasti suuntuntumaa, ja piirakka oli (on) hyvää.

Äidillä ei mene nyt oikein hyvin. Näytti siltä, että toinen silmä oli tulehtunut. Kyseessä on silmä, jossa on glaukooma eli silmällä ei enää näe. Äiti kävi toissapäivänä lääkärissä ja oli ollut hilkulla, ettei häntä lähdetty viemään Oulun yliopistolliseen sairaalaan. Silmänpaine oli huikeat 55! LKS:ssa ei ollut päivystävää silmälääkäriä. Osittain omalla vastuulla nainen päästettiin kotiin antibioottisalva ja -lääkekuuri määrättynä. ONNEKSI ON Naapuritar, joka käy laittamassa ne salvat!!! Eihän äiti niitä yksin saisi. Pitää soitella sinne nyt joka päivä! 😢💓

Itselläni alkaa olla kärsivällisyys aikalailla lopussa selän kanssa! Särkee, ei särje, särkee lujaa. Säteilee vasempaan takareiteen ja vaikeuttaa kävelemistä. Ja istumista. Jos kyseessä on iskias, niin nämä vallitsevat sääolot eivät auta asiaa yhtään. Menisi ohi ja pian!!! 👍

Näin on aamu edennyt siihen, että alkaa olla aika vaihtaa vaatteet viimeisen kerran tällä viikolla töihin menoa varten. Töiden jälkeen on tarkoitus mennä käymään Mammalla kuukauden tauon jälkeen.

Topakkaa täyden kuun aikaa!