Unta, mutinaa ja muka-lihapullia

On päiviä, jolloin ei välttämättä kannattaisi ryhtyä juuri mihinkään. Tänään saattaa olla yksi niistä...

Nukuin eilen illalla ja jatkoin samaa tänään, pitkään. Tuntuu, että voisin nukkua koko ajan, mutta tulevaa yötä ajatellen se ei tunnu järkevältä. Ei vielä tähän aikaan. On minulla toki univelkaa viime viikolta kun tuntui, etten nukkunut koskaan kahta tuntia pidempään yhteen menoon.

Pakotin itseni ylös sängystä ja otin pari perussärkylääkettä. On tunne kuin migreeni hiipisi kohti. Silmien takaa ja poskipäitä kolottaa. Valot häikäisee ja sattuu. Niska ja hartiat ovat jumissa. 

Yritin ja yritän silti neuloa. Säärystin numero kaksi on puolessa välissä. Tahtoisin saada ne valmiiksi ennen viikonloppua. Ja ennen sitä pitää päätellä ne isän sukatkin ja pistää postiin.

Ennen kokkailua onnistuin saamaan tikun etusormeeni leikkuulaudasta. Sellaisen ihonvärisen ja ohuen, jonka pois ottamisesta tullee taidetta. Nipistää.

Keitin juuri perunoita. Sama ruma kattila, mutta sisäpuoli toimii edelleen. Kysyin Tupolta haluaako hän jauhelihakastiketta vai jotain muuta siitä jauhelihasta. "No, jos jaksat.." ja päätin tehdä lihapullia... Katsoin jopa ohjeen netistä sillä en ole mestarin lähelläkään noiden kanssa.

KUKA opettaisi Stanstaa???

Ohje tai ei, niin saan "taikinasta" aina löysää. Ei ne pihvit tai pullat halua pitää muotoaan. Aina lötköilevät miten sattuu. Maku on sinnepäin vaikka kuinka yrittäisin maustaa. Kun en onnistu, niin en.  

Paistoin ns. pullat ensin pannulla ja laitoin sitten uuniin. Tällä(-kin) kertaa yritin pelastaa katastrofin kastikkeella. Upotin "pullat" sinne. Osan niistä.

Kunhan Tuppo tulee kaupasta, niin testaamme lopputuloksen. Uskoni siihen meni jo. Nyyh.

EDIT. Hyviä noista tuli vaikka eivät kauniita olleetkaan. Jopa minä santsasin..!

Tuntuuko teistä koskaan siltä, että mieliala vaikuttaa ruoanvalmistukseen?

Puuhailua ja haaveilua

Sopu sijaa antaa, mutta ei se lisää neliöitä tee.

Vartti ennen heräämisaikaa soi puhelin ja kaverini pyysi saada tehdä tämän illan. Minulle se sopi loistavasti. Ensinnäkin väsytti ja toisekseen Tupon nuorin tytär oli tulossa yökylään. Ja tuli.

Tein illalla jauhelihakeittoa ison kattilallisen ja hyvää tuli. (Ruma kattila, mutta sisältä ehjä!)

Samaan aikaan likka teki historian läksyt. Jouduin itsekin hieman koville koittaessani vastata kysymyksiin diktatuurista sun muusta. Pääaihe oli Rooma.

Syötyämme otin taas puikot käteen. Istuin ensin sohvalla, mutta kun likka väsyi, oli minun siirryttävä keittokomeroon (avoin malli, onneksi) tuolille. Tuppo teki tytölle pedin sohvalle.

On hankalaa koittaa tehdä kaikki mahdollisimman hiljaa ja muita häiritsemättä näin pienessä ja avoimessa tilassa.  Sain kuin sainkin silti ensimmäisen säärystimen valmiiksi...

Näin tämä sujuu mukavammin kun tytöt käyvät yksi kerrallaan täällä! Siten he saavat iskän jakamattoman huomion (minua ei tässä kohtaa lasketa..) ja me saamme Tupon kanssa nukkua sängyssä. Silloin, jos kaikki kolme ovat täällä yhtä aikaa, niin huomio väkisinkin jakaantuu. Ja kolme likkaa valtaavat sängyn ja me joudumme nukkumaan ahtaasti sohvalla Tupon kanssa. Mutta hyvin ollaan mahduttu.

Ei se silti yhtään ikävää olisi JOS tuo perushämäläinen mies saisi itsensä aktivoitua isomman asunnon hankintaan. Kolmio olisi mahtava! Silloin meillä olisi oma makuuhuone ja erikseen työhuone, joka samalla toimisi tyttöjen huoneena heidän ollessaan meillä. Olohuone olisi ihan oikea olohuone. Ja olisi kunnon keittiö, jossa mahtuisi vaikkapa leipomaan. (lue: EHKÄ jonain vuonna..) Oih...

Saahan sitä haaveilla - se on ilmaistakin...

Likka nukkuu siis sohvalla ja Tuppo kuorsaa sängyssä. Kello on sen verran, että voisin minäkin kömpiä peiton alle. Aamulla ei kuitenkaan nukuta pitkään kun tuo iloinen pälpättäjä herää. Ja illalla menen laulattamaan.

Mukavaa viikonloppua sinulle!

Hauskaa viikonloppua!

Naamakirjassa alias facebook'issa on joskus oikeasti jotain ihan hauskaakin.

Sieltä kopsattuna:

Alla on 4 kysymystä. Vastaa välittömästi luettuasi. Älä käytä
kynää äläkä paperia!!


Ensimmäinen kysymys:
Osallistut juoksukilpailuun ja ohitat toisena juoksevan
henkilön. Monesko olet?

Vastaus:
Jos vastasit että olet ensimmäisenä, olet tyystin väärässä!
Jos ohitat toisena juoksevan henkilön, olet vasta toisena!!

Yritä edes seuraavassa. Kun vastaat toiseen kysymykseen, älä
käytä niin paljon aikaa kuin ensimmäiseen. (Tiedät itsekin että
kesti liian kauan)

Toinen kysymys:
Jos ohitat viimeisenä juoksevan, monesko olet?

Vastaus:Jos vastasit toiseksi viimeisenä, olet jälleen väärässä.
Kerropa kuinka voit OHITTAA viimeisen henkilön?!

Kolmas kysymys:
Todella vaikeaa matematiikkaa! HUOM: Laske
päässäsi.
ÄLÄ käytä paperia ja kynää tai laskinta. Yritä.

Ota 1000 ja lisää 40 siihen. Lisää sitten toinen 1000.
Lisää vielä 30. Vielä yksi 1000. Lisää vielä 20.
Vielä yksi 1000. Lisää lopuksi 10. Paljonko sait yhteensä?
Saitko 5000?

Vastaus:
Oikea vastaus on kyllä 4100. Et usko? Varmista
laskimellasi!!!

Tänään ei ole sinun päiväsi. Ehkä viimeinen menee oikein.

 
Kysymys:
Marin isällä on viisi tytärtä: Nana, Nene, Nini, Nono.
Mikä on viidennen nimi?

Vastaus:
Nunu? Nana? Nene? NONO! Ei tietenkään.

Viides on Mari. Luepa kysymys uudelleen...

Ainakin pisti Stanstan hymyilemään..!

Alkuviikko levätään, loppuviikko...

Kylläpä olikin kaunis, raikas ja reipas päivä!

Käytiin eilen Tupon kanssa keskustassa ostamassa niitä muistitikkuja. Kierteleminen ja hintojen vertailu kannatti: 16 GB:n tikun sai halvimmillaan 9,95€ kun jossain pyysivät peräti 24,95 euroa. Ostimme kolme. (Nyt kaikki kuvani ovat onneksi tallessa!) Samalla reissulla tarttui muutakin mukaan...

Suomalaisesta kirjakaupasta löysin "kolme tuotetta kympillä" - laarista viisi kulmalukkokansiota (saan vihdoinkin paperini täällä Tupon luona järjestykseen), kymmenen kappaletta AAA-paristoja sekä tuon kissakantisen vihkon. Noita neljän kappaleen jääkaappimagneetteja (á 1€) ostin kaksi ja toinen setti on jo Tupon jääkaapin ovessa. Samalla tuli ostettua uusi mappikalenteri viimevuotisen tilalle. Nuo sormikkaat ostin Anttilasta vajaalla neljällä eurolla kun edellisistä pääsi toinen katoamaan.

Löysin muuten kirjan, joka oli ihan PAKKO ostaa! En voi ihan tarkkaan kertoa, mutta kun päähenkilön nimi on sama kuin Tupon, hänen äitinsä nimi melkein sama kuin Tupon äidin ja siskon nimi on sama kuin minun. Kirjassa esiintyy vielä Pojan siskon kaima. Pakkohan se kirja oli ostaa alle viidellä eurolla, eikö? Ensi vilkaisu ei hehkuttanut yhtään, mutta Marlea lainatakseni: voin lukea sitä kirjaa ääneen iltaisin Tupolle, heh heh...

Matka jatkui Tupon toimistolle, jossa mies tyhjenteli pari konetta ylimääräisistä tiedoista ja tiedostoista. Nappasimme mukaan yhden koneen ja kävelimme kotiin. Tein ruokaa ja söimme. Nukahdin nopeasti sohvalle, josta siirryin sänkyyn mies kyljessä.

Aamulla kiskoin itseni väkisin pois peiton alta sillä huomasin kuinka vaikeaa se Tupolle oli. Keitin kahvit ja tarjoilin sänkyyn. Tiesin, että miehellä oli vielä paljon tehtävää koneella ennen kun se piti lähteä viemään pois. Kone, ei mies. Itse siirryin sohvalle neulomaan.

Siitä tulikin mieleen, etten tarvinnutkaan lisää vaaleansinistä IsoVeikkaa isän sukkiin - lankaa jäi peräti pari metriä yli, mutta kyllä minua jännitti kärkikavennuksen paikkeilla. Valmiit ovat joskin vielä päättelemättä...

Neuloin ensimmäistä kertaa ikinä koko pääliosan joustinneuletta. Minun oli helppo testata sukkia Tupolla kun heillä on isäni kanssa saman kokoiset jalat. Hyvin istuivat!

Isä täyttää ensi kuun alussa 85 vuotta, joten laitan lahjapakettiin sukkien lisäksi Tallinnasta tuomani, käsintehdyn, kauniin kynttilän. Ainakin.

Tänään aloitin neulomaan säärystimiä "asiakkaalle". Hän on vanhempi nainen, jolla on huonot ja kipeät jalat. Kaipaa lämmikettä öiksi. Säärystimistä tulee mustat ja mukaan laitan hopeista hapsulankaa. Ovat täysin naisen mieltymyksen väriset. Jo aloitettuani huomasin tarvitsevani lisää mustaa ja sen kävinkin ostamassa tänään.

Olin tänään muutenkin ahkera. Päivä oli kirkas ja kaunis joten kävelin Hakaniemeen. En ole ennen käyttänyt virastotalon tarjoamaa mahdollisuutta tulostaa liitteitä ala-aulassa. Tästä lähtien en muuta tulostustapaa käytäkään! Niin oli näppärää ja nopeaa. Nyt on tarvittavat paperit toimitettu taas tältä kuulta. Jatkoin matkaa sinne lankaostoksille.

Ja sieltä keskustan kautta Meilahteen. Ex-vuokralainen on siellä jo neljättä viikkoa. Taudin aiheuttajaa eikä juuri muutakaan ole saatu selville lukuisista kokeista huolimatta. Kuumetta ei enää onneksi ole, joten mieskin näytti virkeämmältä. Hengittäminen on vaikeaa ja mies lepää "happiviikset" nenässään. Yskii tuskaisesti edelleen. Huomenna hän alkaa "puhaltamaan putkeen" ja saa jotain liikkumisterapiaa. Toipuisipa pian!

Palatessani kotiin tuli Tuppo vastaan. Kävimme kaupassa ja tein ruoan. Ja menimme välittömästi syötyämme päikkäreille. Nyt PITÄÄ olla hetki hereillä, että saisi yöllä (nyt on yö) nukuttua kunnolla. Otan lasillisen punaviiniä ja menen neulomaan niitä säärystimiä hetkeksi.

Olemme nukkuneet viikon toista todella huonosti pätkissä ja sen tuntee. Huomenna alkaa taas viikonlopun aherrus eikä se lisää nukuttuja tunteja. Lisäksi Tupon nuorin likka tulee huomenna yökylään mikä estää nukkumasta pitkään lauantaina. Onneksi ostin tänään ruokatarpeet jo sitäkin ajatellen! Teen ison kattilallisen keittoa mistä he saavat syödä ja minullekin jää yöksi.

Tein sen kurssihakemuksen. Nyt odotellaan...

Vä-syt-tää.

VITUTTAA!!!

Todellakin! PALJON!!!

KAIKKI MUURI-BLOGIT OVAT POISSA!!!

Jos klikkaatte tämän Stanstalandian vasemmasta reunasta yhteenkään siellä olevaan vanhaan blogiini, niin törmäätte kyseiseen ilmoitukseen:

"Palvelu suljettu aiemman ilmoituksen mukaisesti 31.12.2012.

Kiitokset kaikille käyttäjille kuluneista vuosista. -Ylläpito"

Kiitos vaan ja vitusti!

Kaikki KOLMEN VUODEN aikana kirjoittamani tekstit (ja laittamani kuvat) ovat jossain vitun bittiavaruudessa, poissa, eikä minulla ole lippua sinne. Helvetti! Ehkä sinne meni toista tuhatta tekstiä; tärkeitä, korvaamattomia ja vähemmän tärkeitä.

Ja jos jollain kielipoliisilla suututtaa laittamani kirosanat, niin seuratkoon niiden blogien mukana sinne minne ikinä ne katosivatkaan. Saatana!

Tallentaako teistä kukaan muualle blogiinsa kirjoittamiaan tekstejä? Muistelen, että olen ne "tietyn aiheiset" kopioinut word'illä jonnekin, mutta aihe on toistaiseksi "liian hapokasta" etsittäväksi. 

Huomenna on PAKKO sillä tämä Tupon kone lähtee torstaina kaikkine tiedostoineen vaihtoon. Eipä sillä, että jättäisimme Tupon kanssa mitään viime tippaan: on juostava ostamaan pari isompaa muistitikkua, että saamme edes kuvat talteen. MURR.

Tuntuu aika diibadaabalta kirjoittaa mistään muusta nyt, mutta eipä ne tekstit ja muut murjottamalla palaudu, ei. 

Yllä olevassa kuvassa uusimmat kynteni. Ovat tumman vihreät, joihin on päälle ripoteltu hopean väristä kimalletta. Seuraavan huollon yhteydessä laitettava kuviointi on ilmainen.

Viime viikonloppu oli raskas. Olin perjantaina laulattamassa ja oli tuskastuttavan hiljaista. Lauantaina oli porukkaa torppa täynnä, mutta todella vähän laulajia. Silloin ei ollut blokkariakaan, joten juoksin koko illan keräämässä tyhjiä tuoppeja pöydistä. Lopuksi saatoimme vielä Tupon kanssa yhden asiakkaan kotiinsa. Sunnuntain bingossa haukottelin jo tayttä päätä, mutta sinnittelin karaoken tuntia pidempään kuin sunnuntaisin yleensä. (Siis sunnuntaisin on ensin bingo ja sitten karaoke perään)

Maanantain ja tiistain makasin, tuijotin telkkaria, nukuin ja söin. Heräsin vasta tiistaina illalla. Menin suihkuun ja intouduin pesemään koko kylpyhuoneen. (Ai niin, Romulandiaakaan ei enää sitten ole, pahus!) Sen jälkeen tein ruokaa. (Hanni ja Liskonainen vaviskaa: otin Tupon haasteen vastaan ja valmistin perunoiden seuraksi LOHTA..! Ja söinkin sitä. Hyvää tuli!) Nyt yöllä teki mieli jotain hyvää. Alla Tupon ja minun luomukset:

Minulle tuli ilmoitus, että minun pitää hakea logistiikan VALMENTAVAAN koulutukseen. Varastoalalle siis. Onhan minun haettava, mutta kun siellä on TAAS niin paljon kaikkea minkä hallitsen jo. Sieltä saisi hygieniapassin, tulityökortin ja työturvallisuuskortin -ne kaikki minulla on. Saa sieltä trukkikortin ja käydä EA1:sen. Niitä minulla ei ole. Taas on atk:ta ja CV:n tekoa - nekin olen käynyt.

Kurssilla opetellaan kaikkea tulevan tavaran vastaanotosta lähettämiseen ja muut hommat siitä väliltä. Olen tehnyt kaikkia osa-alueita työkseni seitsemän vuotta ja muistan miten hommat hoidetaan. Osaan varastokirjanpidon, inventaariot ja vaarallisten aineiden käsittelyn. Nyt niitä pitäisi "opetella" yhdeksän kuukautta mikä sisältää työharjoittelua myös. Ja siitä maksetaan se tavallinen yhdeksän euroa päivä työttömyyspäivärahan päälle, jota EN saa...

Siis JOS minut valitaan...

Niin ja hei, en kaipaa tänne kommentteja aktivoinnista sun muusta tuohon kurssiin liittyen: sain niitä jo yllinkyllin facebook'in puolella. Kiitos.

Huomenna on edessä "lenkkeilyä". Pitää käydä virastossa, Tupon toimistolla ja ostamassa lisää lankaa isän sukkiin. Loppui harmillisesti juuri ennen valmistumista. Ne muistitikut pitää myös muistaa!

Nyt: hyvää yötä!

EDIT. "ne tärkeät tekstit" löytyivät, jee!!! Tuppo-rakas löysi ne 31 sivua. Olen iloinen niistä!

 

Haudalla...

Poistin edellisen tekstin. Te, jotka ehditte sen lukea, ymmärtänette syyn...

 Olin viime lauantaina haudalla. Heidin syntymäpäivänä. Vuosi sitten me juhlimme päivää yhdessä hänen kanssaan, nyt meitä oli neljä ystävätärtä siellä palelemassa. Muut veivät sinne kynttilöitä, minä vein piparkakkutalon...

Eilinen laiskuus (?) "kostautui" tänä aamuna. Heräsin ilman kelloa, keräsin kuivat pyykit telineeltä, latasin seuraavat pyykit koneeseen, keitin kahvit, kirjoitin pitkän sähköpostin äidille ja nyt olen tässä. Käyn laittamassa pyykit kuivumaan ja menen neulomaan sukkaa, jonka aloitin eilen. Äiti tilasi isälle syntymäpäivälahjaksi villasukat ja nehän isä tietenkin saa. 

Pakkaspäivää!

Olisi mukava väittää...

...että vuosi olisi alkanut kaikin puolin mukavasti. Ei ole.

Vuosi vaihtui kyllä ihan leppoisasti. Lähdimme Tupon kanssa ulos kävelemään pari minuuttia edellisen vuoden puolella. Keskiyön ja vuoden vaihtumisen suukko vaihdettiin. Käytiin ensin "meidän kesäpuiston" luona toteamassa, että jotkut apinat ampuivat raketteja suoraan vieressä olevaa taloa kohti. Näytti niin hurjalta, että jatkoimme matkaa. 

Isomman kentän reunalla oli porukkaa ja sisäpuolella rakettien ampujia. Tuntui turvallisemmalta. Päätyyn päästessämme alkoi satamaan vettä. Jatkoimme silti matkaa ja katsoimme humalaisten liukastelua. Mitään vakavampaa emme onneksi nähneet.

Päädyimme erääseen baariin lonkerolle. Siellä sattui hassu juttu: kaksi nuorukaista tuli sisälle melkoisen vahvassa humalassa. Valomerkki oli tullut ja mies tiskin takana totesi, että "suljemme yhdeltä". Toinen nuorukaisista vastasi, että "no, me ollaan siihen saakka". Ei mennyt viesti perille kerralla.

Me poikkesimme vielä laulatuspaikalla, jossa eräs kanta-asiakas halusi tarjota meille skumppaa. Rauhallinen yö siis ja pääsimme asiallisesti vuoteen 2013.

Liskonainen kertoikin jo omassa blogissaan, että me tapasimme viikko sitten perjantaina. Tupon lapsuudenystävä järjestää jamit joka kuun ensimmäisenä perjantaina ja siellä me tapasimme kun Liskiskin tuntee samaisen muusikon. Me matkasimme junalla ja Liskis privakyydillään. 

Liskis oli pitänyt meille looshia vapaana ja se oli loistava juttu sillä paikka täyttyi äärimmilleen. Oli IHANAA tavata Liskistä samoin kuin Tupon lapsuudenystävää vaimoineen. Tapasimme myös muusikon veljen, minä ensimmäistä kertaa. Liskonainen niinkuin Tuppokin "liki paikallisina" tapasivat muitakin tuttujaan. Musiikki oli mieluista, samoin seura, mutta kuten aina, niin ilta loppui liian nopeaan.

Kiitos Liskonainen ja (porno-)punaiset kyntesi!

(paikan päällä pöydässä lakatut..)

Haluan kertoa tämän viikon alusta.

Sunnuntain ja maanantain välisenä yönä soitti Poikani perinteiseen tyyliin: "voinko tulla teille yöksi? Maksatko taksin?". Lupasin maksaa ja Poika tuli. Ja jäi kerrankin seuraavaan iltaan asti eikä kadonnut paikalta heti herättyään. Iltapäivällä meille saapui Tupon vanhin tytär, kuten joka maanantai. Kaiken kruunasi (heh) se, että Tupon ex-vaimo piipahti paikalla. "Oikea perhe-maanantai"? Oli ihan kiva emännöidä ja laittaa lapsille ruoat.

Sitten se IKÄVÄ juttu: ex-vuokralainen makaa sairaalassa keuhkokuumeessa!!! Mies on ollut siellä pian viikon...

Kokeissa ole selvinnyt taudin aiheuttajaa. Hän kun juhli 70-vuotis synttäreitään kolme viikkoa Thaimaassa ja palasi sieltä joulupäivänä. Vähän sen jälkeen tuli yskä sekä ripuli ja kuume nousi. Viikon mies sinnitteli kotonaan, mutta sitten oli lähdettävä sairaalaan. Kävin siellä tapaamassa tiistaina ja voi kuinka mies oli kipeä. Sen kyllä näki silmistä ja koko olemuksesta.

Ei tuollainen tauti ole kenellekään helppo, mutta kun puhutaan seitsemänkymmentä vuotta vanhasta diabeetikosta, niin kyllä huolestuttaa. Historiasta löytyy keuhkoveritulppa ym. ja ne tuskin ovat hyviä meriittejä tautia ajatellen. Menen huomenna katsomaan häntä ennen illan laulattamista.

Tupon kanssa menee onneksi edelleen hyvin. Läheisyyttä, lämpöä, yhteiseloa ja -ymmärrystä löytyy. Hellyyttä, halauksia ja läsnäoloa riittämiin. Kiistanaiheita on harvassa ja "se maksaa kummalla on sillä hetkellä varaa".  
Tuppo rakastaa minua ja minä Tuppoa!!!

Olen ollut laiskasti koneella, mutta yritän poiketa useammin. Tämä Tupon kone menee työnantajan toimesta vaihtoon. (Äkkiä jostain ulkoinen kovalevy kuville ja muille!) Olen ainakin sen aikaa (taas) hiljaa. Viikonloput laulatan ja peluutan toistaiseksi edelleen, arkipäiviksi riittää neulottavaa.

Miten teillä on vuosi alkanut?

PS. Onnistuin tekemään ihan eriparisukat - sen siitä saa kun tekee toisen vasta VUODEN päästä ensimmäisestä. Jäävät itselle...