Lupasin kertoa lisää pullista!
Ne onnistuivat paremmin kuin IKINÄ olisin uskonut. Siis about kuuden vuoden leipomistauon jälkeen.
Tässä kohtaa nuo tulevat voisilmäpullat eivät olleet kauniita. Taikina kyllä tuntui juuri oikealta sitä vääntäessä. Ei ollut kardemummaa eikä vaniljasokeria. Ei haitannut.
Tuppo sai tehdä omat viisi omalla tyylillään. Raesokeria sekä suklaanonparelleja.
Minä tyydyin hienoon sokeriin. Ja kaikkiin tietysti ne voisilmät!
Minä tyydyin hienoon sokeriin. Ja kaikkiin tietysti ne voisilmät!
Paistoin ensin ne ns. minun tekemät. Jäivät ehkä vähän raaoiksi, mutta minä tykkään sellaisista.
Tuppo paistoi omamasa tummemmiksi ja hyviä nekin olivat (ovat).
Pitänee ensi kerralla muistaa se, että kannattaa leikata tuo voin paikka "ristiin", niin tulee kauniimpaa. Makuunhan se ei vaikuta.
Pahus sentään; nytkin on pulla kourassa. Äkkiä pussiin ja piiloon. Ne pullat. Me menemme saunaan ja sitten alan kutomaan sitä isän toista sukkaa.