Tässä niistä PULLIsta!

Lupasin kertoa lisää pullista!

Ne onnistuivat paremmin kuin IKINÄ olisin uskonut. Siis about kuuden vuoden leipomistauon jälkeen. 

Tässä kohtaa nuo tulevat voisilmäpullat eivät olleet kauniita. Taikina kyllä tuntui juuri oikealta sitä vääntäessä. Ei ollut kardemummaa eikä vaniljasokeria. Ei haitannut.

Tuppo sai tehdä omat viisi omalla tyylillään. Raesokeria sekä suklaanonparelleja.
Minä tyydyin hienoon sokeriin. Ja kaikkiin tietysti ne voisilmät!

Paistoin ensin ne ns. minun tekemät. Jäivät ehkä vähän raaoiksi, mutta minä tykkään sellaisista.

Tuppo paistoi omamasa tummemmiksi ja hyviä nekin olivat (ovat).

Pitänee ensi kerralla muistaa se, että kannattaa leikata tuo voin paikka "ristiin", niin tulee kauniimpaa. Makuunhan se ei vaikuta.

Pahus sentään; nytkin on pulla kourassa. Äkkiä pussiin ja piiloon. Ne pullat. Me menemme saunaan ja sitten alan kutomaan sitä isän toista sukkaa.

Tammikuu loppuu liian pian!?

NeOn lapaset

Mitäs tässä?

Ollaan Tupon kanssa vähän kuin karhut - talviunilla. Mies kipittää joka ilta tyttärien luona käymään ja palaa parin tunnin päästä. Sänky ja sohva ovat muutoin parhaat paikat. Näemmä. 

Oli tuossa yksi päivä kun sain pyykättyä pari koneellista, tehtyä ruokaa, tiskattua, syötyä sekä saunottua. Niin ja tein itselle lapaset.

Lanka on peräisin Kreetalta. Ostin viime kevään reissulta ja olin täysin unohtanut sen. Väri on neon-korallinpunainen. Huomattavasti räväkämpi kuin kuvassa. Laitan malliin kuuluvat koristelangat myöhemmin. Ajattelin tummaa graniitinharmaata.Tuppo sanoi, etten tarvitse nyt heijastinta, heh. 

Samalla jäi ne isän synttärisukat kesken. Toinen on vielä tekemättä, mutta aion ehtiä tehdä sen niin, että posti lähtee ensi maanantaina. Mukaan isä saa kirjan, jonka uskoisin kiinnostavan.

Minulla on parhaillaan ensimmäistä kertaa ikinä täällä Tupon luona PULLATAIKINA kohoamassa. Nyt pitää alkaa vaivaamaan, pyörittelemään ja paistamaan. Saas nähdä...

Kerron pullista myöhemmin!

Lisää iltasta...

...tai vaikkapa heti aamusta?

Tästä on näemmä tulossa ihan ruokablogi. Ja HAH!!! 

Heräsin nälissäni ja yritin fantasioida jotain ruokaa, jota en ole tehnyt aikoihin tai koskaan. Kuten tiedätte, niin silloin on pari vaihtoehtoa: a.) kysyä mieheltä tai b.) odottaa muutaman leivän voimalla, että se suurin nälkä menee ohi. Tein molemmat.

Mentiin kimpassa kauppaan ja siitähän se lähti.

Tarjouduin tekemään lätyt itse, mutta Tuppo päätti, että nuo riittää.

Sitä hyvää jauhelihakastiketta riitti vielä.

Iso sipuli ja kokonainen paprika. Silputtuna.

Salaattia.

Sekin silputtuna.

Nuo kolme elementtiä pannulle...

...ja sitä kautta lättyjen päälle.

Raejuusto oli tarjouksessa euron purkki.

Itse en tykkää suolakurkuista lämpimänä.

Ne voi laittaa jälkikäteen.

Ja hyvää oli!!!

Mitäs tänään?

Tapaamistunnekuohuja ja ruma-sana-suu-kiinni-blondi

Aurinko paistaa.

Kadulla kulkevien kengät narskuu ja parvekkeella pa-le-lee. Täällä sisälläkin palelee edelleen. Ainakin tässä koneen äärellä, tässä vetää. 

Eilinen tapaaminen kolmen naisen kanssa sujui loistavasti. Helposti siinä vierähti reilut kolme tuntia. Juttua piisasi ja "mitä on tapahtunut kymmenessä vuodessa"-aiheita riitti. Istuimme keskustassa RAX'issa ja kesken jutustelun aloimme pohtimaan, ettei kenellekään muulle asiakkaalle siellä varmaankaan juolahtaisi mieleen, että siinä istui neljä vankilan kokenutta naista. Jännää.

Elämä kuljettaa ja joskus jopa heittelee meitä. Suuntaan ja toiseen. Vaikka meillä on tavallaan sama tausta, niin "tänään" olemme aika eri tilanteissa. Pisti ajattelemaan! Todella. En tohdi tässä sen enempää analysoida. Oli hauskaa jutella tyyliin "oletteko kuulleet siitä ja siitä tyypistä, mitä hänelle kuuluu?". Kai se oli samalla hieman vapauttavaakin jutella saman homman kokeneiden kanssa. Samalla kun muistot ahdistivat. Päätimme tavata uudestaan ennen kun toiset kymmenen vuotta kuluu.

Minä lähdin paikalta ensimmäisenä kun piti ehtiä Tarjoustaloon ostamaan sukkalankaa isän synttärilahjasukkia varten. On muuten aika jännää, etten tiedä kuin kaksi paikkaa tästä suht läheltä, joista saisi lankaa. Molemmat ovat pieniä liikkeitä mikä tarkoittaa korkeampia hintoja kuin ns. halpahalleissa. Onnistuin vielä hoksaamaan, että lanka, jota ensin katsoin, maksoi yli kahdeksan euroa kerä ja vierestä löytyi ihan passelia vastaavaa puolta halvemmalla. Hyvä minä! Aloitin jo ne sukat...

Ennen niitä sukkia sain tehtyä pienelle tytölle ponchon. (Novitan Teddy-lankaa)

Joku kiukku vaivaa nyt minua?!! Tupolla on nyt ihan hirmuisesti töitä ja mies istuu tässä koneella kaiket yöt. Kaikki puheenaiheet koskevat hänen töitään ja minä tuijotan telkkaria kyllästymiseen asti. Luonnollisestikin hän nukkuu sitten päivät ja minä-idiootti kiukuttelen kadonnutta yhteistä aikaa.

Ärsyilin viime yönäkin ja nyt jo harmittaa. Jos tohtisin, niin menisin kainaloon ja pyytäisin anteeksi. En raaski herättää. Miehellä kun on kuitenkin herätys päällä, jotta jatkaa taas töitä... Kai tämä ohi menee kun on mennyt ennenkin? Uskon, että illan tapaamisella on osuutensa asiaan. Saattoi se aiheuttaa aikamoisia aivoituksia sekä tunnekuohuja... 

Jos vaikka tekisin jotain oikein hyvää ruokaa tänään? (MITÄ? Ainakin rakuunaporkkanoita, koska ostin jo eilen ne porkkanat..) Ja muun ajan pyykkäisin, tiskaisin ja rakentaisin niitä isän sukkia. Ja pitäisin samalla ruma-sana-suuni kiinni..! Ja pyytäisin vaikka illalla viereen saunan lauteille? Noilla mennään.

Visaista Visan päivää!?

"Iltasta"

...kuten Forrest Gump asian ilmaisi.

"Jos aamulla syödään aamiaista, niin illalla syödään iltasta", jotenkin näin. Loogista? Meillä syödään mihin aikaan tahansa. Niin viime yönäkin.

Kävin napsauttamassa saunan päälle ja tein sitten teeleipiä...

Laitoin leivät uuniin ja niitä odotellessa pilkoin sipulia sekä kirsikkatomaatteja.

Raastoin valmiiksi mustaleima-Emmentalia.

Otin valmiit leivät uunista.

Tässä välissä oli hyvä aika käydä saunassa. Kylläpä se lämmittikin mukavasti sillä näillä pakkasilla tässä asunnossa JÄÄTYY!

Saunan jälkeen halkaisin nuo leivät. Se ei ollut mikään helppo homma sillä leivät jäivät niin ohuiksi. Paistoin sipulit ja tomaatit.

Ajattelin paistaa siinä samalla pari kananmunaa, mutta jäin tuijottamaan noita merkintäohjeita. Blondi pyöritteli pakettia eikä löytänyt mistään ko. leimoja...

...kunnes keksin, että leimahan löytyy tietysti itse kananmunasta. Heh.

 Sainhan minä ne munatkin paistettua. Laitoin muuten vähän suolaa ja mustapipputia (siis mustapippuRia) noiden tomaattien päälle.

Eikun kasaamaan. Ensin sipaisu margariinia (paketista, josta on foliokansi poistettu kokonaan...), illasta jäänyttä jauhelihakastiketta, paistettua kananmunaa ja tomaatti-sipuli-mössöä.

Vielä viipaleet maustekurkkua.

Lopuksi juustoraaste, joka oli vaikea saada pysymään kasan päällä.

Kansi kiinni ja hetkeksi uuniin.

Sieltä suoraan lautaselle ja kunnon "iltamättö" eli se "iltanen" nassuun. Hyvää oli, ja vatsamme "kiittelivät pienestä pommista" hetken aikaa. Nam!

Tänään ei tarvitsekaan kokkailla sillä Tuppo vie keskimmäisen tyttärensä syömään sushia (phyi) ja minä menen keskustaan "pizzalle" tapaamaan erästä naista. Tapasin tämän eestiläisen naisen ensimmäisen kerran 2001 ja olemme tavanneet viimeksi yli kymmenen vuotta sitten. Tänään hän on käymässä Suomessa. Jännää!

Tuliko nälkä?

Haluan jakaa kaksi asiaa kanssanne!

Kaksi asiaa ovat sykäyttäneet minua. Tai kolme, mutta sitä kolmatta en voi jakaa täällä...

Ensinnäkin ihana Ystäväni M. sai eilen tytön. Isä oli mukana todistamassa kun (ehkä) tuleva kummityttöni syntyi vähän ennen kolmea, painoi 3295 g ja on 51cm pitkä. LOVE!!!

Ja toinen juttu on facebook'ista. Vielä "joku välittää", ihanaa!

"Semi kyyninen minäpaska, palautin juuri uskoni ihimillisyyteen ja ihmisiin.... 02.30 seisoin sörkan rantatien dösiksellä odottelemassa bussia. Ohi juoksee Kuliksen sillalle päin nuori kundi ilman takkia, pipoa ja käsineitä...ulkona siis - 15 pakkasta ja pureva viima....kundi kaatuu juostessaan ja ihan salamana pysäkillä ollut toinen kundi juoksee kaatuneen pojan perään ja menee auttamaan...selviää, että poika oli juoksemassa pakkasessa Vuosaareen kun takki kaikkine rahoineen ym. oli hävinnyt...tää random kundi maksoi tän ressukan pojan bussiin ja lämmitti sitä takitonta juoksiaa kunnes bussi tuli ja se poika purskahti itkuun kun kysyi miten ikinä voi maksaa takaisin auttajalleen..... se auttaja kundi pelasti hyvin todennäköisesti yhden arvokkaan ihmiselämän  ite onneks tajusin jotenkin edes reagoida ja sanoa ääneen, että voiko noin mahtavaa ihmistä ollakkaan...  tällästä lisää!!!!"

...Ja minä olen ihan samaa mieltä!

Arvontapalkinto sekä uudet kynnet

Eipä tässä ihmeitä, mutta lupasin kuvan arvonnan palkinnosta.

Marle ilmoitti, että kirje meni perille. Veinkin sen laatikkoon jo puolilta päivin eilen.

Kuoren sisällä oli juustohöylä (tuli kuulemma tarpeeseen), tasapainoranneke, neulesormikkaat sekä ystävättäreni tekemät korvakorut. Edelleen: ONNEA Marle!

Sain eilen käytyä siellä kynsihuollossa. Hui että siellä oli kylmä! Katutasossa oleva liike, jossa ovesta kulkeminen jäädytti paikan lopullisesti. Hrrr. 

Kuva on huono eikä anna oikeutta. Väri on siis tumma sähkönsininen, mustaa, valkoista ja hopeaa. Ihan jees. Ja sain pikkurillinkin kuntoon.

Että näin. 

Ärrin-murrin-Purnaus!!!

Että minua TAAS suututtaa!!!

Olen usein ajatellut, ja kirjoittanutkin siitä, että hoidan mielestäni virastoasioita suht tunnollisesti. Että miten he pärjäävät, jotka eivät jaksa/saa toimitettua kaikkia pyydettyjä liitteitä ja lisäselvityksiä. Ja paskat! Mitä väliä kun mikään ei tunnu riittävän? Hitto.

Olen saanut sossusta viimeksi rahaa marraskuun alussa, vähän yli satasen. Joulukuussa en saanut mitään. Sain ensimmäisen kerran yli 20 vuoteen veronpalautuksia. Säästin niitä tilillä joulun yli ja maksoin niillä joulukuun vuokran. Luulin tekeväni oikein... Pyh.

Viikko sitten vein tiliotteet joulukuulta. Samalla vein kuitin itsemaksamastani vuokrasta. Ei riitä!? Ei riitä se, että tiliotteessa näkyy veronpalautussumma, pitää viedä se hemmetin veropaperi neljäsivuisena. MINÄ VIEN. Vaikka olenkin myöhässä. En tiennyt ennen viime yötä, että sen olisi pitänyt olla tsto:ssa viim. 14.1. Eilen. Kai siitäkin nyt sakotetaan jotenkin... Hitto.

Pitäisi jotenkin todistaa voimassaoleva työnhaku. MITEN? Kävin työkkärissä 17.12. Jonotin KAKSI TUNTIA, jotta pääsin info-tiskille. Siellä minulle kerrottiin, että "olemme lopettaneet nuo työnhaun uusimiset" ja "otamme teihin yhteyttä täältä toimistosta käsin". WTF? Yhteyttä ei ole otettu eikä minulla ole mitään kirjallista todistetta työnhaun voimassaolosta. Laitoin liitteeksi työnhakukortin sekä itse kirjoittamani selvityksen. Tuskin nekään riittää? Pyh.

(Tuolta näyttää kun puolentoista vuoden kynsiprojektin jälkeen irtoaa pikkurillin kynsi kokonaan..nyyh..)

Puen juu vaatteet ja lähden kävelemään pakkasessa kohti virastotaloa. Oikein "hyvillä mielin"..!?? Paluumatkalla menen kynsihuoltoon KUN ON PAKKO ja ihan varmasti sen päälle oluelle. Sitten voinkin olla taas euroton ensi viikkoon. Ei siinä mitään uutta ole. Hitto.

Sentään pakkasen lisäksi on kirkasta ja ihan kuin aurinko paistaisi. Mitä väliä? Pyh.

Ystäväpariskunta pyysi kovasti tänään mukaansa erääseen spa'han, kylpylään. Matkat eivät maksaisi mitään, MUTTA sisäänpääsy 39 euroa nassu. Lainaisivatkin, mutta kun ei tohdi kun ei tiedä koska pystyisi maksamaan takaisin. En ole koskaan ollut vastaavassa paikassa ja tykkäisin niin mennä. Joo, tykkäisinhän minä saada uudet farkutkin. Daa-a. Hitto.

Minä mitään tarvitse. Plaah... Ja PYH.

PS. Oli PAKKO purnata. Hitto.

Arvonta suoritettu!

Anteeksi, että kesti luvattua pidempään!

Sebastian olisi ansainnut voiton ihan arvausten määrän mukaan vaikka niistä viidestä oli vain kaksi oikein. Hyviä arvauksia ne oli! Helkku arvasi yhden oikein, samoin Marle. 
KIITOS kun osallistuitte!

Tässä ne "oikeat":

1. Sanat " hän kai kuolisi häpeästä, ilman aurinkolasejaan", Yö'n kappale Likaiset Legendat. Moni varmaan luuli ristiä plus-merkiksi?

2. "Wish You Were Here" by Rednex. On toinen niistä kahdesta ulkomaisesta biisistä, joita laulan.

3. "Lähde Lappeenrantaan". Marle arvasi oikein!

4. "Tulisielu", Paula Koivuniemi. Tähh? Laulan tämän aina jos se vain löytyy listalta.

5. "Jos sulla on toinen", Taikapeili. (En laula koskaan!)

6. "Aurinko suuteli meitä, André!, Marita Taavitsainen.

7. "Anna mulle tähtitaivas", Katri Helena. Helkku ja Sebastian arvasivat oikein!

Ja kuten Sebastian ehdottti, niin arvoimme Tupon kanssa voittajan kaikkien VIIDEN kommentoineen kesken. Helpoin tapa oli vain leikata välit jo kirjoitettuihin nimiin.

Tuppo kun ei muistanut järjestystä ja sokkona valitsi yhden...

Kenen nimi tuosta puuttuu, muistatteko?

ONNEA MARLE!!! :) 

Palkinto lähtee voittajalle huomenna ja laitan tänne kuvan kunhan posti on perillä.

Ensi kertaan!

Lempparikorvikseni

Nyt (10.1. klo. 03.00.) on aikaa postata "valmiiksi" jotain...

Tuppo nääs jatkaa Game of Thrones'ien katsomista. Pistin miehen kuvaamaan viidet lempparikorvikseni. Aihe sekin muiden yhtä laadukkaiden joukossa, heh heh... Viittaan aiemmin kirjoittamaani postaukseen korviksista. Älkää kiinnittäkö huomiota korvaani, likaisiin hiuksiin eikä niskavilloihini, kiitos! :) 

Mustat ja erittäin kevyet. Maksoivat Saiturissa euron. Käytän paljon mustia vaatteita eli nämä sopivat käyttöön usein.

Tykkään turkoosista. Etenkin kesäisin, mutta näemmä ne sopii muulloinkin. Edelleen kevyet, Saiturista ja euron hinnaltaan.

Käytän myös yllättävän paljon pinkkiä/vaaleanpunaista pukeutumisessani. Nämä lehtikorvikset melkein vein ystäväni korvista. Tykkään toooosi paljon, ja käytän saman verran. Paljon.

Näistä salmiakin mallisista vaan tykkään ja nuo ovat helppo valinta asun kuin asun kuin asun kanssa. (Haloo: minun asut ovat aina farkut ja huppari) Korut teki ystäväni, joka myy tuotoksiaan facebook'issa. Voin vain kehua, että laatu ja toimitus TOIMII! Eli suosittelen ja tarvittaessa voin olla yhteydenpitäjänä ellet ole fb:ssa. *wink*

Jos haluan näyttävyyttä, laitan nämä. Isot, mutta kevyet. Tykkään.

Haluaisin hopeisia sormuksia sekä lisää rannekoruja. Olin ennen nainen, joka käytti vain kultaa. Mistä lie johtuu, että kirkas hopea kiinnostaa nykyään enemmän? Enkä näemmä ole niin nikkeliallerginen kuin luulin, jee. 

Pensaasta joulukuuseksi? :) 

Voi voi ja margariini

Tästä tulee vähän sellainen "tikusta asiaa"-juttu.

Ensin voin ilokseni mainita, että minut kutsuttiin eilen paikkaamaan puuttuvaa työntekijää laulatuspaikalle ja tällä kertaa olin plokkaamassa. (onneksi olen hankkinut hygieniapassin!) Suomeksi siis keräsin pöydistä pulloja ja laseja sekä täytin/käytin astianpesukonetta. Ilta meni ihan mukavasti ja oli kivaa tehdä välillä jotain muuta kuin laulattaa. Enpä olisi uskonut, että jo tänään tuli kutsu mennä täksikin illaksi samaan hommaan. Sopii loistavasti! (euroja!)

Sitten tuohon otsikon aiheeseen, joka tuli mieleeni tänään aamupalalla...

Otetaanko teillä margariinipaketista se foliokansi osittain vai kokonaan pois?

Meillä Tuppo tykkäisi avata sen vain osittain, mutta minä nappaan kannen roskiin. Turhaan se siinä on tiellä. Tuppo vetoaa härskiintymiseen, mutta minä perustelen sillä, ettei meillä yksi rasia ehdi niin kauaa olla.

Entäs sitten se, että kaivetaanko rasvaa pelkästään päädystä vai koko matkalta? Tuppo kaivaa tuolleen päästä enkä minä tykkää siitä. Rasiahan kaatuilee siinä vaiheessa kun jäljellä on alle puolet. Tasaisuus on mielestäni valttia.

Nyt kömmin päikkäreille, että jaksan hymyillä asiakkaille illan.

Ei minulla nyt muuta...