11./2026

Tallinna 20.09.2026.

Kylläpä tämä nettiyhteys haastaa. Siitä syystä pyydän anteeksi, että venytin sunnuntain risteilyn 'purkamista'! Nytkin kesti sellaisen puoli tuntia, että sain läppärin auki! Ei kauheasti houkuta kiusata kärsivällisyyttä. Nyt kuitenkin täällä.

Kärsivällisyyttä kysyi myös ratikka sunnuntaiaamuna. Ei näkynyt, ei kuulunut. Sillä aikaa korvaushoitopotilaat moikkailivat toisiaan ja yksi jopa toivotti kaverilleen "hyvää illan jatkoa", mutta korjasi sitten "aamun". 

Vaihdoin Aleksanterinkadulla ratikkaan 5T, joka ei ole koskaan ollut yhtä täynnä. En edes päässyt sisään keskiovesta, mutta takaovesta löytyi tilaa yhden naisen verran. Olin perillä ajoissa ja ehdin juuri käydä tekemässä lähtöselvityksen automaatilla, kun AH saapui.

Löysimme helposti kivan paikan ravintolasta, mutta kesti ärsyttävän pitkään ennen (tylsän) trubaduurin saapumista.

Kävin litimärällä takakannella ottamassa muutaman kuvan 'erästä blogiystävätärtä' varten... 😄

Tuuli kyllä ihan riittävän kovaa, jotta keinutti.

Otin pari kuvaa ikkunan läpi.

Oli siellä vaahtopäitä, vaikkei niitä kuvassa juurikaan näy.

Truban jälkeen saapui Terhi, joka vetää karkkibingon. Moikkasi, kun tunnisti. 😁

Emme voittaneet kumpikaan mitään, mutta ei ihme, sillä pelaajia kertyi baari täyteen.

Club X:ssä oli bändi, joka ei vetänyt puoleensa. 

Maissa kävimme ensin tekemässä ostokset. 

Koska AH ei tupakoi, niin 'sain' tuplat! 👌

Ostoksien jälkeen siirryimme samassa rakennuksessa olevaan ravintolaan, jota voisi kutsua kantapaikaksi. Vessan avaimenperä oli erilainen tällä kertaa.

Löysin meille paikat kivasta terassipöydästä. Oli hauskaa seuraa.

Kaksi miestä, joita jututtamaan tuli mies, joka yllättäen asui kymmenen kilometrin päässä toisesta. Tunnisti murteesta. Naurua riitti! 😅

Paluu laivaan ja niin edelleen. AH kävi karaokessa - minä en. Mies saattoi kotiin saakka kantaen kassini, kiitos!

*     *     *

Maanantai-illan ruoka oli "helposti uuniin".

Lähti niillä nälkä hetkeksi aikaa.

Pitäisi mennä pilkkomaan loput lihapullat ja tehdä niistä kastike. Eilinen, pakastimen viimeinen, jäätelö oli pettymys. Tykkään pistaasipähkinöistä, mutta en tuosta jäätelöstä. Harmi.

Nyt, jos ottaisi itseään niskasta kiinni, niin kohta olisi ainakin syötävää... Vai lähtisinkö ostamaan lisää jäätelöitä?

SyysPäivänTasausta! 🍁

10./2026

Tallinna 21.07.2026.

Ei muka pitänyt hetkeen lähteä, mutta MP on ilmeisen hyvä houkuttelemaan. Ehkä se herätti kiinnostukseni, että...

a.) laiva oli tällä kertaa XPRS'n sijaan Cinderella
b.) ei maissakäyntiä
c.) lyhyt risteily (5h 45min) ja se...
d.) sisälsi brunssin! (34,50 euroa per risteilijä)

Lähtöaika oli 10:30, mikä tarkoitti kotoa lähtöä yhdeksältä...

*     *     * 

Olin kirjoittanut tuon alun jo ennen risteilyä, joten antaapa sen olla tuossa. Koitan nyt kasata jotain juttua kuvineen, jotta jää muistoihin. Samalla todistan, ettei vinoon otetut kuvat ole minua varten. En ota toiste.

Lähdin kotoa vähän ennen yhdeksää ja hetken mielijohteesta hyppäsin bussiin ratikan sijaan. Ehkä pääsin sillä nopeammin rautatieasemalle? Mene ja tiedä.

Meillä oli tällit karaokeravintola Tokiossa, jossa en ollut koskaan käynyt. MP oli jo odottamassa ja hänen mukaansa siellä piti olla aamulla edulliset juomat. Eipä ollut, mutta hintaa kompensoi löytöni. 

Istuimme baaritiskiä vastapäätä. Hetken tuijottelin "jotain" lattialla ja asiakkaan poistuttua menin ja kyykkäsin: pienelle rullalle kääritty seteli! Kaksikymmentä euroa, hip ja hei! Löytäjä päätti pitää. 😍

Siitä vierestä meni ratikka, jolla pääsimme suoraan terminaaliin. Nyt, kun on ollut puhetta ötököistä, niin nauratti ikkunan ulkopuolelle kiinnittynyt vapaamatkustaja, joka pysyi siinä yllättävän pitkään. En saanut ampiaisesta tarkkaa kuvaa. 🐝

Tehtiin lähtöselvitys ja mentiin vielä ulos tupakalle. Siinä Cinderellaa katsellessa muistin, että siihen laivaan on kävelymatkaa enemmän kuin XPRS:lle, jonne pääsee sisään heti liukuportaiden päästä. Onneksi tuolla on "liukumatto", jota pitkin pääsee hieman vähemmällä astelulla.

Asetuimme terminaalissa hyviin asemiin oikean oven lähelle, sillä porukkaa oli tosi paljon XPRS'in lähtiessä samaan aikaan.

Puolivahingossa (kuulin, kun jollekin vastattiin, että kahdeksas kerros) osuimme vielä suljettujen ovien luo jonoon peräti toisiksi. Ei mennyt aikaakaan, kun selkiemme takana oli niin pitkä jono, ettei loppua näkynyt. 

Saimme pöytäkartan, jossa oma IHAN PARAS pöytämme oli rengastettu.

Ikkunapöytä (nro. 98) ihan keulassa!! 💙

Vaikka se oli neljän hengen pöytä, niin saimme olla kaksin. Ja sitten ruokaa noutamaan. Olin päättänyt olla maltillinen, jotta saisin syötyä lautasen tyhjäksi. Muuten se onnistui, mutta joko perunasalaatissa tai coleslawissa oli niin paljon valkosipulia, että lautaselle jäi molemmat.

Ensimmäinen vinokuva, koska punaviinilasit. 😏

MP on siitä hassua ruokaseuraa, että vaikka mies muuten papattaa kuin papupata, niin ilmeisesti avoinna oleva suu sulkee korvat? Miehen tahti syödä aiheuttaa itselleni paniikin koittaa syödä nopeammin.

Jätin kuvaamatta santsilautaset ja keskityin napsimaan muita kuvia. Hetken näytti, että saattaisimme törmätä oudon kokoiseen ja näköiseen matkustaja-alukseen. Niin ei onneksi käynyt!

Sää ei varsinaisesti kuvaamista suosinut.

Tästä kulmasta näytti, että ajoimme vielä lähempää Vallisaarta.

Oli jälkiruoan vuoro, phuuh. On muuten hankalaa koittaa saada sorbettia ym. irti tarjoilulusikasta ja homejuustoa veitsestä! Hain meille hyvät kahvit.

Vielä viimeiset lasilliset punkkua ja RRRÖYH. Kiitos! 😋

Kiertelimme laivassa ja koitimme turhaan löytää jostakin ravintolasta tyhjää pöytää. Ei ensimmäistäkään pystypaikkoja lukuunottamatta. Niin täysi laiva! 

Emme jaksaneet seistä ja yhteisestä sopimuksesta kävimme hankkimassa meille hytin.

Se maksoi 16 euroa vähemmän kuin ennakkoon ostettuna!? Maksoimme puoliksi. Vaikka risteilyaikaa oli jäljellä "vain" nelisen tuntia, niin voimat loppuivat siihen. Enpähän muistanut enää, kuinka sokkeloisia nuo vanhat laivat ovat!? Oli käännös sinne, tänne ja tuonne, ja urakka löytää oman hytin ovi!

Kävimme tekemässä ostokset ja suunnistimme monen mutkan kautta takaisin hyttiimme. Hyvin maistui ruokalevot emmekä poistuneet hytistä enää ennen satamaa. Viimeinen ottamani vinokuva ikinä!

Terminaalissa odotimme suosiolla ruuhkan pois alta ja menimme vasta sitten pysäkille. Samalla ratikalla asemalle ja siinä tiemme erkanivat. Jos koskaan ikinä enää menen vastaavalle risteilylle, niin jättänen ruoat syömättä, jotta jaksan hereillä loppuun asti. Puolustaudun kuitenkin vielä sillä, että mies oli herännyt puolikuudelta ja minä kuudelta.

Matkamuistona yksi etukortti, joka on ONNEKSI voimassa lokakuulle saakka. Nyt on risteilykiintiö hetkeksi täynnä!! 😇

Kotimatkan viimeisellä pätkällä kompuroin pahasti, mutta siitä myöhemmin... rkele! 😰

Kuurosateista sunnuntaita!

ÖtökkäMuisteluHaaste

Huomenta!

Onpa kylmä! Piipahdin juuri ulkona ja palelin pitkästä aikaa. Asteita on vain kaksitoista ja on aika napakka tuuli. Olisin suonut tälle päivälle hieman toisenlaista säätä...

Tulipa mieleen haastaa teidät ötökkämuistoihin, että mitä teille nousee niistä mieleen? Heh, eilen nauratti, kun Terhi tavallaan tietämättään jo vastasi... 😄 Voitte halutessanne muistella blogeissanne tai jos sellaista ei ole, niin luen mielelläni muistoja kommenttilaatikostakin.

MUURAHAISIA jouduin miettimään hetken, mutta muistin jotain. Oli vuosi -85, Kuopiossa siis, solussa yhden likan kans asuttiin, samat murkut siinä tavattiin.. ♫. Huone oli puoliksi maan alla. Muurahaisten polku vei huoneen poikki kulmasta kulmaan roskikselle. Tammikuussa!? Onneksi asuimme siinä vain kaksi viikkoa! 🐜

ETANOISTA tulee mieleen yksi, jonka löysin tuhkakuppipulloni korkista aikoja sitten. Onneksi huomasin sen ennen korkkiin tarttumista, yäh. 🐌

PAARMOISTA tulee mieleen vaikka mitä, mutta ensimmäisenä kolmenkymmenen vuoden takainen soutelureissu silloisen miesystävän kanssa. Olimme Kuhmoisissa paikallisella järvellä. Valtavan kokoisia kiukkuisia paarmoja, joiden haukkauksia ei tietenkään päässyt veneestä pakoon.

KÄRPÄSIÄ tulee onneksi harvoin sisään, koska en pidä ikkunoita paljoa auki. Jos tulee, niin kylläpä se ainoakin saa surinallaan raivon partaalle. Kukkakärpäsiä piisaa. 

AMPIAISISTA tuli hassu tapaus mieleen. Sekin yhtä kaukaa ja oikeasti se ei ollut yhtään hassu. Oltiin kaverin kanssa yökylässä itselle tuntemattomien luona. Nukuimme samalla patjalla keskellä olohuoneen lattiaa. Yhtäkkiä tunsin jonkun kävelevän jalkaani pitkin. Raotin peittoa ja kappas, se oli ampiainen. Aika nopsaa pomppasin pystyyn! 🐝

MADOIKSI hyväksyttänee tämäkin joskus Rovaniemellä kohtaamani horsmakiitäjän toukka, joka oli paitsi iso, niin aika komea. Tuo nyt tuli mieleen. 🐛

KIMALAISISTA tulee mieleen viime kesä, kun tyypit olivat vallanneet sisäpihalta saman nurkkauksen, jossa kävin silloin tupakalla. Huikean kova pörinä ja yksi niistä kopsahti päin.

KASTEMATOJA näkee täällä kaupungissakin, kun ne ryömivät sateen jälkeen nurmikon uumenista lämpimälle asfaltille. Väistelen, etten astuisi päälle.

HYTTYSISTÄ voisin lappilaisena kirjoittaa kirjan verran. Samaan opukseen menisi mäkäräiset sekä viheliäiset polttiaiset! Yksikin inisijä riittää pilaamaan yön! 

HÄMÄHÄKEISTÄ yksi suurimmista oli eksän matkalaukussa. Onneksi en itse nähnyt sitä! Tupolla oli tapana pitää vaatteet reissussa matkalaukussa ja olikohan se Rethymnonissa Kreetalla, kun mies oli nostanut päällimmäistä paitaa ja sen alla oli puheittensa mukaan suurin hänen näkemänsä hämppis. Hyvä, ettei kantanut sitä siinä matkalaukussa Suomeen!! 🕷

PUNKEISTA en voi kirjoittaa, koska en ole tavannut ensimmäistäkään - enkä halua! Sama HIRVIKÄRPÄSISTÄ! 

Jos nyt joku oleellinen öttiäinen jäi vielä mainitsematta, niin lisätkää ihmeessä.

EDIT. Pöllö ötököi täällä ja täällä puolestaan iilimadoista. 
Ja Terhiltä löytyy montä ötökkätarinaa. Tänäänkin.

*     *     * 

Manasin alussa säätä siksi, että olen vaihteeksi 😏 lähdössä tänään laivalle. MP sai puhuttua ympäri. Viikkarilla joo, mutta tänään laiva on XPRS'n sijaan Cinderella ja reissu lyhin mahdollinen (vajaa kuusi tuntia). Piknik -risteily, joka sisältää brunssin (á 34,50 euroa). 

Maihin ei pääse ollenkaan, joten tupakat jää ostamatta. Niistä puheenollen, testasin juuri, että käärin yhdestä topasta 55 sätkää ja ne kestivät viisi päivää. Selvisi tuokin. 

Tällä kertaa pyysin (ja sain) varausnumeron ihan varuiksi itselleni. Mies oli kyllä illalla kotonaan paistamassa lettuja, joten eiköhän hän herää ajoissa (Messenger näyttää tyypin olleen hereillä jo vajaa tunti sitten!). Itse heräsin vähän turhankin aikaisin... Ollut reilun tunnin jo hereillä ja kotoa lähtöön on toista tuntia.

Onneksi ei tarvitse olla ulkona kauaa ja mietin, että mitähän pukisin päälle. Taidan laittaa uusimman hupparin, joka on oranssi-musta ja lämpimin. Veikkaan, että miehellä on saman värinen, joten sittenhän olemme kuin kaksi marjaa. 😅 Ai että puut heiluu!!

Tuulista tiistaita! 

Villatakki muutti vihdoinkin!

Ja tupakka-asiaa, jota 'ei ole pakko' lukea.

Muistatteko, kun melkein tasan kolme vuotta sitten esittelin vankilassa kutomani värikkään villatakin? Hetken mielijohteesta vein sen torstaina Oulusta kotoisin olevalle ystävättärelle (joka oli toissareissulla laivalla mukana). Ihan oli passeli, mutta saas nähdä, käyttääkö hän takkia koskaan? Kopsaan takista yhden kuvan...

Käyttää tai ei, niin en ainakaan itse säilö tuota enää. Helpotus. 😇

*     *     * 

JOS tupakat ja tupakointi ärsyttää, niin kannattaa lopettaa lukeminen tähän. Itseäni on kiinnostanut pitkään tietää, että millainen säästö se oikeasti on, kun haen sätkävehkeet Tallinnasta. Selvitän sen nyt.

Käytän äidiltä perimääni tarjotinta alustana, jottei purut leviäisi joka paikkaan. Tuppaa ne kyllä silti hyppimään vähän laajemmalle. 

Säilytän käytössä olevia sätkävehkeitä Mammalta saamassani pussukassa. Väri on paras!

HM soitti pitkästä aikaa ja tajusin samalla udella, paljonko sätkätoppa maksaa nyt Suomessa. Toki niitä on erihintaisia, mutta poltin ennen samaa kuin hän. Onpa hinta noussut siitä, kun olen itse viimeksi lähikaupasta ostanut: 14,60 euroa! Kallista ja tyhmää puuhaa, tie-de-tään.

Tallinnassa kahdeksan toppaa (minkä saa laillisesti tuoda) maksoi viikko sitten 57,60 euroa eli 7,20 euroa kappale. Käärin siitä (koneella) yli puolet enemmän kuin Suomessa myytävästä, vaikka määrä niissä on sama. Koostumus eri.

Filtterit ostan Suomesta. Pussi (100 kpl) maksaa Litukassa 0,55 euroa ja lähikaupoissa pikkuisen enemmän.

Sätkäpapereissa säästää PALJON! Rizzlan paperit (paketissa 10 kpl vähemmän kuin..) maksavat Suomessa käsittääkseni 1,50 - 1,80 euroa paketti. Zig-Zag Tallinnassa muistaakseni yksittäin 0,18 euroa kappale. Lasketaan muuten tullissa elintarvikkeeksi, ei tupakkatuotteeksi.

Siitä on jo tosi kauan, kun olen ostanut täyden laatikon (100 kpl) ja silloin se maksoi 13,99 euroa. Avaamatta edelleen, koska aiempia lienee joku 30 kappaletta. Melkein ilmaisia, mielestäni.

En tykkää kantaa sätkävehkeitä mukana, joten käärin ne kotona.

Sikarilaatikko on vankilaperuja. Isompiakin on muutama, mutta niitä käytän tosi harvoin. Jos se nyt yhtään (itseäni) helpottaa, niin olen vähentänyt tupakointia yli puolella. 😇

Summa summarum: jos ostaisin täältä kahdeksan toppaa, maksaisivat ne 116,80 euroa ja kuluisivat (puolet?) lyhyemmässä ajassa kuin ne, joista maksan vajaat 60 euroa. Sata Rizzlaa maksaisi 150 euroa tai jotain, kun nuo toiset saan neljällätoista eurolla.

Tulipa tuo nyt selväksi ja jatkan samaan malliin. Toki fiksuinta olisi lopettaa kokonaan, mutta olen tupakoinut yli 45 vuotta, hyi hyi. 🙊🙈🙉 Ja hyi.

Ulkona on kasvihuoneilmiö!? Todella hautovaa. Lämpöä liki 30 astetta! ULOS.

Hiostavaa iltaa!

9./2026

Tallinna 05.07.2026.

Ystävämies kävi lauantaina tuomassa autoonsa unohtamani vessapaperisäkin sekä nenäliinapakkauksen ja teki samalla kokovartalohieronnan, joka -Luojan Kiitos- tuntuu kropassa viiveellä vasta tänään. Nyt kipeitä ja arkoja 'lihaksia' on siellä ja varsinkin täällä. 😆 Portaat, varsinkin alaspäin, ovat hankalat kulkea.

Ankan ilmeestä poiketen olo on ihan sopiva. Nukuinkin ihan hyvin ja riittävästi.

Lähdin eilen kohti ratikkapysäkkiä tihkusateessa puolitoista tuntia ennen laivan lähtöä, kuten aina. Olin taas ajoissa, tein lähtöselvityksen automaatilla ja kävin tupakalla ennen 'portista' menoa, kuten aina. Kiersin oikealta, kuten aina, ja pääsin ovelle sekä laivaan toisena.

Sain "oman paikan", kuten melkein aina. Esiintymislavan ja tanssilattian vierestä.

Kesti aika pitkään ennen äänensä lähdöstä valittavan trubaduurin, Paul Snaith, saapumista. Niin perussettiä kuin olla ja voi, ja sama setti mennen tullen. Vähän tylsä, mutta menetteli. Leeei-laaa.. ♫♪.

Toisella puolellä näytti olevan taas samat sirkustaiteilijat kuin aiemminkin ja tanssiorkesteri ei itseäni sykähdyttänyt aikana, jonka sitä kuulin. Kävin takakannella (jonka lattia ui) ottamassa pari kuvaa: voiko harmaampaa olla?

Yksin reissaamisessa on se huono puoli, että on kannettava omaisuuttaan mukana. Mennessä se ei haitannut, sillä minulla oli vain melkein tyhjä reppu. Harmitti virkkuupussukan jääminen matkasta.

Trubaduurin lopetettua pelattiin bingoa enkä voittanut karkkia.

Eväänä minulla oli kaksi kertaa kaksi riisipiirakkaa, joista söin kaksi. Toiset kaksi söin illalla kotona ja loput kaksi ovat vielä jääkaapissa. Ostin ne lauantaina Litukasta.

Ruokatestiin alkaen 01.07. laitetaan 2,50 euroa.

Koska maissaoloaikaa oli lyhennetty ennestäänkin lyhyestä ajasta tunnilla, niin olin ovella ajoissa. Ajatus oli käydä vain ostoksilla Sadamarketissa ja niin tein. En taaskaan ostanut jäätelöä, vaikka katselin niitä.

Paluumatkalla istahdin penkille nauttimaan yhden persikkalonkeron ja samalla juttelin hauskan kaksikon kanssa. Olivat kuulemma viettämässä ikuista tiistaita 😄 ja varanneensa juuri yön läheisestä hotellista 60 eurolla. Halpa. Kysyin, että milloin meinaavat palata Suomeen ja sanoivat, ettei sitä tiedä, jos huomennakin on tiistai...

Vasta kotona huomasin, että laivaan nousu päättyy 20 min ennen lähtöä. Luulin, että puoli tuntia, joten olin ajoissa. "Oma paikka" oli jo varattu, mutta oli piristävää istua kerrankin muualla. Paluumatka tuntui tuskastuttavan pitkältä.

Kuten jo kerroin, niin trubaduuri soitti samat kappaleet kuin menomatkalla. Leeeei-laaa. ♪. Sen jälkeen oli karaoke ja tavoistani poiketen en laulanut itse ollenkaan. 

Pitkän odottamisen jälkeen laiva saapui satamaan ja ryysis alkoi. Odottelin sivummalla, että ensimmäinen ratikka meni ja kävelin vasta sitten pysäkille. Pääsin istumaan, vaihdoin rautatieasemalla toiseen ja matkasin kotiin. Parempi reissu kuin edellinen tylsyydestä huolimatta. 👌

Olen kyllä välillä melkoisen ilkeä ihminen ja itken silti aika usein. Hyvää Eino Leinon sekä runon ja suven päivää! 🖋 🌼 Täällä on harmaata ja hiostavaa. Katsoin jo illan MasterChef Australian pudotusjakson. Mitähän sitten katsoisin?

Miten viikonloppunne meni?