Tilastoija kävi ostamassa vessapaperia

Sellainen minä olen, tilastoija.

Jos en kirjoittaisi tätä blogia, pitäisin varmasti tilastoja vihkossa. Yksi onkin ja siinä lasken (ensimmäistä kertaa) tänä vuonna käyttämieni lankojen määrää. Nyt asia tuli mieleen, kun avasin kahvipakettia. Koskas minä ostin ne neljä pakettia tarjouksesta? Vastaus löytyy blogista. Ostopäivä oli 02.09. eli yksi paketti kesti 27.09. saakka. Neljä viikkoa. Avasin vaihtelun vuoksi saamani Juhla Mokan.

Toinen tilastointi on tällä kertaa vessapaperi. Ostin näemmä Saiturinpörssistä kaksi pakettia (á 8 rll) 27.07. Ne kestivät käytössäni tänne saakka eli vähän yli kaksi kuukautta. (Silloin otettu kuva.)

Lähdin torstaina kävelylle Saiturinpörssiin juurikin ostamaan lisää vessapaperia.

Mitään muuta ei pitänyt ostaa, mutta kun talouspaperi oli tarjouksessa 2,49 euroa, ja kotoa melkein loppu, niin ostin paketin.

Tuli siinä mieleen, että tiskiainekin loppuu pian ja se maksaa yleensä ko. kaupassa vähemmän. Teki mieli ostaa euron halpistuote, mutta muistin lupauksen olla tekemättä niin. Niitä halpiksia joutuu käyttämään tuplasti enemmän. Plus-miinus-nolla. Ainakin Tokmannilla vastaava Fairy maksaa vähän yli euron enemmän.

Vaihdoin suuntaa ennen lankahyllyä, koska takaraivossa kutkutti haave tietystä kerästä. Onnistuin, mutta osuin herkkuhyllylle. Kaksi pussia sitruunatäytelakuja eurolla. Mukaan.

Siitä vierestä oli otettava paketti kookostäytteisiä suklaakeksejä eurolla.

Lasku teki yksitoista ja puoli euroa. Sain, mitä tarvitsin ja kävelylenkin auringossa. Ei näitä syyskuun lämpimiä päiviä varmaan montaa enää tule. 🍂

*     *     *

Se väritön (leipäjonosta saatu) ruoka oli, kuten arvelin, perunamuusia ja nakkeja. Ihan kotitekoisen makuista. Söin siitä kaksi kertaa. Pelastin eilen illalla ne keitetyt parsakaalit. Tein vaisun gratiinin ruokakermasta, juustoraasteesta sekä pippurituorejuustosta. Eiköhän nuo tule syötyä lisukkeena.

Tänään pitää siivota ja järjestellä pakastin. Samalla voisin "käydä läpi" jääkaapin ja pestä sen. Kaipa minä sen toisen ämpärin vielä haen (lähempää), kun tuli mieleen, että voisin ottaa punajuuria ja säilöä niitä. Punasipuliakin voisin pikkelöidä. Harrastatko sinä pikkelöintiä?

Ps. Kipu alkaa hellittämään! 👍

Ps.2. Ne rieskat, joita en pakastanut, homehtuivat reilussa vuorokaudessa. Harmittaa!

Syyskuun viimeistä päivää!

SatoKausiÄmpäri

Kyllä kannatti kävellä!

Nappasin repun selkään ja lähdin hakemaan ämpäriä, kuten uhosin. Piti oikein tarkistaa netistä matkan pituus, joka on noin kaksi ja puoli kilometriä suuntaansa. Jalat painoivat edelleen, mutta kävelin silti suht reippaasti.

Onkohan Triplan Prisma kahdessa kerroksessa? Kävin yhdessä, mutta siellä ei ollut ruokapuolta ollenkaan. Vilkaisin lankoja, mutta vältyin ostamasta ainuttakaan. 😇

On se Tripla valtava paikka, mutta helpotti, kun tiesin K-marketin olevan katutasossa ja K-supermarketin alimmassa kerroksessa.

En ollut katsonut mainosta tarkkaan, joten etsin jotain valmiiksi pakattuja ämpäreitä. Yllätyin (positiivisesti), että ämpärin saikin täyttää itse.

EDIT. Luettelin äidille ämpäreiden värit ja kysyin minkä värin hän olisi valinnut. Arvasin oikein, että vihreän. 💚

Tarjolla oli perunoita, porkkanoita, punajuuria, lanttuja, kelta- ja punasipuleita sekä punakaalia.

Vielä tuohon omaan olisi mahtunut muutama porkkana... 😉

Siinäpä sitten raahasin saalista ympäri isoa kauppaa etsiessäni soijarouhetta.

Kahden euron hävikkilaatikon ostamatta jättäminen harmittaa, mutta en olisi jaksanut kantaa enää sitä. Oi, päärynähilloa. Mandariineista olisin voinut kokeilla tehdä jotain marmeladia tms.

Onneksi olin tajunnut pakata reppuun kaksi muovipussia, joihin pakkasin saaliini. Punakaali, kolme lanttua, kuusi isoa porkkanaa, kuusi isoa punasipulia ja kahdeksan keltasipulia.

Pakko myöntää, että kotimatka oli haasteellinen. Kuvassa on pala Konepajan asuinaluetta.

Kotona pistin repun manuaaliselle henkilövaa'alle, joka näytti 7-8 kiloa. Sisäinen 'sulo vilen' vinkuu takaraivossa, että kun tarjous on voimassa sunnuntaihin asti, niin pitäisikö käydä täyttämässä toinen ämpäri perunoilla ja punajuurilla..? Saas nähdä. 😇

Ps. Törmäsin lähtiessä rapussa naapuripariskuntaan sekä heidän vajaa kolmeviikkoiseen tyttövauvaan. Olipa suloinen, onnittelin. Ja just nyt, kun TV on kiinni, kuulen itkua ensimmäistä kertaa. 💝

Meinaatko sinä käydä täyttämässä oman ämpärisi?

Tonnikalaa, leipäjako ja ulkoilua

Eilen.

Kahvia odotellessa mietin tonnikalaa.

En yleensä tykkää tonnikalasta vedessä (vaikka ne asuvat siellä, heh heh) ja ajattelin tehdä sille öljyisen marinadin. Aloitin oliiviöljystä, jonka sekaan laitoin ihan vähän soijaa ja srirachaa.

Lisäsin liemeen mustapippuria, savustettua paprikaa sekä Santa Cruz -mausteseosta.

Puristin isommasta limestä mehun sekaan.

ONNEKSI maistoin molempia erikseen, sillä 'heitä' ei oltu todellakaan luotu yhteen. 😝

Laitoin tonnikalan purkista toiseen kippoon, kelmun päälle ja jääkaappiin odottamaan. Kelmutin marinadinkin ja laitoin samaan paikkaan odottamaan ideaa, että mihin sen käyttäisin. Koska aurinko paistaa, niin muutan aiempaa suunnitelmaani ja lähden 'kohdennetulle kävelylle'...

No niin, parin tunnin lenkiltä palattu. Otin repun selkään ja suunnistin ensin Pelastusarmeijan leipäjonoon. EN moikannut! 😎

Matkalla nauratti. Noin iso härveli rekkoineen ja sen omistafirman nimi oli niinkin kaunis kuin A. Ruusunlehti Oy.

Enpä ole ennen sinne leipäjakoon jonottanutkaan. Kuulin, että odotimme kuorman tuloa, ja se tulikin. Siinä jonotellessa joku vanhempi mies alkoi rupattelemaan reippaasti ja kertoi mm. hauskan tarinan oltuaan joskus kauan sitten Beirutissa. Jonkun kolme varttia seisoin siinä, oletan.

Nyt voin kertoa ihan oikealla nimellä miehen, joka oli kävelemässä siitä ohi: aivan ihana mies, Suomen parhaimpiin ja tunnetuimpiin basisteihin lukeutuva Harri Rantanen. 💖 Sain ison karhumaisen halauksen! Olen tykännyt miehestä aina siitä lähtien, kun tavattiin vuosia sitten ensimmäisen kerran. Sovittiin, että mennään joku päivä kaljalle (hän ei ole koskenut alkoholiin vuosiin) ennen, kun hän lähtee kiertueelle ensin Mariskan ja sitten Kummeleiden kanssa. Sehän sopii!!! 👌

Takaisin jonoon. Sain kassin, jonka tungin reppuun ja jatkoin matkaa. Kävelin suunnitelmani mukaan Saiturinpörssiin, mutta niistä ostoksista tulee toinen postaus. Ohitin matkalla Kallion kirjaston.

Kylläpä jalat painoivat ja reppu hiosti selkää! Urheasti kävelin takaisin kotiin ja aloin tutkimaan kassin sisältöä. Banaaneja, jotka on syötävä/käytettävä nopsaa.

Pussillinen jääsalaattia.

Kassista löytyi ruisjuureen leivottuja Ullan ruispaloja, jotka laitoin pakkaseen.

Sitten siellä oli kaksi erilaista pussia perunarieskoja. Laitoin muovisen pussin myös pakkaseen.

Tästä en osaa yhtään sanoa, mitä tässä on? Arvailen, että perunamuusia, ehkä nakkeja seassa ja jotain kasviksia... Varsinainen pläjäys.

Sehän selviää, kun menen siirtämään ruoan lautaselle, mikroon ja maistan. Kerron, kunhan herään ruokalevolta. 😉

*     *     *

Enpäs osaa sanoa tuosta värittömästä annoksesta vieläkään mitään, koska söin sittenkin kaurapuuroa tekemälläni omenasoseella. Sama väri(tön)teema? 😄

Nyt ollaan perjantaissa ja langat löysivät puikoille. Pitää "aivoriiheillä" idea niille parsakaaleille ja tonnikalalle, joista alkaa kohta muodostua stressi. No, ei sentään... Pitäisiköhän tarttua K-supermarkettien tarjoukseen viiden euron juuresämpäristä? Tulisi käveltyä samalla, kun ei sadakaan. Näin taidan tehdä.

Viikonloppusuunnitelmia?

Eksyjä sai sateenvarjon ja keitti parsakaalit

Siistiä tuli taas.

Aukesivathan ne silmät, kunhan pääsin ovesta ulos. Kävelin bussipysäkille ja matkasin siitä Pasilaan, jossa vaihdoin junaan. Perillä luulin käveleväni samaa reittiä, jota tulin pois edellisellä kerralla. Väärin. Oikealla oli rakennustyömaa, jota en ollut aiemmin nähnyt eli olin kävellyt yhden poikkikadun liikaa. 

Tie päättyi ja hiekkainen kävelytie vei minut metsän keskelle. Eteen tuli T-risteys enkä todellakaan tiennyt kumpaan suuntaan lähteä. Pelkkää metsää näkyvissä. Kävelin oikealle ja huomasin olevani lähellä jotain isompaa tietä. Pyörähdin ympäri ja jatkoin toiseen suuntaan.

Vaikka meillä ei ole minuuttiaikataulua, niin päätin soittaa Täti B:lle: "Stansta tässä hei! Olen kyllä tulossa, mutta olen eksynyt". Nainen totesi, että "missä sinä sitten olet?. Öö, jos tietäisin, niin en olisi eksyksissä? 🙈 Näin vasemmalla taloja ja menin niiden pihojen kautta kadulle ja löysin perille. En minä kaukana ollut, enkä 'myöhässä' varttia enempää.

Kuten aiemmin arvelin, niin Täti B. on hitaammin tutustuvaa sorttia. Tänään hän naureskeli ja rupatteli vapautuneemmin kuin edellisillä kerroilla. Tohti pyytää, että kävin tamppaamassa kolme mattoa ja että vaihdoin imuriin pölypussin. Siivoukset hoitui tietenkin, vaikka vähän se huhkiminen sattui kipukohtiin. Kun tein lähtöä, niin nainen totesi: "tästähän tulikin ihan kiva päivä vai johtuuko se siitä, että on seuraa.." 💛

Vähän haastavaa oli myös siirtyminen Täti B:n luota Täti A:n luokse, kun sinnekin piti kulkea "väärään suuntaan". Perille toki löysin. Siellä oli 'joka toinen -viikkoinen' patjojen imurointi ja lakanoiden laitto. Perussiivoukset ja pyykkien laitto koneesta kuivaustelineille. Nainen hämmästeli ja ilahtui viemistäni pyykkipusseista (paketissa olikin kaksi). Tarjosi pullakahvit. 💚

Vähän ennen lähtöäni tuli kova sadekuuro, tai siis kaksi. Koska minulla ei ollut sateenvarjoa mukana, niin nainen vaati saada antaa minulle sateenvarjon. Kuinka ihana retron näköinen sontsa! Poikkeaa sadoista mustista.

En päässyt kuin parkkipaikan läpi, kun taas alkoi satamaan. Olin sontsasta kiitollinen! Läpinäkyvän kahvan sisällä on kuplia.

"Ei saa palauttaa!" 😄 Lähtiessäni nainen huikkasi ovella, että "älähän eksy" enkä eksynytkään - kävelin vain vähän eri reittiä... 😅 Huh, tajusin vasta päärautatieasemalla, että olin ajatuksissani unohtanut leimata matkakortin. Onneksi ei tullut tarkastajia!!!

Paluumatkalla mietin ruokaa, koska en ollut syönyt koko päivänä muuta kuin tarjotun pullan. Sattui ja väsytti sen verran, ettei ajatus kokkaamisesta innostanut. Helppo ratkaisu: kahden euron paketti lihapiirakoita. Lämmitin kaksi mikrossa juuston sekä sinapin kera, söin ja kylläpä närästi.

Myöhemmin illalla tuli mieleen hevihävikkiparsakaali. Ettei se vaan menisi hukkaan. Vähän se jo kellersi, mutta päätin, että roskiin se ei mene!

Pilkoin kaalin, mutta otin vain kukinnot talteen. Vartta en enää tohtinut hyödyntää, vaikka syötävää sekin olisi ollut (ainakin tuoreessa versiossa). Huuhtelin.

EDIT. Nyt vähän ärsyttää! Näin just vinkin, että sen kannan olisi voinut pistää palasiksi ja pussissa pakkaseen. Kerätä siihen samaan pussiin mm. porkkanoiden, perunoiden ja sipulin kantoja sekä kuoria. Paprikoiden kantoja siemenineen. Vaikka mitä "biojätettä" ja keitellä niistä mausteiden kera kasvislientä. Nooh, nyt muistan ja otan vinkistä vaarin.

Keitin vettä ja laitoin siihen vähän suolaa. Lisäsin broccolit ja laitoin kannen päälle, jotta ne vähän höyrystyivät siinä samalla.

Keitin vain muutaman minuutin, kaadoin veden pois siivilän läpi ja kippasin kaalit jääkylmään veteen. Vinkin nappasin netistä ja siinä sanottiin, että kylmä vesi lopettaa kaalien kypsymisen. Tietäjät tietää ja tietämättömät testailee. Laitoin jäätelörasiaan ja jäähdyttyä jääkaappiin.

Sitten alkaa se pähkäily. On vähän sitä, tätä ja tuota, joista kehitellä jotain. Ehdotuksia?

Kokkailun lomassa meinaan lepäillä, katsoa telkkaria ja mahdollisesti valikoida seuraavat langat puikoille. Ja lukea lukematta jääneitä blogikirjoituksianne. 😇

Pidätkö sinä parsakaalista? Miten valmistettuna?

Miesten sukat, pussukka ja väsynyt nainen

Nyt on broilerikiintiö hetkeksi täynnä, örf.

Hyväähän se on ja voi valmistaa monella tapaa, mutta ei loputtomiin yhtä menoa? 

Tekemästäni appelsiini-kanapadasta laitoin loput pakkaseen ja saman tein kookos-kanakeitolle. Johan minä söin vähintään viikon broileria.

Käyttääkö kukaan muu tyhjentyneitä margariinipaketteja pakastamiseen? Minä käytän.

Sainpas vihdoinkin 'tilatut' miesten sukat valmiiksi! Oli pyydetty sini-valkoiset ja tajusin heti lankojani tutkiessa, että sinistä ei ole paljoa. Halusin pärjätä langoilla, joita löytyy kotoa ja otin tumman harmaan mukaan. Näytti, ettei kaikki kolme pientä sinistä kerää ole välttämättä ihan samaa sävyä, joten numeroin ne (kolmas jäi käyttämättä) käyttöjärjestyksessä. Kyllä, osaan olla pilkun viilaaja. 😅

Tein ensin molempiin sukkiin varret ja kantapäät. Tuntui, ettei sukat valmistu ikinä!? Kun sitten otin itseäni niskasta kiinni, niin jalkaterät valmistuivat yhden illan ja yön aikana. Lankaa sukkiin kului 145 grammaa.

Pääteltyäni sukat muistin laivalla virkkaamani pienen pussukan. Päätin säätää senkin loppuun samantien, mutta miten? Nappi ja lenksu, jonka onnistuin kiinnittämään vinoon. No, ihan sama, sillä tämä jää omaan käyttöön.

Matkakortin muovikotelo jää laukussa helposti lompakkoon tai puhelimen suojakuoreen kiinni. Eipä jää enää. 

Kävin illalla tutkimassa lähiAlepan hevihävikkilaatikon.

Keräsin siitä hieman hassun pussillisen: parsakaalin, kaksi isoa perunaa (loput oli vihreitä), kaksi sitruunaa ja yhden pienen omenan.

Tänään on siivousreissupäivä. Saas nähdä, rintaan ja lapaan sattuu melkoisesti. Ei siinä mitään hiusmurtumaa ole, vaan olen kai reväyttänyt yskiessäni jonkun lihaksen. Ainahan minä yskin, mutta juuri nyt paksua limaa, jonka ylös saaminen vaatii voimia. Pentele!

Onhan se silti mentävä. Viime kerralla, kun laitoin kohteen A. pyykit koneesta telineelle, niin huomasin naisen käyttävän tyynyliinaa aroille vaatteille. Oli sitonut sen niin tiukkaan, ettei meinannut saada pussukkaa märkänä auki. Kotona muistin, että minulla on yksi käyttämätön pesupussi paketissa.

Olen ottanut paketista pienemmän omaan käyttöön.

Vien tänään tuon isomman naiselle mennessäni.

Tänään menenkin ensimmäistä kertaa ensin kohteeseen B. ja sieltä kohteeseen A. Toivottavasti energiatasoni nousee matkan aikana, sillä jotenkin on ihan voimaton olo. Silmätkin taisivat jäädä tyynyyn kiinni, kun eivät meinaa aueta millään.

Sisäpihalla kukkii vielä.

Nythän minä tajusin: koska valvoin niiden sukkien kanssa toissayönä lähemmäs aamua ja nukuin vain neljä tuntia, niin se kostautuu nyt. Kunhan tästä lähtee liikkeelle, niin... 👍

Meinaan vielä lähteä caprimittaisissa trikoissa. Tuskin pohkeet palelee (+14-15 astetta). Mukavampi kumarrella ja pyllistellä niissä, kuin farkuissa, jotka pakkaan varalta reppuun. Paluumatkalla on tällit eli toimitan sukat saajalleen. Minulta tilattiin mansikkapipo. Onko sellaisen tekemisestä kokemusta?

Hyvää tätä päivää meille kaikille!