Omakanta-piste-fi

Kirjauduin katsomaan omia terveystietojani.

Siellähän sitä tietoa oli. Paitsi viimeisimmästä laboratoriokokeesta eli juuri siitä mitä hain. Nyt kun löydän sinne, niin käyn myöhemmin uudestaan katsomassa jos labrakokeen tulos löytyisi sieltä.

Nyt sieltä löytyi tällainen:

"5.10.2016

Hoidon toteutus
Väliarvio

Potilaasta tullut 13.9.16 Helsingin terveyskeskuksesta tri S*** S***lan lähete, potilas ollut Turkissa, siellä pyelonefriitti. Turkissa tehty TT, jossa oikealla munuaisessa vajaan kuuden millin ja vasemmassa munuaisessa vajaan viiden millin kivet. Nyt kontrolloitu virtsatiekivi-TT, jossa virtsateiden alueella ei kiviä eikä muutakaan poikkeavaa. Ei jatkotoimenpiteitä."

Itse kyllä edelleen ihmettelen kuinka kivet (muka) poistuivat itsekseen parissa viikossa??? No, kivahan se tietenkin on JOS niitä kiviä ei enää ole. Hommaan itseni reissun jälkeen tarkempiin tutkimuksiin pitkään jatkuneen alaselkäkivun vuoksi.

Selkeä saapuneen kevään merkki: kimalainen parvekkeella. Ressukka oli ihan pökkyrässä ja könötti 'kuono' nurkkaa vasten kuin vanhanajan kansakoululainen. Heh.

Sain aiemmin kuvaamani sukat valmiiksi. Vielä pitää päätellä langat, joita todellakin RIITTÄÄ.

Sukat tulevat tuttavan äidille 93-vuotislahjaksi. Merkkipäivä on sama, jolloin palaamme reissusta ja siksi haluan toimittaa nuo ennen reissua perille. Toiveena oli lämpimät värit, pituus polveen saakka sekä Suomi 100-teema. Molemmissa sukissa on tuo '100' sekä toisella puolella nuo liput. Eiköhän nuo kelpaa?

Näin toissayönä äidistä unta. Etiäisiin uskoen ja niitä toisinaan pelätenkin soitin eilen hänelle. Siellä se vanha rouva oli oikein pirteänä tyhjentämässä pakastinta marjoista ja suunnitteli tekevänsä niistä mehua. Ei siis huolta. Onneksi!

Aurinko paistaa, Tuppo nukkuu ja tupakit loppuu. Taidan hilpaista vähän kävelemään ja kauppaan. Illemmalla olisi Tupon äidin ja parin tyttären tapaaminen keskustassa. Välissä voisin poiketa siellä Mamman asioilla. Juhlimme vähän huomenna hänen luonaan Tupon ja minun kuusivuotista yhteistä taivaltamme *sydän* sekä tulevaa vappua samalla.

Alkavaa viikonloppua teillekin!

Ankanrintaa appelsiinikastikkeella

Vaikka en niin kokkaamisesta välitä, niin joskus on kiva kokeilla uutta.

Sain palan ankanrintaa.

On se vaan niin näppärää kun netistä löytää ohjeen kuin ohjeen. Vaikeutta on siinä, että niistä pitää valita mieluisin, jonka uskoo onnistuvan. Ja uskoa siihen, että osaa soveltaa ohjetta.

Itse valitsin yhden, jota sovelsin Epsoon antamien ohjeiden kera.

Aloitin perunoista ja porkkanoista.

Kuorin ja pilkoin.

Porkkanat antavat kivan säväyksen.

Samoin pilkottu kevätsipuli.

Saamieni ohjeiden mukaan vedin ristittäiset viillot rinnan pintaan sekä hieroin päälle suolaa sekä pippuria.

Laitoin palan kylmälle pannulle ilman lisättyä rasvaa nahka alaspäin.

Paistoin nelisen minuuttia nahkapuolelta ja samalla vähensin levyn lämpöä. Käänsin ja paistoin toiselta puolelta jonkun kolme minuuttia.

Nostin palan folion päälle, käärin siihen kevyesti ja laitoin 170-asteiseen uuniin kymmeneksi minuutiksi.

Sitten oli appelsiinikastikkeen vuoro. Sitäkään en ole ennen tehnyt. Pesin huolellisesti hedelmän ja...

...raastoin sen kuoren.

Tuppo puristi appelsiinin mehun lasiin.

Kuorin ja pilkoin kolme shalottisipulia.

Paistoin sipuleita hetken ankanrasvassa ja karamellisoin niitä ne ripauksella sokeria.

Lisäsin vettä sekä suurustetta.

Loraus tummaa siirappia sekaan ja muhimaan.

Kastike maistui vahvasti appelsiinille, kuten oli tarkoituskin. Sopi loistavasti ankalle!

Tein porkkana-perunamuusin valmiiksi.

Ankanrinta oli oikein maukasta ja sitä oli juuri sopivasti. Kaikissa liharuoissa tuppaa olemaan se vika, että jos sitä jää eka kerralla syömättä, niin loput saattaa jäädä kuivumaan ja syömättä.

Nyt ruoka oli loistavan hyvää ja sitä oli riittävästi. Olen itsestäni ylpeä.

Rakeita. Lähivuorokauden sää on vaihdellut kuin vaihdevuosista kärsivän naisen mieli; vettä, räntää, rakeita ja pilkahdellen aurinkoa.

Kerroin syksyllä munuaiskivistä, jotka veivät minut sairaalaan Turkissa. Suomeen palattuani kävin heti lääkärissä ja seuraavalla viikolla veri- ja virtsakokeissa sekä ultrassa ja tietokonetomografiassa. Ihmettelin kun sen jälkeen ei kuulunut mitään.

Nyt ajattelin, että on viimeinen hetki selvittää asia tulevan matkan vuoksi. Että jos jotain sattuisi tapahtumaan, niin matkavakuutus kattaa. Otin yhteyttä terveysasemalle ja sain kuulla, että jo viikko Turkin sairaalasta päästyäni käymieni kokeiden perusteella minulla EI OLE munuaiskiviä!?! Sain silti lähetteen labraan, josta syystä vein tänään virtsanäytteen. Toivotaan, ettei siitä ilmene mitään poikkeavaa.

Ystäväpariskunnan suloinen ja fiksu koiruus.

Puolitoista viikkoa reissuun ja ennen sitä on vappu. Meillä ei ole mitään suunnitelmia, mutta jääkaapissa on yksi pinkki skumppapullo. Lupasin Mammalle, että käyn hänelle Alkossa ennen vappua. Ehkäpä huomenna.

Mukavaa vappuviikkoa!

Huhtikuun lopulla

Yksi lähibaareista täytti lauantaina (22.4.) neljä vuotta.

Yhtä synttäripäivää lukuunottamatta ollaan oltu paikalla Tupon kanssa. Henkilökohtaisesti kutsuttuina. Tällä kertaa Tuppo ei pääsyt töiltään mukaan, mutta menin muutaman kaverin kanssa. Kannatti, niinkuin aina. Paikan omistajatar hellii mahtavilla tarjoiluillaan asiakkaitaan niin jouluisin kuin synttäreillä.

Ruoat ovat viimeisen päälle! Nam.

Tällä kertaa porukkaa oli vähemmän kuin yleensä. Me syötiin ja heitettiin tikkaa. Tai siis darts'ia. Voitin neljästä pelistä kolme (kahta miestä vastaan)!

Oltaisiin haluttu pelata bingoa, mutta ennen sitä oli tietovisa ja me kaikki tiesimme, että se kestää, kestää ja kestää...

Kävin tänään aamulla fysioterapeutilla kaksi kuukautta kestäneen alaselkäkivun vuoksi. Sain jumppaohjeita...

Ja nyt menen sohvalle kutomaan tilatulle, huonosti kuvatulle sukalle paria.

Menee ensi kuussa 97 vuotta täyttävälle naiselle Suomi 100-teemalla. 

Reissuun en enää vajaa kaksi viikkoa... Pitänee alkaa pyykkäämään kesämekkoja sun muuta.

Tänään tuntui, että paksu toppatakki oli jo liikaa. Pitää kaivaa neula ja lankaa, jotta (Stansta) ompelee kevättakin toisen taskun kuntoon. 

Ihana aurinko!

17.4.17

On toinen pääsiäispäivä. Ja maanantai.

Isän kuolemasta tulee huomenna vuosi. Soitanko äidille tänään vai huomenna? Voisin huomenna käydä ostamassa valkoisen kukan ja viemässä sen mereen. Lähtisiköhän Poika mukaan? Hän ne isän tuhkat sirotteli mereen...

Siirsin juuri kaikki kuvat ja videot puhelimestani tähän läppärille. Vielä pitäisi siirtää ne muistitikulle (ja pilveen jos osaan?). Ostin uuden puhelimen ja sain sen perjantaina enkä ole ottanut sitä vielä edes paketista!? Moni kiljuisi riemusta saadessaan uuden luurin, mutta minua sen käyttöönotto ahdistaa. Saanko pidettyä numerot tallessa? Opinko käyttämään uutta järjestelmää? Kuvien laatua siinä mallissa kehuttiin.

Tuossapa "hyvä" vertauskohde vanhalla luurilla kuvattuna. Lupasin eilen lahjoittaa Epsoolle jonkun vanhoista puhelimistani. Pitänee valita kahdesta toinen sillä tätä "viimeisintä vanhaa" en anna.

Kävelin eräänä päivänä UFF'in keräyslaatikon ohi. Sen ulkopuolella oli Ikean kassi ja siinä päällimmäisenä puhtaat ECCO'n valkoiset tennarit. Kerroin kassista ystävälleni ja hetken päästä mentiin katsomaan. Loppupeleissä kahden kassin sisällöstä sai kahdeksan naista puhtaita vaatteita, kenkiä ja koruja. Eikä UFF-nihilistit päässeet tienaamaan niillä!

Itse nappasin sieltä mm. mustat toppahousut, musta-valkoisen villakangastakin, pari huivia sekä koruja. Ja hameen ja jotain muuta. Hyvä mieli. Nyt pitää hävittää pois omia tarpeettomia.

Ja alkaa tekemään lohisoppaa.

Vauvanpeitto

Suomi 100 v - teemalla.

Ystäväpariskunta (alunperin isänisä on tuttuni) sai pojan yli kaksi kuukautta etuajassa - aivan kuten minäkin kolmekymmentä vuotta sitten. Oma Poikani painoi tasan 1500 g ja tämä poika 1630 g. Viikkoja minulla oli 30+4 ja tuoreella äidillä 31+3. Huomattavin ero oli se, että äiti sekä vauva saivat (muistaakseni) kortisonipiikit, joilla vauvan keuhkot vahvistettiin valmiiksi. Omalla Pojalla niin ei ollut.

Tuo poika ei joutunut olemaan sairaalassa kuin kuukauden verran. Samaan aikaan tapasin tuoreen äidin moneen kertaan ja yritin antaa hänelle voimaa. Vauva pääsi kotiin ja kaikki hyvin. Nyt hän painaa jo kolme ja puoli kiloa.

"Suomi 100 v" - teemalla virkkasin vauvalle peiton ja toimitin sen tuoreelle isälle eilen.

Meillä ei syöty/syödä tänä pääsiäisenä lammasta eikä kanaa. Syötiin naudan sisäpaistia, Aurajuusto-kermaperunoita, béarnaise-kastiketta sekä rakuunaporkkanoita. Mämmiäkin on. Ja ne munat.

Ikävä kyllä ilmassa on riitaa. Kyllähän niitä erimielisyyksiä kuuluu joka suhteeseen, mutta aina ne harmittaa. Hitto. Taidan pukea ja kipaista hetkeksi pois taistelutantereelta. Helpottaa se tai ei. Nukkukoon Tuppo rauhassa.

Silti harmittaa.

Pääsiäistä

Aurinkoisia ja iloisia pääsiäisen päiviä!

"Auringonsäde kultainen

tuo meille jälleen 

Pääsiäisen"

Kortti äidiltä. Munat Tupolle ja itselle, syömättä vielä.

-Stansta-

Kaikenlaista

Onhan tässä ollut kaikenlaista, mutta...

Näin eilen erästä ystävää (miestä), joka kertoi yhdeksäntoista vuotiaan poikansa menehtyneen edellisenä päivänä huumeiden yliannostukseen. Ei tuohon oikein sanoja löydy. Satuttaa saatanasti!

Minulla on harvinainen kevätmasennus. Tuntuu, että koko ajan pitää revetä johonkin suuntaan vaikka mieluiten uppoaisin sohvan uumeniin katsomaan aivottomana telkkaria. "Jostain syystä" en tohdi kertoa tässä tarkemmin, mutta... ääh, kerron silti. ("mä vaan" - sinun ei tarvitse kommentoida tähän jos tuntuu, että haluaisit "mollata", kiitos!)

Omasta kotoa hajosi yhtä aikaa niin hella kuin jääkaappi-pakastinkin, ja liesituuletin (itse ostettu) ei ole toiminut vuosiin. No, vanhat laitteet olivat paikoillaan jo vuonna 1992, jolloin muutin asuntoon. Muutamalla sähköpostilla, puhelulla ja toimituksilla kertaa kaksi on nyt uudet laitteet vaihdettu vanhojen tilalle. Phuuh. Toivon mukaan sähkölasku pienenee tulevaisuudessa.

Sain nämä sukat vihdoin valmiiksi. Ei näiden pitänyt itselle jäädä, mutta kun sattuivat sopimaan niin hyvin omiin halkoihini... Iih, kirjoitin oikeasti noin. Siis Jalkoihini.

Kävin eilen "värittämässä" perhostatuoinnin kädessäni, mutta kuvaan sen teille myöhemmin. Samalla reissulla suoriuduin kynsihuoltoon lykättyäni sitä ainakin puolellatoista viikolla.

Viime viikolla juoksin (mm. Kelan lisäksi) etsimässä Mammalle loisteputkea vessan peilikaappiin. Saiturinpörssissä ei ollut kuin 7-kymppisiä, 5-kymppiset oli loppu. Keksin toisen paikan ja siellä niitä oli. Menin Mammalle, irroitin vanhan enkä saanutkaan uutta paikalleen. Etsin ja löysin kaverin, joka tuli laittamaan sen. Yksi osa oli liikkunut vinoon kuten arvelinkin.

Mammalle bling-bling'iä...

Perjantaina kävin ostamassa ja viemässä hänelle viiniä. Istuin tunnin seurana, mutta väsymys voitti. Hain pizzan, tulin kotiin, söin ja nukuin kellon ympäri. Ja vieläkin väsytti.

Jospa "kyllä tämä tästä", kuten äiti tapaa sanoa. Ennakkoäänestämässä käytiin, pääsiäiskortti lähti äidille postiin eilen ja nyt pitää TAAS lähteä asioille sekä ehkä piipahtaa Mammalla viemässä kuvan sormus. Jospa siellä saisi kahvikonelatten... :)

Aurinko paistaa silti!!!

Stansta 50 vee..

Olen aikonut kertoa (02/2017) synttäreistäni.

 

Olen ollut todella laiska monessa mielessä. Kevätväsymys? Viime kevään menetysten masennus? Riittämättömyys? Nyt on tarkoitus pysyä hereillä aamuun, jotta saan "jotain" aiottua hoidettua. Kello 'herättää' vähän jälkeen kuusi eli reilun kolmen (kahden) tunnin päästä...

Synttärit alkoivat sillä, että kävin meikissä ja teettämässä kampauksen. Ensimmäistä kertaa vissiin ikinä. Ihana (ex-)kampaajani tuli kampaamoonsa skumppapullon kera. Lopputulos KYMPPI! Heittivät minut vielä juhlapaikalle TheBaariin autolla.

Siellä kolme Ystävääni olivat laittaneet kaikki valmiiksi - juuri kuten toivoin.

Oli munakasrullia, lihapullia, pari eri salaattia, patonkia ja vaikka mitä.

Jopa paikalle kutsuttu ja saapunut Epsoo oli tehnyt tarjottavaa, jota todellakin kehuttiin (nuo broiskupateet, kiitos!). Nam.

Kakkuun olin antanut 'ohjeena' vain, etten halunnut mansikka-kermakakkua. Saatiin kinuskia. Todella ihanaa sekin. Kiitos Ystäväni T.!

Livemusiikista vastasi Tupon lapsuuden trubaduuri Ystävä I. (lahjaksi KIITOS!), jonka ihana vaimo oli mukana. Bassoa mukana soitti Rakas H. Kiitos! Ja yhden laulun heidän kanssaan lauloi Poikani! *sydän* Tupon vanhin tytärkin tuli ja tanssi kanssani.

Kuinka onnellinen olinkaan!!!!! <3 

En oikein osaa olla "se sankari". Se harmittaa. Mutta paikalla olivat kaikki Rakkaat siskoani ja veljeäni myöten. Oli Gun tyttärensä kanssa ja Poikani tyttöystävänsä kanssa. Kaikki läheisimmät ja tärkeimmät. Jälkeenpäin sain vain pelkkiä kehuja. Kuulemma loistavat bileet.


Tämä tässä. Kohta taas vaatetta niskaan ja reissu Itä-Helsinkiin.

Palataan.