Näytetään tekstit, joissa on tunniste PahaMieli. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste PahaMieli. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 26. heinäkuuta 2026

Pää kolmantena jalkana?

Kerron tämän, vaikka...

Hävettää, ketuttaa, harmittaa, suututtaa, turhauttaa, ärsyttää ja mitä kaikkia näitä onkaan. Palasin siis tiistaina laivalta ja päädyin lähibaariin. VIRHE. Piti juoda vain tuoppi tai kaksi, mutta seuraan sattui nainen, jota en ollut aikoihin tavannut. Juttu lensi ja ystävätär houkutteli ottamaan "vielä yhden". Toinen VIRHE.

Kun siitä sitten lähdin kohti kotia, niin kaikki meni hyvin rappukäytävään saakka. Kuten arvata saattaa, niin alkoholilla oli osuutta asiaan ja silti veikkaan shokkitilan poistaneen muistista paljon?! En tiedä, mitä/miten tapahtui??? Veikkaan, että aioin ottaa kaiteesta kiinni ja käsi meni ohi..? Selässä oleva painava reppu vei.

On muistikuva siitä, että tajusin, että taas mennään. En tiedä, monenneltako portaalta putosin selälleni, mutta mieleen jäi se kamala kajahdus, kun takaraivo osui kivilattiaan. Se ääni on paha! Ehkä satuin maton kohdalle, koska päässä on vain sentin naarmu ison kuhmun kohdalla? Onneksi.

Ei mitään tietoa, miten pääsin siitä kotiin!? Arvaus löytyy kyllä. Reppu ja viinipänikkäkassi plus huppari olivat eteisen lattialla. Olin saanut riisuttua itseni kokonaan ja heräsin sängystä. Sittenpä siitä ei liikuttu mihinkään. Oikeaa jalkaa ei voinut liikuttaa milliäkään!

Tästä tulee piiitkä postaus...

En päässyt edes istumaan, koska tajusin, että oikealla on lisäksi yksi(?) kylkiluu murtunut. Pissatti ja janotti. Meni monen monta tuntia ennen kun sain edes jalat lattialle. Nousuunkin meni aikaa. Tässä kohtaa olin "tyytyväinen" tavaramäärästä, sillä sain niistä edes vähän tukea. 

Tunnustan (vaikka nolottaa), että selvisi, että osaan pissata pönttöön seisaaltaan. 🙈 Kerran meinaan istahdin, enkä ollut päästä siitä enää ylös. Urakoin itseni vessaan sekä keittiöön kaksi kertaa keskiviikkona ja kerran torstaina. Join kolme tölkkiä Pepsi Max'ia, en syönyt mitään. Melkein kolmeen vuorokauteen.

Sängystä nouseminen ei onnistunut joka kerta, vaan piti koittaa muutaman tunnin päästä uudestaan. Uikutin ääneen, vaikka tiesin, ettei se mitään auta. Sattui niin saatanasti!

Miksi en soittanut ambulanssia? Tyhmä pää mietti, etten pääsisi edes keittiön ikkunan luo pudottamaan avainta. En kykenisi pukeutumaankaan, kun en saanut edes sukkaa jalkaan. Soimasin itseäni, ettei kenelläkään ole vara-avaintani. Yksin asuvalla. Väärin, tyhmää ja ajattelematonta sekin.

Buranaa ja Panadolia, jos sain liikutettua itseäni niin, että yletin purkkeihin. 💊 En ylettänyt joka kerta.

Kyllähän siitä on ääntä lähtenyt, kun romahdin! Repussa oli kuusi tölkkiä, joista yhdestä oli tullut "taidetta". Lonkero on repun pohjalla. Viisi muuta ehjiä - en ymmärrä?

Samassa repussa oli kolmen litran viinipänikkä. Jos nyt jostain voi olla iloinen, niin siitä, että rujosta ulkomuodosta huolimatta pussi oli säilynyt ehjänä!! Miettikääs se punkkumäärä repun pohjalla... 😱

Joko mainitsin, että hävettää?

Tyyny polvitaipeen alla tuijotin telkkaria liki 24/7, mitä nyt nukahtelin vähän väliä. Järki sanoo, että se oli huono homma yksin ollessa, jos/kun olin saanut todennäköisesti aivotarähdyksen. Olisikohan se ollut kausi kahdeksan ja kaikki 30 jaksoa Ensitreffit alttarilla UK. Hohhoijjaa.

Perjantaina kirkkaanpunainen valo alkoi vaihtua oranssiksi ja huomasin pystyväni liikkumaan hitaasti ilman tukea. Ei siis murtumia polvessa, oma diagnoosi.

Olen äärimmäisen huono pyytämään ja vastaanottamaan apua!!! Juhannuskaveri soitti perjantaina iltapäivällä ja kerroin tilanteestani. Mies oli älysinnikäs ja neljännen puhelun jälkeen annoin luvan saapua tyttärensä (30v) kanssa. Olen tuntenyt neidin jo silloin, kun hän oli alle 18.

Annoin avaimet ja nti kävi hakemassa kyynärsauvat kellarista. 


Palattuaan kertoi, että oli joutunut kysymään neuvoa oikean oven suhteen ja häneltä oli kysytty: "oot vissiin Stanstaa auttamassa? Kerro terveisiä ja pikaista paranemista!". Nyt hävettää vielä enemmän! Ilmeisesti yläkerran porukka. Onko se nainen kuullut (varmasti!) rymäyksen? Tullut avuksi ja saattanut kotiin? Ehkä. 🙀

Neitonen kävi kaupassa enkä kehdannut/osannut pyytää muuta kuin jogurttia ja riisipiirakoita. En tiedä, paljonko ne maksoivat, mutta pyöristän summan.

Ruokatestiin alkaen 01.07. lisätään 30,13 + 7,00 = 37,13 euroa.

Ainakin 'palkitsin' hänet hyvin, sillä annoin kaksi mieluista takkia ja kassillisen muita vaatteita, jotka hän kävi läpi, sovitti ja kelpuutti kaikki.

En tupakoinut melkein neljään vuorokauteen! Kolmannen kohdalla ajattelin, että näinkö voisin koittaa lopettaa, mutta neljäntenä keitin kahvia. Vielä pystyin olemaan, mutta paistettuani illalla lihapullia ja makaronilaatikkoa pakkasesta (mikroon en nyt yllä), se "vaati" ruokasavut. Harmi.

Eilen tuijotin Kalevan kisoja ja mitä ilmeisimmin olo oli jo huomattavasti parempi, sillä "toimettomuuttani" virkkasin jämälankapatalapun valmiiksi. Lankojen pätkiä kului 93 grammaa.


Kummallista, ettei pattipolvessani näy juuri mitään poikkeavaa? Vähän turvoksissa eikä oikene ihan suoraksi.

Kolme kummallista pistettä.

Tänään on jo eilistä parempi. En sentään juoksemaan ala 🏃 ja portaissakin kuljen vielä tampaten yksi porras kerrallaan. Katsoin Kalevan kisat loppuun virkaten samalla. Kyllä tämä varmaan TAAS tästä.

Kiitos, että sain sylkäistä tämän ulos ja siitä, jos jaksoit lukea! 💕

Helpotti. 🧡🧡

keskiviikko 15. heinäkuuta 2026

Terassia ja telkkaria

Heipä hei!

Tiedä tapasi, jotta osaat välttää sitä? Olen kahtena aamuna avannut telkkarin heti herättyäni ja katsonut kaksi australialaista sarjaa putkeen. Restaurant:impossiblesta on ollut hyvä jatkaa. Tänään päätin olla avaamatta ennen ravintolaohjelmaa, joka alkaa reilun tunnin päästä. Ehtii kirjoittelemaan. 😏


Minähän siirrän kaikki kuvat puhelimesta läppärille Facebook'in kautta. Olin juuri aloittamassa puuhan, kun silmille lävähti, että eräs vanha rovaniemeläinen, teiniaikojen kaveri, joka menehtyi viime marraskuussa, oli saanut tänään syntymäpäiväonnitteluja jo 26 henkilöltä!? Edeltävä julkaisu oli se, josta minäkin sain tiedon miehen kuolemasta. Noinko hyvin "ystävät" seuraa/tietää? Surullista.


Samaisesta Facesta näin eilen kuvakaappauksen, kun Netflix oli ehdottanut itseäni yli kymmenen vuotta vanhemmalle miehelle uutta sarjaa, ja minähän nappasin kiinni. Tänä vuonna valmistunut uusi versio ihanasta Pieni talo preerialla. 

Tavoilleni uskollisena katsoin kaikki kahdeksan jaksoa perä perää. Ei sitä kannata verrata alkuperäiseen, mutta muuten se oli mielestäni ihan katsottava. En vain ymmärrä, miksi intiaanien puhe oli laitettu hitaaksi mongerrukseksi?

Pilvikuvat ovat sunnuntailta, jolloin MP houkutteli lähiterassille. Oli hautova ilma, joten puin päälleni mekon, josta tiedän MP:n pitävän. Ihan lähellä pyöri pikimustia ukkospilviä, mutta kuten miehelle ennustin, niin ne eivät tulleet päällemme ollenkaan.

Saimme pöytäkaveriksi mukavan miehen. Leo Freeman on ennestään tuttu mies (varsinkin MP:lle, joka 'tuntee kaikki'!). Piti näemmä pyllistää kuvassa, mutta ei kai se haittaa? 😅

Meillä oli varsin antoisat keskustelut. Jopa syvälliset, kun juttelimme Leksan vaimosta. 💙

Jätän kertomatta kokkailusta tällä kertaa, mutta näytän, kuinka uuvatti voin olla. Otin eilen myöhään illalla kännykän taskuun ulkona piipahtaessa ajatuksena ottaa kuva tietyistä kukista. Enhän minä muistanut, että nämä nukkuvat öisin...

Siksi otin uuden kuvan tänään aamupäivällä, heh. Päivänliljoja, kertoi kuukkelin kuvahaku? Luulin nimeksi jotain ihan muuta. Tykkään näistä! Ovat niin kauniita ja "oikean värisiä"!

Eilen tuli taas vaihteeksi kaksi kummallista puhelua, joihin en tietenkään vastannut. Naureskelin, että tuleekohan seuraava Australiasta, Argentiinasta vai Ankarasta...

Ystävämies on lähettänyt ennenkin kuvia oravista. Sanoin, että "sä varmaan ruokit niitä" ja mies kielsi. Eilinen kuva todistaa muuta.

Tyhjensin taas lisää pakastinta, mutta siitä toisella kertaa, koska olen niin hidas, että "restauranttiohjelma" alkaa kohta. Ilman, että ärsyttävä Mombasa alkaisi soida päässä 😆, toivotan:

Kuumaa ja kosteaa keskiviikkoa!

lauantai 4. heinäkuuta 2026

8./2026

Tallinna 30.06.2026.

Jos nyt noudattaisin sitä "jos ei ole hyvää sanottavaa, niin..", ei minulla olisi montaa sanaa kirjoittaa. Nyt ne vähätkin tuntuvat haastavilta. Joskus näin, ettei risteilystä tule pitkää selostusta. Pahoittelut.

Pienten sähläilyideni jälkeen päädyimme ystävättären kanssa samaan ratikkaan, joka kiersi ja kiersi ennen terminaaliin saapumista. Yhteisestä sopimuksesta se mukava mies oli siellä odottamassa, koska olimme päättäneet kokeilla laivaan pääsyä ilman "matkanjohtajaa", joka ei herännyt kymmeniin soittoihini.

"Löimme" omat henkilökorttimme tiskille ja sehän onnistui! Saimme kaikki matkaan liittyvät kortit ja pääsimme laivaan! 👍 Unohdin ottaa kuvan hytin ovesta(KIN), mutta siinä oli numero 7221. Ennen laivaan menoa seuraamme liittyi vielä "kuokkavieras", johon olin tutustunut siellä livemusaterassilla.

Olen varmasti ennenkin maininnut, etten tykkää yhtään matkustaa Eckeröllä? Laiva oli tupaten täynnä ja piti olla kekseliäs, jotta saimme riittävästi tuoleja saman pöydän ääreen kannella. Tuuli kovaa ja hiukseni heittivät volttia. Ei ollut mukavaa, joten koitimme mennä sisälle. Sinne emme mahtuneet ollenkaan. Palasimme kannelle.

Ensimmäisen kuvan lainasin MP:n viestistä, kun hän ilmoitti olevansa seuraavan paatin kyydissä tulossa. Hän on konkari tuossa...

Enempää en tästä reissusta kerro. 😝

Itselläni kostautui koko edellisyön valvominen. Oma moka.

Voin vakuuttaa, että meillä kaikilla alkoholi liittyi asiaan. 😵 Jos ja kun mennessä puuttui matkasta yksi viidestä, niin sama oli paluumatkalla. Se en ollut minä. Minä nukuin. Se viides, kuokkavieras, oli palannut kuulemma illan viimeisellä laivalla. Ei jäänyt Tallinnaan hänkään.

MP:llä oli jäänyt kuulemma reissukassi hyttiin ja hän oli noutanut sen seuraavana päivänä. Konkari tuossakin. 👀

Koska oma reppuni matkasi mukana tyhjänä mennen tullen, ostin yksin itselleni uuden päiväreissun huomiselle "omalla" laivalla. Aikaa maissa lienee tasan sen verran (tunti vähemmän kuin aiemmin), että ehdin käydä ostamassa ne, mitä jäi tiistaina ostamatta. 👀 Ja vaikka jäätelön...

Onhan tämä vähän/aika noloa, mutta kerroin silti. Tämän verran. 👀

Lauantaita.

maanantai 22. kesäkuuta 2026

Juhannus 2026

Ohi meni onneksi.

Ensinnäkin ihan valtavat kiitokset kaikille onnittelijoille!!! 💝🌹

Juhannus oli ja meni. Hip ja hei.

Jotenkin tämä pitäisi purkaa pois päästä, mutta onpa hankalaa. Meni sukset pahasti ristiin karaokeystävättären kanssa!? Lahjaksi saamansa grilli on edelleen täällä, huomenna pitäisi mennä seurakuntaan sopimaan tilojen ja keittiön käytöstä, perjantaina tehdä kakut ja lauantaina tarjoilla ne. Risteilynkin olen ostanut meille kuun viimeiselle päivälle. 

Emme ole enää yhteyksissä lainkaan. 😰

Olen järjestänyt jo (uuden) voileipäkakkujen tekijän. Kaipa osaisin itse tehdä kermakakun? Perse. Tai sitten tilataan kakku? Stressaan.

Juhannuskuva Heinolan Heinäsaaresta (ja sorsien syöttäjättärestä) lienee vuodelta 1992. Aiemminkin laittamani, mutta... Oi noita autoja!?

Pitääkö minun aina olla se, joka lupautuu auttamaan??? 🙈🙊 Enkö koskaan opi? En.

Repolaista ajatellen kevyempiin aiheisiin. Kesähaasteena oli varpaat: tässä.

Ja samat varpaat siellä Heinäsaaressa jotain 34 vuotta sitten, huh!

Vieläkin Repolaista ajatellen, kun hän hämmästeli kuuden euron juhannusruokaostoksiani. Minähän kerron. Kuten jo kirjoitin, niin kävin YÖLLÄ ostamassa ruokaa MUKA juhannusta varten. Onhan se hyvä varautua? Vähän yli puolen yön...

Aina kuitti tallella? Huomaa miinus kuusikymmentä!! 👍

Kaali-porkkana-purjoMIX on edelleen jääkaapissa. Mietin nuudeliwokkia, -munakasta tai -pataa? Vai mitä?

Mielestäni herne-maissi-paprika -pussit maksoivat ennen kolmasosan?

Olen 'löytänyt' hankkimani Netflix'in. Tuijotettuani sitä eilen tunteja oli lähdettävä ulos. "Jotenkin" sandaalit kulkivat puiston kautta LähiBaariin, jossa selvisi, että miehellä, joka källitti Karille yllätyssynttärit, oli syntymäpäivä. 🎉 ONNEA!

Tapasin Juhannuskaverin taas juhannuksena ja sain häneltä rasiallisen valmistamaansa lohta. Söin sitä jo ruisleivän päällä (siis lohta, en..), mutta sitä riitti ja riitti. Olin ostanut kermaviilin ja siitä se ajatus lähti. Ja minä.

Kipitin kotiin ja tein lohipiirakan. Kuva valmiista jäi ottamatta, sillä saatuani sen ulos uunista, kiikutin sen patakintaat kourissa baariin.

Punaista soosia, kaikki loput lohet, herne-maissi-paprikaa, kermaviili plus kaksi kananmunaa, mausteet ja loput juustoraasteet. Oli kuulkaas nätti! Ja hyvä! 😋 Kuvassa ennen uunia ja juustoa. 

Ei mennyt varttia, kun kuusi MIEStä hotki piirakan (maistoin itsekin - hyvää oli!). Mukanani oli kertakäyttölautaset ja haarukat. Ne haarukat pitäisi pestä...

Takaisin kauppalistaan: ajattelin varautua grillaamiseen. Turhaan, kuten selvisi jo. Tätä olisin halunnut maistaa! Tai no, onhan se edelleen jääkaapissa, mutta päiväys!?

Samoin tämä. En hävinnyt näissä kuin yhteensä 1,55 euroa. Vähemmän, jos/kun pesee rasiat talteen. Uskaltaisinkohan ylemmän käyttää kaalin ja porkkanan kanssa, kun siinä ei ole majoneesia? Haista eka - eikö niin?

Kauppakuitilla oli vielä pekoni ja sen tajusin laittaa suoraan pakastimeen. Hah hah, pekonin - en kuittia... 😁

Ruokatestiin alkaen 01.06. lisätään 41,81 + 5,99 = 47,80 euroa.

Pakastimesta puheenollen, seuraava jäätelö:

7. Classic, valkosuklaa & Etelä-Korean yuzu (1,99 euroa)

...minähän en tykkää valkosuklaasta! 👀 En tuosta jäätelöstäkään.

Pitäisi kokata, tiskata (ihan pieni tiski, kun en ole syönytkään..) ja sietää tätä eloa/oloa...

Olo on vähän kuin näillä entisillä ukonlaukoilla: kulahtanut.

Nuupahtanutkin voi olla kaunis? Otetaan happea ja puhallellaan sitä?

Ps. Meinasi unohtua kertoa, että ostin sille naiselle, jonka olen saattanut monesti kotiin, kimpun ruusuja, vein ne lauantaina ja lauloin samalla, sillä hän täytti 80 vuotta, onnea!  

Kyllä tämä taas tästä.

keskiviikko 3. kesäkuuta 2026

MatalaPainetta

Kesäkuun ruokatesti aloitettu.

Päässä on (sisäisesti) liisteriä, joka jarruttaa kirjoittamista tai lähinnä siihen alkamista. Helppo keino tepsii: pitäisi tiskata ja mennä suihkuun. Johan pylly liimaantuu tuoliin. 😏

Lähdin eilen piipahtamaan puistossa, kuten suunnittelin...

...todellakin liisteriä: taisi mennä ainakin tunti ennen jatkamista. Vaikka sama se teille, heh. 😄 

Kävin lukemassa erään naisen ja tyttärensä reissukertomuksen (Kos/Kreikka). Jossain välissä hommasin itselleni sunnuntaille päiväristeilyn. Se on samalla ensimmäinen päivä ilman silmätippoja seitsemän(?) viikon jälkeen!

Palataan sinne puistoon, jossa en viihtynyt kauaa. Tölkkejäkin kertyi hintsusti.

Vein ne kauppaan ja samalla oli tarkoitus ostaa vain margariinia. Terkkuja Arkeilijalle! 😉 Ostin minä halvimman margariinin, ja tarjouksesta tomaatteja 0,99 euroa.

Kurkkasin hävikkileipälaatikkoon ja löysin pehmeitä Puikuloita.

Miksi maksaa täyttä hintaa, kun halvemmallakin saa?

Sämpyläpussi houkutti. Pehmeitä nuokin ja vasta kotona huomasin, että noissa on "pottua ja porkkanaa", nam.

Söin äsken kaksi - hyviä!! 😋

En yleensä (ikinä) osta "punaista maitoa", mutta nyt sellainen oli ale -laarissa ja vieläpä laktoositon.

Enköhän minä tuolle käyttöä keksi, kunhan saan itseni keittiöön...

Ruotsalaisten pikkuperunoiden hinta oli pudonnut. Onnistuin keräämään hassusti täsmähinnan verran. Huomasin kotona, että hintatarrassa on 3.6., vaikka se on vasta tänään...

Vielä kolme sipulia, ja margariini oli ostettu. 😅

Ruokatesti alkaen 01.06. aloitetaan summalla 6,92 euroa.

Sain illalla tekstiviestin, jossa oli puhelinnumero ja pyyntö soittaa. Soitin alle minuutissa, koska arvasin aiheen. Muistatteko, kun kerroin miehestä, jolle ennustettiin, ettei hän näe enää juhannusta? Nyt on Se Aika. 😢  

Juttelin siis veljensä kanssa ja kuulin, että nesteytys oli lopetettu ja morfiinipumppu asennettu. Mies haluaa nukkua pois kotonaan ja näin käy. Siellä käydään kolme kertaa päivässä. 

Pitäisi kai ottaa se luottamuksena, että minua pyydettiin auttamaan tarjoilujen kanssa, kun niiden aika koittaa? Tutustuin koko perheeseen 90 -luvun alussa ja olen ollut heille tärkeä. Jäljelle jää enää tuo veli, jonka apuna ja tukena pysyn loppuun saakka. "Pojat" ovat mielessäni koko ajan!! 💕

Oli tietysti illalla haikea mieli. Huomasin näkymän keittiön ikkunasta ja saman pihalla piipahtaessani. Oli ihan kummallisen värinen ilta!

Teki mieli lähteä ulos kävelemään, ja sitten muistutin itseäni: päätin vankilasta vapauduttuani lähteä AINA ulos, kun siltä tuntuu, koska minulla on avain palata. 💘

Minähän lähdin. Haahuilin yllättävän pitkän lenkin. Törmäsin rottaan ja siiliin. Taivaanranta muuttui melkein mustaksi ja palasin kotiin.

"Pojat" pyörivät mielessä tänäänkin ja seuraan silmä tarkkana puhelinta. Vielä ei ole tullut viestiä...

Lähdin vähän ennen puolta päivää puistoon ja vein taas tölkit mennessäni.

Tölkkihaasteeseen alkaen 10.03. lisätään 101,75 + 3,85 = 105,60 euroa.

Manasin sitä, etten ollut ottanut lankaa ja virkkuukoukkua mukaan. Oli tylsää istua yksin ilman niitä. Kirkko soitti vieressä kellojaan tasan kahdeltatoista pienen hetken. Voitte varmaan arvata, mitä mietin? Vähän reilun tunnin sinnittelin ja palasin sitten kotiin. En tiskaamaan, en kokkaamaan, enkä ole mennyt edes suihkuun. Huomenna...

Nytpä keksin: laitan uudet langat puikoille ja sukan alkuun, koska kahdeksalta alkaa Myyrän finaali! Kuka mahtaa olla myyrä?? 👀 

Syötkö jäätelöpuikkoja? Lemppari?