Kuuu vaihtuuu

Marraskuu loppuu.

Täällä on satanut räntää eilisestä illasta saakka. Sää ei paljoa meikäläiseen nyt vaikuta, kun on pysyttävä sisällä. Voisinhan yrittää kääntää ajatuksen niin, että onpa kiva, kun ei tarvitse lähteä liukastelemaan mihinkään? 👀

Eilinen päivä oli hankala. Nenä oli ihan tukossa aamusta alkaen ja yhtään liioittelematta aivastin satoja kertoja. Nenänalus kipeytyi niistämisestä ja pallea pärskimisestä. Voimia ei ollut mihinkään. Löhösin koko päivän ja torkahtelin siinä sivussa. Tuijotin telkkaria enkä jaksanut tehdä mitään. 

Hyvähän se on kipeänä levätä, mutta EN YMMÄRRÄ tätä tautia!? Ilman sitä positiivista testitulosta voisin hyvin kuvitella kyseessä olevan ihan perusflunssan. Taudinkuvaan liitetään  korkea kuume ja sitä minulla -kop kop- ei ole. Jäseniä vähän kolottaa, mutta niinhän käy räkiksenkin aikaan. Kahvi maistuu kahvilta ja suklaa suklaalta. Hajuaisti on miinuksella tukossa olevan nenän vuoksi.

Otin kahtena iltana särkylääkkeen vähän ennen nukkumaan menoa ja ne auttoivat nukkumaan hyvin. Heräsin molempina öinä vain kerran ja tänä aamuna eilistä pirteämpänä ja vähemmän tukossa. Hassua, että juuri ennen heräämistä ajattelin, että käyn tänään ostamassa sämpylöitä ja metwurstia. Enpä käy, mutta en minä kovin kipeä ole, kun ruoka paukkaa ajatuksiin...

Sytytin eilen ensimmäistä kertaa keittiön ikkunalaudalle laittamani kynttelikön. Olin päättänyt tehdä niin ensimmäisenä adventtina ja niin tein. On tuossa sen verran kirkkaat valot, että jätän 'polttelemiset' lähemmäs joulua.

Joulusta puheenollen: sen ajatteleminen on muuttunut aika paljon lähipäivien aikana. Oli tarkoitus lähettää tällä viikolla pari adventtipakettia, mutta enhän minä mihinkään pääse. Sitten, kun pääsen, niin pelkääkö vastaanottajat koskea mahdollisiin tavaroihin pakettien sisällä? JOS selviän taudista/karanteenista parissa viikossa, niin pääsen kuitenkin odottamaan joulua puolentoista viikon ajan - siihen tähtään, ettei oma jouluni siirtyisi suoraan ensi vuoteen...

Joo joo, terveys on joulua tärkeämpi, mutta nythän minulla ON AIKAA miettiä kaikenlaista. Siinä olen hyvä. 😏

JOS mietitte, että mitä Tuppo tekee, niin kerrottakoon, että hän täytti eilen sen omaolo-piste-fi kaavakkeen ja koska hänellä ei ole mitään oireita, niin häntä ei huolita testiin. Mies on niin umpirehellinen, ettei väitä potevansa kurkkukipua tms. kuten minä. Mutta koska hän on altistunut kauttani, niin hän noudattaa kehoitusta olla kymmenen vuorokauden karanteenissa ja mikäli oireita ilmaantuu, niin hakeutuu sitten testiin.

Sain lauantaina tehtyä miniän sukat valmiiksi. Vielä minulla oli/on jemmassa vanhaa Novitan neonpinkkiä lankaa, jota on 'aina laitettava' hänen sukkiinsa.

Päätelemättä ovat vielä. Toisin kuin tuossa kuvassa näyttää, niin ei noissa ole lilaa lankaa. Siksi otin lähikuvan varsista:

Pyrin olemaan lukematta liikaa koronasta. Omaan aika vilkkaan mielikuvituksen ja pelkään, että löydän itsestäni olemattomia oireita. Juttelin asiasta Tupon kanssa ja mies sanoi sen mitä olin itsekin ehtinyt ajatella. Että voisinhan minä pakata ns. selviytymisrepun valmiiksi, jos se tuo yksin olemiseen turvaa. Siis reppuun kaikkea sellaista mitä tarvitsisin mukaan, jos tulisi äkkilähtö sairaalaan. Erikoista, että yksin olemisessa on tuollainen jännitys mukana...

Kaksi Tupon tyttäristäkin laittoi viestit, joissa toivottivat voimia ja tsemppiä, ja ilmoittivat olevansa valmiita auttamaan, jos tarvitsen jotain. Ihanaa. Vielä en kauppa-apua tarvitse, mutta jossain vaiheessa kyllä. Jauhelihakeitto tulee kohta korvista...

Jäätelöä on vielä vajaa puoli pakettia jäljellä. 😋

Onneksi ei ole paljoa herkkuja, sillä nyt niitä tekisi mieli puputtaa. Syy: poltin eilen vain neljänneksen normaalista määrästä. Ohjeissa luki, että jos et kykene lopettamaan, niin vähennä ainakin.

Tällä hetkellä on niin paljon eilistä pirteämpi olo, että taidan päätellä nuo sukat ja keksiä sitten jotain uutta puikoille. Suihkussakin olisi asiallista käydä.

ISO KIITOS teille kaikille tsemppaamisesta
ja "mukanani kulkemisesta"!!! 💖

Hyvää kuunvaihdetta!

StanstaLandiasta hei!

Jatkan vielä edelliseen postaukseen...

Kiertelyn jälkeen päädyin parkkihallissa ovelle, siitä sisään ja portaita neljänteen kerrokseen. Siellä oli ohjeissa mainittu hirsimökki, jossa hyvin kyllästyneen ja tympiintyneen oloinen nuorimies avasi luukun eikä puhunut mitään. Kysyin, että "sä kai haluaisit Kela-kortin tai jotain?". "Joo", hän sanoi ja näytin henkilökorttiani. "Jos sä nyt vaan luettelisit sun sosiaaliturvatunnuksen?" ja niin tein.

Ilmoittautuminen oli tuon mökin toisella puolella, josta siirryin mökin taakse odottamaan vuoroani. Edelläni oli kaksi naista ja sitten tuli minun vuoro mennä telttaan. Ensin suojahaalareihin, maskiin, suojakäsineisiin sekä visiiriin sonnustautunut nuori nainen antoi minulle nenäliinan niistämistä varten. Sitten hän selitti tulevan toimenpiteen eli hän työntää tikun syvälle sieraimeeni ja pyörittää sitä siellä hetken aikaa. Että "lasken viidestä alaspäin, jotta osaat arvioida keston".

Eihän se mukavalta tuntunut, mutta ei niin pahalta kuin olin pelännyt. Puikko putkiloon, poikki naps ja korkki kiinni. "Kiitos ja mukavaa viikonloppua!". No, siitä mukavasta nyt tiedä. Jos laskin oikein, niin siinä samassa kerroksessa oli neljä drive-in-testauspistettä. Poistuin paikalta samoja portaita pitkin ja oikaisin suorempaa reittiä pois alueelta...

Tässä kohtaa, siis juuri NYT soitti ns. isopomo työpaikalta. Olen ainoa, joka on tähän mennessä ilmoittanut positiivisesta tuloksesta. Paska. Kuulemma aika moni on käynyt testeissä, mutta ei kaikki. Lupasin ilmoittaa, kunhan toinen lääkäri on soittanut.

Ensimmäinen lääkäri soitti pari tuntia sitten. Kyseli pituuteni sekä painon, jonka osasin vain arvioida. Perussairaudet, joita ei ole. Lääkitykset, joita ei ole. Kalkkia ei saa syödä, vettä pitää juoda ja välttää pitkään paikallaan istumista (hups), jotta ei tulisi tukoksia. Käsittääkseni se toinen lääkäri tarkentaa karanteeniajan ja -ohjeet.

Työpaikalta on tehty ilmoitukset Helsingin kaupungille ja 'johonkin muualle'. Meni hieman ohi. Kaikki paikat on desinfioitu suurimman pomon valvonnassa ja siivouspomon läsnäollessa. Vastasin kaikkiin esitettyihin kysymyksiin rehellisesti ja totuudenmukaisesti. Tietysti.

Koen tavallaan antavani kasvot tälle pandemialle. "Korona kongretisoituu vasta, kun joku tuttu sen saa", viestitti Mamma ja niinhän se menee. Nyt teillä ON tuttu, jolla tauti on. 😢

👆 Eipä ole enää vihreitä.

Tein eilen kaksi ja puoli litraa jauhelihakeittoa ja samalla kastiketta, joten ei tarvitse kokkailla muutamaan päivään. Olen suunnitellut tekeväni muutaman jutun karanteenin aikana, mutta niistä myöhemmin. Paluumatkalla testistä räpsin liudan seinämaalauskuvia, joten niitäkin riittää julkaistavaksi. Nyt alan katsomaan eilistä Vain elämää-jaksoa ja kutomaan miniän sukkia. Ja odottamaan sitä toisen lääkärin soittoa.

Heräsin aamulla nenä tukossa ja tukkoinen olen edelleen. Lämpöä ei ainakaan vielä ole. Enempää oireita -mitä sitten ovatkaan- en kaipaa. Enköhän tästä(-kin) selviä.

Suruliputus on tänään viimeisen Mannerheim-ristin ritari Tuomas Gerdtin hautajaisten johdosta. 🇫🇮

Vaikea minun on kuvitella, että ahdistuisin yksin kotona olemiseen. Poikani laittoi viestin, että voin ilmoittaa hänelle, jos tarvitsen jotain. 💖

Pysykää terveinä ja voikaa hyvin!

Turhaan en kironnut..?!!

Näytteenottoaamu.

Sain sentään nukuttua. Kännykkään tuli hetki sitten muistutusviesti HUS:lta. Muistan muistan. Olen varmasti kokenut paljon pahempaakin, mutta jännitän silti.

Työpaikalla on vain yksi nainen, joka on facebook-kavereissani. Viestittelimme pitkin iltaa, ja häneltä tuli hetki sitten viesti:

Loistavaa! Myönnän itse antaneeni vinkin valittaa jotain pientä oiretta ja se ilmeisesti toimi. En voi olla miettimättä, että koska itsellänikin oli vaikeuksia saada aika näytteenottoon, niin mitenköhän muut ovat onnistuneet? Kuinka moni jättää menemättä? Ja miten se tulos ilmoitetaan luotettavasti töihin? Ettei kukaan pääse huijaamaan...

Puolisen tuntia ja on aika lähteä kävelemään. Onneksi siellä on kuulemma selkeät opasteet. Jatkan tästä palattuani... 

Jatkuu:

Lähdin liikkeelle about kolme varttia ennen annettua aikaa. Kävelin pitkälti samaa reittiä kuin töihin mennessä ja siitä vielä eteenpäin.

Selkeät opasteet juu. Luki 'drive-in', joten en mennyt siitä. Olisi pitänyt, sillä se olisi ollut lyhin reitti perille. Sen sijaan kiersin koko Messukeskuksen alueen...

 ... ja tähän loppui päivitys, just nyt, SAATANA!

STANSTA'LLA ON KORONA!!! 😡

En todellakaan jaksa kommentoida nyt yhtään mitään enempää! Ehkä aamulla...

'Saatan' palata asiaan. Todellakin teen niin, mutta nyt vituttaa kuin oravaa jäätyneen kävyn edessä. Enempään en pysty. JOS ette tunteneet ennen ketään tartunnan saanutta niin...

Hei, olen Stansta ja minulla on koronatartunta. 😡😢😷

Kuinkas sitten kävikään!!?

En pyydä anteeksi kielenkäyttöäni. En nyt.

Menin aamulla töihin ja ilahduin, kun tauko-/ruokailutilaan oli tullut joulu. Kynttelikköjä, oikeita kynttilöitä, valoja ja koristeita. Koska se yksi työnohjaaja oli pois, niin ylityöllistetty pomo luotti minulle yhden ohjaajan vastuulla olleen tehtävän. Laskin, tarkastin lähetyslistan mukaan KAIKKI ruuvit ja pakkasin ne toimeksiantajan laatikoihin pinoten ne lavalle. Korjasin puutteet ja virheet. Hommahan sinänsä oli minulle tuttua 90-luvun varastoajoilta. Sain koko tilauksen valmiiksi, kun...

Kuulin jo supinaa ja sitten kaikki kutsuttiin sinne nätisti koristeltuun taukotilaan. Ensimmäinen PERKELE!

Kuulin jo eilen 'puskaradion' kautta, että yhdellä työntekijällä oli kuulemma kuumetta neljäkymmentä astetta. Ei siis ollut töissä. Tänään tilanne varmistui: sillä saatanan akalla ON TODETTU POSITIIVINEN KORONATARTUNTA!!! 😡

1. Naisella oli kuulemma ollut jo viime viikolla ripulia, mutta siitä huolimatta hän tuli maanantaina aamuvuoroon!?

2. Hän on yksi heistä, jotka ovat suhtautuneet vahvaan suositukseen/pakkoon maskien käytössä välinpitämättömästi.

MITÄ VITTUA!!?? 😨

Paljonko se auttaa, että hänen työpisteensä oli etäällä minusta? Entä ne kaksi naista, jotka istuivat hänen lähellään? Kaikki komennettiin lähtemään heti pois työpaikalta, joka suljettiin välittömästi. Annettiin kehoitus (käsky?) hakeutua testiin ja tulos tulee ilmoittaa työpaikalle. 

Ensin ilmoitettiin, että kenelläkään ei ole asiaa paikalle huomenna perjantaina. Illalla minulle, ja varmasti kaikille muillekin, soitettiin, että sama koskee myös ensi viikon maanantaita ja tiistaita. Suositeltiin omaehtoiseen karanteeniin, kunnes on päässyt testiin ja saanut siitä tulokset. Minä pysyttelen helposti yksin kotona, mutta silti ärsyttää!

Olin jo ehtinyt ruuvihommat tehtyäni pesemään oman ja viereisen työpisteen annettujen ohjeistusten mukaisesti. Sain pomolta pahvikuoren, johon pakkasin sen T:n suklaalevyn, kirjoitin siihen nimet ja osoitteet, ja pomo lupasi hoitaa sen eteenpäin. Kävin vaihtamassa kengät, pakkaamassa reppuni ja pukemassa takin päälle. Kulunvalvontalaitteeseen leimaus ja pois.

Heti ulkona tuli kurkku kipeäksi. Sitten stressi ja ahdistus alkoi jomottaa päässä. Tiedän, että 'saatan olla' herkkä tilanteessa kuvittelemilleni oireille, hölmö. Mitä sitten teki Stansta? Käveli lähellä sijaitsevaan Alkoon, josta kävi ostamassa itselleen "seuraksi ja lohdutukseksi" pänikän punaviiniä. 😔

Kävelin sitten Omaan Kotiin ja aloin pommittamaan terveysasemaa. "Valitettavasti kaikki asiakaspalvelijamme... odottakaa hetki... palvelemme teitä mahdollisimman pian". Pimpelipom, sama litania uudestaan ja uudestaan. Suljin puhelimen.

Täytin tiedot (vinkki: kannattaa mainita joku, vaikka ihan lievä, oire. Muuten eivät anna testiaikaa!) omaolo.fi:hin, mutta tunnistautuessani Nordean mobiilisovelluksella, niin "jotain meni pieleen" ja "yritä uudelleen". Paskat. Niin monta kertaa yritin, että päätin antaa hetken olla. Katsoin Pieni talo preerialla ja otin sen jälkeen nokoset.

Herättyäni keitin kahvit ja päätin kokeilla vielä kerran tälle päivälle sitä omaolo.fi:tä. NYT SE ONNISTUI!!! 👍

Ei mennyt montaa minuuttia, kun puhelimeeni tuli HUS:lta tekstiviesti: 'sinulle on varattu testiaika huomenna kello kymmenen'. Paikka on Messukeskuksen parkkihalliin rakennettu testauspiste, joten "kannattaa pukeutua lämpimästi". Niin siinä luki.

Naks, ruks ja raks. Pänikkä auki ja lasillinen viiniä, kiitos. 👀

Olen yli 50-vuotias nainen; vastuullinen (useinmiten) ja tietoinen aamulla koittavasta tikkujen tökkimisestä, joka ajatuksena jännittää, kauhistuttaa ja hieman ällöttääkin. Vain lasillinen tai kaksi rentouttamaan, poistamaan jännitystä (vitutusta!) ja oloa helpottamaan. 😇

Tottakai olen jo miettinyt ihmisiä, joita olen tavannut viime viikon jälkeen työkavereiden lisäksi. Jossain olen onnistunut, sillä tietoisesti olen vältellyt tilanteita ja paikkoja, joissa tapaisin ihmisiä. Mieleen tulee vain neljä henkilöä. Eräs pariskunta, joiden kanssa törmäsimme hetken turvavälejä noudattaen. Samoista väleistä lienee turha mainita, kun tapasin Tupon eilen... Mukana oli eräs Tupon ystävä, jonka kanssa turvavälit säilyi. Kaupassa käydessäni olen käyttänyt maskia joka kerta!

Edessä on siis testaustilanne, josta olen lukenut, että se voi olla vastenmielinen tai sitten "ei tuntunut juuri miltään". Jännittäjä kun olen, niin... Ja sitten seuraa vielä se odottelu. Voi paska. Jotkut ovat kertoneet, että tulos saattaa tulla 24 tunnin sisällä.

Minähän niin kuvittelin meneväni viikonloppuna Tupon luo. Enpä taida mennä. Käytännöllinen Stansta laskee, että säilykkeinä sekä pakasteina on ruokaa reippaasti yli viikoksi. Vararavintoa on kertynyt vyötäröllekin siihen malliin, ettei haittaisi paastota paria päivää. 😆

Että tällaista. Naapurittarelle viestittelin asiasta, mutta vannotin, ettei vielä kerro äidille. Ilmoittelen hänelle sitten, jos aihetta on. Toivottavasti ei ole eikä tule!

Tästä tulikin pidempi postaus kuin alkujaan kuvittelin. Ehkä, eikun kyllä, oli helpottavaa kirjoittaa tästä tilanteesta. Jotenkin sitä niin kuvittelee, ettei tietenkään minulle. Mutta miltä minusta oikeasti nyt tuntuu? Mietityttää, jännittää, pelottaa. LUPAAN pitää teidät ajantasalla jatkon suhteen!

Pidättekö minulle peukkuja? 

Stansta tuntee oloa kiitollinen!

Viikon ensimmäisen "perjantain" aamu...

Suom.huom. Koska huomenna on vapaapäivä, niin tänään on ensimmäinen 'perjantai' ja huomenna toinen. Kolmannen ja viimeisen kerran tälle viikolle: heräsin seitsemän minuuttia ennen "kellon" soimista, heh. Olisi minulla kiva oranssi oikea herätyskello, mutta käytän nykyaikaisesti kännykän toimintoa. 😏

Olisi pitänyt jäädä toissapäivänä irroittamaan ne tarrat! Eihän ne enää vuorokautta myöhemmin irronneet. Jouduin napsuttelemaan niitit irti pahveista ja vaihtamaan toiset ruuvit uusiin pusseihin ja toiset niihin, joissa oli tarrat. Vähän lisää hommaa, mutta sain molemmat ruuvilaatikot valmiiksi vartti ennen työajan päättymistä. Saas nähdä mitä tänään teen, sillä ruuveja ei kai ole enää enempää.

Anteeksi, että joudun nyt olemaan vähän salaperäinen, mutta joulun lähestyessä se sallittakoon? Löysin työpaikalla suklaiden käärepapereista yhden niin passelin ex-työkaveri T:tä ajatellen. Pomo kaivoi kaapistaan suklaalevyn, jonka ympärille kietaisimme paperin. Oli pomon ajatus, että lähetämme tuon T:lle suoraan hänen uuteen työpaikkaansa. Mieshän kulkee pyörällään kolmen vartin työmatkansa. Pitää tänään hoitaa tuo postin matkaan. Mahtaa mies yllättyä!?

Eletään marraskuun loppua ja kännykkä näyttää plus kahdeksaa astetta. Vettä sataa, niinkuin satoi eilenkin, kun lähdin töistä. Pomo tarjosi sateenvarjon lainaksi, kiitos! Pitää palauttaa se tänään ja ottaa oma reppuun mukaan.

Tomaatti jatkaa punastumistaan. Maistaa en uskalla, kun ei se mielestäni näytä syötävältä.

Tänne asti jaksoin malttaa, mutta nyt: minulta kysyttiin eilen aamulla haluaisinko jatkaa töissä. Mitä veikkaatte, että vastasin? KYLLÄ!!! Saan kuin saankin vielä kolmannen kerran kolme kuukautta lisää eli työt tulevat jatkumaan toukokuun alkuun saakka, JIPPII! 👍😀👌

Nyt (ja muutenkin) toivon, että koronatilanne helpottaisi kevääseen mennessä ja että Norwegian aloittaisi halpalennot niin, että pääsisin keväällä käymään äidin luona. Junalla matkustaessa perilläoloaika jäisi niin lyhyeksi.

Tavattiin eilen Tupon kanssa pikaisesti, mutta päädyimme menemään omiin koteihimme. Lienee aika joustaa hieman omasta yksinoloajasta ja mennä edes yhdeksi yöksi miehen luo viikonlopun aikana ns. hoitamaan parisuhdetta. Hih, on sielläkin keskeneräinen villasukka. 😘

Sateista torstaipäivää!

JouluTomaatti?

Keskiviikkoaamua!

Kun eilen heräsin kaksi minuuttia ennen "kellon" soimista, niin tänään heräsin neljä. Näin taas ihan kummallisia unia. Oli lapsuuteni kotitalo, jonka alakertaan oli tullut pizzeria ja ulkopuolelle rakennustelineet, joiden raoista en mahtunut kulkemaan. Eikä remonttimiehillä ollut valjaita.

Töissä ruuvihommia tehdessä ei sitä tekemistä tarvitse paljoa miettiä. Tai no, tällä kertaa ei ollut minun virhe, vaan pomo oli nostanut ruuvilaatikot viereeni ja antanut ymmärtää, että molemmat laatikot sisälsivät samoja ruuveja. Ei se niin mennytkään, vaan vaikka molemmat olivat yhtä pieniä, niin toiset ovat 9,5mm ja toiset 13mm. Onneksi huomasin sen laitettuani tarrat muutamaan kymmeneen pussiin. Tämä päivä alkaa irroittamalla noin viisikymmentä tarraa toisista ja laittamalla ne niihin toisiin... 

Mutta siis, tuli laskettua työpaikan portaat ulko-ovelta "omaan" kerrokseen. Nousen ne neljä kertaa päivässä enkä ole kertaakaan käyttänyt hissiä näiden melkein neljän kuukauden aikana. Onpas nelosia!?

Ja neljänä päivänä viikossa. Lisää nelosia.

Lisäksi nousen tietysti monta kertaa illassa rappuset sisäpihan puolelta (tupakalta) tullessa täällä Omassa Kotona ja silloin portaita on kerralla kaksikymmentäkolme. Eikö ole mielenkiintoista? 😁

Kudoin illalla niihin jämälankasukkiin varret valmiiksi, mutta voitteko uskoa, etten muka löydä mistään yksiväristä 7-veljestä langan paksuista lankaa? Paitsi oranssia sekä neonvihreää ja -keltaista. Ohuempia on kyllä. Pakko tarkistaa töiden jälkeen vielä uudestaan!

Saankohan minä joulukoristeeksi joulunpunaisen tomaatin? 😳

Tänään näyttäisi olevan kovasti järkevää asiaa?

No, ei aina eikä kovin useinkaan ole. 😏

Pirteää 'pikkulauantaita'!

Lankaa ja ruuveja

Maistuisiko kahvi?

Tarjoan teille virtuaalimukilliset seurassani samalla, kun kirjoittelen muutaman sanasen. Aina siitä tulee hauska fiilis, kun herää kaksi minuuttia ennen, kun "kello" soi. Kahvipannuunkin laskin vettä kertaheitolla oikean määrän.. 😊

Töissä pomo pyysi odottamaan hetken, jotta sai pidettyä aamupalaverinsa loppuun. Sitten hän kärräsi työpisteelleni monta laatikollista ruuveja. Ne oli laskettu ja pussitettu valmiiksi. Osassa oli pahvit valmiina ja minun tuli laittaa pusseihin tarrat.

Sitten niputin niitä viisi yhteen ja kiinnitin ne nippusiteellä.

Lopuista puuttui pahvit ja nakuttelin niitä paikoilleen sähkönitojalla.

Tuommoinen homma on minulle ihan parasta. Saan tehdä siitä mieleni mukaan sarjatyötä. Pahvittomiin nakuttelin ensin ne pahvit kiinni, sitten tarroitin ja niputin. Luulin saaneeni erän valmiiksi, mutta juuri ennen työajan loppumista pomo olikin löytänyt jostain vielä laatikollisen samoja ruuveja. Teen ne heti ensimmäisenä tänään.

Koska eräs työnohjaaja on pois koko tämän viikon, on pomolla hulinaa ja huisketta riittämiin. Yritin olla omatoiminen ja huikkasin vain, että "voinko jatkaa suoraan noista toisista ruuveista?". Meillä kun yleensä ei saa aloittaa uutta hommaa ns. ilman lupaa. Pomo näytti varsin tyytyväiseltä kysymykseeni ja vastasi myöntävästi. Niinpä otin kaksi seuraavaa laatikkoa, joissa olevat ruuvit ovat huomattavasti edellisiä pienempiä ja siten helpompia käsitellä. Jatkan sen yhden laatikollisen jälkeen näillä:

On niin mukavaa mennä töihin, kun tietää, että saa tehdä mieleistään hommaa. Hommaa, jota tehdessä aika lentää kuin siivillä. 👌

Yhtä mukavaa ei ollut illalla. Te tiedätte, kuinka pedantti olen sukkien raidoitusten kanssa!? Valitsin kaksi kerää Socki-langaa nimeltä Rose garden.

Purin yhtä kerää ja purin toista, enkä millään löytänyt langoista samaa kohtaa. Purin vielä lisää ja sitten päätin, että antaapa olla tältä illalta. 😖

Otin ihan toiset langat ja aloin kutomaan Pojan vaimolle jouluksi jämälankasukkia. Molempia yhtäaikaa. 😉

Maistuiko kahvi? HYVÄÄ päivää Sinulle!

Nuoren miehen nilkkasukat

Onpas pimeää.

En edelleenkään kaipaa lunta tänne, mutta kyllähän se tekisi maiseman valoisammaksi. Tai sitten ei, sillä piankos se täällä muuttuisi mustaksi loskaksi. Jonkun pyörässä paloi äsken valo eikä ketään näkynyt missään. Sammutin sen.

Vaikka viikonlopuissani on kolme päivää, niin tuntuu taas, että ne päivät vain hurahtivat ohi. Syömisiä 'rytmitti' alehintaisten tuotteiden päiväykset. Lauantai-illalla tuunailin iltapalaksi euron (-30%) jauhelihapizzan.

Päälle pilkoin loput, hieman kuivahtaneet meetwurstit ja vähän paprikaa.

Jauhoin vähän mustapippuria ja raastoin reippaasti juustoa.

Lämmitin pizzan uunissa, en mikrossa.

Eilen oli vuorossa toinen alehintainen tuote.

Nyt on myönnettävä, että kastikkeen tuoksu, joka jäi leijailemaan, ei ollut paras mahdollinen. Makuun se ei vaikuttanut. Aika aneemisen näköinen annos spagetin kera, mutta ihan syötävää oli.

Tuntuu, että toistan itseäni viime sunnuntailta: olin päättänyt saada päivän aikana isot miesten sukat valmiiksi... Ja TAAS langasta löytyi tehtaan solmu!? Tällä kertaa se ei onneksi vaikuttanut raitojen kohdistamiseen jäädessään sukista yli.

Kuten viikko sitten, niin päättelin sukat nytkin katsellessani Tanssii tähtien kanssa. Hieman harmitti, että kyseessä oli koostejakso. Nämä nilkkasukat (koko 44) matkaavat ensi kuun puolella Naapurittaren aikuiselle pojalle samassa paketissa, kuin ne tekemäni räsymattosukat Naapurittaren miehelle. Naisen itsensä sukat ovat vielä vähän epävarmat, että meneekö hänelle jo tekemäni sukat vai teenkö jotkut toiset.

Jos ensi sunnuntaina (tai siis maanantaina) vaikuttaa siltä, että 'kopioin' näitä aiempia kahta postausta, niin julkaisen vain kuvan mahdollisesti valmistuneista sukista, heh heh. Ensi sunnuntai onkin jo ensimmäinen adventtisunnuntai.

Enää ei ole niin pimeää. Aika tehdä taas eväsleivät, vaihtaa vaatteet ja lähteä kävelemään kohti työpaikkaa. Tuntuu oudolta, että töitä on enää vähän yli kaksi kuukautta, mutta eipä mennä asioiden edelle.

Hyvää alkanutta marraskuun viimeistä viikkoa!

Antaa sataa...

Voiko pahin syksy olla marraskuussa?

Olipa kyllä hurja/kurja sää torstaina! Onneksi töihin kävellessä vain tihutti vähän enkä kastunut pahasti. Tein siellä samaa teippaus- ja kasaamishommaa kuin edellisenäkin päivänä, ja aika meni kuin siivillä. Kuten jo silloin aamulla arvelin, niin suunniteltu tapaaminen peruuntui VR:n vuoksi. Eipä siinä mitään - joku toinen päivä sitten. Jätin Tupon tyttären lahjakassin pukukaappiin, koska tapaamme mitä todennäköisimmin jonain päivänä töitteni jälkeen.

Työajan päätyttyä poikkesin kirppiksellä, jossa olin nähnyt edellisenä päivänä kaksi kiinnostavaa kynttelikköä. Toinen niistä oli vielä tallella. Hetken ajattelin yrittää etsiä tuohon mansetit, mutta päädyin siihen, että simppelimpi on nätimpi. Maksoin tästä kolme euroa. Laitan oikealle paikalle ja palamaan vasta joulukuun alettua.

Kävin ruokakaupassa ja ostin ruokaa niin, että niillä pärjää viikonlopun yli. Reppu painoi "tuhat" kiloa ja olin niin onnellinen, kun pääsin kotiin saakka ja vielä kuivan sään aikaan!

Purin repun, vaihdoin verkkarit sekä villasukat jalkaan ja istuin kutomaan. Että olin niiiiin onnellinen juuri siinä hetkessä! Veden napsahdellessa ikkunapeltiin, kaakeliuunin huokaillessa myrskytuulen voimasta ja 'vain' ollessani juuri tässä ja nyt!!! 💖

Oli hyvä, että kommentoin aamulla viereisessä talossa asuvan tutun naisen FB-postaukseen. Sen johdosta nainen laittoi illalla viestin ja tapasimme alaovellani sovittuun aikaan. Sain häneltä tumman, kevyen, RUKKA-merkkisen ison sadetakin.

Vein "vastalahjaksi" viisi pussia kukkien siemeniä, heijastimen ja kolme työpaikan tarjoamaa karkkia.

Minä niin kuvittelin, etten liikkuisi mihinkään tupakalla käyntejä lukuunottamatta. Toisin kävi. Mamma soitti illalla vähän ennen yhtätoista, että tarvitsi "just nyt heti" apuani. Olen ainoa, jolla on avaimet, joten ei auttanut kuin pukeutua ja lähteä kävelemään. Onneksi sillä hetkellä ei satanut! Jouduin soittamaan Tuponkin apuun ja ihana mies tuli. Tilanteen hoidettuamme ulkona satoi ja lähdin lähempänä asuvan Tupon luo yöksi. Yön aikana vesisade oli muuttunut ensilumeksi.

Päivällä pakkasin repun sekä ison kestokassin täyteen tavaroitani. Oli aika muuttaa mm. kaikki sukkapuikkoni sekä virkkuukoukkuni Omaan Kotiin. Tupon luo jätin vain kiinni kutimessa olevat puikot sekä yhden virkkuukoukun. Pakkasin myös ison parvekkeella majailleen kassillisen tavaraa ja löysin sieltä mm. heijastavasta langasta kutomani lapaset ja säärystimet.

Olin unohtanut nämä tyystin. Jäävät omaan käyttöön. Eihän nuo heijastimia korvaa, mutta toimivat kivana lisänä.

Toin myös pienen pussillisen kirppikseltä ostamiani akryylilankoja á 0,70 euroa.

Tuppo lähti saattamaan ja poikkesimme matkalla TheBaarissa. Olin mielessäni toivonut, että omistajatar olisi paikalla ja niin kävi. Sain kerrottua kasvokkain, etten vedä bingoa enää tänä vuonna. Että "ehkä ensi vuonna jos koronatilanne hellittää". Hän oli ymmärtäväinen eikä minun tarvitse enää kysellä tuuraajan perään.

Loppujen lopuksi Tuppo saattoi minut Omaan Kotiin saakka, pus. Illalla syötiin 'pikaruokaa'...

Lohkoperunat käytin pannulla öljyssä mausteiden kera, kippasin pellille ja viiltelin juustokabanossit seuraksi.

Kyllä noilla nälkä siirtyi seuraavaan päivään. 😋

Juttelin hetki sitten melkein tunnin äidin kanssa puhelimessa. Pitäisikö (varmaan!) olla huolissaan - hän ei ollut muistanut eilen Poikani syntymäpäivää!!? Oli todella pahoillaan ja lupasi soittaa heti, koska kerroin, että Pojalla on vapaapäivä. Voi äiti. 😢

Itse viestittelin Poikani kanssa useaan otteeseen pitkin päivää ja illalla Oikeaan Aikaan (klo. 21:46) sytytin kynttilän, kuten melkein jokaisena kolmenakymmenenäkolmena vuotena. 💖

Tuppo jäi yöksi. 💕

Ja taas sataa ja tuulee kovaa. 'All Together Now Suomi', lasi viiniä ja keskeneräinen villasukka... Antaa sataa. 😄

Ihanaa lauantai-iltaa!