Vihreää

Antaa kaikkien kukkien kukkia.

Kyllähän tämä oli selvää, että kun palaan Omaan Kotiin, on mielessä "tuhat" postausta kuvineen, ja lisää tulee koko ajan. Tiedän, että oli oikein olla keskittymättä sen enempää näpyttelyyn Rovaniemellä, kun oli tärkeämpää viettää aikaa äidin kanssa ja puuhailla sinne kuuluvia juttuja. Tulossa on kolme postausta sieltä. Lisäksi tajusin, että minulla on edelleen kertomatta viime risteilystä, josta on hurja määrä kuvia. Koitan muistella siitä/niistä tänään, mutta aloitan viherpiiperrysasioista, jos sopii... 😉

Kun palasin eilen reissusta, oli täällä ikkunalaudalla iloinen yllätys.

Tarkistin juuri täältä StanstaLandiasta, että olen jakanut tulilatvan kahteen ruukkuun vajaa kuukausi sitten ja jo nyt niissä kasvaa uutta vaikka kuinka ja paljon. Kannatti jakaa, vaikka meinasin jo heittää koko kasvin roskiin. (Hassua, että siellä samassa postauksessa mainitaan kanan koipireidet ja vastaavat ovat nytkin TAAS uunissa!?)

Unohdin maaliskuun reissulla napsaista lehdet äidin santuista (st. paulia eli paavalinkukka). Nyt muistin viime tipassa, kun joimme lähtökahveja.

Olisi Naapuritarkin kertonut, kuinka noille tulee tehdä, mutta olin nähnyt homman joskus aamu-TV:ssä. Että lehdistä upotetaan kolmasosa multaan. Tein niin juuri äsken.

Isävainaa kasvatti AINA sinisiä santtuja keittiön ikkunalaudalla ja siksi ne ovat meille äidin kanssa edelleen tärkeitä. Äidillä on kaksi ystävättären yhdestä lehdestä kasvattamaa, joista varsinkin toinen on todella tuuhea. Saas nähdä, miten minulle noiden kanssa käy..?

Olin MUKA juurruttanut kahta kultaköynnöksen oksaa. Pah, sanon minä ja tökkäsin ne kahteen eriin köynnöspurkkiin "lisukkeeksi". Kasvaa, jos kasvaa.

Meidän sisäpihalla on iso valurautapata, jossa joku jaksaa kasvattaa kesäisin 'jotain'. Vielä ei ole kukaan tullut valittamaan, että tupakoin padan vieressä.

Kotona leikkasin kilpipiileasta 'oksan' ja laitoin juurtumaan. Taidan olla melkoisen kyyninen näissä kasviasioissa itseni suhteen.

Nämä kukat kuvasin tänään ruokajonossa seistessäni:

Eilinen kesä katosi jonnekin!? Tilalle tuli harmaa ja erittäin tuulinen sää, joka lupailee lisää sadetta. Onneksi en liiku tänään enää mihinkään! Ei ole pakko.

Kesän Eka Etana. Ne pyrkivät mitä ilmeisimmin lämpöä kohti, kun kiipeävät tuhkiksena toimivan lasipurkin metallikanteen. Kovin on hoikka kaveri vielä. 🐌

Mitäs tänään? Vasemman puoleinen kaularauhanen alkoi kipuilemaan eilen ja muistutti olemassa olostaan heti herättyäni. Kaipa se menee ohi, toivottavasti.

Pähkäilin lähinnä sään vuoksi aamupäivän, että menenkö jonottamaan ruokaa vai en. Jääkaapissa oli reissun jälkeen yksi paprika, muutama tomaatti ja kananmunia. Kävin eilen ostamassa "hätäruoaksi" lihapiirakoita, joista söin jo kaksi. Siispä lähdin jonottamaan ja pääsin kastumatta. Siitä tulee erillinen postaus.

Aaaa, koivet pois uunista! Tällä kertaa odotan vain, että ne jäähtyvät riittävästi ja "perkaan" ne heti sen jälkeen. Niistäkin myöhemmin.

Taidan istua tänään piiiitkään koneella, kun yritän muistella sitä viime laivareissua. Varmaan ihan sopiva homma palautua reissusta. On toukokuun viimeinen päivä ja huomenna pitäisi alkaa KESÄkuu...

Syksyisen tuntuista tiistaita! 💚

Pisteestä B pisteeseen A

Rovaniemi - Helsinki, 30.05.

Aina tämä paluupäivä herättää erilaisia tunteita. Tavallaan oli ihan kiva tulla Omaan Kotiin, mutta samalla suretti jättää äiti, joka pärjää kyllä. Mutta oli HYVÄ viikko! Sen kruunasi eilinen ajelureissu Naapurittaren sekä miehensä kanssa, mutta siitä erikseen kuvineen.

Päätin lauantaina, että sunnuntaina syödään Stanstan tekemää kotiruokaa. Käytiin Naapurittaren kanssa autolla kaupassa ja ostin sieltä sunnuntaita varten kaksi erilaista pakettia kanaa.

Ja oi, Lapin puikulaperunoita. Niitä, jotka ovat kirkkaan keltaisia ja joissa on muita paksumpi kuori. Ihan parhaita! 👌

Tottakai olen kiitollinen siitä, että äidille tulee ruoat kaupungilta, mutta paria annosta maistettuani päätin tehdä itse jotain muuta, jotta äiti saa vaihtelua. Kaupungilta tulevat ruoat ovat aika yks'toikkoisia ja mauttomia. Perunat ovat sellaisia puoliraakoja kumipalloja, sorry.

Aloitin pilkkomalla sipulin sekä puolikkaan chilin.

Toinen kana oli pehmeän pippurinen.

Toinen hunajalla maustettu.

Käytössäni oli kaksi kermaa, joista juustoisen käytin tähän kastikkeeseen (ja toisen toiseen, heh).

En tohdi laittaa kuvaa, mutta äidin ilme oli syödessä niiiiin ihana! Hoitajakin sattui sopivasti paikalle ja hän totesi, ettei ole aikoihin nähnyt äidilläni syödessä vastaavaa onnellista ilmettä. Ihanaa! 💓

En ehtinyt ottamaan kuvaa valmiista ruoasta, mutta tein kastiketta sen verran reilusti, että sain siitä kolme annoskippoa pakkaseen. Syötyämme tein vielä erikseen vähän chilillä maustettua pippurikermakastiketta, joten nyt äidillä on pakastimessa yhteensä kaksitoista annospurkkia erilaisia kastikkeita, joilla maustaa/piristää niitä 'kaupungilta tuotuja' ruokia.

Vähemmän ihanaa oli se, että minun 'oli mentävä' alakertaan mankeloimaan. Olen niin pedantti, että se homma EI OLE minua varten. Tai siis ei olisi, mutta hoidettavahan se oli. Eipä siinä olisi ollut mitään, JOS kyseessä olisi ollut vain pesemäni pari lakanaa, pyyhe ja tyynyliina, mutta äiti oli keksinyt lisää. Tuntui kuin nainen olisi napannut kaapista summittaisesti pinon valkoisia kapiopyyhkeitä ihan vain siitä ilosta, että "joku" mankeloi jotain. Tätäkään Lontoo-aiheista pyyhettä en ole koskaan nähnyt käytössä:

Kun vielä kello lähenteli jääkiekon MM-kisojen kultamatsin alkamisaikaa, niin... 😬

Ehdin viemään pyykkikassin äidin luo ja sitten kipitin Naapuriin 'kisastudioon'. Naapuritar sai jo aiemmin minulta lahjaksi mm. torkkupeiton, josta olin unohtanut ottaa kuvan.

Minusta tässä oli kiva pinta. Vähän värinkin puolesta sellainen "boho-vaikutteinen", vai mitä Päivi? 😉

Kylässä tarjottiin ehkä parasta suklaakääretorttua (Fazer) ikinä kahvin kera sekä sipsien ja dipin lisäksi jäätelöä. Vadelma-valkosuklaajäätelö oli ennestään tuntematon, mutta niin oli annosten koristelukin... röyh. K.i.i.t.o.s.!!! 😋

Entäs matsi sitten..? Huh huh! Olipa mahtavaa, ettei tarvinnut katsoa tiukkaa kultaottelua (Kanadaa vastaan) yksin! Vähänkö minä kiljuin, taputin ja huusin, kun...

SUOMI VOITTI MM-KULTAA!!! JEEE!!! 🏆👍 🇫🇮

Äiti sanoi minulle ennen Naapuriin lähtöä, että "laita sitten tullessasi vaikka joku lappu, että kuinka kävi" ja minähän laitoin.

Vähänkö oli mahtavaa aamulla, kun heräsin ja tapasin äidin istumassa sänkynsä laidalla. "Noh, kuinka kävi?", hän kysyi ja minä osoitin A4-kokoista paperia hänen makuuhuoneensa ovessa. "Eikä!??", hän vastasi hymyillen. 💙

Olin imuroinut ja pessyt lattiat lauantai-iltana. Suunnitellut ja päättänyt puuhat tälle aamulle. Yksi niistä oli astia-/kuivauskaappi, jossa turhat juomalasit veivät tilaa mukeilta.

Paljon tuolla olisi ollut ns. poisheitettävää (osa Arabian astioista tulee minulle ja osan koitan myydä ensi reissulla), mutta nyt aika ei riittänyt siihen. Seisoin tuolilla ja järjestelin ylimmät hyllyt. Näin sain lasit ylemmälle hyllylle ja nyt mukit mahtuvat hyvin.

Johan jo aikaisemmin tyhjentelin pakastimesta vanhoja ruokia pois ja nyt loput. Kaukana on se aika, kun se oli täynnä kaikkea tarpeellista. Vein roskat.

Äiti sai syntymäpäivänään entiseltä työkaveriltaan kukkia, jotka nainen oli poiminut pihasta ja laittanut multaan. Kevätesikot kuihtuivat, mutta (piha?)esikko oli vielä voimissaan. Äidin pyynnöstä kävin istuttamassa sen saman koivun juurelle, jossa oli ne aiemmin laitetut kevätesikot. Näin 'vain' kaksi hämähäkkiä... 😯

Toki vielä tiskasin, jotta sain jätettyä siistin tiskipöydän jälkeeni. Olin tehnyt äidille kortin, jonka aioin jättää jonnekin löydettäväksi.

En kuitenkaan malttanut, vaan annoin sen aamupalalla, koska hoitaja ei ollut vielä tullut. Siis tarkoitan, että oli rauhallinen aamuhetki kaksin.

Naapuritar saapui sovitusti, kävimme kaksin läpi pari tärkeää asiaa, joimme lähtökakkukahvit, ja oli hyvästien aika. "Kiitos, äiti, kaikesta - nähdään heinäkuussa!" 💕

Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta, kun ajoimme Naapurittaren kanssa lentokentälle.

Kävin tekemässä lähtöselvityksen automaatilla ja palasin auton viereen hihkumaan ilmaan nousevien Hornettien jylinää. Tykkään! Halaukset ja hyvästit - kiitos kaikesta ja seuraavaan kertaan, toivottavasti! 💙

En saanut ikkunapaikkaa, mutta se osoittautui loistavaksi jutuksi. Vieressäni ikkunapaikalla oli varsin mukava, ikäiseni nainen, jonka kanssa jutustellessa lento meni nopsaa. Tämäkin oli Ihana Kohtaaminen, mutta miksi minä aina saatan naiset junaan, thih. 😆

Itse 'maratoonasin' taas lentokentän toiseen päähän, jossa bussia sai odottaa vain kaksi minuuttia. Olin hetken aikaa ainoa matkustaja.

Toin repun kotiin ja kävin kaupassa ostamassa jotain syötävää. Täällä taas.

Taidanpa vaihtaa farkut jalkaan  ja lähteä pienelle yölenkille tuulettamaan tunteita sekä ajatuksia, "koska minä voin". Jotenkin vähän puristaa päätä ja on hankala hengittää.

Toukokuun viimeistä päivää!

Jotain tältä viikolta

Ma, ti, ke ja tänään.

Koska äiti väsähti aamutoimista ja makoilee (torkkuu) sohvalla 'suvivirren sunnuntain' jumalanpalvelusta kuunnellen, niin tohdin viettää tovin koneen ääressä. Tälle päivälle on vielä jos jonkinmoista hommaa, mutta kello on vasta puoliyksitoista. Ehtiihän sitä. 😏

Palaan alkuviikkoon. Tulin siis maanantaina ja vastassa oli ihan eri äiti kuin ikinä. Niin kivuissaan ja hidasliikkeinen, että sattui katsoa. Valkoiset kasvot vääntyivät tuon tuosta kivun voimasta. Hän oli herännyt edellisenä yönä kahdeltatoista, eikä ollut nukkunut lainkaan sen jälkeen. Itsellänikin oli takana huonosti nukuttu yö, ja matka tänne. Lepäsimme illan molemmat.

Tiistaina päivän ainoa aktiviteetti oli se, että kävelin reppu selässä kilometrin päässä olevaan kauppaan ja kävin ostamassa seuraavaksi päiväksi kokkailutarpeet. Samalla kävin ottamassa äidin tilitapahtumat automaatilla. Sadulle ja teille muillekin kuva yötaivaasta - täällä on jo ihan valoisat yöt.

Keskiviikkoaamuun mennessä olin levännyt riittävästi ja kävelin keskustaan. Vanhaa koulutietäni, jonka varrella totesin tuon tuosta, että "olen jo kuvannut tuon ja tuon", joten en ottanut paikoista enää kuvia. Yksi ajatus oli törmätä mahdollisesti puolivahingossa johonkin kolmesta tutusta miehestä - tapasin heistä kaksi.

Menin tapani mukaan samaan ydinkeskustan baariin, kuin liki jokaisella reissulla. Ikkunapöydässä, toisessa niistä kahdesta, istui nainen, jolta kysyin luvan saada istua samaan pöytään. Voi että, joskus elämässä tapahtuu Ihania Kohtaamisia ja tämä oli ehdottomasti yksi sellainen! 💛

Aurinko paistoi ja oli todella lämmin. Juttelimme kuin vanhat ystävät useamman tunnin, jonka jälkeen lähdimme yhdessä kulman takana olevalle kirppikselle. Siellä myytiin vain vaatteita, joten jatkoimme matkaa toiselle. 

Yksi hoitaja oli vinkannut minulle, että äiti tarvitsisi lisää tasapohjaisia mukeja, kun tavalliset juomalasit eivät pysy enää käsissä. Ostin seitsemän euron mukia, joista kuvassa viisi ja joista vasemman puoleinen oli valmiiksi rikki.

Saatoin naisen rautatieasemalle, jonne hän ei olisi omien sanojensa mukaan itsekseen löytänyt. Hän lähti junalla Ouluun, jossa vaihtoi Vantaalle menevään. Hän siis asuu myös Helsingissä, mutta jostain syystä emme vaihtaneet yhteystietojamme - itselläni ainakin oli jotenkin sellainen tunne, että oli hyvä jättää loistava tapaaminen siihen.

Kävelin muutaman minuutin tänne äidin luo ja oli aika alkaa keittiöhommiin.

Sävelet olivat selvät ja aloitin pizzoista, joista äiti tykkää kovasti. Säästän teidät tällä kertaa niiltä lukuisilta kuvilta, jollaisia olette nähneet jo niiiiin monet kerrat. 😆 Silppusin puna- ja keltasipulia, suippopaprikoita, pieniä tomaatteja, mustia oliiveja, ananasta sekä chiliä.

Siinä touhuilun lomassa kasasin äidille salaatin, jonka vein hänelle olohuoneeseen, mutta eipä hän sitäKÄÄN jaksanut kokonaan syödä. 😢

Voi minun äitiä, kun ruoka ei maistu. Löysin pakastimesta tekemiäni ruokia, jotka heitin pois. Rasiallinen makaronilaatikkoa viime vuoden elokuulta.

Broileria marraskuulta ja...

...kalapullakastiketta riisillä tammikuulta. Veikkaan, että kaikki nuo olisivat jääneet syömättä edelleen.

Erikoisuutena (erilaisuutena?) pizzoissa oli pohja, johon käytin osittain hiivaleipäjauhoja, koska tavalliset oli lopussa. Ei haitannut yhtään, päin ja vastoin.

Kuvasta poiketen kahden palan annospusseja tuli kymmenen pakkaseen laitettavaksi. 

Seuraavaksi oli vuorossa sini-home-juusto-kerma-kastike. Kylläpä keksin näppärän tavan kirjoittaa purkkeihin teipit ottamalla muovisen alustan käyttöön...

Nyt äidillä on pakkasessa seitsemän purkkia, joista voi ottaa halutessaan. Tekisinköhän tänään vielä toiset seitsemän vaikka pippurikastiketta? 👌

Siirrytään tähän päivään. Ei lopu hommat tänäänkään: teen itse meille ruoan sunnuntain ja viimeisen kokonaisen päivän (tällä reissulla) kunniaksi. Ostin eilen oikein Lapin puikulaperunoita sitä varten, nam & nälkä. On mankelointia, pakastimen tyhjennystä, ja meinaan käydä astiakaapin kolme ylintä hyllyä 'läpi'. Siirtää juomalasit pois mukihyllyltä ja niin edelleen. Ja vaikka mitä, minkä voin vielä tänään tehdä.

Kappas, aurinko alkoi paistamaan. Jos vain sopiva hetki löytyy, niin tekisi mieli käydä lammella. Nyt kuitenkin tekemään sitä ruokaa!

Illalla on TIETENKIN katsottava, kun suomalaiset pelaavat jääkiekon MM-kullasta!!! 👍👍👍 

Hyvää sunnuntaita!