Marraskuun viimeinen päivä.
Viime yö meni ketuille, harakoille tai susille tai mille vaan, mutta unesta ei oikein ollut tietoakaan. Jäin miettimään kaikenlaista jouluun liittyvää ja sinne ne unet katosivat. Olin varmaankin vielä aamulla seitsemän aikaan hereillä ja nousin vähän ennen yhtätoista. Keitin ja join kahvit - ja nyt palelee. Johtunee juurikin noista vähistä unista.
Päätin juuri, että lopetan JouluKalenterista stressaamisen! Jos luukkuja ei synny jokaiselle päivälle, niin sitten ei synny. Olenhan kirjoittanut tätä blogia vuodesta 2012, joten monta joulua olen täällä läpikäynyt. Menneitä sekä ajankohtaisia.
Virhe oli mennä selaamaan niitä nyt, kun etsin postausta, jossa olen kertonut vankilajoulusta! Törmäsin jouluihin, joissa oli "Tupon kanssa sitä ja tätä" eikä ne postaukset kymmenestä yhteisestä joulusta mieltäni kohottaneet. Sen kyllä huomasin, että olen aikoinaan osannut arvostaa sitä miestä. Hyvä niin! 💗💙
Muutenkin olen jo huomannut, että suurin osa kalenteriaiheista tuntuu olevan jollain tapaa ankeita tai surullisia, eikä niin ole hyvä. Ymmärrettävää toki, kun edessä on joulu yksin. Jatkan, kunhan keksin jotain iloisempaa. Nyt peiton alle lämmittelemään - hetken voisin torkahtaakin...
Lyhyeksi jäi ne unet, kun suonenveto herätti. Aloin kutomaan jotain sukkaa...
Huomenna on joka tapauksessa tulossa kalenterin ensimmäinen luukku, koska se on valmiina. Aiheita voi edelleen laittaa postaukseen, jonka yhteydessä on arvonta. Ulkona satelee hiljalleen lunta ja minä jatkan sukan kutomista katsomalla samalla Suomen kaunein koti joulu -jaksoa.