Unet vaihteeksi kateissa

Marraskuun viimeinen päivä.

Viime yö meni ketuille, harakoille tai susille tai mille vaan, mutta unesta ei oikein ollut tietoakaan. Jäin miettimään kaikenlaista jouluun liittyvää ja sinne ne unet katosivat. Olin varmaankin vielä aamulla seitsemän aikaan hereillä ja nousin vähän ennen yhtätoista. Keitin ja join kahvit - ja nyt palelee. Johtunee juurikin noista vähistä unista.

Päätin juuri, että lopetan JouluKalenterista stressaamisen! Jos luukkuja ei synny jokaiselle päivälle, niin sitten ei synny. Olenhan kirjoittanut tätä blogia vuodesta 2012, joten monta joulua olen täällä läpikäynyt. Menneitä sekä ajankohtaisia.

Virhe oli mennä selaamaan niitä nyt, kun etsin postausta, jossa olen kertonut vankilajoulusta! Törmäsin jouluihin, joissa oli "Tupon kanssa sitä ja tätä" eikä ne postaukset kymmenestä yhteisestä joulusta mieltäni kohottaneet. Sen kyllä huomasin, että olen aikoinaan osannut arvostaa sitä miestä. Hyvä niin! 💗💙

Muutenkin olen jo huomannut, että suurin osa kalenteriaiheista tuntuu olevan jollain tapaa ankeita tai surullisia, eikä niin ole hyvä. Ymmärrettävää toki, kun edessä on joulu yksin. Jatkan, kunhan keksin jotain iloisempaa. Nyt peiton alle lämmittelemään - hetken voisin torkahtaakin...

Lyhyeksi jäi ne unet, kun suonenveto herätti. Aloin kutomaan jotain sukkaa...

Huomenna on joka tapauksessa tulossa kalenterin ensimmäinen luukku, koska se on valmiina. Aiheita voi edelleen laittaa postaukseen, jonka yhteydessä on arvonta. Ulkona satelee hiljalleen lunta ja minä jatkan sukan kutomista katsomalla samalla Suomen kaunein koti joulu -jaksoa.

Leppoisaa iltaa!

"Vettä" ja leipää

Marraskuun viimeinen maanantai.

Eipä minulla oikein ole mitään kerrottavaa, mutta postaan silti. Jos ei muuta, niin ainakin se viime torstainen tapaaminen rovaniemeläisen ystävättären kanssa oli oikein mukava. 💕

Ja nämä kaksi juomakuvaa ovat esittelyn arvoiset. Ystävätär osti meille Napuet, jotka tarjoiltiin varsin kauniista laseista, eikö? Ystävälle kiitos niin tapaamisesta kuin juomasta!

Erottuamme poikkesin vielä viereisessä baarissa voittamassa erän biljardia. Pelasin sitä joskus "sata" vuotta sitten päivittäin - enää erittäin harvoin.

Yhtenä iltana tein kävelylenkin kauempana sijaitsevaan S-marketiin toiveena löytää jotain -60% ostettavaa, mutta tarjonta oli hyvin heikko. Sen sijaan huomasin ilokseni, että siellä on myynnissä sitä leipää, jota olen kantanut mukanani muutamalta Rovaniemen reissulta. Jippii!

Kuukausi vaihtuu kohta ja on aika aloittaa kalenteri. Aloittanut olenkin jo, mutta valmiita luukkuja on vasta kaksi...

Hyvää alkanutta viikkoa!

HymiöPäivä

Sateesta huolimatta Hyvä Päivä. 😘

IHANA ASIA. Ostin tänään seuraavat lentoliput Rovaniemelle! Lentelen tammikuun alkupuolella. Vähän vielä harmittaa, kun viimeinen viime reissun viimeinen ilta kului muissa merkeissä, niin en tarttunut Norwegian'in tarjouksiin, jotka päättyivät seuraavana yönä!? Halvemmalla olisin silloin lennot saanut, mutta vielä löytyi sopivat alle satasella. 👍😀

(Kuva 'lainattu' facebook'ista)

IHANA YLLÄTYSKOHTAAMINEN. Menin tupakalle kadun puolelle (teen niin, jos sataa) ja törmäsin kahteen nuoreen naiseen, jotka evästivät patonkejaan portailla istuen sateelta suojassa. Jotain he mainitsivat sateesta ja minä siihen 'tavoilleni uskollisena' totesin, että "minäpä olen päässyt jo nauttimaan lumesta". Tästä kehkeytyi keskustelu, jossa 'pauhasin', kuin joku matkojen myyjätär. 😅

Kerroin Rovaniemestä, näytin yhden lumisen kuvan ja hehkutin edullisia lentoja. Koska tytöt vaikuttivat olevan tosissaan kiinnostuneita, niin kerroin lentokentältä tuovasta pikkubussista (edelleen 7 euroa per suunta) ja että sillä pääsee rautatieasemalle, jota vastapäätä on ihana Questhouse Borealis. Siisti paikka, jossa on ihana aamiainen ja edulliset hinnat. 👌

Neitoset huokailivat iloissaan, että "tuonne voisi ja pitää lähteä". Suosittelin maaliskuuta ja he kertoivat itsekin ajatelleet reissua juuri silloin. Kiittivät vuolaasti saamistaan tiedoista. Jos olisin kehdannut, niin olisin kiittänyt saamastani hyvästä mielestä! 😊

PIRISTYSRUISKE. Tuo kohtaaminen toi hyvän mielen lisäksi energiaa ja tartuin tiskeihin välittömästi sisälle tultuani. Eihän siinä loppujen lopuksi mennyt kuin vähän reilu puoli tuntia, kun urakka oli naama hiestä märkänä suoritettu. 💪

SATAA. On jo pimeää. Ulkona, ja suihkussa, sataa vettä. Joskus on vain niin hankalaa saada itsensä suihkuun, kun yksin kotona ollessaan ajattelee, että eihän minua kukaan näe. Edelleen kohtaamisesta ilahtuneena sain vihdoinkin mentyä. Suoritettu. (Hyvä niin, kts. viimeinen kohta..) 😁

ILTA. Vatsa kurnii, joten lienee syytä syödä jotain. Sitten ei tarvitse tehdä mitään. Näin netissä kivan joulukoristeen ja ajattelin testata sen apinoimista. Yksi toinenkin askartelu on mielessä. Siitä tulikin mieleen, että vaikka emme saaneet tehtyä äidin kanssa joulukortteja, niin minusta oli apu aloittamiseen. Äiti on jo monta kertaa kertonut saavansa ne kohta valmiiksi. Hän panostaa osaan kortteja kirjoittamalla niihin samalla kuulumisensa. 💖

SUUNNITELMAMUUTOS. Ihana, myös Rovaniemeltä kotoisin oleva ikäiseni nainen, laittoi juuri viestin, että on palannut Lapin reissulta ja tahtoo tavata minut iltaoluiden merkeissä. Sehän käy kyllä! Ollaan kyseisen naisen kanssa aika samantyyppisiä ja vähän -näköisiäkin. Mahtavaa saada ihan parasta juttuseuraa! Tulee tarpeeseen!!! 😍

Ps. Laittakaahan lisää aiheita edellisen postauksen kommenttilaatikkoon, joista toivoisitte minun kirjoittavan joulukalenteriin, niin pääsen jo aloittelemaan. Mukana myös arvonta. 😉

Onnittelut kaikille nimipäiväsankareille! 😀

JouluKalenteriAihe-Arvonta (ja lasten joulusukat)

Itkeminen.

Oi ja voi, olen jo hetken miettinyt, että mitä jos kehittäisin joulukalenterin StanstaLandiaan tänäkin vuonna. Mitäs tykkäisitte? Alkaa tulla kiire, koska ensimmäinen päivä joulukuuta on jo viikon päästä (kirjoitan tätä puolen yön aikaan 24.-25.11.). Siitä voitte olla varmoja, ettei tällä kertaa pohjana ole seurakunnan kalenteri! Aiheet kun olivat siinä vuosi sitten 'hieman' outoja... 😕

Meinasin ensin, että teen postauksen, jossa kysyn kaksikymmentäneljä aihetta, joiden pohjalta kirjoittaisin aiheisiin liittyviä "niinkuin Stansta tapaa kirjoittaa" -postauksia, mutta olisiko siihen enää aikaa? Ja tulisiko kommentteihin liian vaikeasti toteutettavia aiheita? En tiedä.

NYT telkkarista tulee Adele One Night Only, joka on ONNEKSI katsottavissa hetken aikaa Areenassa (ja toki You Tube'sta löytyy ainakin videoita ko. konsertin kappaleista - en 'ehdi' nyt etsimään..). Itse meinaan katsoa koko ohjelman sieltä huomenna, koska nyt alku jäi näkemättä. Mahtavia konserttikappaleita mahtavalta laulajalta ja niiden välissä Oprah'in tekemä haastattelu, jossa puhutaan Asiaa.

Mutta tuohon itkemiseen. Kunnellessani kappaleita (oli siellä muutakin, joka) minua alkoi itkettämään. Siinä kyynelteni valuessa aloin ihmettelemään, että miksi hitossa minä yritän niellä ne, vaikka olen yksin kotona? Miksi minun pitäisi yrittää olla itkemättä juuri silloin, kun itkettää? Niitä itkemättömiä kyyneleitä asuu sisälläni P.A.L.J.O.N. 💧

Tietysti tiedän kaikki nämä "itkeminen helpottaa" ja "surusta ei pääse eroon (puhumatta ja) itkemättä" ynnä muuta. Vai oliko tuo jälkimmäinen omaa pähkäilyäni juuri nyt - en tiedä, mutta sen tiedän, että hyvin harvoin annan itselleni luvan itkemiseen. Se on ihan pöhköä! Kuten sekin, että Tupon kanssa seurustellessa mies tiesi milloin joku TV-ohjelma avasi kyynelkanavani ja sai lisättyä vettä myllyyn kysymällä "joko aloit itkemään?". Nieleskellä yritin silloinkin.

Muistan lapsuudesta tilanteen, jossa isävainaa löi päänsä kaapinkulmaan ja sai verta vuotavan haavan. Mitä teki pikku-Stansta? Pakeni omaan huoneeseen suljetun oven taakse itkemään. Mutta miksi? Puuttuiko minulta kyky empatiaan vai pelottiko muuten vaan? Toisaalta en usko empatian puuttumiseen, koska olin välittömästi surullinen isän puolesta. Käsiteltiinkö tilannetta mitenkään? En muista.

Tässä kohtaa nappasin nopeasti pienen paperin, jolle piirsin mitä mieleen juolahti. Tässä:

Sekin tuli mieleen, että voisin (ainakin osittain) kuvittaa sitä kalenteria itse piirtämilläni kuvilla? En ole vuosiin piirtänyt mitään - ja tuokin on minuutissa sutaistu.

Mikä minua sitten itkettää noin niinkuin yleensä? Joulukirkko (pillitän jouluna kaikkea muutakin), häät ja tietysti hautajaiset. Surulliset elokuvat ja mikä outoa - olen itkenyt joskus Amazing Race'n finaaliakin!? 

Ja tietysti musiikki. Musiikilla on toisinaan todella voimakas vaikutus. Varsinkin, jos sitä kuuntelee oikein intensiivisesti. Joskus yksin kotona ollessa laitan kuulokkeet kiinni läppäriin ja kuuntelen You Tube'sta 'tiettyjä' kappaleita. Minulla on oikea 'Oma Itkulista' siellä. Voin joskus paljastaa kappaleita siltä listalta?

JOSPA nyt kuitenkin laittaisin tämän ihan omana postauksenaan ja antaisin teidän päättää kalenteriluukkujen aiheet? Ne aiheet voisi ehdottaa yhdellä sanalla per osallistuja ja itse saan valita käyttöjärjestyksen. Voisin arpoa kommentoijien kesken jotain jouluista vaikkapa sunnuntaina 12.12.2021 kello 20.21. 😻

Vähän vielä; piti näemmä rypeä viikko ja juoda samalla yksin kotona paljon viiniä. Nyt olen toipunut palellen, hikoillen, nukkuen ja oikeasti miettien kaksi vuorokautta. Helpottaa. Äitikin sanoi tänään, että "kyllä mie sinun äänestä kuulen, ja alat nyt kuulostaa paremmalta". On soittanut joka ilta. Tulipa hänellekin parempi mieli. 💗

Kutominen tuntui eilen kuin olisin tehnyt ensimmäistä sukkaa ikinä - silmukka silmukalta. Tänään pääsin jo kauppaan ja ostin hedelmien lisäksi suklaata, jota en ole edes avannut. Hyvä tietää, että sellaista löytyy, jos mieli tekee. (Radiosta tulee Paula Koivuniemen Kuuleeko Yö - on muuten ihana kappale laulaa! "Elämästä huolineen ja murheineen" ♪♫) 

Toinen sukka valmistui tänään jo melkein "vanhaan malliin". Näin yöllä ja keinovalossa HARMAA väri vääristyy. Lasten jouluiset sukat kokoa 26.

Monena yönä olen mennyt nukkumaan tasan kolmelta aamuyöllä. Siihen olisi vajaa tunti vaan käynpä tupakalla ja alan nukkumaan. Huomenna (tänään) on "kaikkea kotihommaa"... 😉

Kyllä tämä TAAS tästä.

Märinää

Kuka minä enää olen?

Olen muuttunut. Ennen olin sosiaalinen ja nyt en halua tavata ketään.

Soitan harvoin kenellekään. Kiitos heille, joille sain nyt surussani soittaa! 💖

Tänään en jaksa mitään.

Olen istunut pimeässä puhelin äänettömällä ja katsonut tyhmiä elokuvia.

Pitäisi osata olla tyytyväinen Omasta Kodista ja...

...täydestä pakastimesta. Eipä vaan kiinnosta just nyt.

Olisi taas iso tiski, mutta nyt en jaksa.

Olen lihava ja ruma. Hiukset tummuneet ja kadonneet, hampaat samoin.

Ja ärsyttävä. Niin ärsyttävä, että itseänikin ärsyttää. 😖

En saa enää mitään aikaiseksi. Melkein osasin aloittaa kutomisen yli puolen vuoden tauon jälkeen, mutta nyt sekään ei kiinnosta.

Onneksi olen sentään utelias - muuten saattaisin antaa periksi...

Adoptioisävainaalle olen velkaa sen, että pidän äidistä huolta. 💗 Sen teen.

Takaisin telkkaria tuijottamaan...

Hemmetin leppoisaa maanantai-iltaa. 😰

Jonkulaista kannaa

Miten olla muka vahva?

Mamma (ei äiti, vaan ystävätär) ihmetteli minulle ääneen, etten ole surrut puhumalla sitä ollenkaan, että Tuppo jätti minut. Satuttaahan se saatana edelleen! 

Paistetaan sitten kanaa, vaikka syömään en suostu. Hukkaan ei saa heittää!

Kahela eurola!? Lapsen isän menehtyminen ahistaa kans! Ei hänkää tietenkään liity kannaan, mutta eipä se tyyppi koskaan korrekti ollut muutenkaan.

175 astetta ja joku vajaa pari tuntia. Suolaa, mustapippuria, sitruunaa ja mango-currya, joka on ihan parasta!

Hyvältä näytti uunista tullesa?

Riivin ja räävin taas siinä kohtaa, ku sormet ei palanu.

Osan pistin taas pakkaseen.

Ensimmäistä kertaa tein "kanalientä"! 👀

Irrottelin kaikki ne, joita en halunnut kastikkeeseen. Maustoin ja haudutin.

Keksin MUKA ihan parhaan jutun ja laitoin liemen siivilöityäni jääpalapussiin?

Ei muuten ollut ihan helppo juttu. Mihin noita voi käyttää?

Ai, että mullon fiksu olo? Ei oo. Ahistaa. Tein osasta tipua kastiketta, vaikka en pysty syömään...

Juttelin tännään pitkään äidin kans ja kerroin, kuinka tärkeitä teistä blogiYstävistä on tullu mun elämässä! KIITOS! 💓

Pittäis syyä, mutku en halua eikä maistu.

Sitte mie syön. Kai.

Ihan paska olla pahalla päällä!

Anteeksi.

PikkuJoulu

Jos saisin ajatukset hetkeksi muualle?

Mainitsinkin jo, että räpsin paljon kuvia rakkaalta lammelta. En minä niitä yhteen postaukseen änge (hassu sana!?). Päivä oli aurinkoinen, ja perjantai 12.11.

Olisi kannattanut lähteä tuntia aikaisemmin, mutta ihan sama. Lainasin äidiltä toppahousut ja nauratin naista kertomalla, että halusin laittaa ne "ihan vaan suhinan takia". 😂 Hyvin olisin tarjennut ilmankin.

Käppäilin tuttua reittiä eksymättä tällä kertaa. 

Mukana oli OranssiPallo ja...

...Kroko.

Kylläpä ajatukset harhailee!? Laitoin juuri Tupolle viestin, että elokuussa pääsisi tuttuun hotelliin Rodoksen Falirakiin all inclusive 198 euroa viikko. Paska. Ikävä sitä miestä edelleen!

Mielessä pyörii vahvasti Tupon lisäksi se Poikani isän menehtyminen. 😢

Tämä on "jännä" viikko, joka sai uuden merkinnän. Oli Poikani kummitädin syntymäpäivä ja samana päivänä Tupon vanhimman tyttären synttärit. Poikani edesmenneen papan nimipäivä, syntymäpäivä, jota en mainitse, oman Poikani syntymäpäivä ja ties mitä kaikkea muuta.

Hyvää miestenpäivää! 😏

Olisipa rahaa, mahdollisuus ja vaikkapa vielä mukava mieskin, niin tohtisin rakentaa tuonne lammen rannalle oman unelmieni kodin!

Kun ei, niin ei ja tyydyn unelmoimaan kävelyreissuilla.

Joku tuossa paikassa niin viehättää! 💛

Aika jännää, että se entisen luokkakaverin sisko, joka asuu vanhassa lapsuuden kotitalossa, laittoi viestiä, ettei edes tiedä tuota lampea!??? Otan hänet mukaan ensi kerralla... 😁

Alkoi hämärtää (tekee sen klo. 16 aikaan..) ja lähdin kävelemään takaisin äidin luo.

Kävin siinä pikkukaupassa ja polkua laskeutuessani "Naapurittaren keittiössä paloi". Ei siis oikeasti, mutta aurinko osui juuri siihen paikkaan.

Ei tämä pää päästä irti paskoista ajatuksista. Yritän silti. Eikä onnistu - soitin biologisen äidin siskolle nimpparionnittelut! Onnea muillekin Liisoille! 💚

Nyt alkaa taas itkettää! 😢

Olin etukäteen luvannut, että "koska vietämme joulua", niin äiti pääsee joulusaunaan. Oman vuoronsa on antanut turvallisuussyistä pois. Taisi rakas odottaa sitä! 💓

Vastapäinen naapuri ilmoitti, kun sauna oli meille vapaa. Itse puin isävainaan antaman vaatteen.

Löylyteltiin ja pesin äidin! Saatoin hissille ja jäin itse nautiskelemaan.

Hih, kysyin Naapurittarelta "viinaa" äidille. Sain pojaltaan Valhallan...

Jota nautimme yhdessä suklaan kanssa.

Saatoin äidin nukkumaan ja lähdin itse rimpsalle.

Voi nostalgiaa!

Tein jonkun paapan onnelliseksi tanssimalla hänen kanssaan.

Kannatti mennä Pistoon, koska...

...tapasin siellä Tupon kautta tutun enontekiöläisen ihanan Ystävättären! 💕

Laulettiin ja naurettiin! Muut jatkoivat seuraavaan baariin ja minä matkasin äidin luo.

PikkuJouluIlta!

Ahdistaa edelleen, anteeksi.