Joulu 2020 ja vuodenvaihde

Olisiko viimein aika?

En halua jättää kokonaan kertomatta menneestä joulustamme, joten yritän vapaapäivän ratoksi kerätä kasaan jonkinlaisen katsauksen. Ilmeisesti siitä on, ainakin itselle, iloa, koska ennen joulua kävin lunttimassa edellisten joulujen vietoista joitain asioita. "Oliko viimeksi jotain" ja "minä vuonna se olikaan" ja sitä rataa. 

Olimme jo täysin varmoja, että aiempien vuosien tapaan tehty risteily jää tekemättä. Eipä jäänytkään. Se vain muutti muotoaan.

Lähdimme aatonaattona puoliyhdeksältä illalla Viking line'n XPRS:llä yön yli-risteilylle. Sillä, jotta saimme hytin. Hyvin oli hiljaista koko laivassa. Olikohan kukaan muu majoittunut saman käytävän varteen kanssamme? Ei ollut joulubuffet'ia emmekä käyneet muutenkaan katsomassa olisiko mikään ravintola ollut auki. Maihin Tallinnaan ei päässyt, mutta emme sinne kaivanneetkaan.

Kävimme illalla tax free'ssä, vietimme illan sekä yön hytissämme ja pyörähdimme vielä aamulla pikaostoksilla. Laiva saapui Katajanokalle puolikymmeneltä. Tupakat, suklaat ja joulun juomat repuissamme poistuimme laivasta. Erilainen jouluristeily tehty.

Ihan perinteiden vuoksi poikkesimme TheBaarissa ennen kun raahauduimme reppujemme kanssa tänne Omaan Kotiin. Sitten alkoi Stanstan säätäminen. Tein imelletyt perunalaatikot...

Bataattilaatikot...

Kuorin ja raastoin porkkanoita...

Tuunasin raasteella ja kermalla äitien tekemän porkkanalaatikon.

Olimme ostaneet meille sopivan määrän kinkkua...

Tuppo asetteli ne nätisti tarjolle.

Oli tarkoitus ostaa valmista rosollia, mutta miksiköhän se jäi? Olisiko ollut loppu lähikaupasta? Voitteko uskoa, että olen kymmenen vuotta luullut, ettei Tuppo tykkää rosollista, mutta kyse onkin ollut siitä, että kun olen kaupassa kysynyt 'ostetaanko' ja mies on vastannut, ettei ole pakko, niin luulin, ettei tykkää? 😁
 

Noudatettiin siis perinteitämme ja mentiin punajuuri- sekä sienisalaateilla. 

Tänä jouluna erikoisuutena oli kana kermakastikkeessa ja oli muuten hyvää!

Tarjoilut olivat myös perinteitä noudattaen 'nätisti' esille pantu, heh heh...

Kaikista aiemmista jouluistamme poiketen taisimme syödä ensimmäistä kertaa saman PÖYDÄN ääressä. 💖

Joulupäivänä kävimme Mamman luona. Muiden laittamieni pakettien lisäksi puin laivalta ostamani italialaisen valkoviinipullon asianmukaisesti... Huomaa mukana kirppisenkeli.

Itse sain naiselta vaaleanpunaisen nätin pyyhkeen sekä pienen pullon hajuvettä, kiitos! 💗

Mennäänkö vielä vuodenvaihteen kattaus samaan syssyyn? Okei, pieni hetki, piipahdan pihalla, niin sitten jatketaan... 👀

No niin. Osan kerroin jo aiemmin ja (taas) perinteiseen tapaan syötiin vielä kerran jouluruokia. Vielä kerran perunalaatikkoa.. (hys hys, just eilen huomasin, että pakkasessa on vielä kaksi sekä yksi bataattilaatikko..)

Ja porkkanalaatikkoa...

Uunin kautta pöytään.

Kinkku korvattiin makkaroilla sekä nakeilla.

Joulusta jääneet salaatit olivat vielä syötäviä ja saivat seurakseen italiansalaattia. Tämän jälkeen loput heitettiin pois, örk.

Koska päässäni alkoi juuri soimaan Ave Maria, lienee syytä alkaa lopettelemaan näistä aiheista kirjoittaminen..?

Onhan se kyllä erilaista kattaa oikein pöydän ääreen verrattuna siihen, että olemme Tupon luona nököttäneet sohvalla vierekkäin lautaset sylissä, mutta 'aika aikaa kutakin'.

Onnistuiko joulu tavoitteitteni mukaan? Ei. Oliko joulu mieluinen? Oli. 💕

On yksitoista kuukautta aikaa seuraavaan... 💖

Nolotus, harmitus, kenkutus!!!

Että minä onnistuin TAAS.

Joulunaluspäivien suunnitelmat muuttuivat kertaheitolla, kun onnistuin TAAS kolhimaan itseni. Mietin pitkään, että kerronko tästä, mutta samapa tuo. Heitin perjantaina voltin ja päädyin pää edellä asfalttiin. Myönnän, että alkoholilla oli osuutta asiaan, mutta mielestäni enemmän sitä oli todella painavalla repulla, joka kompastuttuani päätti liikeradan suunnan ja nopeuden. Repussa oli iso määrä isoja perunoita, säkillinen porkkanoita, bataattia ja muut ruoat päälle. En ehtinyt reagoimaan mitenkään.

Ambulanssikyyti siitä seurasi ja päädyin hoitopöydälle tikattavaksi. Sitä minä ihmettelen, että onnistuin puhumaan itseni ulos pian tikkauksen jälkeen!? Ei mitään suojalappua päässä eikä mitään hoito-ohjeita tai muita mukaan. Farkut veressä kävelin suhteellisen pitkän matkan Tupon luo. Ja se painava reppu selässä. Mies käveli vastaan.

"Jännästi" hiuksistani tuli punasävytteiset ja nyt niissä on rastoja sekä kiharoita. Osa ohimon hiuksista ajeltiin pois. Päänahkaa kiristää kovaa ja se sattuu. Vasen silmäni muurautui melkein umpeen ja on tällä hetkellä tummanpunainen. Menneen yön aikana myös oikea silmä on alkanut ottamaan osansa turvotuksesta. Naarmuja ja rupia löytyy huulista sekä leuasta. Ja oikeasta polvesta sydämen muotoinen rupi.

Tuskin tarvitsee mainita, että minua nolottaa ja harmittaa PALJON!!?

Nyt pitäisi miettiä, keksiä ja suunnitella näiden lähipäivien suunnitelmat uusiksi. Töihin en tietenkään voi mennä. Mutta ollaanko joulu täällä Tupon luona vai menemmekö alkuperäisen suunnitelman mukaan minun Omaan Kotiin?

Yritän miettiä ruoka-asioita. Mitä Omassa Kotona on, mitä täällä ei ole tai mitä ei lähikaupasta saa? Että jos olemmekin täällä, niin mitä pitäisi käydä hakemassa sieltä yön pimeyden turvin? Niitä kotikaljoja ainakin. Koska perunat sun muut ovat sattuneesta syystä täällä, niin voisinhan tehdä laatikot täälläkin.

Poikani perheen lahjat pitäisi noutaa samoin kuin Tupon tyttärien. Ketään heistä en nyt pysty tapaamaan, joten pakettien toimittaminen jää Tupolle. Ai että kismittää! 

Toinen vaihtoehto olisi se, että jos Tuppo lähtisi kantamaan reppuni, niin voisimme kävellä (edelleen pimeän turvin) yhdessä Omaan Kotiin ja voisin puuhastella siellä itsekseni paremman hellan äärellä. Mies saisi samalla tyttäriensä paketit huomenna toimitettavaksi. 

Harmittaa sekin, että joudun pyytämään miehen apua. Enhän minä tämän näköisenä tohdi edes kauppaan lähteä! Kasvomaski peittäisi osan, mutta ei silmiä. Himputti, että pitikin. Pitäisi noutaa Triplan postista paketti. Sekin vielä.

No, tulipa kerrottua. Aika koomista laittaa tunnisteeksi "joulumieltä"? Se saattaa olla nyt aika hukassa... 😢

EDIT. Minulla on IHANA mies!!! Juttelin hänen kanssaan ja miehelle sopii kaikki mitä ehdotin: kantaa repun, käy kaupassa, noutaa postin valtakirjalla! Joulua vietetään Omassa Kodissa, mutta voidaan halutessa yöpyä täälläkin. Että arvostan ja rakastan! 💖

Teille mukavampaa jouluviikkoa!

Vihreää... (valoa sekä patalappu)

JOULUkuu.

Jopas oli uni! Olin muka Thaimaassa, jossa en oikeasti ole koskaan käynyt. Ajoin sähköpotkulaudalla jonkun miehen kanssa outoja teitä. Aloin sitten etsimään lentolippuja jostain laatikosta ja löysin ajallisesti ohimenneen lipun Englantiin. Etsin lippua Suomeen ja panikoin, että Tuppo odottaa minua hotellilla. Löysin lipun, jossa luki, että kentällä pitää olla kello kahdeksantoista ja kone lähtee kahdeksalta. MUTTA en tiennyt paljonko kello nyt oli, enkä sitä, kuinka kaukana olin hotellista. Paniikki, Tupon vuoksi nolona, ja -Luojan kiitos- heräsin. Huh.

Sain illalla pääteltyä ne miniän sukat ja sen jälkeen virkkasin jämälankapatalapun valmiiksi samalla, kun katsoin telkkarista Juice-elokuvan. Elokuva ei varsinaisesti yllättänyt mitenkään, mutta ei se ihan huonokaan ollut. Riku Nieminen suoriutui roolistaan ihan mukavasti ja Juicen kappaleet toimii aina. Ja patalapusta tuli tarkoituksella tavallista vihreämpi... 

Patalappu on menossa Tupon vanhimmalle tyttärelle. Piti mennä syntymäpäivälahjan mukaan, mutta sujahtanee pukinkonttiin.

Sain odotetun puhelun eilen. Ei se ollut lääkäri, joka soitti, vaan minulle soitettiin epidemiologian laitokselta. Kartoitettiin tilannetta. Nainen, joka soitti, oli oikein mukava. Kyseli oireista, ja myös siitä pärjäänkö ruoka-asioissa. Sanoin, että jos minulla ei olisi positiivista testitulosta, niin olettaisin minulla olevan perusflunssa. Nainen sai naurukohtauksen ja sanoi, ettei sellaista ole kuin perusflunssa. Kerroin, että minun kielessäni on. Olipa hauskaa, ettei puhelu ollut niin vakavasävyinen.

Mutta faktaa: karanteeni lasketaan alkaneeksi to 26.11. ja päättyy tämän viikon lauantaina 5.12. Ulos saan mennä sunnuntaina mikäli takana on kaksi täysin oireetonta päivää. Ilmoitin työpaikan nimen, osoitteen sekä siellä olevan yhdyshenkilön (isompi pomo) nimen. Puhelun päätyttyä soitin 'isopomolle' ja kerroin kaikki puhelun tiedot ja sen, että laitokselta otetaan sinne yhteyttä.

Sitä minä ihmettelen, että se mies (pomo) oli jotenkin niin ylitsevuotavan otettu siitä, että soitin ja kerroin kaikki. Eikö kaikki muut tee niin? Tai no joo, eihän siellä muita positiivisen näytteen antaneita kuulemma ole. Työpaikka on kokonaan suljettu tämän viikon. Kerroin, että joko ilmoitan tilanteesta tai ilmestyn töihin ensi viikon maanantaina. Saas nähdä, että jos pääsen töihin, niin miten minuun suhtaudutaan. Eiköhän tieto sairastumisestani ole siellä jotenkin levinnyt. 

Pussi on säilynyt toistaiseksi avaamatta. Tänään on terveempi olo kuin eilen. Nenä on 'auki' enkä ole aivastanut kuin muutaman kerran. Parempaan suuntaan siis, olettaisin. 👍

Monessa blogissa lienee jonkunlainen joulukalenteriosio ja niin minäkin aion tehdä, mutta teen sen ihan erikseen. Ensin pitää hoitaa (puhelimella, murr) kolme asiaa liitteineen Kelaan. Sebastianille KIITOS vinkistä, että voin hakea tartuntatautipäivärahaa Kelalta ansinmenetyksestä! Se on yksi noista kolmesta tehtävästä hommasta. Kunhan luuri on latautunut ja olen ottanut kuvat kahdesta paperista. Ja kaivanut lääkärintodistuksen karanteenista.

Loppukevennyksenä kuva kaupan tuotteesta, jota EN ostanut...

Joko te olette aloittaneet jouluvalmistelut? Jos, niin mitä ne pitävät sisällään? Vaikuttaako pandemia suunnitelmiinne? Jos, niin miten?

Miellyttävää alkanutta joulukuuta!

Kuuu vaihtuuu

Marraskuu loppuu.

Täällä on satanut räntää eilisestä illasta saakka. Sää ei paljoa meikäläiseen nyt vaikuta, kun on pysyttävä sisällä. Voisinhan yrittää kääntää ajatuksen niin, että onpa kiva, kun ei tarvitse lähteä liukastelemaan mihinkään? 👀

Eilinen päivä oli hankala. Nenä oli ihan tukossa aamusta alkaen ja yhtään liioittelematta aivastin satoja kertoja. Nenänalus kipeytyi niistämisestä ja pallea pärskimisestä. Voimia ei ollut mihinkään. Löhösin koko päivän ja torkahtelin siinä sivussa. Tuijotin telkkaria enkä jaksanut tehdä mitään. 

Hyvähän se on kipeänä levätä, mutta EN YMMÄRRÄ tätä tautia!? Ilman sitä positiivista testitulosta voisin hyvin kuvitella kyseessä olevan ihan perusflunssan. Taudinkuvaan liitetään  korkea kuume ja sitä minulla -kop kop- ei ole. Jäseniä vähän kolottaa, mutta niinhän käy räkiksenkin aikaan. Kahvi maistuu kahvilta ja suklaa suklaalta. Hajuaisti on miinuksella tukossa olevan nenän vuoksi.

Otin kahtena iltana särkylääkkeen vähän ennen nukkumaan menoa ja ne auttoivat nukkumaan hyvin. Heräsin molempina öinä vain kerran ja tänä aamuna eilistä pirteämpänä ja vähemmän tukossa. Hassua, että juuri ennen heräämistä ajattelin, että käyn tänään ostamassa sämpylöitä ja metwurstia. Enpä käy, mutta en minä kovin kipeä ole, kun ruoka paukkaa ajatuksiin...

Sytytin eilen ensimmäistä kertaa keittiön ikkunalaudalle laittamani kynttelikön. Olin päättänyt tehdä niin ensimmäisenä adventtina ja niin tein. On tuossa sen verran kirkkaat valot, että jätän 'polttelemiset' lähemmäs joulua.

Joulusta puheenollen: sen ajatteleminen on muuttunut aika paljon lähipäivien aikana. Oli tarkoitus lähettää tällä viikolla pari adventtipakettia, mutta enhän minä mihinkään pääse. Sitten, kun pääsen, niin pelkääkö vastaanottajat koskea mahdollisiin tavaroihin pakettien sisällä? JOS selviän taudista/karanteenista parissa viikossa, niin pääsen kuitenkin odottamaan joulua puolentoista viikon ajan - siihen tähtään, ettei oma jouluni siirtyisi suoraan ensi vuoteen...

Joo joo, terveys on joulua tärkeämpi, mutta nythän minulla ON AIKAA miettiä kaikenlaista. Siinä olen hyvä. 😏

JOS mietitte, että mitä Tuppo tekee, niin kerrottakoon, että hän täytti eilen sen omaolo-piste-fi kaavakkeen ja koska hänellä ei ole mitään oireita, niin häntä ei huolita testiin. Mies on niin umpirehellinen, ettei väitä potevansa kurkkukipua tms. kuten minä. Mutta koska hän on altistunut kauttani, niin hän noudattaa kehoitusta olla kymmenen vuorokauden karanteenissa ja mikäli oireita ilmaantuu, niin hakeutuu sitten testiin.

Sain lauantaina tehtyä miniän sukat valmiiksi. Vielä minulla oli/on jemmassa vanhaa Novitan neonpinkkiä lankaa, jota on 'aina laitettava' hänen sukkiinsa.

Päätelemättä ovat vielä. Toisin kuin tuossa kuvassa näyttää, niin ei noissa ole lilaa lankaa. Siksi otin lähikuvan varsista:

Pyrin olemaan lukematta liikaa koronasta. Omaan aika vilkkaan mielikuvituksen ja pelkään, että löydän itsestäni olemattomia oireita. Juttelin asiasta Tupon kanssa ja mies sanoi sen mitä olin itsekin ehtinyt ajatella. Että voisinhan minä pakata ns. selviytymisrepun valmiiksi, jos se tuo yksin olemiseen turvaa. Siis reppuun kaikkea sellaista mitä tarvitsisin mukaan, jos tulisi äkkilähtö sairaalaan. Erikoista, että yksin olemisessa on tuollainen jännitys mukana...

Kaksi Tupon tyttäristäkin laittoi viestit, joissa toivottivat voimia ja tsemppiä, ja ilmoittivat olevansa valmiita auttamaan, jos tarvitsen jotain. Ihanaa. Vielä en kauppa-apua tarvitse, mutta jossain vaiheessa kyllä. Jauhelihakeitto tulee kohta korvista...

Jäätelöä on vielä vajaa puoli pakettia jäljellä. 😋

Onneksi ei ole paljoa herkkuja, sillä nyt niitä tekisi mieli puputtaa. Syy: poltin eilen vain neljänneksen normaalista määrästä. Ohjeissa luki, että jos et kykene lopettamaan, niin vähennä ainakin.

Tällä hetkellä on niin paljon eilistä pirteämpi olo, että taidan päätellä nuo sukat ja keksiä sitten jotain uutta puikoille. Suihkussakin olisi asiallista käydä.

ISO KIITOS teille kaikille tsemppaamisesta
ja "mukanani kulkemisesta"!!! 💖

Hyvää kuunvaihdetta!

Kuinkas sitten kävikään!!?

En pyydä anteeksi kielenkäyttöäni. En nyt.

Menin aamulla töihin ja ilahduin, kun tauko-/ruokailutilaan oli tullut joulu. Kynttelikköjä, oikeita kynttilöitä, valoja ja koristeita. Koska se yksi työnohjaaja oli pois, niin ylityöllistetty pomo luotti minulle yhden ohjaajan vastuulla olleen tehtävän. Laskin, tarkastin lähetyslistan mukaan KAIKKI ruuvit ja pakkasin ne toimeksiantajan laatikoihin pinoten ne lavalle. Korjasin puutteet ja virheet. Hommahan sinänsä oli minulle tuttua 90-luvun varastoajoilta. Sain koko tilauksen valmiiksi, kun...

Kuulin jo supinaa ja sitten kaikki kutsuttiin sinne nätisti koristeltuun taukotilaan. Ensimmäinen PERKELE!

Kuulin jo eilen 'puskaradion' kautta, että yhdellä työntekijällä oli kuulemma kuumetta neljäkymmentä astetta. Ei siis ollut töissä. Tänään tilanne varmistui: sillä saatanan akalla ON TODETTU POSITIIVINEN KORONATARTUNTA!!! 😡

1. Naisella oli kuulemma ollut jo viime viikolla ripulia, mutta siitä huolimatta hän tuli maanantaina aamuvuoroon!?

2. Hän on yksi heistä, jotka ovat suhtautuneet vahvaan suositukseen/pakkoon maskien käytössä välinpitämättömästi.

MITÄ VITTUA!!?? 😨

Paljonko se auttaa, että hänen työpisteensä oli etäällä minusta? Entä ne kaksi naista, jotka istuivat hänen lähellään? Kaikki komennettiin lähtemään heti pois työpaikalta, joka suljettiin välittömästi. Annettiin kehoitus (käsky?) hakeutua testiin ja tulos tulee ilmoittaa työpaikalle. 

Ensin ilmoitettiin, että kenelläkään ei ole asiaa paikalle huomenna perjantaina. Illalla minulle, ja varmasti kaikille muillekin, soitettiin, että sama koskee myös ensi viikon maanantaita ja tiistaita. Suositeltiin omaehtoiseen karanteeniin, kunnes on päässyt testiin ja saanut siitä tulokset. Minä pysyttelen helposti yksin kotona, mutta silti ärsyttää!

Olin jo ehtinyt ruuvihommat tehtyäni pesemään oman ja viereisen työpisteen annettujen ohjeistusten mukaisesti. Sain pomolta pahvikuoren, johon pakkasin sen T:n suklaalevyn, kirjoitin siihen nimet ja osoitteet, ja pomo lupasi hoitaa sen eteenpäin. Kävin vaihtamassa kengät, pakkaamassa reppuni ja pukemassa takin päälle. Kulunvalvontalaitteeseen leimaus ja pois.

Heti ulkona tuli kurkku kipeäksi. Sitten stressi ja ahdistus alkoi jomottaa päässä. Tiedän, että 'saatan olla' herkkä tilanteessa kuvittelemilleni oireille, hölmö. Mitä sitten teki Stansta? Käveli lähellä sijaitsevaan Alkoon, josta kävi ostamassa itselleen "seuraksi ja lohdutukseksi" pänikän punaviiniä. 😔

Kävelin sitten Omaan Kotiin ja aloin pommittamaan terveysasemaa. "Valitettavasti kaikki asiakaspalvelijamme... odottakaa hetki... palvelemme teitä mahdollisimman pian". Pimpelipom, sama litania uudestaan ja uudestaan. Suljin puhelimen.

Täytin tiedot (vinkki: kannattaa mainita joku, vaikka ihan lievä, oire. Muuten eivät anna testiaikaa!) omaolo.fi:hin, mutta tunnistautuessani Nordean mobiilisovelluksella, niin "jotain meni pieleen" ja "yritä uudelleen". Paskat. Niin monta kertaa yritin, että päätin antaa hetken olla. Katsoin Pieni talo preerialla ja otin sen jälkeen nokoset.

Herättyäni keitin kahvit ja päätin kokeilla vielä kerran tälle päivälle sitä omaolo.fi:tä. NYT SE ONNISTUI!!! 👍

Ei mennyt montaa minuuttia, kun puhelimeeni tuli HUS:lta tekstiviesti: 'sinulle on varattu testiaika huomenna kello kymmenen'. Paikka on Messukeskuksen parkkihalliin rakennettu testauspiste, joten "kannattaa pukeutua lämpimästi". Niin siinä luki.

Naks, ruks ja raks. Pänikkä auki ja lasillinen viiniä, kiitos. 👀

Olen yli 50-vuotias nainen; vastuullinen (useinmiten) ja tietoinen aamulla koittavasta tikkujen tökkimisestä, joka ajatuksena jännittää, kauhistuttaa ja hieman ällöttääkin. Vain lasillinen tai kaksi rentouttamaan, poistamaan jännitystä (vitutusta!) ja oloa helpottamaan. 😇

Tottakai olen jo miettinyt ihmisiä, joita olen tavannut viime viikon jälkeen työkavereiden lisäksi. Jossain olen onnistunut, sillä tietoisesti olen vältellyt tilanteita ja paikkoja, joissa tapaisin ihmisiä. Mieleen tulee vain neljä henkilöä. Eräs pariskunta, joiden kanssa törmäsimme hetken turvavälejä noudattaen. Samoista väleistä lienee turha mainita, kun tapasin Tupon eilen... Mukana oli eräs Tupon ystävä, jonka kanssa turvavälit säilyi. Kaupassa käydessäni olen käyttänyt maskia joka kerta!

Edessä on siis testaustilanne, josta olen lukenut, että se voi olla vastenmielinen tai sitten "ei tuntunut juuri miltään". Jännittäjä kun olen, niin... Ja sitten seuraa vielä se odottelu. Voi paska. Jotkut ovat kertoneet, että tulos saattaa tulla 24 tunnin sisällä.

Minähän niin kuvittelin meneväni viikonloppuna Tupon luo. Enpä taida mennä. Käytännöllinen Stansta laskee, että säilykkeinä sekä pakasteina on ruokaa reippaasti yli viikoksi. Vararavintoa on kertynyt vyötäröllekin siihen malliin, ettei haittaisi paastota paria päivää. 😆

Että tällaista. Naapurittarelle viestittelin asiasta, mutta vannotin, ettei vielä kerro äidille. Ilmoittelen hänelle sitten, jos aihetta on. Toivottavasti ei ole eikä tule!

Tästä tulikin pidempi postaus kuin alkujaan kuvittelin. Ehkä, eikun kyllä, oli helpottavaa kirjoittaa tästä tilanteesta. Jotenkin sitä niin kuvittelee, ettei tietenkään minulle. Mutta miltä minusta oikeasti nyt tuntuu? Mietityttää, jännittää, pelottaa. LUPAAN pitää teidät ajantasalla jatkon suhteen!

Pidättekö minulle peukkuja?