Parane Pian -Pizza

Paljon Pois Pakkasesta. 👌 (Pitkä Postaus)

Piti vähän jäkättää itselle, että polvihan tässä kiukuttelee - ei kädet. Lihapullat söin jo loppuun ja pelkillä riisipiirakoilla eläminen ei oikein maistu (miltään). Kaivelin pakastinta ja siitä se ajatus lähti. Nyt pitää vain sulkea silmät päiväyksiltä ja luottaa siihen, että syötävää syntyy.

Otin jo aiemmin muutaman kuvan viherkasvivauvoista ja ujutan ne tähän samaan. En edes muistanut minkä kasvin olin tästä purkista katkaissut. Olin ripotellut mullan päälle paprikan siemeniä (turhaan), mutta jotain vihreää oli silti ilmaantunut! 👀 

Lehdistä näkee, että se iänikuinen tulilatva, joka ei kokonaan kuole millään, jatkaa kasvujaan. Monessa ruukussa ja loput ihan vain vedessä. Outo tyyppi! 💚

Kirjoittelen tätä samalla, kun käyn tekemässä pizzaa, jota toivottavasti syön vielä tänään... 😁

Kuten jo kirjoitin, niin ei tutkita tuotteiden päiväyksiä. 🙈 Aloitan kinkkupalasta, joka on jo sulanut ja jonka menen just nyt pilkkomaan...

Aika vetistä tavaraa sulaessaan, mutta maistoin palasen eikä se maistunut muulle kuin suolaiselle.

Pakkasesta otin myös pienet pussit (yli vuoden vanhaa!?) homejuustoa sekä paprikaa.

Pistin pannulle ensimmäisenä puolijäiset paprikat, jotta sain niistä nesteet pois.

Hetken päästä 'märät' kinkkupalat sekaan ja ihan lopuksi kaksi pilkkomaani kevätsipulia (jotka olin unohtanut jääkaapin vihanneslaatikkoon).

Otin samalla pakkasesta myös euron pussillisen Litukan 'olikohan-ne' ruissydämiä?

On aika mennä tekemään pohjataikina, hetkinen...

Sen perusteella, että vaivasin taikinan käsin eikä kylkeen juurikaan sattunut, niin kyse lienee hiusmurtumasta. Onnea tässäkin! ☘️

Taikinan kohoamista odotellessa kaivoin kaikkea muuta pizzaan laitettavaa. Viimeinen purkki ananasta.

Viimeiset viisi pientä tomaattia, joista pari on jo aika nahistunut. Ei haittaa.

Jääkaapista mustia oliiveja (loput) sekä jalapeñoja.

Jääkaapista löytyi myös kolme pientä siivua meetvurstia, jotka pilkoin kinkkujen ja muiden sekaan.

Ärsyttävää on se, että isompi vehnäjauhopurkki on kuiva-ainekaapin ylimmällä hyllyllä. En millään tohtisi koittaa nousta keittiöjakkaralle... (eikä tarvinnut.)

Taikina kohoaa vielä, joten esittelen kilpipiilean yllätykset. Alkuperäinen loukkaantui (eikä ihme!) vuoden evakossa olosta ja katkaisin vinoon kasvaneen varren pois. Eipä haittaa, kun jälkikasvua oli jo tulossa. 💚

Tulisikohan noista mistään mitään, jos yrittäisin? Tykkäävät yllättää minut ihan itsekseen!! 🌱

...haistatteko? 👀 Kyllä, se on ehta itsekehun tuoksu, joka leijailee! 😇

Taikina kohosi esimerkillisesti ja oli helpoin käsitellä ikinä! Kuohkea, joustava... Koskaan unohtamatta: kiitos Helkku kaulimesta! 💝

Taikinalevy asettui prikulleen uunipellille, mutta...

...jopa sen yli. Ensimmäistä kertaa ikinä rullasin lopun kaulitun taikinan, laitoin pieneen pussiin ja pakastimeen.

Tämähän se yllättää? 😅

Jääkaapissa oli vajaa pussi juustoraastetta.

Laitoin sen ekana soosin päälle.

Sitten täytteet ja niiden päälle sinihomejuusto.

Piiperrysten vuoro, nam.

Ainakin omiin silmiin aika värikäs ja mellevän näköinen.

Jääkaapista viimeinen pussi juustoraastetta.

Johan tässä voisi alkaa rustata kauppalistaa elokuulle, kun "melkein kaikki" loppui. En pidä kiirettä ennen ensi kuuta ja terveempää jalkaa.

Hajuaistiin luottaminen onnistui taas: istuin toisella puolella taloa kuin keittiö. Tuoksun saavuttaessa nenäni, oli pizza valmis otettavaksi pois uunista.

Leikkasin kaksi palaa ja siirryin olohuoneeseen katsomaan MasterChef Australiaa. Tässä välissä oma mielipiteeni päivän jaksosta: mielestäni Poh'n lähes paljaat rinnat eivät sovi ruokapöytään.

Syötyäni (niin hyvää!!) kupsahdin puolen tunnin ruokaperräisille, mistä oli haastavaa päästä takaisin hereille. Nautin jälkiruoaksi vaniljajogurttia ananaspaloilla.

Kroppa painaa siihen malliin, että jätän tiskit sekä keittiön siivoamisen huomiselle. Ei ne tuolla keittiössä ketään haittaa.

Olipahan savotta! Olen niin tyytyväinen itseeni!

Mukavaa maanantai-iltaa!

Pää kolmantena jalkana?

Kerron tämän, vaikka...

Hävettää, ketuttaa, harmittaa, suututtaa, turhauttaa, ärsyttää ja mitä kaikkia näitä onkaan. Palasin siis tiistaina laivalta ja päädyin lähibaariin. VIRHE. Piti juoda vain tuoppi tai kaksi, mutta seuraan sattui nainen, jota en ollut aikoihin tavannut. Juttu lensi ja ystävätär houkutteli ottamaan "vielä yhden". Toinen VIRHE.

Kun siitä sitten lähdin kohti kotia, niin kaikki meni hyvin rappukäytävään saakka. Kuten arvata saattaa, niin alkoholilla oli osuutta asiaan ja silti veikkaan shokkitilan poistaneen muistista paljon?! En tiedä, mitä/miten tapahtui??? Veikkaan, että aioin ottaa kaiteesta kiinni ja käsi meni ohi..? Selässä oleva painava reppu vei.

On muistikuva siitä, että tajusin, että taas mennään. En tiedä, monenneltako portaalta putosin selälleni, mutta mieleen jäi se kamala kajahdus, kun takaraivo osui kivilattiaan. Se ääni on paha! Ehkä satuin maton kohdalle, koska päässä on vain sentin naarmu ison kuhmun kohdalla? Onneksi.

Ei mitään tietoa, miten pääsin siitä kotiin!? Arvaus löytyy kyllä. Reppu ja viinipänikkäkassi plus huppari olivat eteisen lattialla. Olin saanut riisuttua itseni kokonaan ja heräsin sängystä. Sittenpä siitä ei liikuttu mihinkään. Oikeaa jalkaa ei voinut liikuttaa milliäkään!

Tästä tulee piiitkä postaus...

En päässyt edes istumaan, koska tajusin, että oikealla on lisäksi yksi(?) kylkiluu murtunut. Pissatti ja janotti. Meni monen monta tuntia ennen kun sain edes jalat lattialle. Nousuunkin meni aikaa. Tässä kohtaa olin "tyytyväinen" tavaramäärästä, sillä sain niistä edes vähän tukea. 

Tunnustan (vaikka nolottaa), että selvisi, että osaan pissata pönttöön seisaaltaan. 🙈 Kerran meinaan istahdin, enkä ollut päästä siitä enää ylös. Urakoin itseni vessaan sekä keittiöön kaksi kertaa keskiviikkona ja kerran torstaina. Join kolme tölkkiä Pepsi Max'ia, en syönyt mitään. Melkein kolmeen vuorokauteen.

Sängystä nouseminen ei onnistunut joka kerta, vaan piti koittaa muutaman tunnin päästä uudestaan. Uikutin ääneen, vaikka tiesin, ettei se mitään auta. Sattui niin saatanasti!

Miksi en soittanut ambulanssia? Tyhmä pää mietti, etten pääsisi edes keittiön ikkunan luo pudottamaan avainta. En kykenisi pukeutumaankaan, kun en saanut edes sukkaa jalkaan. Soimasin itseäni, ettei kenelläkään ole vara-avaintani. Yksin asuvalla. Väärin, tyhmää ja ajattelematonta sekin.

Buranaa ja Panadolia, jos sain liikutettua itseäni niin, että yletin purkkeihin. 💊 En ylettänyt joka kerta.

Kyllähän siitä on ääntä lähtenyt, kun romahdin! Repussa oli kuusi tölkkiä, joista yhdestä oli tullut "taidetta". Lonkero on repun pohjalla. Viisi muuta ehjiä - en ymmärrä?

Samassa repussa oli kolmen litran viinipänikkä. Jos nyt jostain voi olla iloinen, niin siitä, että rujosta ulkomuodosta huolimatta pussi oli säilynyt ehjänä!! Miettikääs se punkkumäärä repun pohjalla... 😱

Joko mainitsin, että hävettää?

Tyyny polvitaipeen alla tuijotin telkkaria liki 24/7, mitä nyt nukahtelin vähän väliä. Järki sanoo, että se oli huono homma yksin ollessa, jos/kun olin saanut todennäköisesti aivotarähdyksen. Olisikohan se ollut kausi kahdeksan ja kaikki 30 jaksoa Ensitreffit alttarilla UK. Hohhoijjaa.

Perjantaina kirkkaanpunainen valo alkoi vaihtua oranssiksi ja huomasin pystyväni liikkumaan hitaasti ilman tukea. Ei siis murtumia polvessa, oma diagnoosi.

Olen äärimmäisen huono pyytämään ja vastaanottamaan apua!!! Juhannuskaveri soitti perjantaina iltapäivällä ja kerroin tilanteestani. Mies oli älysinnikäs ja neljännen puhelun jälkeen annoin luvan saapua tyttärensä (30v) kanssa. Olen tuntenyt neidin jo silloin, kun hän oli alle 18.

Annoin avaimet ja nti kävi hakemassa kyynärsauvat kellarista. 

Palattuaan kertoi, että oli joutunut kysymään neuvoa oikean oven suhteen ja häneltä oli kysytty: "oot vissiin Stanstaa auttamassa? Kerro terveisiä ja pikaista paranemista!". Nyt hävettää vielä enemmän! Ilmeisesti yläkerran porukka. Onko se nainen kuullut (varmasti!) rymäyksen? Tullut avuksi ja saattanut kotiin? Ehkä. 🙀

Neitonen kävi kaupassa enkä kehdannut/osannut pyytää muuta kuin jogurttia ja riisipiirakoita. En tiedä, paljonko ne maksoivat, mutta pyöristän summan.

Ruokatestiin alkaen 01.07. lisätään 30,13 + 7,00 = 37,13 euroa.

Ainakin 'palkitsin' hänet hyvin, sillä annoin kaksi mieluista takkia ja kassillisen muita vaatteita, jotka hän kävi läpi, sovitti ja kelpuutti kaikki.

En tupakoinut melkein neljään vuorokauteen! Kolmannen kohdalla ajattelin, että näinkö voisin koittaa lopettaa, mutta neljäntenä keitin kahvia. Vielä pystyin olemaan, mutta paistettuani illalla lihapullia ja makaronilaatikkoa pakkasesta (mikroon en nyt yllä), se "vaati" ruokasavut. Harmi.

Eilen tuijotin Kalevan kisoja ja mitä ilmeisimmin olo oli jo huomattavasti parempi, sillä "toimettomuuttani" virkkasin jämälankapatalapun valmiiksi. Lankojen pätkiä kului 93 grammaa.

Kummallista, ettei pattipolvessani näy juuri mitään poikkeavaa? Vähän turvoksissa eikä oikene ihan suoraksi.

Kolme kummallista pistettä.

Tänään on jo eilistä parempi. En sentään juoksemaan ala 🏃 ja portaissakin kuljen vielä tampaten yksi porras kerrallaan. Katsoin Kalevan kisat loppuun virkaten samalla. Kyllä tämä varmaan TAAS tästä.

Kiitos, että sain sylkäistä tämän ulos ja siitä, jos jaksoit lukea! 💕

Helpotti. 🧡🧡

Tölkkejä, ruokaa ja kipeä polvi

Pojasta polvi.. mutta entä oma?

Selasin puhelimessa olevia kuvia ja huomasin, että nämä neljä olivat jääneet laittamatta. Otin kuvat sillä reissulla, kun ystävämies käytti autolla bussireitin seuraavaa päivää varten. 

Kuvat ovat Vanhankaupunginlahdelta, jonka ympärystä on muuttunut tosi paljon siitä, kun olen siellä viimeksi käynyt.

Oikeasti tuo olisi kävelymatkan päässä, josta tuli mieleen, että oikea polveni ei ole kunnossa. Sattui siihen illallakin, mutta nyt pitää olla tosi varovainen, ettei mene jalka alta. Varsinkin, kun nostaa painon pois, niin polven taakse vihlaisee kovaa. Ei kiva, mutta onneksi ei ole menoa minnekään.

(Laitan neljännen kuvan viimeiseksi..)

Sain itseni eilen liikkeelle. Vein kolme kassillista tyhjiä tölkkejä sekä pulloja. Harmillisesti jäi 0,20 euroa vajaaksi kympistä, joten purkissa olevien kolikoiden määrä lisääntyi taas. 😉

Tölkkihaasteeseen alkaen 10.03. lisätään 130,20 + 9,80 = 140,00 euroa.

Tasoitti kuitenkin kokonaissumman, heh. 😅

Ostoslista oli vain päässä enkä poikennut siitä lainkaan. Halusin leipää ja löysin pehmeää hävikkilaatikosta.

Koska pakkasessa on mm. lohta ja pekonia, kuiva-ainekaapissa herkkusieniä sekä tonnikalaa, niin oli tarkoitus ostaa kermaviiliä mahdollista piirakkaa varten. Olikin sopivasti tarjouksessa kaksi laktoositonta yhteensä 1,50 euroa. Koriin!

Vaikka en niin välitä tomaateista, niin halusin niitä sitä mahdollista piirakkaa ajatellen. Aika tyhmää ostaa marokkolaisia, kun suomalaisiakin olisi tarjolla?

Olen kaivannut iltapalaksi leivän lisäksi jogurttia.

Mitään heräteostoksia en siis tehnyt.

Ruokatestiin alkaen 01.07. lisätään 2,50 + 7,37 = 9,87 euroa.

Pakastimen tyhjennys jatkui. Otin sieltä "kaupan" savuporokiusausta.

Paistoin taas pannulla voissa ja söin itse säilömieni etikkapunajuurien kera.

Tänään otin kanaa sulamaan, mutta siitä sitten, kun olen tehnyt fileesuikaleista jotain.

Tänään on yksi mieleen jääneistä päivämääristä. Poikani isä täyttäisi tänään vasta 62 vuotta. Onnittelut "sinne jonnekin". Poikani ja omani lisäksi ainoa, jonka sosiaaliturvatunnuksen muistan vieläkin.

Tekisi vähän mieli lähteä hetkeksi lähipuistoon, mutta ehkä annan polveni levätä. Siis ehkä.

Lämmintä lauantaita! 

Labra, tölkkejä ja väsymys

Tieto lisää tuskaa?

En tiedä, mitä eilen illalla tapahtui? Samalla aavistan kyllä. Makasin reporankana "äksänä" ja torkahtelin muutaman minuutin pätkiä. Joka paikkaa kolotti eikä voimia ollut mihinkään. Aioin kutoa, mutta ei. Katsoa telkkaria, mutta sekään ei kiinnostanut. Nukahdin yöunille JO ennen kymmentä!

Kaipa se oli jonkinmoinen henkinen romahdus, jonka syy löytyy tästä tekstistä myöhemmin...

Lähdin eilen päivällä vähän yhden jälkeen kohti laboratoriota. Matkasin ratikalla ja metrolla, ja kävelin tuttuun paikkaan Kampissa. Olin vartin etuajassa... 

...ja pääsin piikitettäväksi nopeasti. Otettiin vain yksi putki verta. Minulla on tasan yksi kohta käsitaipeessa, josta annan ottaa sen. Onkin varsin suosiollinen suoni, koska jäi pulputtamaan oikein huolella. Kysyin, että mikä oli kokeen syy. Siitä kohta...

Kuvassa näkyviä, Kampin ostoskeskuksen kupeessa olevia asuntoja mainostettiin niiden valmistuessa, että asunnoista pääsee vaikka sukkasillaan ostoksille, busseille, parkkihalliin ja jopa metroon. 🐾

Kamppiin on näemmä valmistumassa terveys- ja hyvinvointikeskus. Muistavatkohan rakentaa sinne röngenin, jonka UNOHTIVAT Kalasataman vastaavasta laitoksesta?

Kyllä minulla jotain jäänee mieleen lukemistani blogeista? Ainakin kuvamuisti pelaa, sillä muistin Rita A:n ottaman ja blogiinsa Kieltenopettajan kotiblogi laittaman kuvan (löytyy tuon linkin takaa) ratikkapysäkistä. Tuosta kulkee ratikat yksi ja kaksi. Ilman sitä en tietäisi, että "katos on alkujaan ratikkakatoksesi tarkoitettu, Stefan Lindforsin suunnittelema". Kiitos tästä tiedosta, Between! 😊

Päätin hetken mielijohteesta hypätä ykköseen, jolla en oikeastaan kulje koskaan. Tulipa tehtyä 'sightseeing' siinä samalla, kun ratikka toi eri reittiä kotiin.

Toin turhaan matkassa kantamani repun kotiin ja täytin rasian jauheliha-pastalla. Oma kiintiö sen syömisessä täyttyi ja pakastin jo aiemmin. 😆 Lähdin hoitamaan sunnuntaina väliin jääneen homman ja samalla vein ruokaa rakkaalle ystävämiehelle, jonka olen tuntenut noin kolmekymmentäviisi vuotta.

Törmäsin mieheen lauantaina pitkästä aikaa. Mies kysyi, että "vieläkö sulle kelpaa tölkit?". Jeijj, tottakai! Kannoin neljä kaupan muovipussillista pois tilaa viemästä. Mainittakoon, että miehen liikkuminen on nykyään todella haasteellista ja heikkoa kepistä huolimatta.

Oman mausteensa hommaan toi se, että pussit oli solmittu hedelmäpusseilla kiinni. Näppärä 'täti' suoriutui ja syötti automaattiin SATAVIISIKYMMENTÄSEITSEMÄN (157) tyhjää tölkkiä, KIITOS! 💛

Tölkkihaasteeseen alkaen 10.03. lisätään 43,00 + 23,55 = 66,55 euroa.

Samalla ostin purkillisen maitojuomaa. Käytän, jos käytän, yleensä rasvatonta, mutta nyt ostin 'tavallisen' manna- ja/tai riisipuuronkiilto silmissäni. 😏 Kukahan keittäisi?

Ruokatestiin alkaen 01.05. lisätään 57,60 + 1,79 = 59,39 euroa.

Kävin sovitusti kuudelta noutamassa FB:n alueellisesta kirppisryhmästä ostamani tuotteet. Kerron niistä erikseen, kunhan tulevat ajankohtaisiksi, heh heh. Vaativat ihan oman operaationsa.

Nyt siihen voimat vieneeseen juttuun. 😢

Kysyin labrassa verikokeen ottamisen syyn ja kotona sitten googlasin sen: selkärankareumakoe. Tieto lisää tuskaa?

En sovi ikäjakaumaan (pitäisikö olla onnellinen, kun olen ohittnut sen yli 20 vuodella?), enkä ole mies, mutta olenhan minä kärsinyt vuosia epäsäännöllisen säännöllisistä alaselkäkivuista. Nytkin.

Selkä on jäykkä oikeastaan aina. Iriitistä tuskin tarvitsee mainita erikseen?

Tiedän, ettei kannattaisi maalata piruja 👿 seinille (löytävät tiensä sinne itsekin), mutta mielikuvitus ei lupaa kysy.

Olen tietysti jo aivan varma, että. En kaipaa tässä kohtaa vinkkejä kunnon ylläpitämiseen ja venyttelyyn, pahoittelut. Katsellaan, kuunnellaan, seuraillaan ja odotellaan. Muutakaan voi.

"Meidän" kadulla on taas jätelava ja TAAS se on pitkän kadun toisessa päässä!!? Päätin, että vien viikon aikana just sen verran jos/kuin jaksan. Aloitin painavasta päiväpeitosta, jonka teippasin rullalle. Se oli tyhjällä lavalla ensimmäinen tavara. 

Kyllä minä stressaan. (Aina ja kaikesta?) Joka tapauksessa päätä särkee ja ahdistaa. PERSE. 👀

Tyydyn vielä kaurapuuroon nopeutensa ja helppoutensa vuoksi. 🥣 Nälkä. Syötyäni voinkin jo kuukahtaa päikkäreille, sillä olen ollut hereillä monta tuntia...

Illalla puikot saanee kyytiä samalla, kun seuraan Euroviisujen semifinaalia. Sartsalle terkkuja! 😊

Sellaista.