Tänään on syyskuun (2018) viimeinen päivä.
En taida olla parhaimmalla mielelläni taaskaan, mutta työstän parempaan suuntaan. Heräsin siihen, että Tuppo kuorsaa taas LUJAA ja kännykkä kertoi, että laittamaani herätykseen oli VAIN tunti aikaa. Enhän minä enää unta saanut, joten menin suihkuun.
Pikkuisen piristävän suihkun jälkeen tein 'treffit' Nallen kanssa.
Minä pidän puuroista enkä ymmärrä miksi teen niitä niin harvoin?! Äiti tekee joka aamu ja nauttii "ikuisesta" kaurapuurostaan mm. mustikoiden kera. Niiden, koska ne kuulemma pitävät aivot virkeänä. Sen voi kyllä uskoa äitiä katsoessa! 💜
Syödään yhdessä, tehdään yhdessä? Pah. Tuppo kuorsaa edelleen eikä edes havahdu mihinkään.
Miten sekin voi olla niin makuasia, että Tuppo pitää 'kiinteästä' puurosta, jonka uittaa maitoon ja minä löysästä, jonka 'päälle' huikkaan suullisen maitoa?
Olemme seuranneet kauhun sekaisella jännityksellä Kreikassa vierailevaa medikaania. Onhan se harvinainen luonnonilmiö?! Meillä on vajaa viikko reissuun lähtöön ja edessä oleva lauttamatka jännittää. Tupolla varmaan pelottaa, koska hän ei osaa uida. Eiköhän tuo myräkkä ehdi mennä ohi ennen kuin me olemme paikan päällä. Toivomme niin!
Pitää etsiä esiin ja pestä reissuvaatteet. Tällä kertaa lienee aiheellista ottaa mukaan tavallista enemmän pitkähihaisiakin. Ja tarpeeksi lankaa, hih. Ja sateenvarjot.
Uitettu puuro, joka toivottavasti pitää nälän loitolla.
Vajaat kaksi tuntia aikaa bingoon. Tänään siellä on ensimmäistä kertaa uudistetut palkinnot, joista otan kunnian itselleni. Pitää pysyä ajan mukana. Eiköhän homma hoidu ihan rutiinilla. Väsyttäisi kyllä. Ehdinpäs soittaa äidille (joka ei ehtinyt juttelemaan).
Kuun viimeistä sunnuntaita sekä Mikkelinpäivää!
Tapaamisia.
Tupon puhelin soi eilen kun hänen lapsuudenystävänsä soitti junasta, että on tulossa. Mies kiskoi nopeasti vaatteet ylleen ja lähti Pasilaan vastaan. Minäkin puin ja kipitin Mamman asioille. Tapasimme kolmistaan, Tuppo ystävänsä kanssa ja minä, TheBaarin edessä.
Käveltiin Weeruskaan lounaalle. 10,40 euroa.
Olin meistä ainoa, joka söi hernekeittoa. Se oli niin hyvää, että söin sitä sekä ennen, että jälkeen lämpimän ruoan. Ja ensimmäistä kertaa ikinä laitoin vieressä tarjolla olevaa raakaa sipulia sekaan. Ja sinappia, tottakai. HYVÄÄ.
Tuppo kehui ääneen salaattipöydän tomaatteja, että kerrankin sopivan kokoisia lohkoja. Itse nautin punajuurisalaatista sekä iduista.
Tarjolla oli kermaista pyttipannua sekä kasvistäytteistä seitä. Kalaa maistoin vain pienen siivun ystävän lautaselta.
Söin yllättävän paljon siihen nähden, ettei minulla muka ollut edes nälkä. Lautaselle ei jäänyt mitään.
Tuppo söi enemmän.
Ja mies söi jälkiruokia kun itse tyydyin pelkkään kahviin.
Tuppo lähti saattamaan ystäväänsä Hakaniemeen ja minä menin Mammalle. Juttua riitti taas ja meillä oli ihan mukavaa. Yöllä ei ollut - eräs ystävätär haukkui minut 'pystyyn'. Se harmittaa. En ole mitään väärää hänelle tehnyt. Pahus.
Mukavaa alkavaa syyskuun viimeistä viikonloppua!
Jos kehtaisin...
...niin hehkuttaisin eilisellä tölkkilapasen myynnillä. Kannatti kantaa sitä mukana samalla kun kudoin uutta!!!
...eihän tässä ole mitään järkeä? Haluaisin hehkuttaa muutamaa asiaa, mutta näemmä deletoin ne pois. Ihan vaan varalta. Pöh. Kerrottakoon silti, että eilinen sai aikaan monta onnistumisen tunnetta. Se siitä.
Tämä on 'seurannassa' ihan vain uteliaisuudesta. Eihän tuolla hinnalla saa edes yksiötä pääkaupunkiseudulla. 😵
Mielikuvitus laukkaa... Että voisin olla Emäntä ja tapahtumien järjestäjä tuollaisessa paikassa. Toki ymmärrän, että paikassa on valtavat ylläpitokustannukset, mutta saahan sitä mielikuvituksissaan leikkiä?
Pitäisi pukea ja lähteä ulos kamalaan tuuleen. Pitää käydä luvatusti Mamman asioilla ja poiketa hänen luonaan. Ei huvittaisi, mutta kun lupasin, niin tietysti menen.
Huoh.
Tasan kolme tuntia aikaa.
Nyt on todellakin sekalaisesti kuvia. Sama on päässä ja sielussa oleva fiilis. Eikä sää sitä paranna - satelee.
Hehkutan vielä jo mainitsemalla hedelmäsalaatilla.
Laitoin itse ennen syömistä sekaan juotavaa jugurttia. No jaa.
Tupolle tuo ei ole kelvannut ollenkaan. Olkoon ilman.
Sain laivalla aloittamani sukat valmiiksi. Veikkaan, että nämä(-kin) jäävät itselleni. Sopivat juuri ilmaiseksi saamiini musta-valkoisiin varrettomiin Converseihin.
Viime 'metreillä' eli kärkikavennuksen kohdalla onnistuin poikkaisemaan puikon. Mikä paniikki!?! Onneksi ostamassani paketissa oli varapuikko! Seuraavat langat ovat jo puikoilla, phuuh.
Poikettiin Tupon kanssa yöllä baarissa ja tavattiin muutama tuttu. Ei siitä sen enempää kuin ystävättären ottama kuva juuri vaihtuvista kynsistäni.
Koska minulla ei ole paljoa aikaa ennen palaveria, niin päätin mennä helpoimman kautta.
Ikinä ennen en ole ostanut kuvan tuotetta. Pistin vettä kiehumaan ja mukaan lihaliemikuution.
Paistoin makkaraa sekä sipulia (miksi en koskaan osta tuota tuotetta?) ja laitoin kaikki kattilaan.
Maistettuani kannattaa jatkaa syömistä, ottaa ruokalepo ja mennä sitten sovittuun tapaamiseen.
EDIT. Nokoset otettu ja palasin vain kommentoimaan, että ostan kyllä toistekin tuota peruna& keittokasvissekoitusta. Hyvää. Ja säästää ison määrän aikaa. Nyt ideat mukaan ja palaveriin.
Tavataan taas.
Kun mieltä masentaa, taas.
Tuntuu, että kaikki tökkii. Ja tämän kirjoitettuani muistin juuri, että syyskuu on AINA minulle vaikein. Hitto.
Syyskuussa 1988 vajaa vuoden ikäinen Poikani sairasti paljon korviaan, tapasin J:n, jonka kanssa olin kihloissa kaksi kertaa, teetin ensimmäisen tatuointini ja heh, ostin Mora'n bootsit. Ne on olemassa edelleen. Ne bootsit. Ja tatska. Ja J:kin "jossain".
Saman kuun aikana minut raiskattiin Tehtaankadun puistossa. Uskomaton juttu sikäli, että pari viikkoa tuntemani J. sattui paikalle, sai tyypin kiinni, mutta hätääntyi ja päästi irti. Siitä oli mainintaa radiossa ja lehdissä. Ei J:stä vaan tapahtumasta.
Loppujen lopuksi tyyppi saatiin kiinni ja hän joutui ns. vastuuseen. Kymmenen asianomaista, ja tuomio yhdistettynä viisi ja puoli vuotta.
Istui ensikertalaisena puolet. Tekisi mieli laittaa nimi tähän, mutta en tohdi.
Google'n mukaan hän omistaa turvallisuusalan firman. Voi hitto.
Siis vaikka siitä on kolmekymmentä vuotta aikaa, niin eihän tuommoinen koskaan unohdu.
Nyt vissiin "nokka kohti taivasta" ja eteen päin? Muutakaan tässä voi tehdä?
Eikä tuo raiskausoikeudenkäynti koskaan ainoaksi jäänyt. Toinen oli liki kymmenen vuotta myöhemmin. "Voitin" molemmat, mutta eihän ne mielestä lähde KOSKAAN. 😪
Avauduin taas, mutta mitäs sitten?
Ehkä yksi surkeimmista ruoista koskaan?!
Pilkoin sipulin, puolikkaan paketin pekonia ja loput paprikat. Paistelin ne sitruunalla maustettujen broilerisuikaleiden kera pannulla.
Tein niistä kastikkeen chilin, pippurin ja ruokakerman kera.
Kuorin ja keitin perunat. Tein muusin, mutta en tiedä miksi se maistui pahalta.
Sekoitin molemmat keskenään sekä lisäsin kolme kananmunaa. Nyt pöperö on uunissa. Saa nähdä päätyykö suihin vai roskiin...
Ainakin se pääsi uunista ulos. Mausta en tiedä. Ei ole nälkä. 😔
Huono mieli jatkuu. Ja sukat.
Vielä pitäisi olla ahkerampi.
Tein ensin yhden tölkkilapasen.
Tällä ei ole vielä omistajaa.
Sitten tein tilauksesta isokätiselle miehelle tölkkilapasen.
Toimitin eilen ja jään odottamaan maksua...
Tänään ON huono aamu.
Ei minulla nyt muuta.
Jotkut kokkaa joka päivä, minä en.
Mietin ennen kauppaan menoa, että mitähän jääkaapissa on. Muistikuvien perusteella poikkesin "Äässiin", josta mukaan tarttui tarjousbroileria sekä -jauhelihaa. Kotona keitin ensin spagettia.
Sitten pesin ja revin jääsalaattia kulhoon.
Silppusin laivaeväistä jääneen punasipulin puolikkaan mukaan.
Mukaan laitoin myös laivaeväistä jäänyttä salaattijuustoa.
Ja puolikkaan keltaisen suippopaprikan ja...
...puolikkaan punaisen. Oli muuten harvinaisen voimakkaasti tuoksuvia paprikoita.
Salaatti oli valmis.
Kuorin ja pilkoin sipulin.
Paistoin sen jauhelihan kera.
Mukana paistoin puoli pakettia pekonia. Loput jätin broilerin mukaan laitettavaksi.
Otin osan paistetuista sivuun ja lopuista tein kastikkeen.
Laitoin syville lautasille ensin spagettia, sitten salaattia...
...ja sitten paistettua sipuli-pekoni-jauhelihaa sekä kauhallisen kastiketta.
Lopuksi loraus salaattikastiketta ja annokset olivat siinä. Nam. Jäljelle jäi vähän spagettia ja reilusti kastiketta sekä vähän salaattia, jotka saavat keitettyjä perunoita seuraksi sitten kun nälkä palaa.
Keitin jälkiruoaksi itselleni kahvia (Tuppo ei halunnut) ja söin palan appelsiinikakkua, jota riittää ja riittää. Sitten oli päikkäreiden aika.
Herättyäni päätin, että on aika hyödyntää jääkaapissa olevat hedelmät. Mainittakoon tässä kohtaa, että toinen persikka ja puolet banaanista meni roskiin enkä käyttänyt kuin toisen appelsiinin.
Aloitin espanjalaisesta cantaloupemelonista.
Kuorin ja pilkoin sen.
Sitten persikan.
Ja appelsiinin.
Ja omenan sekä...
...puolikkaan banaanin.
Kovin on tylsän väristä, mutta valmista hedelmäsalaattia voi popsia iltapalaksi vaikkapa jääkaapissa olevien jugurttien kera.
* * *
Tuon ylläolevan tekstin myötä "kärähdin", että kirjoitan tätä tänään lauantaina. Ajattelin ajastaa tämän huomisaamuksi, ettei tule kahta postausta samana päivänä. Nyt pitänee kipittää suihkuun, jotta hiukset ehtivät kuivua ennen nukkumaan menoa. Sitten pitää tehdä yksi tölkkilapanen valmiiksi sillä lupasin toimittaa sen saajalleen huomenna(su). Esittelen sen teille myöhemmin jo valmistuneen kanssa.
Syyspäivän tasausta!
