Oli maanantai 29.08. Roissa.
Maanantaiaamu alkoi paitsi ovikelloon heräämisellä, niin sillä, että laitoin pyykkikoneen laulamaan. Olin ottanut sairaalasta äidin sotkeutuneen fleecetakin ja se piti pestä palautettavaksi. Keitin kahvit. Tällä kertaa kutsu syömään tuli ikkunan kautta, ja kun yksi talon "alkuperäisasukas"-mies sanoi, että "silloin pitää mennä, kun kutsutaan ja ruoka on valmis", niin minähän menin.
Ruoan ja kahvien jälkeen tulimme yhdessä Naapurittaren kanssa tänne. Laitoin pyykit kuivumaan ja sitten alkoi urakka. Aloitimme parvekkeelta. Sieltä lähti laatikollinen vanhoja kukkaruukkuja kaatopaikkajätelaatikkoon. Jäljelle jäi vain nojatuoli sekä puolipyöreä pöytä.
Seuraavaksi käytiin televisiotason kimppuun. Saatiin se tyhjäksi, mutta laitoin sinne väliaikaisesti mm. äidin 90-vuotisadressit ja muutaman ison kirjan.
Tyhjennettiin kirjahyllystä kolme isoa alalaatikkoa.
Ja kaksi alakaappia.
Meillä oli pussit keräyspapereille, muoville sekä SPR:n konttiin lähteville lahjoitustavaroille. Kirjahyllyn lasivitriinistä annoin kaikki kynttilänjalat, kynttilät sun muut Naapurittarelle, jos ne vain kelpasi. Vähän sinne jäi tavaraa, joille en keksinyt vielä jatkoa.
Ainakin tämä kasa lähtee tänään Naapuriin. Ihanaa, että heille löytyi jotain kivaa, kuten esimerkiksi Iittalan kynttiläkippoja.
Tässä välissä kävimme Naapurissa syömässä ja kahvilla, ja sitten lähdimme tapaamaan äitiä.
Kello oli hurahtanut jo puoli seitsemään ja vierailuaika päättyy seitsemältä.
Menimme silti ja olimme siellä puolitoista tuntia. Eivät ajaneet pois, sillä autoimme iltapalan ja -toimien kanssa. Voi minun äiti! 😢 Kerran oli kyyneleet ihan luomien alla, mutta lopuksi halatessa näin äidin silmien onnellisen pilkkeen, kun hän kertoi olevansa niin iloinen minun tapaamisesta. "Että sinä olet siinä!". 💗
Meillä oli tarkoitus ottaa paluumatkalla auringonlaskukuvia...
Aurinko ehti laskea, mutta pysähdyimme silti.
Nappasin muutaman kuvan, koska kaunista oli.
Keskikaupunki Kemijoen toisella puolella.
Ja ranta ihan joen vieressä. 😆
Kävimme vaatehuoneen kimppuun. En kehdannut ottaa "ennen"-kuvia. Naapuritar seisoi vaatehuoneessa ja ojenteli sieltä minulle vaatteita. Minä seisoin eteisessä jätesäkkien keskellä ja lajittelin niitä. Kolme jätesäkillistä ja pari muovipussillista meni suoraan roskiin.
Yksi jätesäkillinen vaatteita ja kaksi parisängyn päiväpeittoa lähtee SPR:n konttiin. Säästimme vain parhaat henkarit ja muut vietiin roskiin. Hassua miten ikäihmisen ihan jokaisesta taskusta löytyi kasa nenäliinoja. Ja joka laukusta kampa. 😅
Nyt on ylähyllyt...
...sekä suurin osa lattiasta tyhjät.
Komeroon jäi enää lähinnä vanhoja kenkiä (niitäkin lajitellaan pois) sekä äidin käyttövaatteita. Koska löydettiin vielä kelpo lentolaukku, niin maksan sen mukaan paluulennolle.
Siihen voin pakata mukaan mm. nämä kaksi lähes käyttämätöntä "minun näköistä" laukkua.
Komerossa oli laatikollinen pääsiäiskoristeita. Muut meni roskiin, mutta tarrat otin talteen. Katsokaa, kuinka söpö suklaamuna löytyi! Suklaakin syömättä.
Ai niin, vaatehuoneen perukoilla olleen paksun talvitakin taskusta löytyi vihdoinkin kauan kadoksissa olleet kellareiden avaimet! Niitä minä etsin keväällä kissojen ja koirien kanssa. Kotihoitajiakin vaivasin asialla, kun ajattelin, että jos olisi jäänyt jollain vahingossa taskuun. Huh, mikä helpotus! Nyt voin käydä tyhjentämässä kylmäkellarista siellä itävät perunat sun muut. Verkkokellariin oli/on Naapurittarella vara-avain.
Vielä kävimme isän (tekemän) palkintokaapin kimppuun. Alimman hyllyn takana on rima, jonka ympärille isä oli kiinnittänyt kymmenet saamansa mitalit.
Naapuritar soitti tutulle päiväkodin omistajalle, jotta huolisiko hän noita lasten kilpailuihin. Mies olisi mieluusti ottanut vastaan, mutta kertoi, ettei lapsia saa enää kilpailuttaa tasa-arvoisuuden vuoksi!? Voi voi, jää onnistumiset ja pettymysten käsittelyt kokematta. <-- Minun mielipide.
Nyt on tyhjä tanko.
Tarkoitukseni on valikoida pokaaleista ne, jotka isä oli voittanut keilailuista. Siksi ne mitalitkin lajiteltiin. Käytiin Pojan kanssa silloin 2016, kun isä nukkui pois, kysymässä keilahallilta (että isä oli tyhjentänyt kaappinsa - oli!) huolivatko he isän palkinnot palkintovitriiniinsä. Silloin sanoivat, että tuo vaan. Pakkaan ne vaatehuoneesta löytyneeseen urheilulaukkuun, jossa on oma paikkansa pallolle ja viemme ne tänään hallille. Toivottavasti ottavat vastaan!
Tuntuu pahalta laittaa muut metallinkeräykseen/kaatopaikkajätteeseen, mutta minkä teet, kun ne eivät kenellekään kelpaa? Edes uusiokäyttöön. Ei auta jäädä miettimään, kuinka paljon isä aikoinaan teki ansaitakseen nuo... 😢
Ai niin, vaatehuoneesta löytyi vanhat villatakki ja -paita.
Molemmat ovat jo epäkelpoja käytettäväksi, mutta aion irrottaa niistä hakaset talteen ennen roskiin viemistä.
Tykkään tällaisista ja nämähän voi laittaa joskus johonkin.
On tiistai ja olen ollut kolmisen tuntia hereillä. Juonut pari mukillista kahvia, pessyt koneellisen pyykkiä ja kirjoittanut tätä. Nyt koneessa pyörii peite, joka on ollut olohuoneen sohvan päällä. On aika lopetella, käydä ne pokaalit läpi ja ratkoa hakaset talteen.
Tänään kai tyhjennetään tämän niinsanotun työhuoneen laatikoita ja niitähän riittää. Askertelu- ja ompelutarvikkeita, ja vaikka mitä muuta. Saa taas roskapussit kyytiä...
